Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 23, 1954

              Lapin LumMe ja
Syksy mi kumista aäcaa. Pukieii
lehdet ovat BMmm eri värisiä, on kel­taisia,
ruskeita ja ptmertavia, toisia on
vielä aivan vibreitäkin.
Pian ovat taas pitkät ^lat edessäm­me
ja on aikaa kirjoittamiseen. Eräs
Liekin kirjoittaja muistaakseni jokin
aika sitten mainitsi, että ensi vuonna
Liekin 20-yuotissyntymäpäivä. Silloin
meidän kaikkien pitäisi yrittää saada
Liekki loistavaksi, loistavammaksi kuin
koskaan ennen. Kun sitä aikanaan
ajattelee, niin ehkä siitä jotain tulee.
Kiitos, Lapin Leena, terveisistä, on
hauskaa saada terveiset 3t) «vuoden ta­kaa!
Olet oikeassa nimeni suhteen. V i i ­me
keväänä oli 30 vuotta siitä, kun olen
tullut tähän maahan. Olen koettanut
ravistella muistokomeroani, että kuka
Lapin Leena on jä vihdoin tuli mielee­ni,
että ehkä Helga. En tiedä, voin olla
väärässäkin. En muista mitään säähän
lämmityksestä, sillä eihän meillä itsellä
ollut saunaa kuin vasta monta vuotta
jälkeenpäin täällä ollessa.
Pyydän, että Lapin Leena olisi hyvä
ja kirjoittaisi minulle, sillä olisi hauskaa
saada tietää, kuka on Lapin Leena, joka
niin pitkän ajan perästä niuistaa minua.
Lännen fli/f/ia i Box 22,
Abee, Alberta.
StarasUstalla
Lempi Myrtlen nmis^Ue
Murheen viesti saapui, että niin äk­kiä
siirryit pois sinne, missä on ikuinen
rauha.
Teit paljon työtä yhteiskunnan työ-itätekevän
luokan hyväksi. Koko elä­mäsi
riippui siitä, että sait auttaa ja
nostaa yhteiskunnallisia varjopuolia.
Teit väsymättä^työtä monella eri alalla,
kirjoittelit lehtiin lakkaamatta kauniita
kirjoituksia ja olit ensimmäinen ja vii­meinen
haalitoiminnassa.
Haalilla työnsä ääresä hän sai kuolet­tavan
aivohalvauksen, jonka seurauk­sena
menetti puhekykynsä ja makasi
sairaalassa useita päiviä tiedottomassa
lilassa, kunnes kuolema vapautti kärsi­vän
vaivoistaan.
Kaikki se työ, mitä Lempi on tehnyt,
on kantanut hedelmää ja tulee kanta­maan
ikuisesti. Meille jälkeenjääville
jäi häneltä kaunis muisto. Kiitos ja
kunnia sinulle, kallis ystävä. Nuku an­saittua
lepoasi rauhaisaa. Omaisesi ja
laaja toveri- sekä ystäväpiiri jäivät kai­holla
sinua kaipaamaan.
Syystuulet nyt hiljaa
haudallasi hummoi,
ja muuttolinnut
t jäähyväisiään Uvertelee.
Tyyne XViitala.
lut ja lehtitiedot olivat ristiriitaiset. Ar­veltiin
hukkuneita olevan n. SK)—100
kunnes sitten selvisi koko murheellinen
totuus. Ulkomaiden lehdet kirjoittivat
tapahtuneesta ja lontoolainen Times,
joka mainitsi siitä vain pariHa rivillä,
oli kai ensimmäinen,* joka tiesi tarkan
hukkuneiden luvun.
Tampereella ja sen ympäristössä val­litsi
suru ja liput laskettiin puolitan­koon.
Pidettäväksi suunniteltu Tampe­reen
kaupungin 150-vuotisjuhIa päätet­tiin
peruuttaa ja sensijaan järjestettiin
keräys onnettomuuden uhrien- auttami­seksi.
Vielä nykyäänkia seisoo korkealla
NäsinkallioUa kolmen metrin korkuinen
Kurun harmaasta graniitista veistetty
patsas, joka kuvaa aaltoihin vaipuvaa,
tu^an ilmein lastaan sylissään pitele­vää
naista. Valkfeaninkoisttt koivut nyö-
^yttelevit surullisina päätään sen ylit­se.
Alhaalia näkyy Mustanlahden sau­ma
ja NisijiFiKQ sunav|, laaja seHtä,
fAM. vuonna 1929 vaati raskaan uhrin.
On tässä tullut olluksi pitkän aikaa
vähän sellaisessa resuisessa kunnossa,
että ovat olleet kaikki himot ja halut
poissa. Ei ole tullut edes Liekkiin kir­joitetuksi,
vaikka olen monasti aikonut.
Piti käydä makaamassa vähän sai­raalassakin,
kun tuntui, että tuolla ko­nehuoneessa
ei olisi kaikki niinkuin
o!<la pitäisi. Kyllä ne siellä kovasti
kuvasivat ja ottivat kaikenlaista testiä,
mutta sanoivat, ettei sieltä vikaa löyty­nyt.
Vai katsoivatko sitten niin pa­haksi,
ettei kannata enää."fiksata". Nu-kuttivatkin
siellä ja ennen nukuttamista
kyselivät nuukasti, olenko naimisissa ja
kuka on lähin sukulainen ja tuttava. Sa­noin,
että olen vanhapoika, jolla ei ole
sukulaisia eikä oikein paljon tuttavia­kaan.
Aloin pelätä, että jokohan ne
nyt nukuttavat kuin Jumala Aatamin ja
tekevät minulle riitakaverin.
Kun sitten heräsin nukutuksesta ja
muuan vanha nunna seisoi petint päässä,
niin heti koettelin kylkiluitani ja ajat­telin,
että eivät kai ne noista vanhoista
luista saaneet tuon nuorempaa ja kau-hihnj[)
a:a. Mutta sisar heiti minuun hy­vin
halveksivan katseen ja lähti kävele­mään.
Näytti ajattelevan, että vieläkö
tuo peijakas jäi henkiin . . .
Ensi k e r n i ä , kun f ^ v ä t vatsani
auki, ehdotan, «ttä laittavat siihen sel­laisen
"sipperin", eli vetoketjun, silloin
vasta olisi akiä htelpompi avata ja kat­soa,
missä vika tm.
Kyllä sielläkin sairaalassa tulee kiel-tätaitamottamana
sanotuiksi jesseri ja
nosseri joskus väärään paikkaan. Ker- <
ran Hlalla huuhtelivat suolistoni tyh­jäksi,
kun piti mennä aamulla kuvatta­vaksi.
Sairaanhoitajatar tuli aamulla
kysymään, että onko "vatsani kulke­nut".
Mutta minä luulin hänen kysy­vän,
lähdenkjö aamujumalanpalveluk-'
seen. Sanoin, että nosseri ja hetken
perästä hän tuli takaisin kädessään iso
lasillinen kastor-iUjyä ja käski minun
juoda. Koetin vähän mutista vastaan,*
mutta hän sanoi, että se on lääkärin
määräys. Ei siinä auttanut muuta kuin
ryypätä pois vain.
Mutta seK» minä sanon, että tyhjässä
.vatsassani oli kohta sellaista ääntä kuin
siellä ^lisi iso ja vanha kollikissa keh­rännyt
Tuntui aivan kuin hienoinmiat
suolet olisivat <dleet nousta kurkkuun,
että piti niitä aina oieleskdlä alas.
Sairaalassa, kun ei ihminen ole kovin
sairas, on aikaa tehdä monenlaisia ha­vaintoja
toisista sairabta ja henkilökun­nasta.
Heissä näkee h3rviä j a huonoja
puolia. Mutta kyllä sairaala sairaalle
ihmiselle on paras paikka, ainoa paikka,
missä on täydellinen hoito saatavissa.
Ei ainakaan tyi^äiseHä ole kotioloissa
mahdollisuutta saada täyttä hoitoa.
Mutta ovat ne sairaalamaksut nykyään
niin kalliita, ettei sinnekään tahdo tulla
mennyksi ennenkuin ihan viime hädässä.
Kyllä minutkin nyt pantiin sellaiselle
ruokajärjestelmälle, jonka otsikkona sai­si
olla: "\Älä himoitse!" Siinä kielle­tään
melkein kaikki. Kielletään himoit­semasta
rasvaisia ruokia, eikä mitään
paistettuna, kielletään tupakka, alko­holipitoiset
juomat, kahvi, tee ja monta
muuta. Mutta"^eivät kai ne kielletyt
aineet niin vaarallisia ole, kun ottaa
vähän salaa ja nurkan takana, niinkuin
ennen pikkuptoikana.
Että kyllä jos alkaa sen listan jäl­keen
elää, niin muutaman kuukauden
pierästä ei pysty eniiä mikään nniu tauti,
ellei satu tulemaan luumätä. Ja nahkan
saa läheUää Saksaan lampunvarjosti­miksi
tehtäväksi.^
Toivotin topuksi hyyää tervehtymis­tä
toisSie sairaHle, olkootpa he sitten
benkisesti tai roumiiHisesti saiiaiu. ?.
Lamen mmlta
Lähetänpä thaas sadepäivän terveiset
Liekin lukijakunnalle. Onkin vierähtä­nyt
pitkä aika siitä, kun olen saanut
mitään kokoon. No, syitähän on ollut
monia.
Täällä meidän pienessä Azildan kun-nassammekin
pystyy tapahtumaan yhtä
ja toista. On ollut Sairautta ja eräs
kansalaisemme on muuttanut tuonen
rajan taakse, nimittäin Erkki Mutka.
Siitä on jo kulunut parisen kuukautta,
ehkä enemmänkin. En trilut ensinkään
tuttu vainajan perheen kanssa. Mutta
näin pienellä perukalla yhdenkin oman
kansallisuuden jäsenen poistuminen jou­kostamme
jättää Jälkeensä oudon tun­teen.
Sitten erään suomalaisen perheen
isä ja 10-vuotias poika joutuivat sana­torioon.
Kovaa se on tämä työläisen
elämä ja kun vielä'tulee sairaus, niin
se on äävää. Ison lapsijoukon kanssa
eteenpäin meno tiintuu varmaan äidistä
yliv(Hmaiselta.
Joutuipa meidän oma perheenpääkin
sairaalaan. Ensin tuli keuhkokuume ja
sitten jokin vaikea leikkaus lisänä. Kuu­kausi
siinä vierähti. Ja Vieläpä samalla
saimme viedä sinne pienen pojantyttä­remme,
kuumeen vuoksi hänetMn. Nyt
ovat kumpikin kotona toipumassa.
vääTse on ja inonta unetonta yötä siinä
vietinune. Kiitos poikamme, joka oli
valmis joka ilta lähtemäsm isää katso­maan.
Kiitoksen ansaitsevat myöskin
mo^emotat miniät, jotka olivat apuna
kaikessa ja toinen pojistamme, joka oli
etäämpänä työmaalla, oli valmis puheli-mdla
aina kyselemään p2q>an vointia.
Nuorin koetti teffadäkott)nä elämän niin
valoisaksi kuin soinlMn.
Nyt on senkin äikäolii ja ^ainä sujuu
hiljaUeea' eteenpäin. Enkfte terveinä
ollessamme koskaan osaa antaa elämälle
arvoa, mutta vasta sitten, kun tulee
sairaus, huomaamme, että emme itse voi
ohjata elomme purtta rauhallisia rantoja
kohti, vaan jokin näkymätön ohjaaja
niitä purjeita reivailee mielensä mu­kaan
. . . •
Sitten täällä on tänä syksynä ollut
kängstereitä aivan viilin lännen nialliin.
Monen asumattomalla olevan talon ik­kunat
ja ovet on pirstottu aivan koko­naan.
Niinpä hajotettiin meidänkin
asumattomana olevan farmitalon kaikki
lasien raamitkin, ovet pihtipielineen,
yläkerran rappuset ja kaikki, mitä si­sällä
voi särkeä, kolmena peräkkäisenä
päivänä. Olipa siinä virkakuntakin kat­somassa
ja lupasi apua rikollisten ran­kaisemisessa,
jos ne heidän kättensä
ulottuville veidään.
On täällä aivan lännen maUiin Rodeo-paikkakin
ja lehmäpaimenia kirjavine
vaatteineen ikn^styy hevosten selässä
tuon tuostakin, joten emme ole missään
Jumalan selän takana ensinkään. Sopii
tänne tulla katsomaan sHloin tällöin
lehmillä ratsastamista ja heyosteo i|ekä
autojen sukeltamista. Jos «i enää tänä
kesänä, niin tuleepa taas kesä talven
perästä. Sitten taas t€tvetuloa!
No niin, kiitos vielä kaikille, jotka
kävitte pappaa tcrvehtinoässä sairaa­lassa.
Olette tervetulleita myöskin ko­tiimme
hänen juttusiHeen, Syksyisin
terveisin piirsi
Marjatta.
Syksyn tunne
^j. VLLA
KUX katstm*syksyn tahahdk
ja mietm elon tietä tähtösen-htikit
hetken valoa maailmalle
taas jaUeen raukeat lailla ihmiu
O» elon satu perhosleikinlainen
vai» hetken sinäkin myt eläiät,
Taas jälleen katoat kuin
kukka maint
syksyn syliin, synkkään, pimeää
Vaan ethän poistunutkaan
kuin luuli
pimeähän iäkscsi ct.
Toi tutun tuikkehcsi jälleen tuul
jo näytit mulle elonmcrkkcjäs.
On mieli raskas syksyn saapuessa
kun katson ulos yöhön pimeään.
Mä ihminen elon kahlehissa,
näönhän jälleen uuden kevätsään
Pcmiaiieiitti 50-vuotia
Kestokiharointia pitää nykyaiiaij
nainen niin itsestään selvänä asiana,
tei hän tule kovinkaan usein ajatelle
si, miten kauan moinen kaunistuskei
on ollut naismaailmaa ja Uvallaaa mi
maaHmaakin ilahduttamassa. Tä
vuonna kuitenkin tulee kuluneeksltas
50 vuotta kestokiharoinnin keksimisej
ja sen afeeuttamasta täydellisestä mi
listuksesta kauneudenhoidossa.
Nuori saksalainen Karl Xessler alk
Lontoossa v. 1904 ensimmäisenä suori
taa kestokiharointia. Jo lapsuudesta^
saakka tämä mies oli ollut kiinnostuni
hiuksista ja vartuttuaan mietti miett
mistään, miten vapauttaisi naiset vaiva
loisista papiljoteista, hiusneuloista )TE
joita luonnonkiharoitta jääneiden o
kaunistuksekseen käytettävä.
Alussa kestokiharointi oli tietysti hj
vin kallista. Amerikassa n;aksettiin,al
kuaHcojen permanentista jopa 250 dol
laria, ja asiakkaat olivat kovin pelois
saan tästä utidesta keksinnöstä sen tuo
mistä eduista huolimatta. Mutta kun
aikansa oli kokeiltu kestokiharointia ja
kiharat tosiaankin pysyivät, niin perma­nentin
menestys oli taattu.
Kestokiharoinnin suhteen on \-uosien
kuluessa saatu aikaan paljon parannuk­sia.
On keksitty "langattomia" laittei­ta,
ja sotavuosien jälkeen tulivat muo­tiin
kylmät permanentit sekä kemialii-sHla
aineilla laitettavat.
Irlannissa menniiän koko
myöhiiän «aimJOT^y^
Virallisen tilaston mukaan menniiän
Irlannissa tavallista Inyöhempäan nai­misiin.
Kaupungeissa asuvat oiiefaet
odottavat keskimäärin 33. ja naiset 28.
vuoden ikään, ennenkuin.ottavat tämän
tskden. Mutta vielä fau^nommin ovat
asiat maaseudulla, missä avioUitloon
Ainutlaatuinen tutkimus­apuraha
haettavana
. • 'Ruotsissa on julistettu haettavaksi
10,000 kruunun suuruinen tutkimusapu'
raha, joka myönnetään vuosittain vii­deksi
vuodeksi. Tämä on tiettävästi
ainutlaatuinen apuraha maailmassa.
Apuraha, joka on liitetty Elin: V\ä?-
nerin nimeen, myönnetään -tutkimusta
varten, jonka tarkoituksena on sehittää
naisten aseman historiaa vanhimpina a>
koiha ja tehdä sen jälkeen* selkoa muu­toksista
naisten yhteiskiianallisessa vai­kutuksessa
ja asemassa meidän piiviim-me
saakka".
Apurahan jakamisen on tehnyt mah­dolliseksi
Fredrika Bremer-liiior. Vir­kanaisten
Yhteistyöliiton sekä rauiian ja
vapauden asiaa edistävän Xaiftenluton
piirissä toimitettu keräys ja suoranaiset
lahjoitukset. Apuraha on kansainväli­nen
ja sitä voivat hakea joko miespuo­liset
tai naispuoliset tutkijat kaickiaU
maailmassa.' Se jaetaan vuosit ram Elis
Wägnerin syntymäpäivänä, toukokuun
16 päivänä. f
menevien miesten keski-ikä on 36
naisten 29 .vuotta.
Muissa Euroopan maissa menev»
miehet naimisiin keskimäärin 2i-i^-
ja naiset 20. vuoden ikäisinä- Aviolut-toika
on faiitenkin ollut yleen^^
maui pain.
-1 L. :