Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 19, 1942

              Sivu 4 LAUANTAINA, S Y Y S K U U N 19 PÄIVÄNÄ 1942
Jatkoa
Itään menevä juna oli juuri jättä-
Siyi aseman kun Celestine sinne saa­pui.
Hän soitti linja-autoasemalle ja
$ai tietää, että kaikki istuimet tämän
iUan bussissa olivat otetut. Ei siis
öiitään muuta edessä^kuin pitkä odo­tusaika
aamuyöhön, jolloin seuraava
juna saapuisi. Hänen sydämensä
oli niin täynnä surua ja pettymysj^
•ettei hän edes mennyt kadun yli ra-hon
hän astui. Annettuaan pilettinsä
konduktöörille hän väsyneenä nuk­kui
aamuun asti, jolloinka hänen sil­miensä
eteen ilmestyivät New Jerseyn
suomaat ja tehtaat. Celestine puhdis­ti
itsensä. Juna oli likainen, sillä so­dan
ja gasoliinin puutteen takia rau­tatie
uudelleen käytti vanhoja hiilel­lä
lämmitettyjä vetureita. Suurella
asemalla hän astui ulos ja tarkasti
ran toisella puolella. Hän menisi
sinne.
Celestine oli nyt hirveän väsynyt
j a valmis nukkumaan, vaan täällä, ko­tikaupungissaan
hän tunsi ihmeellistä
mielen kevennystä. Aivankuin hän ei
olisi koskaan tuntenut Howard Dray-tonia
tai palvellut rautatien lähellä»
olevassa ravintolassa. Maanalaises­sa
junassa hän äkkiä muisti, ettei hän
kädessään olevaa, erään Mrs. Hig- ollut koko päivänä syönyt ja päätän-yintolaan,
missä hän olisi voinut olla ginsin osoitetta. Tämä Millie Higgins sä huimasi.
xJallettien ja Tonian seurassa. Sitä­paitsi,
olihan noilla ihmisillä kiire ei-'
kä hänellä olisi ollut mitään oikeutta
eheidän aikaansa tuhlata, vaikka olisi
«allutkin sellaisessa mielentilassa että
olisi voinut hilpeästi keskustella ja
i>ymyillä.
Tunnit kulkivat etanan hitaudella.
Celestine vietti aikansa vuorotellen
oli hänen äitinsä vanha ystävä, joka
varmasti tietäisi hänen osotteensa.
Celestine ensiksi tiedusteli suures­sa
tenenienttirakennukseSsa äitinsä
ystävää ja keskusteltuaan monen a-sukkaan
kanssa sai tietää, että Hig-ginsit
olivat muuttaneet kaupungin
Hän etsi käsilaukustaan Elinin o-soitteen
ja käveli tätä kohden. Hän
joitti suuren rakeruiuksen ulko-oven
kelloa ja hänet päästettiin sisälle. E -
päröivänä hän kopiitti ovelle, missä
•hän näki Elinin nimen. Ovi avattiin
ja edessään seisoi Elin, joka vielä oli
yläosaan. Joku viimein toimitti hä- verrattain laiha, vaan ei enää niin te-nelle
osoitteen. Celestine otti maan-raaisten
huoneessa ja yleisessä odotus- alaisen ja lähti sinne. Sama juttu —
"huoneessa, samassa halvaantuneessa Higginsit olivat muuttaneet Jerseyn
;riielentilassa. Joskus hänen aivonsa puolelle. Celestine-x)tti junan sinne-olivat
aivan tyhjät yhdestäkään aja­tuksesta
Ja toisinaan tuska täytti ne.
Rakkaustarinansa Howardin kanssa
oli alkanut sellaisella nopeudella ja
loppunut melkein yhtä äkkiä. Lopul­ta
hän melkein sai itselleen uskote-tuksi
että kaikki oli ollut vain pahaa ka piti olla Millien ystävä.
kin. TääUä hän löysi Mrs. Higginsin
siskon, joka sanoi Millien menneen
miehensä ja lastensa kanssa maalle,
jossa hän varmaan oli. Sisko ei kui­tenkaan
ollut koskaan kuullut mitään
.kenestäkään Mrs. Battinellista, jon-unta.
Tuskin hän oli tähän johto­päätökseen
tullut kun taasen surun
kynnet repivät hänen aivojaan ja sy­däntään.
Lopulta hän tunsi'itsensä
aälkäiseksi ja osti aseman ravintolas­ta
hupin kahvia ja voileivän. JCahvis-ta
huolimatta hän nukahti hetkiseksi
ja heräsi vavahtaen. Sen jälkeen hän
vuorottain torkkui tai oli hereillä.
Lopulta, aamuyöllä, tuli juna, jo-aen
vuotta yhtämittaa käytiin kärä-j
i ä .vaaliicuhtinaan edessä; kunnes ky-
Tän viisas pormestari hoksasi esittää
asian kansanhuveista erikoisesti hu­vitetulle
vaaliruhtinas Max Josephille
siinä muodossa, että näytelmäthän it­se
asiassa olivat vain viatonta kansan­huvia.
Vuonna 1935 vietettiin näytelmän
500-vuotisriemujuhlaa uudella näyt­tämöllä,
joka oli tullut maksamaan
;10 milj. markkaa.
Väsymys täytti Celestinen. Tuonne
maalle hän ei mitenkään voisi enää
tänään mennä. Ensiksikin oli jo niin
myöhäinen, että vaikkapa hän onnis- vaatimattoman asunnon, tuntui erit-tuisikin
saamaan bussin, niin saapui- täin hyvältä Celestinen nälkäisille sie-räväkasvoinen.
Elin tuijotti häneen
pitkään, aivan kuin ei olisi muistanut
häntä.
'"'Olen Celestine Battinelli — annoit
minulle osoitteesi Mrs. Nordquistin
luona viime kesänä. En tiennyt jos
olisit kotona, sillä onhan lauantai-ilta
ja ajattelin että olisit työpaikassasi."
''Oh, vai niin, tulehan sisään. Val­mistan
juuri illallista. Walter saa­puu
hetken päästä työstä ja sitten
menemme haalille — siellä on nä)rtös-kappale."
Paistin haju, joka täytti pienen
ka todistaa, jos niistä oli vahinkoa tai
hyötyä."
* «Usein olen ihmetellyt miksi ei i>ä
minua tarkemmin etsinyt, vaikka kvi-lä
olin iloinen ettei hän niin lehnn "
"Hän kyllä olisi tehnyt parhaansa,
vaan monet syyt estivät häntä. EQ.
siksikin, poliisiasemalla hänelle huo
mautettiin, että olit jo laillisessa iäs
sä eikä mikään seikka voinut sinua
kotona pidättää, jos omasta tahdos­tasi
halusit mennä vaikkapa jonkim
^ miehen kanssa. Sitten minä aloitin
jutun häntä vastaan Janetin turmele­misesta,
silla ^n enää voinut sitä sie­tää
että Janet vietti kaiken vapaa-aikansa
sellaisen miehen kanssa."
"Onnistuitko ollenkaan?"
"Minulla tietysti oli vaikeukski,
koska.-oma elämäni oli moitteen al>.\i-nen.
Onnistui minun sentään todis­taa
että Walter oli ainoastaan \Tir,k-ralaiseni.
Sitten mieheni kuoli ja
kohta hautajaisten jälkeen Walter ja
mmä laillisesti vihittiin. Tähän saak­ka
oli Luigi Battinelli onnistunut jo­takuinkin
väitteissään että hänellä oli
ainoastaan isällinen tunnelma Janet-tia
kohtaan, koska minä olin sellainen
ja sellainen. Hän myöskin väitti,
että hän mielih3rvällä ottaisi tytön
vaimokseen, vaan kun ei voinut muKa
uskontonsa nojalla saada aviöo:3a
ensimmäisestä vaimostaan. Siron
siihen jupakkaan tulivat ne pep-'it,
jotka lähetit. Ajattelin viedä nekin
oikeuden eteen, vaan Janet löysikin
ne ensiksi. Hän raivostui ja a>'>tti
Luigia siitä että tämä oli muka U-i:-
t ä pettänyt. Tukkiakseen hänen
suunsa Luigi otti siskon vaimoksen-si
hän sinne keskellä yötä, joten olisi
mahdoton löytää Higginsien asuin-paikkaap
sillä he eivät olleet kauppa­lan
läheisyydessä. Toiseksi, hänen
rahansa olivat hyvin \'ähissä. Ei hän
mitenkään olisi voinut ortaa matka­lippua.
Kylmässä valtameren tuulessa hän
jätti New Jerseyn ja ajoi takaisin
asemalle, missä laukkunsa oli. Mitä
hänen nyt pitäisi tehdä? Ei miten­kään
hän saanut sisua mennä isänsä
luokse. Istuisiko hän yhdessä maan­alaisessa
junassa toisensa jälkeen ja
niin viettäisi yönsä? Tuumittuaan
hetken aikaa hän muisti, että hänellä
vielä oli Elin Norquistin osoite \dr-raimille.
Elin jatkoi puhettaan val­mistuksien
välillä.
"Ota takki päältäsi. Kerrohan nyt
missä olet ollut ja mitä olet tehnyt.
Ragnar on tullut puoUhuUuksi mu-rehtiessaan
sinua. Tietysti hän on
enimmän aikaa ollut valtamerellä lai­vassaan."
-
"Ajattelin pyytää, jos sinulla olisi
tilaa pitää minut täällä y l i yön", vas­tasi
Celestine puoliunissaan, "vaan
näen kohta ettei täällä ole tilaa."
"Meillä on kyllä pieni sänkyhuone.
Ragnarin kyllä piti olla täällä yötä,
sillä me t^aamme hänet haalilla.
Mutta hän saa nyt mennä äitinsä
luokse, jos haluat täällä olla, vaikka­pa
se onkin hänelle vähän pitkänlai- nut, koska hän oli luonteeltaan todel-nen
matka." ^^^^^ kunnon ihminen, eikä siis voi-
Oh, olen niin väsynyt että voisin nut sellaisessa seurapiirissä elää."
sa.
"Minulla on siis niin hirveän nuori
äitipuoli", nauroi Celestine. 'OvafKo
ke onnellisia?"
"Pelkään e t t ä Janet on sellainea ih­minen,
vaikkapa hän onkin siskoni,
e t t ä ainoastaan lahjat ja rahat hänelle
jotakin merkitsevät. Olen sentään jo
alkanut kuulla huhuja että Janet sa-l^
a juoksee nuorempien miesten kans­sa
koreissa pukimissaan. Toivon että
hän vielä viisastuu ja ottaa Luigista
avioeron."
"On mahdollista että Janet sopu
Luigin kanssa oikein hyvin jos hän ei
täti SerafIinasta perusta. Uskon,
että" äitini ei siihen perheeseen sopi-nukkua
vaikka istuallani."
"Ragnar on varmaan niin iloinen
nähdessään että olet tullut takaisin,
ettei mikään uhraus ole liikaa hänel­tä",
jatkoi Elin iloisena. "Kyllä poi­ka
parka joutui vaikeuksiin lähtösi
johdosta, vaan enimmän hän kärsi sii­tä
kun pelkäsi että olit mennyt jon­kun
toisen miehen kanssa. Oliko si­nulla
joku muu?"
" E i ketään",' huokasi Celestine,
"vain muita asioita." Hämärästi hän
kuuli kuinka Elin kertoi tapahtumista
sen jälkeen kun hän oli isänsä jättä­nyt.
" N i i n , Ragnaria kuulustelivat lai­van
päälliköt, koska se sanomalehti-kaupan
omistaja- siellä ilmaradan a-
Nyt Walter saapui työstään. Ce­lestine
huomasi miehen olevan aivan
selvän. Hän oli työssä laivaielakalla
ja ansaitsi erityisen hyvää palkkaa.
Siis E l i n oli voinut työpaikkansa jät­tää,
varsinkin nyt, kun hänellä ei ol­lut
Janet elätettävänä.
Maukas paisti, perunat ja vi­hannekset
maistuivat erittäin h\väl-tä.
Raskaan aterian jälkeen Celes­tine
olisi rnielellään levännyt, mutta
hän alkoi valmistamaan itseään haa­lille,
kun Elin niin pyysi.
"Tiedän e t t ä olet väsynyt, vaan te­kisit
Ragnarin niin onnelliseksi jo3
tulisit sinne. Samalla, emme halua
sinua j ä t t ä ä tänne aivan yksin.
"Ehkä pelkäätte että vien asun-seman
vieressä myönsi että hän oli tonne kanssani?" nauroi Celestine.
g: Tähti Joan Craivjord ja kamn uusi näytteiijä-miC'
htnsä Phil Tetrv.
teidät ytdessä edellisenä iltana näh­nyt.
Kuitenkin todistettiin Ragnar
viattomaksi, varsinkin kun hän mel­kein
itki pelosta että sinulla oli joku
toinen. Joka kerta kun hän on lai­valtaan
kirjoittanut, on hän sinua ky-svTiyt,
emmekä koskaan saaneet sinul­ta
ainoatakaan sanaa paitsi ne äitisi
avioeropaperit."
"Autoitko niillä siskoasi?"
"Pelkään että en — ainoastaan ai-
"Ei," ei, mitään sellaista. Vaan tee
meille se palvelus että tulet mukaam­me.
Haluaisimme niin ilahduttaa
Ragnaria, koska hän on kerran vrJ-mis
uhraamaan elämänsä meidän ja
vapauden puolesta."
"Etkö sanonut että siellä näy­töskappale
— eihän se ole enclannin-kielellä
— ehkä nukun koko kappa­leen
ajan."
• "Ragnar on nähtävästi yhtä .miiH-