1954-12-25-11 |
Previous | 11 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LE IHALAINEN
dra Street
Q, Ontario
^HELLSTEIN
',i ONTARK)
>ttavat
»ort Arthur, Ont.
enhoitaja
rt Arthur. Ont
a i » »»
kaksi vel|esta' fayiipcleyat
^^^^ianen sanooioisdle:
y^li^i, Punanenä pakkanen! Te-pj^
eni huvitella, ftinislasta tutis-i
' •
loiflöx vastaa:
I _ Veliseni, Sininenä pakkai;ien! Jos
tahdot hätyyttää, emme au-jilla
kulkea saa* Abot: lumifiie-
(psUt^yt on, tiet kaikki saattanut,
kohon: ei pääse kulkien, ei ajaen,
ame metsään! Jos on sieHä tilaa
ijb. onpa huvia sitä enemmän.
Sanottu ja tehty.
Kaksi pakkasta, kaksi veljestä, juoksi
Ltyn»et§ään. Juostessaan iloa pitävät,
ilta toiselle hyppelevät, kuusten ja
Ltvjen runkoihin kopauttelevat. Van-jkuuäiklio
narahtelee, nuori männikkö
ahtelee. Kun pa;kkaset juoksevat
Lyheaä hankea, muutH»use jääkuorek-i:
lumihiutaleet kurkistelevat kuoren
— ji4isi puhallus vain, ja kaikki
ittyy heimihohtoiseeji väiickeeseen.
Sitten veljekset kuulevat toi^aaka a i -
ketlon. toisaalta tiukujen helinän:
^fra ajaa tiifkureessä, aisakello on tarpojan.
Pakk^sveljvkset alka^yat kiis-ää.*
kuinman perässä kumpi saa juos-
,ktipihteihiusä puristella. Sininenä
kkanen.on puarenipi, siksi hän sanoo-
Icisiiiii ja pyyhiitllvi^^piQMiilin.
^iivS» fasMfai iie yirtyvät taas aukealla
fkdoUa Ja kysfOevat toiiieii toi>
sätaiin: N
— IMHä kuuluu?., Luulen similla olleen
touhua berrfmkukssa, sanoo nuorempi
vefi, Ja i^lä ilman hyötyä. Ei
häntä hevillä nuj^a!
Vanhempi veli naurahtelee partaansa:
Voi st^uaf j^isen^^^yiii^
, , T- i » ..
(Sai cn^nmiiMi palkiiioon Lahti,
aiiiristen laulujen k^paaussa; Jonka
.Minun olisi paras talonpojan jäles-ä
juosta. Hänet s::an paremmin pihtei-ii,
sillä hänen turkkinsa on kulunut ja
atUi. hattunsa repaleinen, jaloissaan
ripiLSinä, veliseni, olet voimakkaam-
H. juokse sinä herran jäljessä^. Hänellä
ti päässään ketunnahkLhättu, yllään
ffhunnahkaturk^i, jaloissaan suden-hkasaappaat.
Minusta ei ole hänen
en.
Pimanenä pakkj^uen naureskelee vain.
— Olet vielä kovin nuori, veliseni!
CO si. Olkoon iiyt sinun mielesi mu-aan:-
juokse sinä talonpojan jälkeen,
Bä jt»ksen herran jälkeen. Illalla yhtään,
sitten asia tutkitaan, kenen työ
«vaikeampi, kenen taas helpompi. Nä-
— -Väkeniiin, veliseni!
Nujersin häiiet iiim, etfö saa tunnin'läm-miteHä
eikä pääse lämpimäksi.
— Entä turkki, hattu ja saappaat?
—^Eivät ne auttaneet. Tunkeuduin
hänen turkkiinsa, hattuunsa ja saappaisiinsa
ja aloin siellä nipistellä. Hän kip-risteli
ja kääriytyi miettien: enpä hie-vauta
varvastanikaan, niin ei pakkanen
pääse puremaan. JVIutta sekään ei auttanut!
Olin sitä vain odottanutkin. Tarrasin
häneen sellaisina pihdeillä, että
vasta kaupungissa hellitin ja henkihieverissä
päästin hänet reestä. Entä »mitä teit
tatonpojalle?
— Voi veliseni, Punanenä pakkanen!
Kylläpä sinä minut pinteeseen saatoit!
Luulin talonpojan jäähdyttäväni, mutta
hänpä ottikin ja ruhjoi minut pahanpäi- '
väiseksi. ^
— Miten niin?
— Xiinpä.vain. Hän ajoi, diuten näit,'
halkometsään. J a tielle ^loin häntä hätyytellä,
mutta hän. ei ollut milläänsä-
'kään V— vieläpä- sa^atti^li. — Mokoma
joutava pakkanen! sanoi. Aivan tuli
mieleni pahaksi. Rupesin häntä lujem-nriin
nipistelemään ja näyicfcimään, mu-t-ta
sitk lystiä ei pitkälle riittänyt. Hän
ajoi perille, nousi reestä ja tarttui kir-veeseensä.
Luulin silloin saavani hänet
•kynsiini. Tunkeuduin turkin alle ja puuhaisin
sinne pakkasta. Mutta hän heilutteli
kirvestään, «ttä lastut lentelivät,
vieläpä hikoilikin heiluessaan. Näin, etten
turkin alla taida pysyäkään. Silloin
minä kiireesti pakoon. Mietin — mitäpä
nyt tekisin? Mies vain hosui ja heilui,
eikä vilusta ollut tietoakaan, hänen
oli vain kuuma. Sitten hän riisui turkkinsa.
Riemastuin — Odotapas! Nyt
saat nähdä, mihin kykenen! sanoin mi-sydiinlautiin
sairastuu
nenk^an jaada aHieettoii^
«oaksi. V
Nämä tiedemiehet selit
suurm osa sydäntautisbta yoi
päivätyön — "paitsi ei eri
ta4y^listä työtä" — ja jjlJiitneteU
" **Vbivat paremmin". •'"^^™
Nämä tiedot saaMin Sydäiitautitie-demiesten
toiseHe kansainvälisefid kongressille
esitetystä raportista. Samassa
yhteydessä sanotaan:
1. Paljon rasvaa syövät ihmiset kärsivät
enemmän sydänvioista kuin ne>
jotka eivät syö rasvaa.
2. Suolan syönnin vähyys auttaa väsyneitä
sydänlihaksia "tekeii^ään enemmän
työtä" ja 'auttaa välittömästi** sydänvikaisia.
3. Pieni määrä 'ihmeitä tekeviä'' kemikaaleja
— niin pieni, että se ön suurennettava
50,000—80,000 kertaa en-nertkuin
sitä voi nähdä päljiVaHh silmällä
— antaa sydämelle ravintoa, mikli
'auttaa sitä tykyttämään väsjonättä koko,
eliniän"
4. Pelättyä "anyina pectoris"-sydän-kipua^—
mikä johtuu siitä etteivät sy-d^
ril?h&kset saa riittävästi happea —
void3an lieventää vaUimoleikkauk^ien
avulla.
Tämä sydäntautia tutkivan tiede-nä.
Turkkireiflika ollatvan märkä. Menin
turkkiin ja jäädytin sen niin, että
se tuli kovaksi kuin puunkuori. Koetapas
nyt pukea se yllesi!
Talonpoika lopetti työnsä ja tuli turkkinsa
luo. Hän näki sen jäätyneeksi —
ja sittenkös hän pieksämään sitä pitkällä
seipäällä! Siinä minä sain kyytiä!
Olisin pakoon juossut,, mutta olin
takertunut turkin villakarvoihin enkä
päässyt irti. Ja mies vain pieksi ja sadatteli!
Hädin tuskin pääsin pakoon. Kupeitani
kolottaa vieläkin!
^^^^ -^^hpujÄtn ^j^i
mks:
' tmertfti nousevtm momm
yiös smtvait, se tktyi imo
jSSkmOen jittim ktoman
patomuttrm iukkejen hto —
mutV nimkmn kosken jänne
ei lokia estää voi
yi» esiemn mt'^mimä ! .
mmi ^k^tfi^iiikäSiM:
'^Mi^i4ek\ ajoita i^i '
i^fio järvien voämsuin
ctä-Pokjolon Umoja kokit —
uta suora kuin vasomoin.
Se ^tiien muurin makti
ykä tääUä on murtumoton,
ykä täällä se muinaislakti
veäenjakajoH veljenä on:
kymet eivät täällä paukaa,
ci vuokset vuoria syö^
ci ram, häiriten rankaa,
muu kuin sadan sammon työ.
Ja sicUä, minne polki
polut ammoin ansjnnics,
nyt on oljen vieressä olki
tai lieden vieressä lies —
j(i:ricmui$t nähdä saamme,
, vUten vehmaana heijastuu
ikivanhaan valkamaamme
yhä suurtuva Elämän puu f
miesten kongressi oli suurempi, mitä on
koskaan pidetty läntisellä pallonpuoliskolla.
'Kongressissa oli n, 2,d00 edustajaa
49:stä maasta, lukeutuen tähän
mygs Neuvostoliiton edustajat.
RauhaUista Joulua ja
Onnea uudeJJe vuodelle
toivottavat
WAYNE, MARTHA JA
WALTER WÄHÄMAA
AZILDA, O N T A R IO
KÄIKILLB
OSUUSKUNTAMME JÄSENILLE
JA ASIAKKAILLEMME!
KIITOS KULUNEEN VUODEN
ARVOKKAASTA KANNATUKSESTANNE!
IKtrkers' Co-Operttiye of Neir (Nitirio Lunitetl
^fMMmS, OHTAMO
»Mmm
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 25, 1954 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1954-12-25 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki541225 |
Description
| Title | 1954-12-25-11 |
| OCR text | LE IHALAINEN dra Street Q, Ontario ^HELLSTEIN ',i ONTARK) >ttavat »ort Arthur, Ont. enhoitaja rt Arthur. Ont a i » »» kaksi vel|esta' fayiipcleyat ^^^^ianen sanooioisdle: y^li^i, Punanenä pakkanen! Te-pj^ eni huvitella, ftinislasta tutis-i ' • loiflöx vastaa: I _ Veliseni, Sininenä pakkai;ien! Jos tahdot hätyyttää, emme au-jilla kulkea saa* Abot: lumifiie- (psUt^yt on, tiet kaikki saattanut, kohon: ei pääse kulkien, ei ajaen, ame metsään! Jos on sieHä tilaa ijb. onpa huvia sitä enemmän. Sanottu ja tehty. Kaksi pakkasta, kaksi veljestä, juoksi Ltyn»et§ään. Juostessaan iloa pitävät, ilta toiselle hyppelevät, kuusten ja Ltvjen runkoihin kopauttelevat. Van-jkuuäiklio narahtelee, nuori männikkö ahtelee. Kun pa;kkaset juoksevat Lyheaä hankea, muutH»use jääkuorek-i: lumihiutaleet kurkistelevat kuoren — ji4isi puhallus vain, ja kaikki ittyy heimihohtoiseeji väiickeeseen. Sitten veljekset kuulevat toi^aaka a i - ketlon. toisaalta tiukujen helinän: ^fra ajaa tiifkureessä, aisakello on tarpojan. Pakk^sveljvkset alka^yat kiis-ää.* kuinman perässä kumpi saa juos- ,ktipihteihiusä puristella. Sininenä kkanen.on puarenipi, siksi hän sanoo- Icisiiiii ja pyyhiitllvi^^piQMiilin. ^iivS» fasMfai iie yirtyvät taas aukealla fkdoUa Ja kysfOevat toiiieii toi> sätaiin: N — IMHä kuuluu?., Luulen similla olleen touhua berrfmkukssa, sanoo nuorempi vefi, Ja i^lä ilman hyötyä. Ei häntä hevillä nuj^a! Vanhempi veli naurahtelee partaansa: Voi st^uaf j^isen^^^yiii^ , , T- i » .. (Sai cn^nmiiMi palkiiioon Lahti, aiiiristen laulujen k^paaussa; Jonka .Minun olisi paras talonpojan jäles-ä juosta. Hänet s::an paremmin pihtei-ii, sillä hänen turkkinsa on kulunut ja atUi. hattunsa repaleinen, jaloissaan ripiLSinä, veliseni, olet voimakkaam- H. juokse sinä herran jäljessä^. Hänellä ti päässään ketunnahkLhättu, yllään ffhunnahkaturk^i, jaloissaan suden-hkasaappaat. Minusta ei ole hänen en. Pimanenä pakkj^uen naureskelee vain. — Olet vielä kovin nuori, veliseni! CO si. Olkoon iiyt sinun mielesi mu-aan:- juokse sinä talonpojan jälkeen, Bä jt»ksen herran jälkeen. Illalla yhtään, sitten asia tutkitaan, kenen työ «vaikeampi, kenen taas helpompi. Nä- — -Väkeniiin, veliseni! Nujersin häiiet iiim, etfö saa tunnin'läm-miteHä eikä pääse lämpimäksi. — Entä turkki, hattu ja saappaat? —^Eivät ne auttaneet. Tunkeuduin hänen turkkiinsa, hattuunsa ja saappaisiinsa ja aloin siellä nipistellä. Hän kip-risteli ja kääriytyi miettien: enpä hie-vauta varvastanikaan, niin ei pakkanen pääse puremaan. JVIutta sekään ei auttanut! Olin sitä vain odottanutkin. Tarrasin häneen sellaisina pihdeillä, että vasta kaupungissa hellitin ja henkihieverissä päästin hänet reestä. Entä »mitä teit tatonpojalle? — Voi veliseni, Punanenä pakkanen! Kylläpä sinä minut pinteeseen saatoit! Luulin talonpojan jäähdyttäväni, mutta hänpä ottikin ja ruhjoi minut pahanpäi- ' väiseksi. ^ — Miten niin? — Xiinpä.vain. Hän ajoi, diuten näit,' halkometsään. J a tielle ^loin häntä hätyytellä, mutta hän. ei ollut milläänsä- 'kään V— vieläpä- sa^atti^li. — Mokoma joutava pakkanen! sanoi. Aivan tuli mieleni pahaksi. Rupesin häntä lujem-nriin nipistelemään ja näyicfcimään, mu-t-ta sitk lystiä ei pitkälle riittänyt. Hän ajoi perille, nousi reestä ja tarttui kir-veeseensä. Luulin silloin saavani hänet •kynsiini. Tunkeuduin turkin alle ja puuhaisin sinne pakkasta. Mutta hän heilutteli kirvestään, «ttä lastut lentelivät, vieläpä hikoilikin heiluessaan. Näin, etten turkin alla taida pysyäkään. Silloin minä kiireesti pakoon. Mietin — mitäpä nyt tekisin? Mies vain hosui ja heilui, eikä vilusta ollut tietoakaan, hänen oli vain kuuma. Sitten hän riisui turkkinsa. Riemastuin — Odotapas! Nyt saat nähdä, mihin kykenen! sanoin mi-sydiinlautiin sairastuu nenk^an jaada aHieettoii^ «oaksi. V Nämä tiedemiehet selit suurm osa sydäntautisbta yoi päivätyön — "paitsi ei eri ta4y^listä työtä" — ja jjlJiitneteU " **Vbivat paremmin". •'"^^™ Nämä tiedot saaMin Sydäiitautitie-demiesten toiseHe kansainvälisefid kongressille esitetystä raportista. Samassa yhteydessä sanotaan: 1. Paljon rasvaa syövät ihmiset kärsivät enemmän sydänvioista kuin ne> jotka eivät syö rasvaa. 2. Suolan syönnin vähyys auttaa väsyneitä sydänlihaksia "tekeii^ään enemmän työtä" ja 'auttaa välittömästi** sydänvikaisia. 3. Pieni määrä 'ihmeitä tekeviä'' kemikaaleja — niin pieni, että se ön suurennettava 50,000—80,000 kertaa en-nertkuin sitä voi nähdä päljiVaHh silmällä — antaa sydämelle ravintoa, mikli 'auttaa sitä tykyttämään väsjonättä koko, eliniän" 4. Pelättyä "anyina pectoris"-sydän-kipua^— mikä johtuu siitä etteivät sy-d^ ril?h&kset saa riittävästi happea — void3an lieventää vaUimoleikkauk^ien avulla. Tämä sydäntautia tutkivan tiede-nä. Turkkireiflika ollatvan märkä. Menin turkkiin ja jäädytin sen niin, että se tuli kovaksi kuin puunkuori. Koetapas nyt pukea se yllesi! Talonpoika lopetti työnsä ja tuli turkkinsa luo. Hän näki sen jäätyneeksi — ja sittenkös hän pieksämään sitä pitkällä seipäällä! Siinä minä sain kyytiä! Olisin pakoon juossut,, mutta olin takertunut turkin villakarvoihin enkä päässyt irti. Ja mies vain pieksi ja sadatteli! Hädin tuskin pääsin pakoon. Kupeitani kolottaa vieläkin! ^^^^ -^^hpujÄtn ^j^i mks: ' tmertfti nousevtm momm yiös smtvait, se tktyi imo jSSkmOen jittim ktoman patomuttrm iukkejen hto — mutV nimkmn kosken jänne ei lokia estää voi yi» esiemn mt'^mimä ! . mmi ^k^tfi^iiikäSiM: '^Mi^i4ek\ ajoita i^i ' i^fio järvien voämsuin ctä-Pokjolon Umoja kokit — uta suora kuin vasomoin. Se ^tiien muurin makti ykä tääUä on murtumoton, ykä täällä se muinaislakti veäenjakajoH veljenä on: kymet eivät täällä paukaa, ci vuokset vuoria syö^ ci ram, häiriten rankaa, muu kuin sadan sammon työ. Ja sicUä, minne polki polut ammoin ansjnnics, nyt on oljen vieressä olki tai lieden vieressä lies — j(i:ricmui$t nähdä saamme, , vUten vehmaana heijastuu ikivanhaan valkamaamme yhä suurtuva Elämän puu f miesten kongressi oli suurempi, mitä on koskaan pidetty läntisellä pallonpuoliskolla. 'Kongressissa oli n, 2,d00 edustajaa 49:stä maasta, lukeutuen tähän mygs Neuvostoliiton edustajat. RauhaUista Joulua ja Onnea uudeJJe vuodelle toivottavat WAYNE, MARTHA JA WALTER WÄHÄMAA AZILDA, O N T A R IO KÄIKILLB OSUUSKUNTAMME JÄSENILLE JA ASIAKKAILLEMME! KIITOS KULUNEEN VUODEN ARVOKKAASTA KANNATUKSESTANNE! IKtrkers' Co-Operttiye of Neir (Nitirio Lunitetl ^fMMmS, OHTAMO »Mmm |
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-12-25-11
