Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 8, 1950

              ^ija_Savutie^
>ista,
Utä
sia
nhimillfsen komedian'' kir oittäiä
>
nsta,
h surin
kuja. '
'en jää,
iä.
, tmdet,
OOH aha,
paima,
pyhä,
jäyhä,
iän,
'i.. • •
tnlta,
ta.
ansim,
yllaan
taan.
tX ITÄ\'-^TALAIS-JIJUTALAI- motiiveövsi määrätön kunnian- ja ra-
XEN runoilija ja esseisti Stefan hanMmo, iiimo nousta yhteiskunnalK-psykoanalyysin
ja modernin sy- sessa arvoasteikossa aivan Iniipulle saak-
|v}'p\vkoIogian loistavatyylineh sovel- ka, omistaa ja' olla kunmoitettu. Tä-
!»'ia tarttuu Balzac-aiheeseen, josta vuo- inän periytyvän, aita ranskalaisen por-
.'en kuluessa muodostuu hänen traa- värillisen tendenssin eräänä herkullise-imsen
kuoleman jälkeen ilmestj^vä suu- na yksityiskohtana 2weig esittää sen
r. Balzac-elämäkerta, voi arvata hänen pienen, mutta merkittävän de sanan, jo-fealzac-
innostuksensa kummunneen lennokkaan mielikuvituksen tuottee-ukan
toisista lähteistä kuin puoli vuo- na ilmestyy 30-vuotiaan, kuuluisuutta
isataa aikaisemmin Marsin ja Engel- bipo\^an Balzacin porvarillisen nimen
lii jotka arvioivat uudenaikaisen porva- eteen.. Ja elämänsä loppuvaiheisiin
'ulisen realismin luojan kirjailija-arvon saakka Balzac elättää syädmessään nou-iälkimaailmalle.
Zweig näkee ennen- sukasmaista kaipuuta ylhäisaattelisten
aikkea Balzac-hahmon, tuon jättimäi- pyoleen.
r^-n luovan ihmeen, jonka persoonalli- -Nämä Balzacin luonnekuvan noiisu-guus
on askarruttanut jälkimaailipaa i^as^aiset piirteet, jotka demoonisesti
aemmän kuin ainoakaan toinen kirjai- ajoivat tavoittamaan milloin ra-fjahalimo.
Syystä on Zweig,. Mana rfaag^ .milloin mainetta, milloin ylhäisen
!ituartin, Maria Antoinetten, Maghel- naisen suosiota, palautuvat HonoreBal-
Ijnesin elämäkertaromaanien kirjoitta- ^acin harvinaisen synkkään, köj^hään
j , antanut elämänsä pääteoksen ala- rakkaudettomaan lapsuuteen, jonka hän
kodistaan eroitettuna, käsittämättömän
julman äidin pakoituksesta vietti sisä­oppilaitoksen
kuolleessa ilmapiirissä.
Vasta 14-vuotiaana Balzac pääsi en­simmäisen
kerran palaa kotiinsa, ja läpi
koko ikänsä häntä painaa kirouksena
äidin ymmärtämättömyys ja kylmyys,
jiftsikoksi "suuren kirjailijan elämä".
Iriämän ensimmäisen suomeksi ilmesty-i#
«een Balzac-tutkinnan pääviehätys ja
riiyös pääansio onkin siinä innoittu­neessa
näkemyksessä, jolla Zweigavaa
^ven neron oman elämän inliimilliseen
liäytelmään, siinä psykologisessa terä-lan•
vnioksessa 'Balzac TOyöskin asetti^
kirjailijankunniansa korkeimmaksi joh­totähdeksi
rahan, maineen ja riippumat­tomuuden,
ja kirjoitettuaan ensimniäi-fä\-
sin epäonnistuneen ^'ylevän" draa­mansa
"Cronnvellin" hän osasi jousta­vasti
siirtyä kirjoittamaan rahaa. Hän
- kahlasi kirjailijana läpi kaiken sen saas­tan,
mikä lainehti ajassa.
"Hän on ehtj-mätön tuottamaan hal­paa,
kaikenhintaista, kaikentyylistä kir­jallista
tehdastavaraa. Tilauksesta hän
kädenkäänteessä pyöräytti rojalistishen-kisen
propagandakirjasen, rö\'hkeästi jo
valmiita teoksia varastellen ja lainaillen
hän.esimerkiksi keitti kokoon ^'Jesuitta-järjestön
puolueeton historiikki''-nimisen
teoksen. Yhtä keveästi Balzaciita."n5i-
Un aikoihin putkahti melodraama>''^^ „. . . .
kerr'. kuin 'Tieni Parismnähtävyyk- ^="1'^ ^'f': ^^^-^f^
sien aakkosellinen taskuhakemistt,". "™ "»elkem yh-.nhrm.llisea iaajan
•\'uonna 1824 tuo Balzacin todella oraa-
~-4aatuinen kirjallinen ^'Societe anonj-me"
— sanoisimm^ko eräänlainen komman-diitti
yhtiö — suhdannevaihteluita her-
-a^uötu-kenellekään liänen suurista aika-
., Iäisistään •—/Victor Hugolle, Alphonse
de lamartinelle ja-Alfred de Mussetille",
sj^noo Zweig, ja edelleen "hän Balzac
cli joutunut pakosta katsomaan s>-välle
yhteiskuntakoneiston kätkett\n^^n sisus­taan,
hän oli oppinut jo ensi vilkaisulla
erottamaan ansat, joihin velalliset hirt-tä\
i:\ivät. elleivät kykenekään maksa-p.>
aan — samoin kuin nekin verkon sil­mukat,
joiden lomitse saattaa päästä
\baämamiehiääii pakoon."
'Inhimillinen näytelmä", amfiteatte­rina
kohoava ajan historia, olosuhteiden,
ihmisluonteiden, tapojen valtava pano­raama
sjTitvi kahdenkymmenen vuoden
ainutlaatuisen työn tuloksena, joka jat­kui
kirjailijan kuoiinhetkiin vrteen 1850
saakka, jatkuu, ja jäi sittenldn puolitie­hen
vielä jättiläismäis^ipää suunnitel­maa,
vielä monitahoisempaa ajankuvaa,
joka iti neron anielikuvituksessa. Kir-
Eiyydessä, millä hän yhdistää Balzacin äidin, joka kirjailijan omien sanojen
oja
koja.
ukaafi.
käan.
parempasi,
saa.
%f}män ja hänen luovan työnsä. Niiden
lijhteisiäsä jättimäisissä mitoissa, pur-
4 ;j!avassa vitaalisuudessa toinen selittää
I .'|)istaan, valaisee ja avaa ongelmia. Bal-
; »Vacin d\maaminen realismi ja sen py-
|li|vä tulos. 74-osainen "Inhimillinen
ppytelmä" saa lujan pohjan sen elämän
tl.^lstoriasta, joka on poikkeuksellisena
|taalisuuden ruumiillistumana vetänyt
|i|{nioleensa hienostunutta psykologiaa.
| | | ? | Psykologisten tosiasioiden", erittelijä-
Jirttä Z\veig tuntuu luotettavalta. Hän
imeliin Ms tl:.|t^'itaa loistavan eloisan kuvan tulevan
MivM, pl iUrjailijan vanhemmista ja hänen lap-
\vää. ji..^ te-^iudestaan ja varhaisnuoruudestaan,
msa pHcii,
i osaa näim.
melten läpi
naurua, jm
'i nauru fnf^
iraa, sillä ff
i^uoleUa hic<
jista löytää avaimen useimpiin niihin
phimoihin, jotka ajoivat voimiensa
ptoon heräävää kirjailijaa tavoitteesta
Jiseen. Jokaista Balzac-ihailijaa on
fkarruttanut hänen harvinaisen luomis-mukaan
on aiheuttanut hänelle elämän
raskaimmat kärsimykset. Tämä tule­van
neron ensimmäinen elämänvaihe
tuntuu kompensoituvan hänen myöhem­män
elämänsä hillittömässä nautinnon-tarpeessa
ja puskittaisen vapautumisen­sa
kaikista kahleista, heittäytymisensä
aistien viettäväksi — ja se säihi hänen
jokaisessa rakkauselämyfcsessään. jol­loin
hän naisesta etsi äidin hellyyttä.
Muutos askeetista nautinnon ihmiseksi
tapahtuu lopulta silloin, kun Balzac kak-sikyrtimenvuotiaana
irroittautuu pikku­porvarillisen
.elämän hahmoittelemasta
tulevaisuudesta ja alkaa kirjailijan­uransa.
,
Maailma, jossa nuori Balzac aloitti
kunnianhimoisen nousunsa, oli vallan­kumouksen
jälkeinen ranskalainen 3'h-teiskunta.
nousevan porvariston, Naoo-oimansa
ja vitaalisuutensa ongelman - ieonin ia ''pon.-ariskuningas'' Phillip-öivvyn,
joka hänen par.1h aana liiomis- pen, kehittyvän finan-sikapitalismin yli-utenaan
nousi epäinhimillisiin mittoi-
Zweig johtaa sen Balzacin rah-a,
ja jos M" p-^Jpnomaisesta syntyperästä, niistä lan-
I**' i|edocilaisista talonpojista, joiden kes-teiskunta.
jossa vallitsi rahan ja ase-iT.
an tavoittelun, yhteisku^mallifen nou­sun
kiihkeä poljento. \^^!stvvän aate­liston
laskeutuva loisto oli yhä mone'Ie
* ludesta hänen isänsä parinkymmenen pikkuporvarille" ^nlattu, toivounehra. ja
r, Syisenä lähti Pariisiin koettamaan on-
^. f |aan. Maalaisnuorukaisen tarmo ja
men Tduhr- j»,. r'hkeiis johtivat uuden nousevan kan-
Si€UäBp^\iS!^^^^ noiisuaalloissa tuloksiin. Kun
häikäilemätt-ömyvs nalkittiin fäs=;ä kil­pajuoksussa
parhaiten. Rahan ja val-nepajani^
Balzac syntyi, 20 pnä touko^
hmcjHIe. ^fjlfp^^ ^änen viisiinkymmeniin
toimis oss
a molemmv.^
viesti liihiC':^
jukomltiäh
| a i S y t isänpä ja kunnia-arvoisesta por-nperheestä
polveutuva nuori äitinsä
|!uluivat Toursin kaupungin varak-p|
i!-Tipaan ja arvokkaimpaan porvaris-vallin,
yli ö f:
rauliantaif--^
.mikään v.:
halHtusle:;^'
;l5än rahvaanomaisesta ja äidin pik-
|(prorvarilli5esta syntyperästä periytyy
f>nore Balzacin elämän eräiksi johto-pykx?
n petoniaisuutta vastaan, raken-
|van työn tuhoa vastaan.
vihaamme sotaa. Kotiemme,
pamnie, koko ihmiskunnan onnen ni-ine
vaadimme: Sodanlietsonta on
^^Petettava. Maamme ja l^aikkien mai-tulevaisuus
on rakennettava rauhan Huomattu Torouiossa syntynyt tieae-
' f rusialle. Suomen kansan nimessä an- mies, tri Arthur Jeffrey Dempster,^ joka
kasti seuraten siirtyi romaanien joukko-tuotannosta
ky-häämään erään hämä­räperäisen
kirjallisen kaupparatsun Ho-race
Raissonih muotiin saattamia ns.
•'Codeja" — eräänlaisia kaskukokoel-mia
ja maalailevia tapainkuvauksia.
Kuukaudesta toiseen Balzacin tehdas
nyt syyti markkinoille yhä uusia icodeja
—• väkevähöysteistä salahupia pikku­porvareille
—
Xäin kuvaa Z\veig Balzacinuran pros­tituoituja
alkuvuosia.
Mutta muutos tapahtuu. Uusiutu­vana
piirteenä Balzacin kirjailijanuran
varrella hän kehittää luovan voimansä-puhtaimmilleen
silloin kun elämän pu-listus,
taloudellinen ahdinko, vastoin-käy^
miset ovat suurimmat. Hän kokee
liikemaailn^tassa perusteellisen, romah­duksen,
saa kirjapainoyrity-ksellään elä­mänikäisen
velkataakan, joutuu katso­maan,
rahamaailman syövereitä pohjaan
saakka. Siitä alkaa todellinen kertoja-mestarin
ura. Syntyy '"Kapina", sy^n-t
y y ;'Taikataljä'', syntyy ''Louis Lam-bert''
— ja sitten jatkuvana sarjana se
realistinen, väkevän mielikuvituksen re-hevöittämä
todellisuuskuvaus, joka hio
"•Inhimillisen näy^telmän" rungon.
Vaikka Zweigin elämäkertahistorii-kissa
Balzacin intiimi elämä, hänen ta-r
a n s a ja luonnekuvansa ja ennenkaik­kea
hänen suhteensa naissukupuoleen
v i e v ä t niin keskeisen osan, teoksen mie­lenkiintoisin*
ja''lltvokka!n alue on kui-tenkhi
se joka kuvaa luovaa Balzacia..
Iv''ne'n kirjallista jättiläistyötään. Niin
v ä h ä l l e . k u i n Zv/eig on jättänj-tkin mes­ta
r n i tuotannon esitteHTi ja erittelyin,
hän kuitenkin useissa kohdin, ilmaisee
terävästi Balzacin kertojalaadun j a sen
i-yntymispohjan. Hän löytää alussa
n"ainitun yhdistyslangan kirjailijan o-n-
ien elämäiikokemusten ja yhteiskun-i:
5n tuntemuksen j a hänen kuvausvoi-n-.
ansa, hänen .=;i:urinipien mestariteos-tensa.
"Murskattujen haa\-eiden", "Tai-i-
ataljan'\ '"Louis Larabertin'', "'"'Cesar
Birotteaun"". "'"Ukko Goriotin'', '"'Betty
s e r k u n " välilie.
"Koska hän, Balzac, oli joutunut pai-tah'hasillaan
häärimään työläisten pa­rissa.
kä>-mään vimmattua kamppailua
koronkisl^iirien kanssa, valvomaan jo­kaista
tavaran toimitusta mitä suu­rimmalla,
koskaan hellittämättömällä
}f itu lupaus ystä\^ydestä ja yht^istyös-
Xeuvostoliiton kanssa on täytettävä
^ei^voimin sulku sodalle. Rauhan-tei
eteenpäin! • . . , . . ,.
on saanut Toronton yliopiston kuUanii-iaVm,
kuoU äskettäin Yhdysvalloissa.
Hän 'toimi viimeksi fysiikan professori­na
Chicagon yliopistossa. •
kirjallisen jäämistön, ja sen ohessa hän
cli omaa romaaniaan renessanssisen käh-leettomasti
ja intohimoisesti.
Se mitä Zweigin loisteliaalta kynältä
jää kaipaamaan, on kirjailljaneron per-sonallisen
'maailmankatsomuksen, hänea
tietoisen uskon tunnustuksensa erittely
hänen teoksissaan sosiaalista ajankuvaa
vasten. Zweig turvautuu tosin autent­tiseen
lähteeseen: "Inhimillisen näytel­män"
kuuluisaan esipuheeseen,' jossa
Balzac sanoo "tahtoneensa kuvata oman
vuosisatansa yhteiskunnan ja samalla
pyrkineensä havainnollistamaan wimat
ja vastavoimat, jotka siinä liikkuvat."
-Mutta tuntuu hiukan, paradoksaaliselta,
<:ttä ajassa edellä kulkeneet ^lar.x ja
Engels arvioinnissaan Balzacista täyden­tävät
sen, mihin heidän aristokraattinen
jälkeläisensä Zweig Balzacin elämänku­van
lopettaa. Harx ja Engels ihaili­vat
Balzacia juuri sinä, millainen Bal­zac
varmaan luomistyönsä viime vai-i'.
eessa toivoi olevansa: eteenpäin työn­tävänä,
yhteiskunnallisesti dynaamise­na
kirjailijana, joka paljasti ja todisti
^'ahavalla totuudellisuudellaan.
Tätä Balzacia Mar.x piti ei vain ai-l;
ansa historioitsijana, vaan myös pro­feettana,
ja tämän Balzacin Engels mää­ritteli
loistavasti tunnetussa kirjeessään
nri Harknessille V. 1S8S:
"Tosin Balzac oli poliittisessa suh­teessa
legitimisti (kuningasmielinen):
hänen suuri teoksensa oli alituista vali­tusvirttä
hyvän yhteiskunnan väistä-fnättömän
rappion johdosta, koko hä­nen
myötätuntonsa on sen luokan puo­lella,
joka on tuomittu perikatoon. Mut­ta
kaikesta huolimatta hänen «atiirinsa
ei milloinkaan ole terävämpää eikä ivan­sa
katkerampaa kuin hänen käsitelles­sään
niitä miehiä ja naisia, joita kohtaan
i-.än pohjaltaan tunsi mielenkiintoa —•
aatelisia. Ja ainoat ihmiset, joista hän
rina puhuu peittelemättömän kunnioit-ta^-
asti, ovat hänen kärkevimmät poliit­tiset
vastustajansa. Cloitre Saint Me-n-
n tasavaltalaiset' sankarit, henkilöt,
jotka siihen aikaan (1830—lS3i5) to­della
olivat kansanjoukkojen edustajia.
Sitä, että Balzacin näin oli pakko toi-.
mia vastoin omia luokkasymipatioitaan
ja poliittisia ennakkoluulojaan, että hän
liäki rakkaiden aatelistensa perikadon
; älttämättömyyden kuvaten heidät ih­misinä,
jotka ei\'ät parempaa kohtaloa
ansainneetkaan, ja että hän näki todel­liset
tulevaisuuden ihmiset sillä ainoalla
laholla, mistä ne sinä aikana voitiin
löytää — sitä pidän eräänä realismin
suurimmista riemuvoitoista ja vanhaa
valppaudella, "hän tätä "tietä oli saa­vuttanut
verrattomasti syvimmät ja laa­jemmat
tiedot yhteiskunnallisista vasta­kohdista
ja sw-yhteyksistä^.kuin oli Balzacin'suurenmoisimmista piirteistä."
• Kk
%
• I
J
I
J
i
Iiii
i i i mm i
m
M
sn
n 1 mT 4
ff's;?
• .
w
; vt
«vi
H
ti.
.«mi i i
MM
H t
\^ j 4
V f
BÄITAM^AIXA,
3 '-l?^.'?^'' '