Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 23, 1954

              ko tiUKMn pohjofan dimin.
''Hidittä yiuM timnrt—n", sanoi
Kivipdto. ''TaiMRiltaiBiiie kansat ovat
saaneet kokea tnrpeekii sekä vaSenk-sia
etti Uistdua vakimttuakseen sfiti,
kuka ön vSpitoo ystävä ja kenelle olem­me
läitoffisvilden velassa siitä, mitä elä-mässinmie
on hyySä, kaikista voitois­tamme
ja saavutuksistamme. Tästä tu-lidime
utidelleen vakuuttuneiksi Kievin
juldUHa, joilla tämän metsätyökylän
edustajina «rfimme. Siellä me tulimme
myödUn vakuuttuneiksi rauhan suurista
perustuksista, joka sallii meidän turval­lisesti
rakentaa.''
LauH Kivipelto lisäsi vielä muutamia
kuvauksia juhlista, sekä näytteli kuvia
ja ^ yakuuskunnaii jäsentlie aajp|tt^
siF^lm&täsia 'oifBrfu^pkkuja^^
|^un^<Jlin vM>fiik^t^^a^
ennemmtn vanhoja tuttuja Canadasta,
joista ei ole kuulunut mitään pitkiin
aikoihin, eikä ainakaan sodan jälkieen/
niin sen johdosta kylmän sodan laskiniil
ovat viholliset tulkinneet heidän kuol­len
tai että heidän ei sallita kirjoittaa
AXNIE RtfflSSAIX):
j a
'^Ettiko kiriljiin vielä?- ^id
e a i o t ä jo enemmän peloissaan ka»
Jatkoa
TANELI valvoi yhä, ajatellen pien­ten
mierolaisten nurjaa asemaa.
Mistä johtuu, että toisten täytyy elää
akiaisessa köyhyydessä ja turvautua
kerjuuseen, kuten nämäkin lapsukaiset?
Heidän vanhempansa tekevät aina työtä
silloin, kuni^ltäi on saatavissa, mutta
silti on i^ipute ainaisena vieraana. Ja
rikkaat ^ten? Miten he ovat tulleet
fffckaiksii^Qai^^^tävät y l t |^
päiviä a^^^ t y o ^ ^ i u i t e n k in
i TälläkinS^Ä^^ kulkenut
työväeö piumi}»^^^ mennä niitä
kuuntelemaa^^ se ^ jyrkästi kielletty
talon bantien; taholta, jos aikoo asua
isäntiMrirhaalla. i^ökkHäiset ovat tuon-kaltaisen
komedäon alla. Isäntien tah-muuhun
maailmaan. (Minulta veljeni' on heidän h^gtsijaibsa ja hallitsijan
kanssa ei kirjeyhteys ole koskan kat. fäntä tulee kuuloisilla sitä tukevat laki
kennut, vaikka joskus on ollut pitenajf,^ 2*
Tällaisissa miei^ssä vanhus nukkui.
Siiri ja Samuli lieräsivät virkeinä ja
iloisina. Aurinko pilkisti sisään mökin
pienestä ikkunasta. Lapset seurasivat
sedän touhua tämän hämmentäessä ruis­puuroa
padassa iloisen tulen räiskiessä
padan alla. Musta kahvipannu porisi
houkuttelevana siinä vierellä.
Taneli kattoi pöydän, ei herkuilla,
vaan leipää, mustaa kahvia ja puuroa,
jonka "silmänä" oli pieni voinnokare.
"No, lapset, käykäähän syömään se­dän
kanssa, kehoitti hdläsydäminen
vanhus.
Kehoitusta ci tarvinnut toistaa, sillä
pian pistelivät lapset puuroa suuhunsa
puulusikoiHa. Kolmisin he söivät sa­masta
puurovadista hyvällä ruokaha­lulla.
"Hyvää on sedän puuro", sanoi Siiri
asiantuntijana.
"Ja voita silmässä", totesi Samuli.
•Eikö kotona ole voita puuron sil­mässä?"
kysyi Taneli huvitettuna las­ten
huomiosta.
" E i " , sanoi Siiri. "Jouluna vain saa­tiin
voita leiväHe."
Oli taas lähdettävä taipaleelle. Vas­tenmieliseltä
tuntui lähtö. Sedän mö­kissä
olisi nim lämmin ja hyvä olla,
mutta lähteä täytyi. Setä ymmärsi lasten
ajatukset, sillä heidän hidastelunsa pu­hui
puolestaan. Hän pani leipäkanni- '
kan kummankin pussiin ja suolaista lah­naa
särphneksi. tapset kiittivät antimis­ta
ja lupasivat tulla toistekin.
"Tulkaa vain milloin haluatte", sa­noi
setä sulkien oven. Hän istui tutulle
paikalleen alkaen kutoa verkkoa.
» * *
Siiri ja Samuli suuntasivat matkansa
toiselle tielle. Seutu oli tuntematonta,
mutta tie oli, sileää ja hy\*ää.
' Vorpanan-' isäntä lähti myllyyn ison
jj^^äklborn^iln kansia. Reen eteen oli val­jastettu
komea raudikko, joka olikin
isännän ylpeys. Se oli hyvä juoksija, jot­ta
matka joutui.. Yhtäkkiä hevonen py­sähtyi
ja korskui nähdessään vastaan­tulijoita.
Isäntä katsoi ja näki kaksi
pikkuihmbtä, jotka tiesi kerjäläisiksi.
Hän käski hevosta juoksuun huutaen
lapsille:
"Tie j n k t . senkin . . Ei hän kui­tenkaan
Kironnut.
SäikähtjTieinä lapset viskautuK'at tien
oheen Siirin melkein jäädessä hevosen
jalkoihin kompastuessaan lumeen. Isän­nän
piiskan^tma vihelsi ilmassa. Hän
aikoi lyödä lapsia, jotka häiritsivät hä-kirjeen
väli, sillä meillä on oqut tdl-*
senlaiset tehtävät, hänellä sosi^istinen
rakennustyö ja minulla siihen pyrkimys-toiminnat.
Tämä seikka tuli yhä selvem­mäksi
kun käsitän sen yhdistettynä sen
tosiasian kanssa että sodan jälkeen eivät
ihmiset olleet voineet heti ratkaista per­soonallisia
asioitaan, eikä niistä tuntu­nut
sopivalta kesken kaiken kirjoittaa
puoleen tai toiseen, joka saattoi monen­kin
lykkäämään kirjoitukin ja siinä
voi helposti unohtaa kokonaan kirjoitta­misen.
Samanlainen päivällinen nautittiin
läksiäisikseni Petroskoin Pbhjola-hotel-lin
ravintolassa. Siellä tuotiin minulle
lahjana kirjallisuutta Marx-Engels-Lenr-nin
Instituutin ja "Totuus"-lehtiliikkeen
puolesta, sekä CSJ.Ue elokuva "Poh­jolan
elämä ja edistys". Sanoessani hy­västit
selostin erikoisesti canadalaisia
tehtäviämme ja kiitin avusta, jota olin
saanut lyhyen ajan sisällä niin paljon
näkemisessä. Vapaus-lehdelle jo lähetin
Canadasta sinne siirtyneiden tervehdyk­siä.
Lähtiessäni lisäksi tulkittiin niiden
merkitys vielä kauniilla kukkaiskimpul-la,
joita tuotiin junaan.
EdeÖämainittu runoilija kirjoitti Suo­meen:
— Kuinka ikävä tulikaan! ^inun mu­kanasi
tuli Atlantin vyöry, joka ikään­kuin
huljahti ylitse . . . Olen pahoillani,
etten ehtinyt kertoa juuri mitään kir­jallisuuselämästämme.
Halusin mainita,
että kirjailijamme tasavallan kaikkien
yhteiskuntapiirien kanssa ovat mukana
rauhan suuressa asiassa. Omasta puofes-tani
tulkoon sanotuksi, että runoni "Pois
sota\ "Rauha" ja "Kevättuuli" ym.
(jotka seuraavat lehtileikkeleinä) ovat
yleisesti suosittuja; niitä esitetään ra­diossa
jne. "Karjala rauhanvartiossa"
esitin itse radiossa. Mutta se. mitä me,
täällä suojattuna kuin 'herran kukka-'
rossa" aikaan saammekin, on aivan vä­häistä
verrattuna tällä hetkellä teidän
rauhantaistelijain suureen historialliseen
työhön. Siksi kaikesta sielustani ihailen
ja syvästi kunnioitan teidän voittojanne
meidän rinnallamme. Ja samalla tunnen
ylpeyttä, että olen rauhaa suojaavan
maan tavallinen kansalainen. .Toistan:
Olen sanomattoman onnellinen, että ta­pasin
sinut I Puristan kättäsi ja samalla
kaikkien rauhanpuolustajien kättä! Sy­dämellisesti
tervehtien . . .
neo matkaansa, mutta uiku osui har­haan.
Hetken käveltyään tuli näkyviin ko­mea
talo. Koiran haukunta kuului jo
ja matkaajamme pysähtyivät pelon val­lassa
tarkkailemaan, tule^o koira heitä
kohti. He näkivät miehen hakkaamassa
puita talon lähellä ja päättivät jatkaa
matkaansa siinä mielessä, ettei koira lä­hesty,
sillä se näkyi pysähtyneen miehen
luokse haukkuen.
Lapset lähestyivät taloa ja tunsivat
halonhakkaajan. Samassa hyökkäsi koi­ra
heitä kohti. "Isä! Setä!" huudahti­vat
lapset kauhuissaan. Koira kävi Sa­mulin
kimppuun, alkaen repiä pojan
vaatteita.
Mieheltä valahti kirves kädestään ja
hän juoksi parkuvien lasten luo potkais­ten
koiran kumoon. Nyt parkaisi koira
vuorostaan surkeasti. Samuli larttui isän­sä
käteen ja Siiri 'Samulin.
Kävellessään taloa kohti ajatteli mies
tyrmistyneenä:
"Pitääkö minun nähdä lapseni kerjuu-tiellä
sittenkin, vaikka teen työtä pit­kät
päivät? Eikö löydy ulospääsyä täl­laisesta
viheliäisyydestä? Jos löytyy,
niin miten?"
Kysymykset risteilivät miehen ajatuk­sissa,
mutta hän ei päässyt iratkaisuun.
He menivät tupaan, jossa emäntä jake­li
määräyksiään palvelijoille.
"Joko meflle on taas tullut kerjäläi­siä?"
tiuskasi emäntä ja käsksi lapset
ulos. "Ja miksi et sinä ole työssäsi?"
kysyi emäntä halonhakkaaja'lta äreästi.
"Kuulkaahan, emäntä. Antakaa näille
lapsille ruokaa minun laskuuni."
"Mitä laskua sinulla on?" sanoi emän­tä
kopeasfi.
"Onpa niinkin", vastasi mies osoit­taen
pitkiä halkopinoja.
"Ei sellaisesta työstä kannata puhua,
hyvä kun saat ruokasi."
"Anna ruokaa lapsille!" tuli jo ko­vemmassa
äänilajissa.
"Mutta ellen anna . . . "
, "Niin tästä saat!" sanoi mies heris­täen
nyrkkiään.
/Tiedätkö, ketä uhkaat?" huusi
emämä vimmastiineena ja katseli, oliko
tuvassa ketään todistajaa. E i ollut, sillä
palvelustytöt olivat menneet täyttämään
emännän määräyksiä. Vimmoissaan
emäntä sieppasi tulenkohennusraudan
käteensä ja iski sillä miestä olkapäähän.
Samassa aukeni tuvan ovi ja renki-Jussi
tuli sisälle jollekin asialle, joutuen näke­mään
mitä tapahtui.
Emäntä pudotti aseensa ja tiuskaisi
rengille:
"Mitä asiaa sinulla on?"
"TulinpahanjVain . . .""
". . . todistajaksi, sillä emäntä iski
minua kohennusraudalla', virkkoi mies
pidellen olkapäätään.
Lspset seisoivat ovensuunurkassa pe­loissaan,
eivätkä uskaltaneet edes ilkeä.
•Haastan emännän päällehyökkäyk-sestä
vastaamaan ja sinut, Jussi Kari,
todistajaksi", sanoi mies.
"Tietysti k ä f ä j i i i idi vastau.
Jussi Jirti riitelijät, mennen tvöhö.
Emäntä alkoi sovitella asiai St
olevansa äkkipikainen. Hän aikoi r
tyä laittamaan ruokaa lapsille.
"Ei tarvitse vaivautua", sanoi m
torjuvasti.
"Mutta . . ."
"Ei mitään muttaa. Odotan isäntiä
Mies.tarkasti olkapäätään, joka,
mustansininen, alkaen paisua.
dkaprää paisui. Emäntä hätäili^
pelkäsi tulevia seurauksia, käräjiä, \äi
tää, sUlä isäntä piti emännänkin km-ass
kurissa. Ja miksi ei, sillä onhan m.
vaimon pää . . .
Samuli istui isänsä vieressä penkiH
ja Siiri vieressä. Puhe ei oikein hki^
nut, siHä mies tunsi tuskaa olassaan.
Isäntä tuli viimein kotiin ja ajoi ja©
hokuormEn aitan eteen, nostellen jauho-säkit
aittaan. Renki-Jussi tuli ja \-ei
hevosen talliin, jättäen reen paikoilleen
sillä siihen ladotaan taas j>Täsäkkfj5
seuraavana aamuna m3'llyyn vietäväksi
Isäntä «leni tupaan, riisui turkkinsa^
pannen sen naulaan. "Hän vilkaisi pen.
•kiHä istujiin ja myös emäntään, joka
puuhasi hellan ääressä, odottaen kah.
vin valmistumista. Isäntä oudoksui ää«
nettömyyttä ja kysyi:
"Mikäs nyt on merrassa? Sinäkin sii­nä
istut jouftilaana, miksi et ole halkoja
hakkaamassa? Ei meillä sallita laiskot-telijoita.
Ja kenen kakaroita siinä on?"
"Ne ovat minun lapseni", sanoi mies
päättävästi.
"Mitäs ne tääUä?"
"Ovat kerjuulla."
"(Meillä ei ole tilaa kerjäläisille — ulos,
sanon minä!" karjaisi isäntä avaten
oven.
"Lähdemme yhdessä, mutta ensin teh'
dään selvä asioista."
*-Mistä asioista?"
Emäntä sieppasi kahvipannun ja
pK)istui kiireesti salin puolelle, sillä
myrsky oli tulossa.
Miehet selvittivät asiansa. Isäntä sai
nähdä miehen paljastetun olkapään ja
sai tietää, kuka oli tuon kamalan iskun
antanut.
"Minä vedän emännän edesvastuu­seen,
haastan käräjiin päällehyökkäyk-sestä",
sanoi mies.
Musta pilvi kohosi isännän otsalle.
Hän meni puhuttelemaan emäntää ja
salista alkoi kuulua kova meteli. Kului
nyrkin isku sälin pöytään, että kahviku­pit
sinkoilivat lattialle. Samassa kuului
emännän kirkaisu ja mätkähdys, joka
kuulosti kaatumiselta lattiaan.
"Jotta" voi nyt vorpana sentään!"
huusi isäntä. "Nouse ylös siitä!"
"En pääse . . ." kuului itkun seasta.
Nyt tuli isännän vuoro säikähtää.
Hän nosti vaimonsa ylös. Tämän toinen
j^lka oli hervoton — varmasti nyrjäh­tänyt,
ajatteli isäntä ja kantoi emän­nän
sohvalle.
Palvelustyttö sai käskyn tuoda kyl­män
kääreen loukkaantuneeseen poheen
ja hoitaa emäntää. Isännän sisu la^ki
nollaan ja hän alkoi ajatella asioita. Tu­li
mieleen käräjäjuttu, jolla ha'onhak-
Saahan se herran olla
namkin päin '*
Porto Ricon saarivaltiossa on avattu
eläintieteellinen koeasema, jolla tutki­taan
apinain..elämää. Siinä tarkoituk­sessa
suoritetaan "erilaisia omaperäisiä
kokeita. Niinpä pistettiin hiljattain
muutamia ihmisiä suureen häkkiin, joka
vietiin metsään, missä elelee laumoittain
apinoita.
-Apinat käyttäytyivät aivan samoin
kuin ihmiset apinahäkkien edustalla.
Xiitä keräytyi poikasineen sadoittain
häkin ympärille. Ne katselivat uteliai­na
luomakunnan herroja, ojentelivat
heille ruokaa ja tirskuivat huvitettuina.
VÄLITÄMME RAHAA SUOMEEN
•
MAKSAMME PÄIVÄN KORKEIMMAN KURSSIN
Pienin summa 5.000 Smk. $19^ yniuL liheftyvkulut $115.
Jokainen seuraaTa 1«000 markkaa $3.^
e Rahalähetyksenne toimitetaan^ vastaanottajaUe 10^14 päivän sisällä Jo-kaiseUe
lähettäjäUe lähetetään vastaanottajan ~aUekirJoittama kuitti.
VAPAUS TRAVEL AGENCY
P. O. BOX 69 STOBURY, ONTARIO