Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 22, 1936

              Kirj. Holland Kirj, /. A, Kryhvo
|i£XU AHO oli työläisen poika. Hä-fi
nen vanhempansa olivat kuolleet
jo useita vuosia sitten, jo sQloin, kun
Eetu poika oli vasta pääsemässä mie­heksi.
Koskaan ei Eetu ollut nähnyt
hyviä päiviä, sillä alituisesti oli hänen
kodissaan ollut puutetta, millom
isompaa milloin pienempää. Isän
ansiot eivät mitenkään tahtoneet pa­rempinakaan
aikoina riittää suuren
perheen välttämättöminipiinkään
tarpeisiin.
Vanhempiensa kuoltua inyi Eetu,
joka nuorimpana lapsista, oli enää ai­noa
kotona oleva, sen pienen mökin,
mikä oli hänen kotinsa ja lähti maa­ilmalle.
Työskennellessään eräässä pienes­sä
kaupungissa tuli hän läheiseksi tut­tavaksi
erään palvelustytön kanssa
siinä ruokalassa, missä hän tapasi
käydä aterioimassa. Suhde kehitt3a.
Eetu rakastui korviansa myöden, ei­kä
ihmekään, sillä tyttö oli sievä ja
kaikin puoliri miellyttävä. Tyttö­kin
mieltyi puolestaan Eetuun, sillä
Eetu oli ulkomuodoltaan moitteeton
ja kaikin puolin rehti työmies. Seu­rauksena
olikin avioliitto.
Eetu rakasti vaimoaan, suorastaan
jumaloi. Aili olikin m i t ä parhain
vaimo. Kaikkensa hän teki saadak­seen
kotielämän viiht3rväksi ja
miellyttäväksi, kun Eetu palasi iltai­sin
raskaasta työstä. Eetu taas puo­lestaan
ahersi parhaansa mukaan
voidakseen hankkia mahdollisimman
hyvän toimeentulon.
Aluksi kaikki näyttikin valoiselta
ja toivorikkaalta. Eetu työskenteli
kohtuullisen hyvästi palkatussa
työssä. Puutetta ei ollut kotona, ei
senkään jälkeen, kun heidän ensi-mäinen
poikansa syntyi, josta Eetu
oli suorastaan riemuissaan, tietämät­tä
kuinka osoittaisi iloaan vaimol­leen.
Näin kului viisi vuotta. Perhe oli
lisääntynyt viisihenkiseksi. Aherta­malla
iltaisin oman kodin rakentami­sessa
oli Eetun onnistunut saada it- [
seelleen pieni kolmihuoneinen asunto,
mutta siihen ja jokapäiväiseen elä­miseen
olivatkin säästöt huvenneet.
Kun sitten saapuivat huonot ajat —
usein toistuvat palkkojen alennuk­set
— alkoi puute kolkutella ovelle.
Aluksi se vain hiljalleen napautteli,
mutta vähitellen''lyönnit kovenivat,
kunnes — niin ne muuttuivat jatku­vaksi
uhkaavaksi jyrinäksi. "
Jotenkuten kuitenkin tultim toi-'
j^een, vaikkakin alituista puutetta
™ien niinkauan, kun Eetu sai hup-
•.gpr^}^"rtyQ,kQkQ^
Hellittämättä harhaiU Eetu ympä-etsien
työtä. Nälkäisenä hän kul-
^> haukaten usem vain muutaman
suullisen kuivaa leipää koko päivä-
^ " ' Hänen entinen kotoinen hil-lynensä
muuttui vakavuudeksi, sQ-
^ alituiseen hän ajatteli — työn et-smnassä
harhaillessaankin — niitä
^0 mea pientä kiharapäätä, suloista
^eroa, joilla ei oUut kotona riittä-
,„^2.^des huonompaakaan ravintoa.
Hän ajatteli myös uskollista, sanka­rillista
vaimoaan, joka yrittäen peit­tää
oman sisäisen hätänsä ja tuskan­sa,
rohkaisi miestään toiveilla — ei
valittanut milloinkaan, vaikka hivut­tava
nälkä olikin vähitellen kalven-tanut
ennen niin tuoreet ja punotta­vat
posket . . .
Koitti sitten päivä, jolloin kaikki
mikä voitiin vaihtaa ruokatavaraan
oli vaihdettu . . . Turhaan oli Eetu
etsmyt työtä, mistään päin ei annet­tu
apua ja — suoranaiseen kerjää­miseen
piti hän itsensä liian hyvänä,
hänen luontonsa ei antanut siihen
myöten.
Synkkänä, syviin ajatuksiin .vai­puneena
katseli Eetu eräänä iltana
vaimoaan, joka yrittäen salata kyy­neleitään
hyväili lapsia, jotka pyyte-livät
leipää — valittivat nälissään...
Eetu tunsi sanomattoman suuren
tuskan raatelevan sydäntään, aivan
kuin sinne olisi puukolla pistelty.
Vaikka ei hän itse ollut pariin päi­vään
syönyt mitään, vaikka hänen sil­mänsä
nälän vaikutuksesta aika ajoin
ikäänkuin hämärtyivät, ei hän tunte­nut
nälkää — tai hän ei eroittanut si­tä
suuremmalta tuskalta, joka raateli
hänen sydäntään...
Sitten hän nousi päättävästi...
Sulki vaimonsa syleilyynsä, puhumat­ta
sanaakaan; silitteli pienokaisten
hiuksia ja kalpeita poskia ja astui
ulos...
Pari tuntia myöhemmin palasi hän
kotiin, kantaen olkapäällään isoa laa­tikkoa,
jonka toinert pää oli pakattu
täyteen leipää ja toisessa päässä iso
kääry voita.
' Kysyvä ilme kasvoillaan ryhtyi
vaimo aukaisemaan laatikkoa, kuun­nellen
samalla miehensä selitystä,
että työtä ei tänään enempää kuin
ennenkään ollut missään saatavissa.
Miten kyselemättä laittoi äiti lap­sille
voileivät, kehoittaen sitten myös-
:in miestään syömään... Pian haih-tuikin
painostava mieliala, lasten al-kaissa
ilakoida saatuaan pistävän nä­län
sammutettua.
Kului viikko . . .Leipä loppui taas­kin,
eikä työn saannista ollut mitään
tietoa, enempää kuin yhteiskunnal­lisesta
avustuksestakaan... Ja mies
lähti uudelleen salaperäiselle ruuan-hakureisulle...
Näin uusiintui vielä kolmannen
kerran, mutta sitten ilmestyi kaksi
virkapukuista miestä heidän asun­toonsa,
vangiten Eetun, syytettynä
erään ruokatavayhtiön • varastoon
muftäutu^misesfe 2 _
" t)ikeus""oii al^Mflrai'.'"""!^!!/"aiiLa
Kuulepas, ystäväiseni",
näin satakielen kohdattuaan alkoi aasi,
"sanotaan mestarUliseksi laulantaasi.
Tekisi mieleni
sun taitoasi omin korvin kuulla
ja sitten arvostella aasin suulla"
Niin satakielsi sävdsarjan alkoi,
raksutti, vihelsi; -
helisi ääni tuhatsoinnun lailla,
vienosti hiljensi ^'
ja väliin taas kuin raesade metsämailla,
tremolo vienon vieno kuului kelpolaUla,
Auroran laulaja saa toiset vaikenemaan
se nostattaa
hymyilyn paimenpojan huulosille;
hän rakastaa.
\
i
V
/a laulu loppuu. Aasi arvostelun alottaa:
"Jotenkin välttävästi aänes* soipi,
sinua ikävystymättä kuulla voipi.
Vaan sepä säälittää —
et tunne meidän kukkoa.
Olisi laulusi sun selvempää,
jos sillä mestarilta saisit neuvoa".
Tuon arvostelun kuultuansa Satakieli
pois merten taakse meidän mailta mieli.
Niin moni aasi arvostelut antaa.
Suo, Herra, että jaksamme ne kantaa!
deksi, maksamattomien verojen kor­vauksena.
August V^iertola, rikkaan maan­omistajan
ainoa perillinen, oli päättä­nyt
perinnön haltuunsa saatuaan siir­tyä
liikemiesalalle. Hän ostikin sa*
halaitoksen jossa työskenteli satoja
miehiä.
Heti sen jälkeen, kun sahalaitos oli
siirtynyt Viertolan herran omaisuu­deksi,
saivat työläiset tutustua' uu­siin
liikemenetelmiin... Palkkoja
alennettiin ja työtä vaadittiin entistä
enemmän.
Vierähti vuosi, toinenkin... Työ­läiset
osoittivat monasti tyytymättö­myyttään,
milloin äänekkäämmin
milloin salaisemmin, mutta kun heillä
ei ollut mitään lujaa yhtenäisyyttä
olivat he kykenemättömiä saavutta­maan
mitään parannuksia.
Koittivat sitten huonot ajat •—
pulakausi. Se iski pienempiin ja hei­kommalla
pohjalla oleviin liikelaitokr
siinkin lujasti. Tällaisiin lukeutui
myöskin Viertolan herran saha.
Viertola eli ja oli aina elänyt loiste­liasta
ja mässäävää elämää. Tuskin
päivääkään kului, etteivät hienot juo­mat
virtailleet hänen huoneissaan,
ettei meluisaa remua pitävät porsas-telijat
ja ilotytöt olisi riemuinneet
Viertolan kanssa. — Mitä ilkeimpiä
i|nty^ kgg^tnnjäiien j o k ^ g v ä j^
telynsä. Työläiset, joiden perheet
olivat lähellä nälistymistä, yrittivät
palkkojaan lain avulla, samoin teki­vät
talonsa takaukseen asettaneet ta­lonpojat.
• !
Mutta laki oli armollinen. Työ­läisten
palkkojen julkea ryöstö, va­rastaminen,
samoin kuin talohpoi-kienkin
pettäminen — koska sahalai­tos
oli jo ennen kiinnitetty jollekin
suuremmalle yhtiölle — laskettiin oi­keudessa
"huonojen aikojen" syyksi
ja yiertola vapautettiin kaikista syy­töksistä.
Työläiset saivat tyytyä näkemään,
kuinka riistetty pieni palkka — hei­dän
lastensa leipä — kulutettiin Vie-tolan
mässäilevässä elämässä ja talon­pojat
häädettiin poliisien piiskoilla
tiloiltaan, jotka jäivät pankkien hal­tuun.
V
Mutta Viertola oli edelleenkin kun­niallinen
ihminen. •
Hyvä ja arvossa pidetty yhteiskun­nan
jäsen.
Kansa — ihmisyys ja oikeus —- pi­tivät
Viertolaa varkaana ja rosvona,
kun taas Eetu Ahoa se piti epätoi­voon
ajettuna rehellisenä ihmisenä,
joka taisteli kotinsa ja lastensa puo­lesta
niillä keinoilla, mitkä käsitti
parhaiksi.
.Mutta voimassa oleva "laki ja oi«
^ e n , oikea äiti, R i t h ."
-lutta Bert ei sanonut mitään,
n va,n j ^ ^ ^ , . ^ kun lapsi leikitteli
^'^l kaulanauhan kanssa v; .Mut-joskus
tuonnempana hän tulee
RuthiUe paljon...
(Loppu)
sa-rimman
kirjaimen jälkeen tuomittnn
Eetu puoleksitoista vuodeksi linnaan.
Vähääkään eivät auttaneet hänen se­lostuksensa,
hänen rehellinen ja suora
esiint3miisensä, enempää kuin vää­jäämättömät
todistuksensa, että hän
oli tehnyt tekonsa pelastaakseen lap­sensa
ja vaimonsa nälkäkuolemasta
— että hän ei ollut voinut pitempään
katsella heidän hiljaista nääntymis­tään,
Mitään muuta keinoa ei ol­lut.
Työtä ei saanut mistään, halli­tus
ei avustanut, ja kenenkään elämää
ei hän-saattanut vaaraan ottamalla
miljoonia omistavan yhtiön varastos­ta
muutamia ruuan muruja.
Itkevä vaimo ja lapset saatettiin
köyhäin taloUe ja heidän pieni mök­kinsä
muutettiin kaupungin omaisuu-sestä
elämästään.
Kaikesta huolimatta oli hän f)ö-hättyneine
ja irstautta osoittavine naa-moineen
ja paksuine ruhomeen arvos­sa
pidettj^ yhteiskunnan pylväs, jon­ka
sanalla oli painava merkitys.
Viertolan liikeasiat eivät, kuten sa­nottu,
olleet parhaassa kunnossa.
Mutta hänellä oli keinoja. Sahalai­tostaan
vastaan onnistui hänen, ar­vovaltainen
kuin oli, saada muuta­mia
pitäjän talollisia takaamaan hä­nelle
pankista muutamia satojatu­hansia
ja samaan aikaan alkoi hän
palkkojen laskemisen lisäksi pidättää
työläisten palkkoja kokonaisuudes­saan.
Kun pari kuukautta oli kulunut,
lopetti sahalaitos kokonaan työsken-
KUIVUUS AJOI HIIRET
PELLOILTA TALOIHIN
MINOT, N . D . — Tämän kylän
kotitaloudenhoitajat S3^tivät kui­vuutta
siitä, että heidän talonsa ovat
hiuiparvien valloittamat. He_ selit-^
tivät, että kuivuus on pakoittanut hii-het
pelloilta aikaisemmin kun taval­lisesti
ruuan etsinnässä.
Kylän kauppiaat eivät myöskään
osanneet olla varuillaan joten heillä
on ollut puutetta "Biirien ansoista.
Kaikki varastoissa olevat ansat ovat
käytännössä ja uusia lähetyksiä saa­puu
kylään.