Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 18, 1936

              Sivu 8 LAUANTAINA HEINÄKUUN 18 PÄIVÄNÄ 1936
f
•
E. JÄRVI -
HE olivat pienen pirtin kasvatteja,
kylän laitapuolelta. Toinen heistä
oli kahdeksan voiötias ruskeakihärai-nen
Sirkku-tyttönen, ja toinen oli
suuri tummanruskea pystykorva,
Bani. Mutta silti he olivat ystäviä.
Pikku Sirkku hävi ensimäistä vuot­taan
kansakoulussa. Bani, hänen par­hain
ystävänsä, saattoi joka aamu
Sirkun tuon neljännesmailin matkan
siihen tienhaaraan, mistä Sirkku sai
matkatovereita. Sitten Bani kääntyi
takaisin varttoakseen kotona kunnes
tulisi ilta, että saisi lähteä vastaan
pikkuturvattiaan.
Oli päästy jo kevääseen ja lumikin
oli jo melkein sulanut. Se mitä sitä
vielä oli jälellä oli kovaa ja jäistä.
Sirkku on tulossa koulusta'kolmen to­verinsa
kanssa. Heitä on kaksi poikaa
ja yksi tyttö, kaikki Sirkkua suurem­pia.
Toinen pojista, Pauli, aikoo ruveta
kiusaamaan Eilaa, mutta tämän veli
rupeaa puolustamaan häntä, joten
Pauli näkee parhaaksi olla heidän
kanssaan sovussa; Niinpä he yhdessä
alkavat kiusaamaan Sirkkua. He
tuuppivat häntä aina rapakkopai-koissa
ja saavat Sirkun kaatumaan
vesilätäkköön. Sirkun toinen jalka
kastuu kokonaan. Hän suuttuu ja al­kaa
heitellä lunta toisten päälle.
Mutta silloin alkaa tulla kolmelta eri
suunnalta lumipalloja Sirkun päälle.
Yksi niistä sattuU ihan korvaan, ja
enää ei Sirkka voi hillitä kyynelei­tä,
jotka väkisin pyrkii esille.
Hän oli kyyristynyt tien sivuun lu­mipalloja
pakoon ja nyt painaa hän
päänsä alas käsiinsä jä itkee välittä­mättä
siitä, vaikka lumipalloja tulee
yhä taajempaan.
Kiusaajat kyllästj-vät pian, kun
Sirkku ei yritäkään puolustautua ja
lähtevät kotia, jättäen itkevän Sirkun
tien viereen. Pienet hartiat nytkähte-levät
ja pää painuu yhä alemmaksi
helmaan. Korvaankin koskee. vielä,
jalkakin on niin märkä ja kylmä.
Kuinka kaikki.ovatkin niin pahoja?
Hänellä ei ole ketään ystävää. Ei hä­nellä
ole edes isoa veljeä, joka puo­lustaisi,
niinkuin Eilalla on. Yhä ra­jummin
vuotaa ky>'neleet. ^
Baninkin aika oli jo lähteä Sirkkua
vastaan. Hän saapuu tien risteyk­seen,
mutta ihmeekseen ei Sirkkua
näykään missään. Bani nuuskii
mutta ei löydä Sirkun jälkiä. Huolis­saan
lähtee Bani kulkemaan pitkin
tietä, katsellen puolelta toiselle. Mi­kähän
harien pikku ystävälleen nyt
onkaan tapahtunut? Bani kulkee
tien mutkaan ja nyt hän huomaa pie­nan
kasan tien sivussa. Siellä on var­masti
Sirkku.
Sirkku havahtuu siihen, kun kar­vainen
kuono tungetaan hänen sy­liinsä
ja huomaa häntäänsä heilutta­van
iloisen Banin. Miten ihmeen hyvä
hänen tulikaan olla ja kuin turvaa
etsien kiertää hän kätensä Banin kau­laan.
Eihän hän ollutkaan yksin. Oli­han
hänellä yksi ystävä, kaikista par-'
hain, Bani. Miten hän olikaan voinut
hänet unhoittaa?
Vähitellen kuivuu kyyneleet ja
käsi Banin selän päällä Sirkku läh­tee
kotia. Bani oli niin hyvä. Var­masti
Bani olisi häntä puolustanut jos.
olisi ollut paikalla.
Näin ajatteli pikku Sirkku kulkies­saan
kotia turvallisen Banin kanssa.
FAREMIVIALLA PUOLEN
Mieljeltä, jolla oli melkoisen äksy
eukko, kysyttiin, kummanko hän mie­luummin
tahtoisi omistaa, eukkonsa
vai miljoonan dollaria.
— Eukonpa tietenkin, vastasi mies.
— Kuinka niin?
— Henkilö, joka omistaa miljoonan
dollaria, ei usko saaneensa tarpeek­seen,
mutta niinä uskon.
_ OOO-r- —
EI HYVIN LÄHEISTÄ SUKUA
Erään suuren perheen kaksi poikaa
joutui putkaan juopumuksesta.
Oikeudessa käyi keskustelu seinraavaan
tapaan: .
Tuomari: — Nimenne.
Vanhin veli: — Tom Malony.
Tuomari (Toiselle veljelle): — Ni­menne.
Nuorempi veli:.Nick Malony.
Tuomari: — Oletteko läheisiä suku­laisia?
Vanhempi veli — Ei kovin läheisiä.
Minä olen ensimäinen ja Nick on 17:sta
lapsi meidän perheessä.
-oOo-saada
totuuden julki ja hän otti
isänsä vanhan raamatun ja luki Moo­seksen
kirjat, luki profeetat, ja antoi
vihdoin sen polttavan tulen valaista
Uuden Testamentin Johanneksen;
käsittäen nyt, ymmärtäen miten mo­nimutkaisia
ovat elämän labyrintit*
Vaan hän oli silloin ainoastaan lapsi,
unohtaen pian, jättämättä itselleen
muuta kuin kaipauksen johonkin
kauniiseen totuuteen.
Kunnes jälleen vuosien vieriessä
hän kohtasi kohtalonsa — kesken so-^
dan todellisuutta. Hänen ritarinsa
saapui ja valloitti hänen sydämensä
sillä tunteita hivelevällä lempeydellä
jolla hän kertoi tyttöselle omasta elä­myksestään,
omista pyrinnöistään —
kerran vapauttaa kansat, omankin
kansansa, suuren Venäjän kansan jo
katkotessa kahleensa. Hän oli ollut
siinä mukana — aina 12 v. vanhasta
asti, jolloin oli suuresta, rikkasta lap-;
suuskodistaan kaikonnut, sen verisen
vääryyden nähtj^nsä, millä isänsä
kohteli maaorjiaan, alustalaistaan. Ja
eräänä päivänä hänen hennot, mutta
kiukun v*oimallä nousevat kätensä
riisti\^t piiskan isan^ kädestä, tä-,
män juuri raipatessa tuskasta jo kyy­ristyvää
työmiestä ja tämä sama
piiska tanssi hetken hänen oman
isänsä selässä — kiukkunsa tyyn­tyessä
vasta suuren kaupungin noki­sessa
verstaassa, mume päivin myi
suuret voimansa. Ja siUä tidoUaan
kouluuttaen itseensä monet kurssit ja
opiimot, kärsien vilua ja nälkää, jos­kus
enemmänkin.
Saavuttaen vihdoin ankaran itse-kidutuksen
jälkeen kuuluisan nimen
säveltäjänä, ollen sodan puhjetessa jo
maansa kuuluisimpia taistelijoita. Ja
nyt hän oli tuon pienen tytön luona
vieraassa maassa, tositoiveilla viedä
täälläkin kansan oikeudet yli kuohu­vien
myrskyjen, sisällissodan mels­keiden
ristitulesta vapauteen, joka
-jo niin-voitokkaana hulmusi pohjasta
etelään ja lännestä itään. Mutta kui-tenkm,
juuri ratkaisussa saapuivat ne
joita oh noudettu apuun — mukana'
"oman rivin petturin jälkeläinenkm."
Haudan eteen vieraalle maalle tuon
sankarien sekä — koko tytön urhean
kansan raastaen hajalle — vankiloi­hin.
Ja hän itki nyt — itki muidenkm
puolesta, ei vain omansa, sillä hän
turisi jo todellisemmin elämän.
Mutta kuinka kallis oli ollutkaan
hänen uhrinsa — sen hän yksm pys­tyi
arvostamaan — siitä suuresta pe­rinnöstä,
joka jäi hänelle taistelun
henki. Se pyhä tuli, joka yhä polttaa
hänen sieluaan, nostaen hänet kaiken
olevaisuuden yläpolelle — ja tuka-huttaen
uskansa, johon ei saanut vielä
sortua. Hän vieläkin toivoo, luottaa,
uskoo todellisen huomenen koit­toon
—työn voittooni
EI OLLUT KUOLEMA
Poika: — Sinun tähtesi olen valmis
katsomaan kuolemaa silmiin.
Tyttö: —- Mutta miksi äsken pakenit
tuota koiraa.?
Poika: — Mutta eihän se ollut kuole­ma.
• • •._ . -oOo —— • • ,
JOS . . .
Tuomari: — Kuinka sinä, Pat, viitsit
lyödä noin pientä ja heikkoa miestä?
Pat: r— Weil, teidän kmmia-ärvoisuu-tenne,
ajatelkaapa, jos hän olisi teitä
sanonut irlantilaiseksi pässiksi.
Tuomari:, —- Mutta minä en ole ir­lantilainen.
Pat: — Samantekevää, mutta ajatel­kaapa,
jos hän olisi sanoaiut teitä
hollantilaiseksi pässiksi.
Tuomari:— En minä ole hollantilai­nenkaan.
Pat: — Jaa, mutta ajatelkaa jos hän
olisi sanonut teitä sitä kansallisuutta
olevaksi pässiksi kuin te olette.
—• —oOo —-
"VÄÄRIN JA OIKEIN
Räystäät tippuvat, eikä vesi räys­täistä.
Lauteilla vihdotaan, eikä vas­talla.
Katuojat juoksevat, eikä vesi
katuojissa. — Ikkunat sulavat, eikä
jää ikkunoista. — Kynsi on varpaassa
kipeä, eikä liha kynnen alla.
Nenä juoksee, eikä vesi nenästä.
-oOo-
PONI ON AINA FONIA
Vilho: Pojat ovat eteisessä.
Lauri: Ketkä pojat.
Vilho: Pyykkipojat.
-oOo-
ON JA EI OLE
Fordi ei ole auto.
-Esiliina ei ole, vaate.
"Jmnalankieltäjä" ei ole kello..
Ruoju ei ole kenkä.
oOo .
MIKÄ ON SUUTELO
Margaret oli ihana tyttö ja siksipä
hänellä olikin joukko Uiailijoita. Hän
kutsui nimipäivilleen vahtusti viisi ra­kastajaansa:
kirjaltajan, palosotilaan,
torvensoittajan, näyttelijän ja kainon
rakastajan, nta kului hupaisesti kas­kujen
yjn. yhteydessä. Vihdoin Mar­garet
sai päähänsä tehdä kysymyksen:
"Mikä on suutelo"?
Kirjaihja: Suutelo on painos, jonka
jälkipalnosta ei kielletä.
Palosotilas: Suutelo on kahden vesi­letkun
yhdistys.
Torvensoittaja: Suutelo on kappale,
jota ilman torvella ei saa syntymään
duuria eikä mollia.
Näyttelijät: Suutelo on kiusallisin
kohtaus yleisön edessä!
^ Kaino rakastelija: (Punastuen) Suu­telo
on tuota... se on, an. on . . : jonön-lamen
hm, mielenpurkaus.
Canadan suomalaisten kautto-kirjallinen
mtkkolehti
tarjotaan kaikkien suomalaisten tilat­tavaksi,
\.
1 vk.
6 kk.
3 kk.
1 vk.
6 kk.
Tflaushumat:
Ulkomaille
$2.00
1.10
.60
$3.00
1.65
Irtonumerot 5 senttiä
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lau­antaina
8-sivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil­ta.
Jokaisessa numerossa on myöskin
runsaasti kuvia jä vignettejä.
AsiamiehiUe myönnetään 20 prosen­tin
palkkio.
IW;äkää asiamiesvälineitä jo tä­nään.
Kustantaja: Vapaus Publishing Co.
Ltd.
Ka^^l kirjeenvaihto on osoitettava
osotteeila:
P.O. Box 69 Sudbury, Oni
Samuli Kustaa Berg
(180a^l853)
Sirkka lauloi lystiksensä,
oman intonsa ilossa,
huwiksensa hyräili
mättähällä mesisellä,
simakukkien seassa. —
Päivä paistoi.
Nurmen mmnut,
kukat kullaiset keolla
katselivat, kuuntelivat,
kun hän laulella liritti.
"Mitä laulat, laiska roisto,
hullutuksia hyräilet?
Teehän työtä; eihän vatsa
täyty tyhjistä loruista.
Raipat selkään semmoisille!"
Torui muuan muinahainen,
ylen itara itikka
sirkan syytöntä iloa.
Sirkka lauloi lystiksensä,
oman intonsa ilossa,
huwiksensa hyräili
xhättähäUä mesisellä
simakukkien seassa.
MIKSI HÄN MYÖHÄSTYI
Eräs kohteliaisuudestaan tunnettu
gentlemanni oli menossa junalle. Oli
vain muutamia minuutteja junan läh­töön,
joten häneUä oU kiire. Kiireh­tiessään
luuli hän eräässä kadunlnfl-mauksessa
tyrkänneensä iäkästä rou­vashenkilöä.
Hän pysähtyi, kään^
rouvan puoleen, nosti kohteliaasti hat­tuaan
ja kumarsi.
Pyydän anteeksi! sanoi hän. _
Mitä kysyi rouva, joka oU vaha-kuuloinen,
^., .
— Minä pyydän anteeksi! toisti koh­telias
gentlemannimme.
— Häh? Puhukaa kovempaa. enKUU-le
hyvin, sanoi rouva tälläten kaflffl
korvan taakse.
Kohteliaisuudestaan tunnettu genue-mannimme
kurkottautui rouvan koma
kohden ja sanoi kovemmalla aäneiia.
— "Pyyöä3S'SSteeksi, hyvä rouva.
— Minkä vuoksi? kysyi rouva, JO©
sattui kuulemaan. . . ..^
— Luulen, että kiirehtiessäm ^^ah^
gossa pbtkasin teitä, selitti genttie-mannimme.
— Teitte mitä? kysyi rouva. _
— Potkaisin, huusi gentlemannunffle.
— Miksi? .
— Vahingossa, potkaisin vahingossa.
— Ketä te potkaisitte? .
ja -—pMy ySidatänän o ntae, n mettetienäku sllutia u lseintä, aetnttäe ekpso.i tplyy^
dätte. .. -55-
— Suokaa anteeksi, ehkä se oh vaa
rinkäsitys, ehkä en potkaissukaan.
— Hah! ,
—Mahdollisesti en potkaissut-..
Mutta mitä se minulle k^"l««;^
täkää minut rauhaan, tai kutsun ^
^Suokaa anteeksi, sanoi ^ k o^
gentlemannimme ja lähti k^J^f^
ja lakkiaan nostanen, ^mi Ji^lui
ta lepsuttaen saapui asemalle, ou j
ia aikoja sitten mennyt.
Ko.30
TAWAT
nawii valtu
^osi toin
nyt veronn
Veromna
tuuston
tivat siih(
nisteriö O:
tuustoja
tään velk
sen velat
vuoden a
$2,000 V€
Puraa
allekirjoil
itseään vai
ti kunnan
vaikka e
jon.
Kuului
LONTO
suomalaine
cilie on ui
sannikolla
nattu mat
sen jälke
ajettuaan
mussa kan
Kapteen
monsa viel
ta epäillää
ryhtyä kc
ja hyöky
pois purj€
rungon, k
Tämä 1
purjealuki
i
iht
PARIS
niuinaisbi»
tutkii tääl
tiven möi
tää jälkiä
noi 2,000
Kiven
mitä joht
20 kuukai
sen jälke
Kiven us
muinaisail
näitä nyi
^rien saa
niisten ja
HAUEN
T U U
EDMO
seDä mar
tumnan p
»»aapitkl
Kaöa oi
s i i ' ••'1