Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 14, 1941

              Sivu 2 LAUANTAINA, KESÄKUUN 14 PÄH^^ANÄ 1941
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Registered at the Post Office Dept.
OttftWE^ as second cla^ matter.
TOanshlniiat:
1 Vk. 9SM
ekk. uo
a kk. .............. JBO
Yhdysvaltoihin:
1 vk. $2.50
( '*-9'kk«*........'••...•.••.*•. "^1M!40
?BuomeeQ Ja muualle ulkomaille:
l,Vk. :^83iOO
6 kk. Lfö •
Liekki ilnieE#3r/J^^ .J[a».
•ntalna- 12r8Hoai9^;jM^fift^;:S^^
IratmokirJaQist^i^ejetai^kail^ltA':^^^
Afilam1ehlUe>:<gy6imetä^>aO:pragaB?
tm palkkio.
Fyytäkä^ ^..«»äMesvöUneiiyi ijo Stii­naan.
:
ILMOITeimBJ»Ä2«: r^jeenvÄibto-ilmoitukset
i^tOO ^fcertft. riAvJolnJtoon
menneille «mentoivotBkeetadQcrpe^f^^
tuuma. Wjwmin!»tJiCiänH>i|iUkflet mc
kertt $i.O(J kolme >kett»a. ^Syntyiaa^
llmoiti'»ksete<MKrvkert^,i$i2il»:atdlweJ.ker^
taa. ^uoleniaiälnioi^nl^ ?^;00 i^^r^i,
värsyltä. Mitaan ^tietSär >ia '^«soiteil-moitukset
$0c:^p^statuttm£u<rT^.v'3Ct^^
llmoittaJle^.(miVÄ«Äesaa l^hetettäf^
ilmoitusma^u-etttkateei.
meiset ilmqitoäiizmat^^Qc^^jslattm-ma.;
Qmoitiis. .Joka^juuristaan
kertaa samaiilai^ena VSQc fiMi^tinusQÄ.
JUln jilmofitusliinta 4;4Qc npai^tiucpaai
kerta ilmoittaessa.
Erikoisia .c4]i]QÖiluiä)tauiCtjb^a i^cpi .^e-dustella
tSn^vleMen^Oo^^
XiCKd.u stantaj"ia : ^Vimm-^^^iiif^fsg^^
TQlmitti$Ja%A.^iaö.
Toimitu$fn«iiV«^; JJ.J^mrvis.^fi^
Maki. sm "4110. m.t^k^i.
Kamtlnen,.^TsMto,3^flfl*ltil3a^lMq
Yrjö Saivgi ja.^*amaKtS«iii: ^ ' ^^
Liekkilq iMJotut '^JfEättdcset
tottava:
rförj. KC^SSI AHMALA
P.O. Bnm
m
ToiinitiiteenHtfltBtasta
J^yt ontiHtkistam-mHänvak
'^asiastQ.. £i nyt juuri uhengeapäqUe
ckayvästäf?iaMla ikhikan sinne päia.
r:^imttäin tMauksista, jja:ii^ä .eri­tyisesti:
siksi,.kun viikkoja:mtmSamia
.iakapenn tuii sanoiuksiy että kqtsak-liieiaamiaaS'
kmthoMdm'torasta taiten
käynyt,.onko• kuksiiiipaAiqnutta
^fUmstatitoimittu uaiankaiipähtcmut
iHsää, ia nyt senMttmiiedänime, ei-iiä.
on, 'Ott:^pabiatttitiMsää. EfisiucJ^yl-
,lä tuli tipahtaneet takäisiti -koton
kanssa, mutta sitten, jxturiiessä^uim
jamassa, tipahti-^ kappaletta yht*-
.<^ikm..'ianiinMmntiin '^hooiOn^ että
^hahii.
Mutta tiellä.ei ole.Myvä olla, i>ais
meiiä -mi^ii takeet Eikäpä.iatvinne-
^kUdn olla. 4rvo<imnfe, että asiantk-
'rhemtne ja-rystävämnte asiaf* :kmdtu-qcfn
tukkaan tart$uvatja^yläs. vetätät.
^erc|i/evä^ ihttomaamatta katkenneet
, täaitkset ja. n^pa^vat siinä > sivussa
. fonknn uuden. NMti on aina käynyt-
Ja yarmaan itse tiiaeijatkin. pyorivqt
asian perillä, kun näkevät priten on
käynyt.
. JJekmiaon .niins«noaksemme va-kitantunut,
^an^attftjajihikko; sen ti-i(
i4Ji*ff**^S (m ilman erityPonnis­tuksia
.^pysynyt .kotvan, äikafi sampUla
senduiUa. Jlos ne on-ketkfiUiscsti, ku-
Un nytkin, Iqskemitmuutqntalla ^ym
tneneUä, niin se ont<m kfthtq kfthon-sntfalhen
tai r^puu.ylös. Ennem­minkin
idlut nom^asfq kuin Uis^-
^ftmm Siksipä nyf^ täm^untelomm^v*
<?i<i|t qlqsnq, toivomme, uakqnasti,. että
tdi^gjamm pidetään mukanq. Ei^ö
Piin? A^.
. ,Onni ei~viiffdy. tyhiicn seinien sisäl-id,
pi^ä nt^skäim kaiken mqailmqn
[ronfidt^ täytefyssq: komerossa, se vaq-iU
kodin.
ÖLI "X:n kirkolliskokouksen aika.
Maan hengelliset ppmiehet o-livat
kokoontuneet ja heidän niinen­sä
ölivat-raskautetut kansansa ja hei­dän
haltuunsa uskotun pyhän kirkon
tulevaisuuden puolesta.
, ..Villitsijöitä. ja jumalattomien op-vv|>
ien^Mt^ji^ öli:Umke«tMn«t;jp^i^^^^
vi^läiin^l?^*mansaaa^€sfeuttteen.<
linen rappeutuminen uhkasi tuhota
i k « i » v k ^ W * y l ^ sltenisetlak]^-
yat :twmii»stafläasta^^J«Fkon isä»
=^ ja ; heidän ^elän^iikatseinöiHseiJsa
olivat :)pi»dot ja moninaise . V^pau-jdenniiöessä.
saattoivatjöiikottain
ajettua ;pQikkit0lq!in iiHtM säledökatä
JarpyÄ t o t u u l^
.:köi5^tc<)livat
lues5a>J5^3a w^«ni't^k«^eHeet.
^Näyttfc^lo^«va^r.eel3^§töks^^
jupi^ls^i^en-järjfst^ta^^
-|]aa?^tt;älM;}^^
>K(!tli?)«?ipijai»^^
i ty^(S^^ , ^ i =:pätteÄ«»^
ssä^^irar^ile. ^^^i§J^st^ia«|t»wi|ttnr
.Äcmpäkkoa. ilteeilll>^-jas^ontu^
itise^ittiJla ^köhesi .vääjMHjrotäli»
vvaatimus.
^^äitä;^iöUa^^aieM*^sk<^en^^^^
: linAyksiksieni; p*tl4n v^ertojtletä, f rje^e
näkyivät auurenkaupun^n-upeat'ra-
Jkennukset J4 Jarkkojen «jkuöoöl»^ Ja
tornit/ jotka skohosiv^tilt^r?^^^
riutuvan hehkun punaamia^.,&sasLi^lla
yie^aiä vakavuudeUa .rkiuin entisinä-
-,kin aikoina, jolloin niiden_ julistamia
perustotuuksia eivät kerettiläis^st o-pit
olleet- vielä järkyttäneet.
Jatkaesisani verltälleen astuntaani
yhyt^ minut harpiaapartaipen, H6ski-älkaiseen
löyhään pääjlysvaif^aan
puettu vanhus, jonka voimakas otsa
ja phimoiden poiinuUeya iho puhuivat
Elämänviisaudesta ja tilospo^Rsista as­karteluista.
Muistelin tavanneeni hä­nen
piirteensä jossakin Dyrerin puu­piirroksessa.
Pakisimme yhtä ja toista, kuten
tällaisissa yhtymissä on tapana, mut­ta
pian öli puhelu kiertynyt sien kjrsy-myksen
ympärille^ jota niinä yksinäi­sellä
taipaleellani öli mielessäni seulo­nut.
Kuitenkaan- ei vanhus bllut halu­kas
yksitjriskohtaisempaan jutteluun.
'Koko-asia näytti hänelle olevan sa­malla
tunnettua ja kuitenkin uutta.
Hän näj'tti katselevan sitä menneiden
aikojen näkökulmasta ja kuunteli
hajamieHsenä minun lähempiä selos-telujani.
Siinä näin talvaltaessamme jutteli
hän verkalleen tämän tarinan:
Kerran vanhaan aikaan — vuosisa­tojen
kymmenlukukaan ei riitä sillak­si
siitä näihin päiviin. — ys^lUlsi maa­ilmassa
olemassaolon taistelu niissä
alkuperäisissä muodoissa, joissa se
vieläkin luonnontiloissa.elävien.ihpiis-
, ten ja eläinten kesken iUnenee. Eivät
yhteiskunnat eikä valtiot olleet.viejä
Silloin onnistuneet pukemaan lakisäa-döstensä
pakkopaitoja yksilöiden yi-le.
T i l a p ^ t ipahtajat. kockemvät
•helposti ipurskaam^ kokoamiensa
laumojen avUUa sen heikon sivi^tys-rakennelijian,
mikji mahdöHisesti
jp?sai;in oli kohoamassa.
VaUitsi mieliv^t^ Saalistamis-puuska^^^^
t sa^^ttpivjit äkillisen tau­dinkohtauksen
taväU^ vallat^ ihmis-elaiidaumat,
jöUsa halunsa tyydytet-
•tyään taas yhtä äkkiä hajaantuivat.
Mutta kauhistus ja hävitys jäivät
pysyväisiksi merkeiksi niistä kohta-
Uksista.
Nykyäänhän ovat eläimelliset vie­titkin
jo säännöstellyt ja ihminen on
koettanut ne jakaa yhtä moneen o-saan
Jjuin hefdän eläinä^
vviä, niin etteivät .niiden purkaukset
enpn tavällsesti :ti4 minään, kauhis-tuttavina
poikifeeust^pauksina, vaan
jolj^g^iväisenä^saÖie^iättomana ta-pähtunjien
sarjana jaiovat ne rekiste­röidyt
kuuluviksi "jumalalliseen maa-ainanjärjestykseen."
-Sjähen^^sSka^ eiV^t-ijimisten aivot
.Qlleet vvielä:.k^ttyneet- tällaiseen las-
.fcelinp;Biseen taseittelutyöhön ja siitä
S5^st^,-kim tUQÖainen^p^ sitten
Tlap#»tui,;nHn:.ne, jptl^a sen jalkoihin
jojituiy^t, rtunsiys^t ^paremmin sen
>kplitu«tt^muuäen> ja .^ei^^ valitus-
-V^iuatQnsa, köbQSi^gttt t»vaa^
t^a^o^ taistella,
vli^;4fe^k«ile. :-^^feejinutti mahtavan
i Jiiijnt^risav ja i f t S ^ taistehi-vV^-
IIStufesessa^^^lUSlam niitä hy-vY^
tbnut.
5^^^ .i$pi ;3äöÄne|i.^ ja
?ihi^en3;Ij^^iaW5|ian$a,:^ asein murtu-vma,
ton.'sKilvessänsä:-hehkuivat aurin-gpnkir^
k^ina .Ä^R^t: .Qifeeys ja To-
; tUji^, .ja^ ^kesk.u?t^§§a: §fin^,^Q^^^
.r|§^i, §ma^ SMfl[ävmerM|§§äiMP^ oli; voit­tava.
-Otsansa- o^i ^ jalomuQl^nen ^ ja
kasvoistansa, jotka plivat vaikutta­vimmat
: kaikesta, kuvastui - Vanhurs­kaus-
ja'Rakkaus.
JasH^tso!;,!^^^^
.^een.,n)35en?lyat Jnpntqn^ hänenviirai
kutusv^lt^nsa ejle^s^ jat.nis^yjit. l^n-nistet^
ksi tuU\fat h^m PWekkaft§a
kaul^,; sUiä>sc qU totiju^en Ninen
I^aksterätutkain.
JärjestyHsen ja ^hyvinypinnin; SIM-n^
us versojyjit. h^en .yinp^rilljinsä.
IJän. seisoi. yhä, .hedän.i^jr^^emJ^, tm-
.ma?ina^, ja el^mä ijyore.nai.j^VftpsM-tupeeoa
lainehti aina Q?in^,i§enipia
päämliäKiä päin. ^ ]\|u|ia:;|)^en:l^n-n^
v^ensä. otti^y^st^, niitä,J^hJQ|a,
Joita ihmiset häneUe .kiitoiy^ina-.kin-toiyat,
vaikka eivät yäjiinreiän, enää
hänen väUtöntä-sek^ntuniisfcianj lar-yipnee^
kaan.
:JMutta.t^p^tui.5it,ten kfxj^,niin,
että ne,.ihniiset aaniuUa.askmi]^iJ*5^
rientHess^n näkivät .^n tais^eiyan
laskeneen, silmikko varustuksensa, ^ -
teivät he.enää. vpineet liänen junialal-lista
katsettansa tavoittaa. — Tuntui
aivan Huinplisiy^t peit|yneet -ne sä­teet,
jotka, aikaisemmin olivat hei#n
. elämiiänsä länimittäneet ja jopk^in^^i-nen
viiiuitunnekäviheid^nsieUijensa
lävitse.
Hjinen linnanväkensä kanssa he sii-
. tä läl^tien.kuitenkin yhä läheiseippMiin
.kpsHetukseen joutuivat, eikä t^psOitn-niaan
sittepimin enSän sen snurem-paa.
huomiota kiinnitetty. Jpska^
he eiyät.myöbemminkään hsnen .k^s-vöien^
a.p^astuyan näiineet,j«iin s^-
vat jonkot sensija^ hänen noenneet
4nsipnsa v^kiaista t^ulni^ta Inte»
jotka linnan valtapven pieliin ik^isik-si
ajoiksi asetettiin. Ja kuulnttaj^t
edelleen korkealla ^ e l i ä tpivat h^-
nen nimessänsä sä^d^ksiä Julki ja
kymmenykset k^est^ ^ai^^t^ hä­nelle
verplujoiksi tnäär^^ivait.
Evät he kuitenkgaa-entis^ l4itta
Eläintarhani
^'Hän on polkeva rikki sinun fäm
ja sinä olet pistäväJfänfä kantapää-hän/'
Mutta hän, tässä tapiiikiessa
r^thtä,^ murskannut päätäsi, ei tullut
m^leenikään, säikähdin niin. Ei^ji
^mkä^y^s^n häivyttyä sylkäisin koU
maiti jamanasin; neuvoin sinua py.
. sy^qän omilla markkinatilasi, ei tuk-
(himaan tänne, säikytelläksesi raukd-lista
ihmisiä. Etkä sinä pistänyt kan.
tapäähäni, i^atseMt vain lasimailla
silmilläsi kuin miettien että: ntitähäfi
tm mmt^m oiJ^ein höpisee? :^/g»
: Jier^qn sikaAdit, näytU .kieltäsi :iu^
,^^^/mkummitfmva ja. liiikeMi
pms tieUäffi. J^mn sclkkajl^n
:smnq.pQl^q . ...^(ia,Qlemm^tm^
^ikm^t^q^lä^^e^pp^qa^l }ame:ip(^
syM^mmerfmm. )tääUä mkitie-lärimy.
melm^ntQistq, on liikettä ja
e^i^uää, -Mm m muUJsta ^ajatd»
nm^P^4mml^m^>l^ssjqpi- villiintyi: jd
si iinUfi fjo f^ämään •kMnevaa^am
^Mmi*^^^M'S^^mohsi:0Mn otsaani jd
tMfdimn khM^Mi nm että. .«e
y^{fkiM^^ä:YMisfi^^^^^ pqttkm. Qxamt
"^ppimtspjkkm .mniä, ^Miveten^
. ^mfm lim^q haiolle rmmaa Ursbur
-mttiinji ikiftn :,fitmist:uvqt varastama^
^kftppm-. iMikkisiat jätHvät nurjia
jpJffäJikäti^ä^iäTisee . . ..neavatskai
.rjärjestyneet rintamaan, koska 4m
r^kqa^uneen toverin ratille an toinen
'Valmiiptt äsiurnaan. Satuoin on kita
^tnQamyyrJien.frtmään sain taqs>MU:
•dpn: £läMa, .kiUtävän musta karhu
ittdi -MtMptaan .jäter.uokaläjää tuidla
-uikqaa ^:pensaikon laidassa. Ihastuin
i siihen JMhymksi-ja aijoin näpätäriu-.
van,.nmtjtase, kamerani nähdessään,
^.pujahti r.p^aikkqon, eikä tulht pois
vaikka kvinkafmqanittelin, kurkisteli
cvainSdtä:pienillä viisailla silmiMän.
:^'äsm lähtien lähetän jäteruokalä-jään
useantmqn herkkupalan karhwi-i^
in osaUe, jos siten ihastukseni saisi
'hiukan vastakaikua sen viisaan jörö­jukan
sydämessä, että se suvaitsisi
minun ikuistaa^itsensä. Että peljätä-
'ko kaffhnaypitäisi?^ Olen joskus tehnyt
sitäkin, mutta en enää. Karhu on saa­nut
hyvän kasvatuksen, pidän sntä.
kMi.ei.se..näytä -rkieUään puhtiteUes-
- saniK^tä,.4iuteti^teki käärme. En toi-voisiikäätmtettä^
enää. toiste polulleni,
;inhoan sitä,.^uUa karhu on tervelnl-lut^
.
Bari päivää myöhemmin:
Koska tämä myöhästyi postiita,
tiiin voinen lisätä, että karhuni HU^^^
iui minuun nopeasti jaotin sntäpan
kuvaa. pilvisestä ilmasta httoHmattn-
Ei ollut aikaa odottaa aurinkotita
päivää; sillä miehet — nuo roistot
— julistivat' kuolemantuomion >'^/3-
Välleni jä tappoivat sen. Istutin vB^
r\mnn'Mnen'M
sitä linnanaluetla lähestyneet, silla
heidän. velvolUsuuksiensa taakka^vu^
si-VUQ^eH* tevpi ja heidän rniel^
täy*ti p^Qij^laisuuden epan^^P^^"^
.Hö^^n siUnäOsä avautuivat
nJä^huoroiQit^ Ja he näkivät bm^
iiikkumattomuutensa, joka »"^s
patsaan liikkumattomuutta, ja
vaitsivat hänen .kilpensä tunnuss^
ien tumeiuneen niin, ettei mita IUK_
taidettu. V^n risti oli ^^f^Z
lyttänyt kifltons^' "^^^^^ •! w -
ainoastaan itsekieUäyniysten ja