Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 26, 1957

              JubannnsjuhliHa Otflus»
K I R J . J A Y
U O S I S A T A M M E toisen kym- na olivat aina eheät j a puhtnat. Os-menen
alkuvuosina» j o l l o in 4ä- tipa hän kerran omilla rahoillaan
nän kirjoittaja o l i vielä nuori mies, minulle .ihan uuden Pohjola-nimi-i;
asta vähän y l i 'kahdenkymmenen, sen polkupyörän, vaikka ei ollut
apasin oUa eräässä kotikyläni ta- niitään takeita voinko koskaan
ossa päiväläisenä melkein .vuodet maksaa sen hänelle,
peensä. \ Eräänä kesäkuun päivänä, viikko^
Isännän ehdotuksista huolimatta ^"^^^ juhannusta alkoi\^t tytöt;
n ollut halukas tekemään vuotui- ^"^^ ^ ^ » ^ tuumia, että eikö
ia renginkauppoja. • A j a t t e l in a i -
a, että :jos taJossa tulee tukalaksi ^
lo, niin olen vapaa vaihtamaan
aidan rimuttöpaikkaä.3. ;;x:Vv; r?;
Mutta ei siinä talossa ol^min^h"
ukaläksi t u l l u t , sillä k o v i n oli h a l -
itusväki mukavaa; Eirittäinmuka-da
o l i kaksi isännän sisarta, mö- •
emmat vanhojapiikoja. Liisa l i e -
ee ollut siinä 50 k o r v i l l a j a M i i na
ari kolme vuotta nuorempi.
Kumpikin vanhapiika o l i saanut H
losta perintöosuutensa rahana,
utta koskia heilää e i ollut paikkaat
h i n mennä, h i i n jäivät ruokaan-a
vastaan veljelleen työhön: L i i sa
uttoi emäntää t i i v a n ; puolella ja
iina kävi navetassa j a t e k i muita
Lfen'Skö se Uisa-tyttö, joksi.' ^"«^tevarakauppaa Ison j a Heif
äntä aina,kutsuin, ollut minuun ^ f a d u n kutoassa.
ähän pihkassa, vai olisiko s r o U u t , ^ ' ^ T ' ^ ' ' P " ° -
takin n i i n k u i n äidin rakkautta, J^T'"^ ^-"^^ ^ ^ ^^
ta hänen taholtaan. s a i n usein ^^^"^ Me.ta o h k-ertyny^ 7-henk.-
akseni. Ruokailuaikoina, joUoin "«n^seuruertyttojen serkkuja yks.
•isa öli passaamassa, katsoi hän, -^y""' «aapuntalon
"ä nokkani alus 6 l i ainakui yhtä
sitä lähdetä juhannusjuhlille Ou­luun.
K u n meillä on uudet polku­pyörät,
n i i n ei tämä 20 peninkul-^
man matka kauaiiksstä. Pyysivät
minuakin liittymään mukaan.
No, mikäpä siinä, täytyyhän sitä •
silloin harvoin, kuri tytöt jotakin
pyytävät, suostua heidän pyyntöön-sä.
Olihan se matka minulle muu^ .
tenkin mielenkiintoinen, k u n pää­sin
taas käymään läänimme pää-,
kaupungissa, jossa ; aikaisemmin
olin ollut jo p a r i vuotta työssä.
Matkan teko o l i senkin puolesta
houkutteleva, kun tytöt sanoivat.
perillä olcjvan ruoan j a asunnon
vapaan heidän nuorimman siskonsa . u , ^ . 5 .;
Annan luona, joka miehensä E r - ^jkettmnloy^vät po^^^^^^
„o^^ TT 1 . \.. potkana työskennelleen Wallace Cooperm ja totesivat kätten päässään kaksi kuu-vara
Hurmeen kanssa piti pientä reikää. Poika taimHettiln mi iairaalaan, mutia ktiBli 11 tuntia *»ydÄew.
m!n. J*a*kalta loydeltHn,!^
pojalle kmäuva tyhjä otnmtMaati^ pidät0ty iii^^
kuva siitä, kun Cooper kannci^ik^sairaalaati.
(tyttölen serikku"a vlöi Emme olleet vielä kdvihkäfui^kau-^ hauskaa. Toiset tanssivat jä toiset
Iri^ itö^v. 1 ^ ^ona kievarista, k u n k u u l i n taka- menivät piirileikkiä kentällä. Jot-vä
k u i n toisten, ehkä parempia
n. Samoin o l i vaatteiteni laita^
Ystäville
• pakkanen^vlkona, korkea, kova,
n kotini täydeltä vieraita sain.
PPy 'birViäayT-tautu kaikui niin
soma, r
vieläkin kaikuu se korvissain,
kultaiset reunat kellossani,
ka ystävät teiltä mä sain,
miettimään saa minun aatoksissani:
nä ohjeet niin kauniit matkallain.
. •• • \
ahdan vajn,-siitä ajan näen,
ään levolle käydä aikanaan.
Htin säännöt jo birthdeinä näin.
ydän, anteeksi ja uskon et anteeksi
saan. . . - ,
täkalustoni myös katmis on se,
säkin reunat on kultaiset,
kukkaset ihanat, ihmeellisety
ille, ystävät, lausun nyt kiitokset.
sitten vielä prässirautakin,
kidtani housut komeiksi saan.
i rakastaa sitten mua hellemmin,
ystävät kaikesta kiitos vaan.
K a t r i heilansa kanssa. .Kaikilla
toisilla, paitsi K a t r i n heilailla; o li
uuden uutukaiset polkupyörät.
t e h t i i n jo lähtiessä päätös, etta
jokaisen täytyy vuorollaan käyttää
määrätty matka vanhaa tönkkö-pyörää.
Tönkköpyöräksi niitä sa­nottiin
siksi, k u n niissä ei ollut
vapaavälitystä öikä jarruja.
Kuri puolet matikasta oli suori­tettu
,oli kaikiUa halu päästä y ö ­puulle^
sillä takamukset olivat hel­tyneet
j a muutenkin o l t i in väsy­neitä.
Yövyimme eräässä kesti­kievarissa,
kahdessa huoneessa, ty­töt
toisessa j a pojöt toisessa.
'^ön kuluessa o l i k i e v a r i in saapu­nut
toisiakin vieraita, koska aamul­l
a matkalle lähtiessämme huoma­simme
kummalliset kärryt (kieva­r
i n pihamaalla. Niitä siinä puolel­ta
j a toiselta tarkastellessamme t u ­limme
siihen tulokseen, että tuossa
nyt on se automabiili, jonka mei­dänkin
perukkalainen Könni Saku
nani jotaQdn rahinaa. Vilkaisin kut rakastuneet taas kuhertelivat
taajkseni j a pelästyin pahasia, ikuh pensaikossa,
se k i e v a r i n luona ollut auto o l i äi- Minä puolestani koetin kuluttaa
van kantapäilläni tulossa -hiirjaa aikaani yksin, koska tiesin tuoksu-vauhtia.
- vsuii väkevästi navetalle, mutta
Silmänräpäyifcsen ajassa' o l i har- - yrityksistäni huolimatta en saanut
kittava kummanko kuoleman välit- olla aivan yksin. Erittäinkin muu-=
sen, jäänkö auton alle kes^kelle tifetä an minulle tuntematon seurue
näytti pitävän minua silmälläi He
kuiskailivat keskenään j a vilkuili^
vät minuun vaanien kuten epäil­tyyn
rikolliseen. Kävivätpä joskus
lähempänäkin j a sitten taas loitto-tai
huktittaudUTikö^^ s^
tii^ojaä^ ^jökä oli taynnä:^^
o t e vM navetan alta
saVettä.i-:'^-\'- • ....^•tri.uu;.-^-:'':':'--'^-^^
A i k a a e i ollut päästä tönkköpyö-tän
päältä pois ja entuudestaan -
tiesin, että jos yritän pyörällä ajää ^ i i ^ heistä, a e v a nuoriJ
yli jäätyneen rattaarijäljenj" ^ i n nainen, rohkaisi ifeensäia^^^t^^ p u - '
pyörä heittää minut jo&ö'tielle täii:| fceifenii Hän^^^^^^
ojaan. ' • • • •• • • raavaan tapaan: '"\
Onni suosi minua kuitenkin niin, — Suokaa anteeksi jos häiritsen,
että ojaan lensin, enkä käötuniitr' mUtta haluaisin hiukan keskustella
kaan k u i n kaulaa myötefi. iPyörä- katossanne. Nimeni ori S i r k k a S i r - '
kään e i särkynyt. Kerkisin näke- viö, olen tämän kaupungin kasvat- '
määnj että o h i kiitävässä 'aiiiössa o l i ' ti. Samalla hän ojensi valkoisen
kaksi miestä ja kaksi nai^ä, k a i k k i kätensä tervehdykseksi minulle,
nuoria. Nainen ohjasi autoa. He Piiloitin hetkeksi hänen pierien
oli nähnyt menevän kylän ohitse eivät edes aikoneetkaan pjrsäyttää kätösensä omaan känsäiseen ja
hurjaa vauhtia, hänen arvelujensa autoa, nähdäkseen kuinka miriulle suufeen kouraani ja esittelin mi^
mukaan 15-20 kilometriä tunnissa, kävi, pääsenkö ojasta ylös.vai ö i k o . tään ajattelematta itseni siten kum;
Kertoipa-vielä, että siltä sininen Naiiraa virnistelivät vaiö ohimeri- sylki "sattiii sanat suuhuni tuo-^
lieska takapäästä pöllysi, kun se tiessään. - : . , - maaii: Olen O l l i Oinas, syntyriyt
Päästylinipyöränenitakaisintiel- Sysmässä, kasvanut Kajaanissa,
le, tarkastelin olemustani ja myön*- Esittelyni ei ollut sinnepäinkään
nettävä o l i , että olin iaika koihea kuin todellinen nimeni ja kotipaik-juhlavieras.
, M : ; ; . : ; - • kani. . •
Lähdin eteenpJÄn, toivoen löytä- — Oinas . . ' . Sepä on minusta '
väni puhda^a vettä. Pitkälle en kummallinen ihmisen nimeksi, i h - «
tarvinnut mennäkään„ .kun löysin metteli tyttönen ja jaitkoi: — Ette
mennä viillätti.
Mutta eihän sellaista puhetta
kukaan todeksi ottanut, koska ei
hyvä juoksija hevonenkaan voi
thday kaakkukin kaunis ja maukas, n i i n nopeasti kulkea. Oli se Sakun
a komeili nimenikin ylhäisenä. puhe ki^itenkin saanut kyläläiset
yhdessä kaikki inun silmäni aukas: niin uteliaalle tuulelle, että joka
ma saavuitte katsomaan ystävänä. vain kynnelle kykeni, tuli monien, tien alitse virtaavan, puron. Virut- suinkaan liene sitä lajia Oinas, joka
kaikenlaiset herkut, ruoat ja
juomat,
toivomaan sai, ett, ain* olis näin.
kaikki teidän ystäväin oli tuomat,
kaasti teitä muisteleen jäin,
Ile ystävät, jotka saapua ette
voineet,
okset kauniit, kun muistitte mUa.
ä kaikkia yhdessä, on mulla toiveet,'
itä kodissani —- ette voi unhoittua.
'Ile vielä mä erikseen piirrän
nämä halvat paperiUen:
a e« voi, kuin toivoa ijoinen,
ystävä voisin oUa tään arvoinen.
kilometrien takaa oikein evään
kanssa maantien varteen, odotta­maan
auton takaisin paluuta, jotta
olisi sen nähnyt oikein omin silmin.
Kun eväät sitten kuitenkin lop­puivat,
eikä kukaan ollut halukas
lähtemään niitä lisää hakemaan,
koska oli mahdollisuus, että auto­mabiili
menisi siUä aikaa ohitse,
eikä hän näkisikään sitä. Näin o li
telin siinä k a i k k i vaatteeni j a vään- helposti sotkeutuu sarvistaan pen-sin
n i i n k u i v i k s i k u i n sain. Piiet- saikkbon.
tuani ne taas y l l e n i jatkoin matkaa.
Seuraavassa pyörän vaihtopaikas­sa
olivat toiset jo kauan minua
odottaneet. Eivät olleet nähneet
minusta vilaustakaan sen jälkeen
kun aamulla kievarista lähdettiin.
Loppumatka meni sitten ilman
minkäänlaisia kommelluksia. Pe-pakko
kaikkien kyläläisten palata rillä o l i rouva Hurmeella j o k a h v i t
kotiin ilman että olisivat nähneet ja ruoat valmiina. *
autoa.
Kievarista lähtiessä oli minun
määrä ottaa tönkköpyörä ajaakse­n
i . Tie oli ollut edellisenä iltana
pehmeää j a n i i n ollen rattaiden
K u n olimme ravinneet itsemme
j a vähän levähtäneet, o l i a i k a läh­teä
juhlakentälle, joka sijaitsi n ^ u -
— Entäpäs jos olisin, olisitteko
valmis valitsemaan minut uhrik­senne?
tiedustelin vuoroltani.
— Sitä puolta asiaa en ole aja­tellut
. . . mutta olisin halukas tie­tämään,
että oriko tuo tuoksu, joka
teistä lemuaa, jostakin ulkomaalai­selta
hajuvedestä tai . . .?
— E i ole* iCyllä se o n ehdotto­masti
väärentämätöntä «kotimaista
tuotetta. Maamiehelle tuttua,
mutfta kaupunkilaisille hiukan v i e -
raslta, selitut iftiriä.
---r Suokaa anteeksi utediaisuuje- ,
n i , mutta, olitteikö tänä aamuna•
E L L I JHIRVILAMMI,
$|imi|igtpj>.. Qpt. „
taman kilometrin pä%sä, xuin k u t -
suttin M^r^^^
jäljet olivat syvät.' - K u n yoGa oli. paikalla Oulunrjoen läheisyydessä, Piippolan pitäjässä pyöräileiriässä?.
vähän kylmännyt, oli Ikeskitie pa- soitto- j a tanssilavoineen. kysyi häji;
rasta ajella. . - . . v . ^ . . K a i k i l l a na^rttl. .sieUä ^-olevaa - ^^-^
SiTU 7