Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 11, 1953

              tä^:eftä et voi hjVrn, etkä
sl*kirjoittaa, sillä iati^
yien kovin pahoillam, etfi
sti, mutta toivon, että et
isi, sillä kaikessa voi ta-
\xl monta kertaa ääneen,
Äniiie kirjoita, sillä sUtä
i aika kun olet viimelsi
Mutta nyt tiedän s\-\-n,
;i välitä ajatuksiasi pape^
en ole unohtanut mi-iitos
niistä lohdutta-asta
i sain kun menetin ai-
/oiton. Tiedät, mitä sie-rnenettää
kallis henMö. j
lenettänyt ainoan poika* 1
rsit niin hyvin. Olet QVI
sUlä kirjeesi ilmaisi sen,
sydämestäni, että vieä
minullekin. —Terveh-ihan
muistaa tätä Ystä.
•sta tykkää niin kovasti!
»tani kirjoittaa siihen jo- j
hän on kaikenlaisia ta-j
sviiosilta jne.
joUta on erikoisesti kafc.
lä muistissani: kuin eili. |
ka niistä on kulunut ai-
SOAoiotta — olin siHoia;
Bainen pieni mökki oi-kalla
aivan joen rannal-aitettiin
Kotirannaksi ja
ometriä Raahesta, Niin,
taiassa sitä asuttiin. Äi.
tt käydä talollisilla työs-jotain
lastensa suihin,
»li kaikkiaan 10, Joista
Molk pieninä. Sitä mu­un
kyi:ejcurame, saimme
e leipäämme hakemaan,
m köyhän lapsen koh-itti
minut lapsenpiiaksl
(jään kaupungissa. Mei-lanlaisia,
siliä naapurin
myöskin olla mukana,
ei ollut vielä vuoden
oli kova >'skä ja äidillä
ilääkettä lapsille ja it-nytkin.
Oli "Tanskan
tippoja" lapsille ja pi-Äiti
neuvoi minua,
rupeaa yskimään, nim
sta teelusikallinen, .^ti
ja meillä lapsilla oli
ei aikaakaan, kun sh-.
ään. Ei muuta kuin
iän. Nyt olimme kul­kisin,
että kummasta
a, eikä kukaan osannut
lataa täräytin lusikan
ta pullosta ja kaasin
L Voi kauhistus, ml
kun tyttö kävi aivan
;Ulä kuitenkin sen ver-asimme
tytön suun ja
naitoa, jota meni sutt
Tyttö virkosi ja on-auäo>
kun pian puoli-
Niin se hyvä lääke
mne uskaltaneet sa-a
kuin .vasta vuosiö»
»Ji samanlainen. Van-is
poissa ja naapuria
meille. £n muista
heitä oli puoiaiaan ja
tupakkavchkeet. Äti
nafejaj. kova tiqjak»-
pua.v Nyt me lapset
ilou^iun, mutta:k»o
rfcaikille, otettiiii pa-a&
i lailla tupakka»
• iMötta sitöffl^^P^
pasi-äina kotoamiea-
Pyykkikone
I if AIKJAANA upotti kätensä kmuna-^
na ^'aahtoavaan pyykkij^tiaan
j3 hänen tavallisesti niin rau--
^^olemuksensa jokainen solu pur-
-2i hillitöntä suuttuinustä. ;'Senkin;
yasavisaapas . . hän sähisi puoli-jSneen
ja vaatekappale toisensa jäl-^
];^n kimn^^^^^ pöoli väännettynä vie-jejjeen
huuhteluastiaan.
• M a r j a a n a n suuttumuksen alku juon-io
a i k a i s i l l e aamutunneilla jolloin
lan oli pvA-tänyt miestään Aäkua ja
paolikasvuista poikaansa Marttia kan-öjnaan
pyykkiveden sisälle, koska he
jnuutenkin vetelehtivät siinä joutilal-na
mutta uudistuneista pyynnöistä huo-limatia
olivat i s ä ja poika vetelehtineet
runsaan tunnin ennenkuin saivat veden
sisälle ja Marjaana tiesi, ettei hänfen kii­reinen
työpäivänsä sallinut liikoja yii-nltelyjä,
mutta huomautettuaan siitä
oli Asku murahtanut:
''luo ei ota kauan kuiii huiskauttaa
raatteet -vedessä ja asettaa ne kuiva-
[ maan . . .
Marjaana suoristautui ja siveli veden
turvottamalla kädellään pakottavaa sel­jaansa"
ja kuin saavuttäriiattomana
unelmana hän näki itsetisä seisovan sel­kä
suorana pyykkikoneen vieressä nos­telemassa
vaatteita vääntörullien vä­liin,
jotka pusersivat niistä veden pois
m atta. Kuinka monasti hän ,oli esit-länjl
koneenostoa Askulle, mutta tä­mä
oli murahtanut milloin mitäkin, joko
ennestään liian suurista menoista tai
koneen tarpeettomuudesta. Tänään
oli Marjaana päivälli^öydässä taasen
ottanut asian puheeksi ja nyt JöH Asku
ja oikein tosissaan kivaJitaniit:
"Mitä tuota, aina samaa asijia rui­kuttaa,
nuo '\Tiatteet pesee joka ainoa
puolessa ^tuimissa!" ^ >^
Silloin oli'Marjaanan ^isU'kiehahta­nut
yli äyräiden ja-kiiväite sanoja oli
vaihdettu molemmin puolin^ Lopuksi
oli Marjaana julistanut:
-Hyvä on, tehkää ja peskää niin'
kuin parhaiten osaatte, minä lähden sel­laisille
laitumille, missä annetaan arvoa
työlleni!" . ^.
Kyllähän Marjaana tiesij ettei läh­döstä
tulisi mitään, sillä vaikea oli kat­koa
siteitä, jotka olivat yhdistäneet per­heeseen
yli kolmekymmentä vuotta ja
että suuri, kaikki uhraava äidin rakkaus
pakoiltaisi hänen raatamaan epäitsefc-feti
niin kauan kuin hänen kätensä
tottelevat ai\"ojen antamia määräyksiä.
huokaisten kumartui Marjaana jat­kamaan
hetkeksi keskeytynyttä työtään
ja hänen ajatuksensa kulkivat mennei­siin
vuosim. niihm tuhansiin vaatek^-
paleisiin, jotka olivat soluneet hänen
— ~ — — . \ , ' • • • - I
nessään pahna tulitikut lapsilta piiloon,
alutta joku sattui huomaamaan,' että
pesässä oli vähän tulta ja niin tultiin
autetuibi. Oli oikein hauskaa kun tuli
savua oikein vetää tupruttaessamme.
alutta auta armias, vähän ajan kulut­tua
olimme kaikin kuoleman sairaita.
OH itkua ja valitusta ja kyllä siinä an-
»»ettiin ylen molemmm päin.
Aiti tultuaan kotiin alkoi siunata,vet-
^ oukä n>t, kun k a a ^ liiafcasivat lat-
* ^ken nujskan-seassa. -Kyflä kai.
^ aimme maistaa välönkohmn dfcsis-
^kön siitä v-ähän«dvisimme^tiiin mi­s
s e i n muistan. . Ei.ainaafcaapft mi-sen
koonmrin oletarvinmit tiQMk-
^^vedellä ja fcyDä kau ^ i ^ - ^
^^^^y» kun on f^uissyt TOfflto van-
|oH^^fceinhätekaa b
ja.toiimUai^«.'?**
^^^älian osoittteni, jcMi-sattuisi:^
^ joitain. Pattijokisia^^ioto^i^
^ ^ ^ t t a a : - . S : Ä ; j r m - i f a K » St.,
kättensä lä\dtse kas\attaessaan kahdek-saajastansa.
Nyt olivat lapset, kahta
lukuunottamatta aikuisia, kolme jo nai­misissa,
mutta sittenkin kotona oli vie­lä
viisi, joiden ennen pienet ja kevyet
vaatekappaleet olirat muuttuneet suu­riksi
ja raskaiksi käsitellä ja !^Iarjaana
tunsi, ettei hänen jäsenissään ollut enää
nuoruuden voimaa ja jousta\Tmtta.
Niistä kotona olevistakin oli vain nuorin
tyttö ja hänen koulunkäynniltään jäi"
kovin vähän aikaa auttaa äitiä talous-tehtävissä.
Ja sitten kun koulu oli
käytjv miehelään kai menisi, niinkuin
olivat menneet toisetkin, melkein lap­sen
kengissä.
Keittiön kaapin päällä nakiittava.kel­lo
lähenteli neljää. Pian olisi illallisen
laitto käsissä ja nyt jouuvutti, raukaisi
niin äärettömästi.. . Sähköuunilla kä­visi
keittäminen nopeasti ja vaivatta.
Säpsähtäen pysähtyivät Marjaanan kä­det
ja hä«estä tuntui omat ajatuksensa
suurilta ja peloittavilta. Tänään ne
olivat liian kapinalliset ja lensivät kor-keanunalle
kuin siivet kannattivat, sil­lä
sisimmässään hän tiesi sen vallan hy­vin,
ettei satunnaistöissä työskentelevien
miesten palkoilla ostella kalliita sähkö­uuneja.
Sitten ehkä, kun pojat pääse­vät
vakituisiin töihin, niin sitten ehkä
häneltäkin loppuu tuon vanhanaikaisen
keittouunin tulq>esän syöttäminen ja
sen vierellä Jiikoileminen. Mutta pesu­kone,
se olisi niin tarpeellinen ja sen
ostaminen vähittäismaksuiUa tulisi mel­kein
kuin huomaamatta, mutta turhaa
lienee:enää.toivoakaan, sillä nim mohta
vuottahan oli lämmitellyt turhaan tuon
toivomuksensa hehkussa: . kun ei tänä
vuonnaj ensi vuonna varmasti . .
Sinä iltana huomioi Marjaana Askun
tavallista hiljaisemmaksi ja samalla hän
pani merkille kuinka- toinen tarkkaili
salaa hänen puuhiaan. Marjaana hy­myili
itsekseen, silla hän luki ja ymmär­si
miehensä katseen äänettömän pyyn­nön
ja yhtä äänettömänä saneli Marjaa­na:
Ukko-kulta, turhia sinä murehdit,
en minä minnekään lähde, sillä kulu­neilla
vuosikymmenillä olen jo tottunut
sinun kanssasi kinastelemaan niin, et­tä
taitaisi tulla ikävä riitakaveria, jos
lähtisin soutelemaan väljemmille vesil-le;
Marjaanan katse viivähti koulutöi­den
kimpussa ahertelevissa nuoremmissa
ja hänen sydämessään ailahti lämmin
tunne. Hän tiesi, että olkoon elämä
kuinka raskasta ja vaivaloista tahansa
niin suuri ja kaikki uhraava rakkaus an-taahäiielle
voimaa kantaa raskaimmän-kin
taakan.
Kevätvesien iloinen solina lauloi tut­tua
kevätlauluaan auringon lämmittä­vien
säteiden suudellessa lumikinoksia.
Keittiön ikkunanpieleen nojaten seisoi
Marjaana, tarkkaillen pellolla hyppivien
varisten touhuja. Huomenna hän oli
ajatellut aloittaa kevätpyykin, mutta
kiusallakaan hän ei antanut ajatusten­sa
viivähtää pesukoneessa. Sen omis-tamisajatuksen
hän oli kertakaikkiaan
päättänyt unhoittaa pois ^mielestään,
mutta siltikin mieli kapinoitsi: eikö
köyhälläkin ole oikeus yrittää toivo- ^
muksillaan valopilkkuja elämänarkecn,
vaikka ne toivomukset eivät toteutuisi­kaan
Jcoskaan . . . ?
'Marjaana havahtui «teisestä kuulu-
,Vaan^olinaan ja hän kätditi kohentele­maan
hdlan tulta, sQlä väki sieltä alkoi
kotiutua, mfebet löistä,FJapset koulusta
ja ilMlmen.*:weIä4ces^ Ak-sucn
eteisessä ^tynyttä ääntä. -Kuuö-ndtuaan
tnokron hänokiirehti <>vdlc,^
tc»npaeten scQ^^M^P^^^ Hyvän
.tiK)ki<m s e i s o t ^ f a ^^
^a Jä katew^a(iatustp^
.4 .amoja;
Englantilainen konttoristi Marie Hicks kyllästyi sisätöihin ja hankki itselleen far-min.
Hän sanoo, ettei hän ole vielä^ tältän mennessä katunut vaihtokauppaansa^
Ihan vcteraanifarmarin ilmein hän pitelee janniliaan syntyneitä kaksöiskaritsoitäi
hän ei saanut kuuluville. Hän näki
Askun tyytyväisyydestä muhoilevat
kasvot ja -poikien iloisen virnistyksen
ja heidän keskellään —^^niin, heidän kes­kellään
uutuuttaan kiiltävä pyykkiko­ne!
Vaistomaisesti hipaisi Marjaanan
käsi silmiä, ajatusten takoessa: Ei, se
ei ole totta! Olen ajatellut niin paljon
tuosta pesukoneesta, että alan jo Jiähdä
harhanäkyjä! Mutta todeksi kait oli
iiskottava silmien näkemys, koska As­ku
kuului sanovan:
•'Kylläpä mami on yllättynyt ja sel­laiseksihan
se on alkujaan aiottukin.
Kun meistä miehistä on nyt ainakin toi­nen
puoli vakituisessa työssä niin pää­timme
ostaa.mamille koneen . .
Marjaana yritti, mutta-vieläkään hän
ei saanut ääntä kuuluville ja Asku jat­koi:
"Huomenna minun ei tarvitse mennä
työhön, niin autan sinua pyykinteossa,
kun ne siellä kaupassa neuvoivat meitä,
kuinka konetta on käytettävä."
"Niin, niinhän se on . . Marjaana
tunsi sen itsekin, että hän vaikutti ko­vin
hassulta, miitta saatuaan äänensä
- jälleen kulkemaan-, hän ei kuolemak­seenkaan
keksinyt muutakaan sanotta­vaa
ja toisekseen ääni tuntui muuten­kin
pettävän riemullisesta mielihyvästä
ja onnesta, että oli täj^tynyt vuosia
vaalittu toivomus nyt kun se täytt}'mys
oli jo haudattu toivottomuuden pohjat­tomaan
suohon.
Hymyillen seurasi Marjaana seuraa­vana
aamuna isä-.\skun ja poika-^klartin
touhuja. Kerrainkin näytti miesväelle
olevan pyykkiveden hommaaminen mie-.
lityötä ja nopeasti se olikin kuumana,
sillä eipä ollut miehillä muita sivujuok-suja,
niinkuin hänellä. Pitj hypätä ja
kohentaa yhtä ja toista, että kaikki päi­vän
välttämättömät askareet tulivat
suoritetuiksi ainakin osapuilleen, ajal­laan.
Ja siinä sivussa pii huolehdittaya
veden kuumentamisesta.
"Noniin, se^sitten aletaan, nyt" il­moitti
Asku. tlCannanko v^depr^^toee:-
• ..seen?" . .... . .
" E i yielä, >Ensinnä on vä^iiiettä:Vä
vaatte^ pois likoamisyedestä ja sit^n
kuuma:vesi koneeseen." .
A!sku sovitti koneen :käy»tiinj
lovaisesti hän alkoi asentaa vaatteita
•vääntajääg. -
' *iy8Ö^mioä<väännaB nc.**;^
yritti kiristää" yä^täjp, ^otta Asku
tarttnihanla kate!» ja J^utii^
. - ti tuolflle-, ••'H'^-'-'
. 'Istu sinä -vam mimii^^jsk 1^^^
min, 4Maat - sitt«i atmi^^
4i.
Marjaana tiesi sen kokemuksesta, et­tä
oli turhaa yrittää panna vastaan As-,
kulle silloin kun hän oli saanut päähän«
sä, että häneltä käy työn suoritus pa«
remmin ja joutuisammasti kuin joltakin
toiselta ja alistuvaisena istuutui Mar».
jaanaHodOttamaan, koska hänen apim«
sa ja neuvonsa olisi\'Bt tenetulleita.
" T ä m ä konehan on aivan mitätön
. . Avuttomana käänteli Asku vään*
täjästä tippu\Tia vaatekappaletta.
"Kiristä vääntäjää lujemmalle", huov
mautti Marjaana hymyillen.
"Mistä sinä sen tiedät?" Asku katsoi
vaimoaan epäluuloisena.
"Ohjeissa sanotaan", hymähti Mar*
Jaana vältellen, sillä tiesihän hän otUciih
tarlcalleen kufinka konetta qU käytettä­vä,
olihan hän niin monasti sattunut
naapureihin pyykkipäivinä ja pari ker­taa
ollut auttamassa lähimmän naapu-^
rin emäntää p>ykissa tämän ollessa
huonovointisena. Mutta antaa Askun
yrittää, auttaa sitten" miestä mäessä,
kun hän ei siitä pääse omin voimin.
Ihnan enempiä kommelluksia olivat
vaatteet pesua vailla j a iloisesti hyräil­len
asetti Asku koneen käyntiin, Mar­jaanan
valikoitua ensin vaatteet ko­neeseen
Askun ihmetellessä, että miksei
niitä pahna järkiään,.mikä käteen tulee.
"Taitaisitpa ymmärtää jo valikoimi­sen
arvon jos sinun valkoinen juhlapai­tasi
tulisi pesukoneesta ulos ruusunpu­naisena",
nauroi Marjaana.
Ensimmäinen annos oli valmista
väännettäväksi ja Asku upotti kätensä
kuumana vaahtoavaan veteen.
"S—na, sehän kuumaa on! Ei niitä
saa tuolta pois pirukaan."
"Ota tällä — Marjaana ojensi nau­raen
selkänsä taakse piilottamansa ke*
pin.
Asku otti kepin j a suurta varovai­suutta
käyttäen alkoi syöttää vaattei­lta
yääntönillien väliin. Vaatteet olivat
melkein kaikki koneesta, kun kuului
omituinen suhahdus. Vääntäjä. pysäh-
.t>'i|a hiljaisesti humisevati moottorin
äästtä ei kuulunut enää.
"Mikä sflle nyt tuii?" hätääntyi Aa-
..'Omissa Mar»
Jaana-kiiruhti koneen luo ja hänen sy­dämeensä
hiipi pelko: joko se ehti nyt
'^äikyä, emi^kuin didi^ pm^kohr
. taisesti n a u ^ alutta jpiaui
Mn.jioomasi; että Askun fauGana^nuitta
;di,alimmaiseen, yääntöruMl^ •
tukevasti vsiatt^ta ja ylikooimitiis! gio}^ I
•;
^ -»^Kyllä ilUn^ kone on nyt n^^l^
m.
il j « :
I \