1944-12-16-09 |
Previous | 9 of 20 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Yks' sana — sc kumtnaUa kuulostaa
on omistajalleen kuin taika.
Se enemmän ihmeitä aikaan saa
hiin väkevin ase ja aika.
Se sana on valistus — VALISTUS,
Piin puutteessa yksinpä vapaus
on ylväintä arvoa vailla.
Sen puutteessa ihmisen muinaisen
oli poluUa ainainen pälkä,
oli clätiiä ahdas ja alhainen,
oli osana orjuus ja nälkä,
ja olisi yhä •— vaan nytpä jo
tuo sana, kuin valtaisa aitrinko,
oyi Pyrkivän ihmisen ase.
Sen voimasta elämän herätteet
sat syrjäisimmätkin sulot,
sen voimasta kattonsa kohottaneet
ontnhar.nftlyöväentalot.
Nihi meilläkin — niin nousi.tuhkastaan
kot} kolmos jo suojansa antamaan
ja - iefämvie voittomme juhlaa.
Niin valistus — voitosta voittohon
se taistossa kunniakkaassa
ou johtanut meitä ja johtava on
oman onnemme herraksi maassa.
Sekasorron ja taistelutannerten
se yUä jo Miiyy ja voima sen
on liittyvä maailman rankaan.
Lähirannoilta silmiimme kangastaa
jo valtava elämän vaihe,
uus' aika ja ihminen, uusi maa,
jn si^Hiipä iloMme aihe.
Saa laulumme vapaana kajahti
ja taittcmme taimet, ne nousta saa
min ylös kuin Ihanne yltää.
.Xiin valistus — kaikki se kaunistaa
Ja elämän iämmöllä täyttää,
hoiilahjananoustva polvi saa
tien valoisan, jota se käyttää.
Kunnioitettu kukin on työsarallaan,
mikä liekin sc, yllä tai alta maan,
ja kansojen veljeys kasvaa.
Sitten hän aukaisi oven hiljaa.
Annie istui ikkunan luona ja om-peii.
Hipone oli siisti ja kodikas. Ko-dikkaampi
kuin mitä Walt muisti sen
millöinkMff~?l|iren~olleen. ' "Pöydällä
oli maljakossa joitakin keltaisia ke-vätliljoja.
: Aurinko leikitteli Anneen
hiuksilla ja ne välähtivät kullalta.
'Annie. Älä säikähdä. Se olen minä."'
:'\ '
"Walt:"
"^Nlinun täytyi tulla heti takaisin,
-\nnie. En — en voinut edes nukkua
kun —tuota . . . Voi Annie, anna anteeksi
minun ajattelemattomuuteni."
"Huolehditko"minusta?" kysyi Annie
pehmeästi. •
"Huolehdin.; Ensi kerran elämässäni
huolehdin tpdella kestään!" Walt
siliui hellällä kädellä Annien tukkaa:
"Pojan kanssa matkustaminen
sen aloitti. Tulin ajatelleeksi sinua
3^ yhtä ja toista asiaa, joita eii ennen
olliit ajatellut. Ja kun pääsin kotia
• •. Äiti oli vuoteen omana, sisko kasvanut
ja kehittynyt aikuiseksi ja kauniiksi,
taitavaksi liaiseksi, kaksoispa-
^a-^et jo pitkiä roikaleita . . . Hml
^-<^ oli kaikki niiii: toisenlaista ja silti
"iin tuttua. Isää en tavannut." Walt
kat:;oi Annieen'kuin ujostellen ja lisä-
"He kyselivjlt sinusta koko ajan
i'i minusta, tuntui että he eivät ym-
"liirtäneet miten minä olin saanut niin
hy\'än vaimon."
/ -'^nnie nauroi sydämellisesti. "Tämä
niin hauskaa, Walt!" hän sanoi ja
painoi, päänsä Waltin rintaa vasten.
Kauan he siinä istuivat ja puhelivat.
Ja joka hetki kävi Annien sydän
iloisemmaksi. Selveni kaikki kiusalliset
asiat jotka olivat hänelle tuskaa
tuottaneet.- Ne selvenivät tällaisen
yksinkertaisen pikku puhelun avulla.
"Äiti mahtoi sanoa minulle jotain
joka sai minut hereilleni. En tiedä
mitä, mutta varmasti hän oikeassa
• oli."
''Älä nyt yksin itseäsi syytä, Walt",
^ sanoi Annie. Hän nousi ja haki laatikosta
kirjeen. ''Minä olen kirjoitellut
kotiin yhtä ja toista, Walt. Olen
valittanut ja syyttänyt. Odotahan
kun luen palasen tästä äidin kirjeestä,
jonka sain eilen . . . ^Niissä se paikka
nyt onkaan! Oh, tuossa . . .
Kuuntele, Walt. 'Olet kovin huonossa
mielentilassa siellä, tyttöseni. Mutta
älä nyt odota että minä uskon siitä
miehestä mitään huonoa. ' Olethan
ennen kertoellut hänen hyviä puoliaan.
Minulla on varma usko että
hän onkin todella hyvä. Ehkä hän ei
vielä ole herännyt aviomiehen ja isän
velvollisuuksiin täydellisesti. Ehkä
hän on vielä poikamainen ja odottaa
sinulta juuri sitä samaa huomaavaisuutta
ja hellyyttä mitä sinä häneltä.
Nuoren miehen on vaikea ymmärtää
vaimoa jolla jo on yksi lapsi sylissä ja
toinen sydämen alla. Koeta ajatella
tätä. Sääli vähemmän itseäsi vaikka
sinulla onkin niin vaikeat ajat käsillä,
ja koeta ymmärtää häntä. Ehkä
O E oli kylmä lokakuun päivä jol-
>-^loin täytin viisi vuotta. Siihen sisältyi
paljon sellaista, jota ei ollut
ennen tapahtunut. En todella tiennyt
oliko minulla ennen syntymäpäivää
ollutkaan. Mutta nyt, nyt tuona päivänä
äiti antoi minulle lahjan ja sanoi:
"Nyt olet viiden vuoden vaniia ja
nyt sinun pitää ruveta opettelemaan
tästä kirjasta ensinnäkin kaikki kirjaimet
niin hyvin, että vaikka niistä
joku tiellä vastaan tulee, niin sinun
pitää se tuntea, niiata ja sanoa sen
nimi."
Tuntui, että sinä päivänä elämänkirjani
myös avattiin ja sain tutustua
sen ensimmäiseen lehteen. Siihen
saakka olin vain ollut, enkä vielä tiennyt
mitä velvollisuuksia elämään si-sältjd.
Nyt tunsin, että jokin tarkoitus
mahtaa olla silläkin, että olen olemassa.
Koetin aprikoida elämää .vähän
syvemmin, vaikka hitaasti, ja
loppumattomin kysymyksin se kävi.
Äitini puhetta sitten pidin yhä
mielessäni kun tunnustelin kirjaimia.
Kuvittelin, että jos tuo ja tuo nyt
tulisi tiellä vastaan, niin kyllä muistaisin
mikä sen nimi on.
Äiti myöskin sanoi:
*'Kun tunnet kirjaimet ja voit sanoa
ne nimeltään, opetan sinua tavaamaan,
^ ja sitten sinun on opeteltava
suoraan lukemaan, 'ja sitten,
Icun osaat kolme ensimmäistä käskyä
ulkomuistista, vien sinut lukukinke-reille.
Mutta ennen sitä, jos osaat
jouluun mennessä hyvin tavata, niin
vien sinut joulukirkkoon."
Tuo oli ihmeellinen lupaus, ja olin
utelias tietämään mitä siellä kirkossa
silloin nähdään. Äiti kertoi jouluun
liittyvän tarinan ja sanoi kirkkoon
mentävän pimeän aikana siksi että
saadaan silloin kynttilöiden valossa
veisata. Hän sanoi olevan sen kovin
kaunista kun on niin paljon kynttilöi- ^
•«'alinne täten tulee hyväksi jälleen aivan
pian. Opeta omalla ymmärryk-selläsi
hänetkin ymmärtämään.' . . .
Mitä siitä ajattelet, Walt?"
"Onpa hauskaa että joku puoltaa
minuakin", sanoi Walt virnistellen.
"Mjnä tunsin itseni kokonaan hyljätyksi
eilen kun luin tämän", hymyili
.'\nnie. "Mutta nyt . . ."'.
.. "Nyt alamme elämään, Annie."
tä valaisemassa kirkon komeaa sisus«
taa.
Tuo sai minut ihan haltioitumaan^
en muuta ajatellutkaan kuin lukemista
ja kirkkoon menoa. Olihan siihen
syytäkin, sillä en ollut ennen käynyt
kirkossa minään päivänä, jopa sitten
jouluna.
Tunsin ^rjain)et ja osasin lukea jo
nuo koime käskyäkin hyyissä ajoin,
mutta tavaaminen minua kiukutti, se
oli niin turhanpitkäVeteistä hommaa.
Jätinkin sen heti alussa pois ja rupesin
lukemaan suoraan. Eikä äitikään
sitä vastustanut, sanoi itse olleensa
samanlainen. Äidillä olikin päämääränä,
että minusta pitää tulla juuri
samanlainen kuin hän, ei yhtään huonompi,
jos ei parempikaan. Siitä äiti
vain usein motkotti, että olen paljon
itsekkäämpi jääräpää kuin hän oli.
Hän sanoi olleensa niin nöyrä lapsi,
että vain yhden ainoan kerran oli tar
vinnut vitsoilla piiskata, sensijaan
kuin minulle hänen mielestään ei olisi
ollut liikaa vaikka olisin saanut vitsoja
joka päivä.
Niin päästiin jouluaattoon. Iltapäivällä
äiti nouti pitkän toppatak-kinsa
eteisen komerosta lämpiämään
ja sanoi, että vaatteet, huivit ja kaikki
mitä päälle pannaan on laitettava
valmiiksi aamun varalle, sillä — "kirkonmenot
alkaa kello kuusi; meidän
täytyy lähteä ainakin kello neljä kotoa,
että ehdimme kirkkoon ennenkuin
hevoset kerkiää."
"Tuleeko kirkkoon hevosiakin?"
kysyin peloissani, sillä minä eii- ollut
tottutiut hevosiin. '
"Ei hevoset kirkkoon sisällä mene,
ne Vain sidotaan kirkon lähelle aitoihin
ja puihin", selitti äiti. '
'*No mitä varten sinne hevoset viedään
?" kysyin taas.
"Voi lapsi rukka kun sinä et ymmärrä
mitään, ja mistäpä sinä ym-
- märtäisitkään, kun et ole kirkollakaan
käynyt. Eihän kaikki ihmiget lähde
kirkkoniatkalle kävelemällä; ne, joilla
on hevoset, menevät het^osella ja niitä
on paljon. Suurista taloista lähdetään
monilla hevosilla ja ne ajavat
kovaa, että jalkamiesten täytyy pysytellä
ihan tiepuolessa ja usein täytyy
hypätä ojaankin, kun joku hurja
ajaa hevosellaan toisten edelle. Sen-tähden
täytyykin lähteä niin aikaisin,
ettei tarvitse tiepuolessa rämpiä", se- mm / n i E A T R E VHazef St..,.
NÄYTÄNTÖRIKKÄITA
ESITYKSIÄ
alhaisimmilla hinnoilla
Sudburyn piirissä
Torst - Perj. - Laaant
. ÖILÄHÖMÄKID .
James Cagney ja
Humphrey Bogart
toisena
M- W1§M
PÄÄOS: RICHARD OIX
Lisänä: Contrary Candor-Osa 9
Jatkokuvasta ja uutiset
Uusintä pcrjanlai-iltaua
My Srster Eileen
Brian Aherne ja Rosalind Russell
Maan, - Tiist. - Keskiv.
The Impatient Years
JEAN ARTHUR JA
LEE BOWMAN
toisena
Something To
Sing About
James Cagney ja Mae Clarke
LISÄNÄ LYHYTFILMI
VODVIL
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 16, 1944 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1944-12-16 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki441216 |
Description
| Title | 1944-12-16-09 |
| OCR text | Yks' sana — sc kumtnaUa kuulostaa on omistajalleen kuin taika. Se enemmän ihmeitä aikaan saa hiin väkevin ase ja aika. Se sana on valistus — VALISTUS, Piin puutteessa yksinpä vapaus on ylväintä arvoa vailla. Sen puutteessa ihmisen muinaisen oli poluUa ainainen pälkä, oli clätiiä ahdas ja alhainen, oli osana orjuus ja nälkä, ja olisi yhä •— vaan nytpä jo tuo sana, kuin valtaisa aitrinko, oyi Pyrkivän ihmisen ase. Sen voimasta elämän herätteet sat syrjäisimmätkin sulot, sen voimasta kattonsa kohottaneet ontnhar.nftlyöväentalot. Nihi meilläkin — niin nousi.tuhkastaan kot} kolmos jo suojansa antamaan ja - iefämvie voittomme juhlaa. Niin valistus — voitosta voittohon se taistossa kunniakkaassa ou johtanut meitä ja johtava on oman onnemme herraksi maassa. Sekasorron ja taistelutannerten se yUä jo Miiyy ja voima sen on liittyvä maailman rankaan. Lähirannoilta silmiimme kangastaa jo valtava elämän vaihe, uus' aika ja ihminen, uusi maa, jn si^Hiipä iloMme aihe. Saa laulumme vapaana kajahti ja taittcmme taimet, ne nousta saa min ylös kuin Ihanne yltää. .Xiin valistus — kaikki se kaunistaa Ja elämän iämmöllä täyttää, hoiilahjananoustva polvi saa tien valoisan, jota se käyttää. Kunnioitettu kukin on työsarallaan, mikä liekin sc, yllä tai alta maan, ja kansojen veljeys kasvaa. Sitten hän aukaisi oven hiljaa. Annie istui ikkunan luona ja om-peii. Hipone oli siisti ja kodikas. Ko-dikkaampi kuin mitä Walt muisti sen millöinkMff~?l|iren~olleen. ' "Pöydällä oli maljakossa joitakin keltaisia ke-vätliljoja. : Aurinko leikitteli Anneen hiuksilla ja ne välähtivät kullalta. 'Annie. Älä säikähdä. Se olen minä."' :'\ ' "Walt:" "^Nlinun täytyi tulla heti takaisin, -\nnie. En — en voinut edes nukkua kun —tuota . . . Voi Annie, anna anteeksi minun ajattelemattomuuteni." "Huolehditko"minusta?" kysyi Annie pehmeästi. • "Huolehdin.; Ensi kerran elämässäni huolehdin tpdella kestään!" Walt siliui hellällä kädellä Annien tukkaa: "Pojan kanssa matkustaminen sen aloitti. Tulin ajatelleeksi sinua 3^ yhtä ja toista asiaa, joita eii ennen olliit ajatellut. Ja kun pääsin kotia • •. Äiti oli vuoteen omana, sisko kasvanut ja kehittynyt aikuiseksi ja kauniiksi, taitavaksi liaiseksi, kaksoispa- ^a-^et jo pitkiä roikaleita . . . Hml ^-<^ oli kaikki niiii: toisenlaista ja silti "iin tuttua. Isää en tavannut." Walt kat:;oi Annieen'kuin ujostellen ja lisä- "He kyselivjlt sinusta koko ajan i'i minusta, tuntui että he eivät ym- "liirtäneet miten minä olin saanut niin hy\'än vaimon." / -'^nnie nauroi sydämellisesti. "Tämä niin hauskaa, Walt!" hän sanoi ja painoi, päänsä Waltin rintaa vasten. Kauan he siinä istuivat ja puhelivat. Ja joka hetki kävi Annien sydän iloisemmaksi. Selveni kaikki kiusalliset asiat jotka olivat hänelle tuskaa tuottaneet.- Ne selvenivät tällaisen yksinkertaisen pikku puhelun avulla. "Äiti mahtoi sanoa minulle jotain joka sai minut hereilleni. En tiedä mitä, mutta varmasti hän oikeassa • oli." ''Älä nyt yksin itseäsi syytä, Walt", ^ sanoi Annie. Hän nousi ja haki laatikosta kirjeen. ''Minä olen kirjoitellut kotiin yhtä ja toista, Walt. Olen valittanut ja syyttänyt. Odotahan kun luen palasen tästä äidin kirjeestä, jonka sain eilen . . . ^Niissä se paikka nyt onkaan! Oh, tuossa . . . Kuuntele, Walt. 'Olet kovin huonossa mielentilassa siellä, tyttöseni. Mutta älä nyt odota että minä uskon siitä miehestä mitään huonoa. ' Olethan ennen kertoellut hänen hyviä puoliaan. Minulla on varma usko että hän onkin todella hyvä. Ehkä hän ei vielä ole herännyt aviomiehen ja isän velvollisuuksiin täydellisesti. Ehkä hän on vielä poikamainen ja odottaa sinulta juuri sitä samaa huomaavaisuutta ja hellyyttä mitä sinä häneltä. Nuoren miehen on vaikea ymmärtää vaimoa jolla jo on yksi lapsi sylissä ja toinen sydämen alla. Koeta ajatella tätä. Sääli vähemmän itseäsi vaikka sinulla onkin niin vaikeat ajat käsillä, ja koeta ymmärtää häntä. Ehkä O E oli kylmä lokakuun päivä jol- >-^loin täytin viisi vuotta. Siihen sisältyi paljon sellaista, jota ei ollut ennen tapahtunut. En todella tiennyt oliko minulla ennen syntymäpäivää ollutkaan. Mutta nyt, nyt tuona päivänä äiti antoi minulle lahjan ja sanoi: "Nyt olet viiden vuoden vaniia ja nyt sinun pitää ruveta opettelemaan tästä kirjasta ensinnäkin kaikki kirjaimet niin hyvin, että vaikka niistä joku tiellä vastaan tulee, niin sinun pitää se tuntea, niiata ja sanoa sen nimi." Tuntui, että sinä päivänä elämänkirjani myös avattiin ja sain tutustua sen ensimmäiseen lehteen. Siihen saakka olin vain ollut, enkä vielä tiennyt mitä velvollisuuksia elämään si-sältjd. Nyt tunsin, että jokin tarkoitus mahtaa olla silläkin, että olen olemassa. Koetin aprikoida elämää .vähän syvemmin, vaikka hitaasti, ja loppumattomin kysymyksin se kävi. Äitini puhetta sitten pidin yhä mielessäni kun tunnustelin kirjaimia. Kuvittelin, että jos tuo ja tuo nyt tulisi tiellä vastaan, niin kyllä muistaisin mikä sen nimi on. Äiti myöskin sanoi: *'Kun tunnet kirjaimet ja voit sanoa ne nimeltään, opetan sinua tavaamaan, ^ ja sitten sinun on opeteltava suoraan lukemaan, 'ja sitten, Icun osaat kolme ensimmäistä käskyä ulkomuistista, vien sinut lukukinke-reille. Mutta ennen sitä, jos osaat jouluun mennessä hyvin tavata, niin vien sinut joulukirkkoon." Tuo oli ihmeellinen lupaus, ja olin utelias tietämään mitä siellä kirkossa silloin nähdään. Äiti kertoi jouluun liittyvän tarinan ja sanoi kirkkoon mentävän pimeän aikana siksi että saadaan silloin kynttilöiden valossa veisata. Hän sanoi olevan sen kovin kaunista kun on niin paljon kynttilöi- ^ •«'alinne täten tulee hyväksi jälleen aivan pian. Opeta omalla ymmärryk-selläsi hänetkin ymmärtämään.' . . . Mitä siitä ajattelet, Walt?" "Onpa hauskaa että joku puoltaa minuakin", sanoi Walt virnistellen. "Mjnä tunsin itseni kokonaan hyljätyksi eilen kun luin tämän", hymyili .'\nnie. "Mutta nyt . . ."'. .. "Nyt alamme elämään, Annie." tä valaisemassa kirkon komeaa sisus« taa. Tuo sai minut ihan haltioitumaan^ en muuta ajatellutkaan kuin lukemista ja kirkkoon menoa. Olihan siihen syytäkin, sillä en ollut ennen käynyt kirkossa minään päivänä, jopa sitten jouluna. Tunsin ^rjain)et ja osasin lukea jo nuo koime käskyäkin hyyissä ajoin, mutta tavaaminen minua kiukutti, se oli niin turhanpitkäVeteistä hommaa. Jätinkin sen heti alussa pois ja rupesin lukemaan suoraan. Eikä äitikään sitä vastustanut, sanoi itse olleensa samanlainen. Äidillä olikin päämääränä, että minusta pitää tulla juuri samanlainen kuin hän, ei yhtään huonompi, jos ei parempikaan. Siitä äiti vain usein motkotti, että olen paljon itsekkäämpi jääräpää kuin hän oli. Hän sanoi olleensa niin nöyrä lapsi, että vain yhden ainoan kerran oli tar vinnut vitsoilla piiskata, sensijaan kuin minulle hänen mielestään ei olisi ollut liikaa vaikka olisin saanut vitsoja joka päivä. Niin päästiin jouluaattoon. Iltapäivällä äiti nouti pitkän toppatak-kinsa eteisen komerosta lämpiämään ja sanoi, että vaatteet, huivit ja kaikki mitä päälle pannaan on laitettava valmiiksi aamun varalle, sillä — "kirkonmenot alkaa kello kuusi; meidän täytyy lähteä ainakin kello neljä kotoa, että ehdimme kirkkoon ennenkuin hevoset kerkiää." "Tuleeko kirkkoon hevosiakin?" kysyin peloissani, sillä minä eii- ollut tottutiut hevosiin. ' "Ei hevoset kirkkoon sisällä mene, ne Vain sidotaan kirkon lähelle aitoihin ja puihin", selitti äiti. ' '*No mitä varten sinne hevoset viedään ?" kysyin taas. "Voi lapsi rukka kun sinä et ymmärrä mitään, ja mistäpä sinä ym- - märtäisitkään, kun et ole kirkollakaan käynyt. Eihän kaikki ihmiget lähde kirkkoniatkalle kävelemällä; ne, joilla on hevoset, menevät het^osella ja niitä on paljon. Suurista taloista lähdetään monilla hevosilla ja ne ajavat kovaa, että jalkamiesten täytyy pysytellä ihan tiepuolessa ja usein täytyy hypätä ojaankin, kun joku hurja ajaa hevosellaan toisten edelle. Sen-tähden täytyykin lähteä niin aikaisin, ettei tarvitse tiepuolessa rämpiä", se- mm / n i E A T R E VHazef St..,. NÄYTÄNTÖRIKKÄITA ESITYKSIÄ alhaisimmilla hinnoilla Sudburyn piirissä Torst - Perj. - Laaant . ÖILÄHÖMÄKID . James Cagney ja Humphrey Bogart toisena M- W1§M PÄÄOS: RICHARD OIX Lisänä: Contrary Candor-Osa 9 Jatkokuvasta ja uutiset Uusintä pcrjanlai-iltaua My Srster Eileen Brian Aherne ja Rosalind Russell Maan, - Tiist. - Keskiv. The Impatient Years JEAN ARTHUR JA LEE BOWMAN toisena Something To Sing About James Cagney ja Mae Clarke LISÄNÄ LYHYTFILMI VODVIL |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-12-16-09
