Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 7, 1953

              luistoja
|me kiittää Ky-yhkvl^,
lähetti meille Faaiita^..
>5 sydämestämme, Fa^-
iieitakin.
an mummu pilasi.i^v^
Liekkiin, ettäFaarillapj.1
parta, että suutelot ovj
a vähän kutittavat. %H
ilimme Faanl;si liittoja']
sta, jolla oli pitkäparta 1
intä ja hyntyilimme,
: meihin päin ja lähti ^ . i
• Ajatteli varmaankin, |
nuokin minua vahtaa>-at |
itta porttia. .
kyselemään toisilta, tun-iria.
Ei kukaan tiennyt,
t, että mennä kysj-määa
-tasetää ei enää näkjnjt j
issa huudettiin kovaäanj.
ä valmistua urheilua var-ihen
mennessä vielä nät
timme parhaamme voi-
^ilä pääsi suuri huokaus
Sitten taas alkoi Faarin
un aikamme kyselimme:
niin viimeksi näimmekin
kylän tädinkin. Oli oi-ulia
teidät tuntemaa
maan kameran ja otim-tädistä
kuvan. Kiitok-roneet,
että Faari jatä-t
Finnish-haalilla, että ^
ä Faaria tanssimaan.
)tiin hauskojen muisto-tojuhlasta
ja kaikista;
ista tuttavista, joita tu-temaan
— ja myöstä-,
ta. Lähetämme, heille
isemme ja toi\T3mnie,
ät taas joskus tulea-
PL-fN'APUKUISTA.
mloma
na. kesäkuun aamuna
ni, poikamme, anoppi
kohti Saskatcfiewanii
li Invermay, mieheni
? pääsimmekin samana
Jä olivat, kun emme
tl ilmoittaneet tulos-me
kiittää heitä kai-lisuudestaan.
Sauna-aivan
kuin meitä var-siellä
pari päivää, jol­le
käydä juhlimasa
n kultahäitäkin. Oi-pistettiin.
Sainune
Ien olla läsnä erään
:kupojan syntymiipäiv
kulunut piteramästi-inaina
liian vähän ja
jäivän aamuna taas
i, tällä kertaa ^Tii^f"
ihon jätimme anopu»^
1 haettuamme monJ^
enkuin löysimme oi-
1 meidät saavutti JJ
olivat aivan velliDi
veljeni luo. Kaita
aittyneinä,ettäkeiu
Läikkiä siitä vieraafl-:
osoititte meitä kotJ-yvin
hauska malka,
oli liian vähän, P";
ä naapuria terv«ht|-
sulla kokonaisen vfr ,
r,. Hauskat^ui^::
tvomuksena on^eto I
vähän pitempi-
-kaikille I^fe^'"" I
T.
lori f likka saapuu perii
IMää jatka viel vähä tätä juttuu, ko
lää viel viimeksi päässy perii asti.
lii, iiihe lautatarhaa tuli juna ja me
lentii siihe. Se kuljetti meitjonkuai-ja
sit me piti vaihtaa toisee jun-
Tämä juna oliki hieno, oikee sa-ettipäälliset
istuimet ja nii pehmeet
tuu. et kyl siin kelpas aijaä.
Yks asia minnuu kovasti ihmetytti.
|o tuli uusii matkustaijii pysäkkipai-oilt,
ni toiste suut kävi nii vikkelää ja
|)iste harvaa. Mää luuli ensi, et niil o
^ssii tullut kiire "lähtee ruokapöyräst,
liutko ne pureskeli aina vaa, ni mä koi-i
nhrat, et paneeko ne mittää suuhus,
^ut enimää nähny niitte mitää pane-an.
Kyl se kovast minnuu ihmetytti.
Se mu tuttava tuli toisesta yaunust
pskus mu kans juttelee. iHäne nimi oli
|estori. Nii mä kysyi hält, et iiiita var-nuo
jotku ihmise ain pureskelee, nai-etki.
Hän sano, et ne pureskelee suu-jmmii.
Me oltii ajettu jonku aikaa ko siihee
aunuu tul vormupukune nuori mies.
|il oli hihnaa kiinnitetty prikka kaulast
bikkumas ja Siin oli kaikenlaist tava-
1. jota se jakeli matkustavaisil. Se
bliminu tykö ja pani mun sylliini iso
Iski. Siin oli kaunis naise kuva ja lev-est
silkkinauhast tehty rusetti kan-es.
Mää puristi päätäni, kun emmää"
ps tahtonu sitä ottaa, mut se vaa jätti
I mul. Mää luuli sit, et se vissii kuu-pileti
pääl. Mut mitä se mul näi
|ienoo askii anto, ko toisil se anto vaa
Iit ja töist pient. Emmää meinannu
Jttaa sitä lainkaan ava* mut. avasi
umminki. Siel oli suklaaritakkeit, jo- -
ne pantu nätisti eri paperii.
Sit se sama formupukune tiili takasi
«tken perästä ja sano mul jottai, mut
lää ymmärtäny, mitä se sano. Pu-
|5ti vaa päätän. Mut kunnei se lähte-jypois
ko juttel vaa nii mää ajatteli, et
> se kysyy, oliko suklaat hyvvii. Mä
lyökkäsi päätäni. Mut ei se lähteny
Ittenkää pois, ko seiso vaa siin ja koit-
I toimittaa mul. Mu tuli mieleeni et
ahtaak se ruvet tekemää tuttavuut
m kans ja ko minnuu oli kovasti varo-
«tu kaikesta semmoset, nii mää Iväänsi
selkäni ja rupesi kattelee ulos ikku-it.
[^lää luuli, et kai se ny lähtee ja jät-mu
rauhaa, mut mita viel. Siin se
^f«iso. Se otti sit rahhaa plakkaris-i
ja näytti sitä mul. Sit se osotti sor-sitä
suklaa-askii. Sit mää vasta
l^^' mitä se tarkotti, et se tahtoo
fit maksuu. Emmää olis sitä tahtonu
se li mu mielest aiva narraust,
^« ko mää oli se jo aukassu ja jonku
p y ^ i , nii mu täyty se maksaa. Em-
! ^ ^ ^ r t ä n y paljonko Se maksaa,
^ Canara raha arvoo tuntenu,
inaa,annoi sil vaa seteUraba, Se^ano .
i^ttai ja läht pois. Kyl minnuu nii
™tu ko raha ei oUu minu, vaa se
^kooHehe ja mää meinasi se antaa
Kyl siel asemal oli paljo matkustavaisii,
toisii meni ja toisii tuli. Yks virkapu-kune
mies huuteli lujai äänel jottai.
• Xestori sano, et se ilmottaa junie lähtÖi
ja et mei pittää orottaa jonku tunni, en­nenkö
päästää jatkaa matkaa, Kyl siel
aika kuluki hyvi, ko oli nii paljo Icatte-lemist.
Siel mää näi mont neekeriiki,
jokka kanto ihmiste kapsäkkei ja kaikii
oli kova kiire. Mää meni vähä ulos kä-velemäJi^.
Siin lähel asemaa oli semmo-ne
herelmäkoju. Siit mää osti pussillise
viinirypäleit ja meni sit takasi asemal.
Pian me lährettii jatkamaa matkaa. Kvl
siin kerkes nähr mont issoo ja pient
paikkakuntaa.
"^Yhrelt pysäkilt tuli junnaa kolme
suomalais miest isot reput sellääs. Yks
Terveisiä Ruotsista
Terveiset kaikille Liekin lukijoille
täältä Ruotsista! Viimeksi kirjoitin
Canadan asukkaana ja nyt olen ehtinyt
jo tänne asti. On tämä maailman sen­tään
pienenlainen ja aina vain pienenee
mitä enemmän ihmisjärki keksii nopea-vauhtisia
kulkuneuvoja. Eipä sillä, en
itse silti lentämällä matkustanut, kun
ei ollut mitään kiirettä. Tyttäreni
kanssa seilasin Gripsholm-laivalla ja
olikin viihtyisä matka, sillä meri oli hy­vällä
tuulella ja saimme hyvinvoipina
nauttia kaikista mukavuuksista, joita
oli tarjolla. Oli kuitenkin suuri helpo­tus
laskea jalat maalle ja päästä juna-kyydillä
perille, jossa poikani odotti
huus het ko näki minu, etä tääl o aina- meitä iloisella odotuksen jännittävyy-ki
yks Suome neito, kosk o kansallis- dellä.
puku pääl. Se heitti repu pois ja tuli
mu kans juttusil ja kysy, mihi mää me­ne.
Mää sano mihi ja kene työ mene,
nii se sano, että älä men sin vaa jää sii­he
mihi heki jää, et hän tuntee se mie-he,
et se o kova juoppo. Täs paikas,
mihi he jää, o paljo suomalaisii ja mul
olis paljo hauskempaa. Se paika nimi
oli vissii Coopalti. Mää. sanoi, et em­mää
jää mihinkää, vaa mene sin, mihi
mu piletti o ostettu. Vaik se kui koitti
houkutel, emmää vaa suostunu.
'Nestori tul taas mu työ ja sano. et ny
pia tullaa Suppurii ja siit ei enää olek-käa
pitkästi Sault Ste. Mariee. Kyl mää
jo tykkäsinki pääst perii, ko oli jo nii
Xyt käy tyttäremme koulua, seitse­mättä
luokkaa ja vaikka alku oli vai­keaa,
kun ruotsin kieli oli unohtunut,
niin nyt hän pärjää pois tiehensä ja sa­noo,
että koulunkäynti voi olla lystiä­kin.
Voihan hän kyllästyäkin, kun uu­tuuden
viehätys kuluu pois. Poika
opiskelee sähköalalle eräässä sähkölai­toksessa
ja hänenkin on helpompi^ kun
äiti on huolehtimassa taloudesta, ettei
ole sukulaisten niskoilla. Pian hän jou­tuukin
sotapalvelukseen ja on haus­kaa,
että on koti, jonne voi tulla loma-aikoina,
kuten muutkin pojat.
Onhan tämä touhu jotenkin vajanais-ta,
kun isä on Canadassa, mutta hyvä
kauva oUu matkal. Kyl ne Suppuri ^"^^ tulee, kunhan kaikin teemme par-haamme.
.
taas mmu työ; sannoo, et
m&fc-?^* öikee siiuree kaiipunkii,
^ 1 ja siin pittää vaihtaa junnaa.
maisemat oli kolkkoi kattel. Mää jo
pelkäsi, et onkoha yht rummaa siel
määränpääs. Mut ko tultii vähä mat­kaa,
ni maisemat muuttu kauniiks.
Mää oli vähä jännitykses ko tultii
lähel Sault Ste. Mariee, et mimmone
mies se nyt sit o, jonka tykö mene. Ko
juna pysäs ja me tulimme ulos, nii siin
se oli heti vastas auttamas minnuu ju-nast
ja tervehti meit. Nestori sano, et
hän luovuttaa ny tämä flika sul ja saat
oi varma, et se tul kunnial yli Atlantii.
Mu vietii oikee automapiiiil ja ajettii
sit siihen suomalaisee talloo, jos häl oli
yks huone hyyrättyn.
Mää oli kuvitellu hänt vähä kommee-maks
mieheks, mut ajatteli, et kai se ai-naki
o rikas, ko oikee automapiiiil oli
vastas, ko ne oli siihe aikaa hyvi harvi-naisii
mööpeleit. Hän vei mu ensiks
tervehtimmää talo frouvaa, jos hän oli
sisä! ja siel mää sain hyvät kaffeet pit-käst
aikaa. Sit hän vei mu häne kam-marii
ja sano, etiemmää saa hänt sanoo
Kalleks, vaa Saliks. Kyl se mihust
tuntu hassult nimelt, ko meil päi sanot-tii
saliks talo parast huonet.
Mää kauppasi hänel sitä loppurah-haa
takasi, mitä mul oli maihinnousu-rahoist
jäljel. Hän sano, et saan sen
pittää. Hän ihmettel, et mitä mää oli
ostanu, ko mul ei ollut jälel enää ko vä­hä
j . l i viisi taalaa. Mää sano, ettemmää
oi ostanu mittää muut ko se eväspaketi
EUis-saarelt ja se suklaarasia, jonka se
junamies narras mu ostamaa ja ne viini­rypäleet
sielt 'Montrealisi. Hän sano,
et-kyl minnuu- on kaupois petetty.
Sali käski mu vähä levät ja lupas
Täällä on huono syksy, aina sataa
silloin kun ei ole pakkasta, ilma on siis
vaihtelevaa. Saisi jo aurinko pysyä
näkyvissä niin kauan, että talvi tuo lun­ta
ja rekikeliä. On muutenkin niin kol-konnäköistä,
kun lehdet ovat poissa
puista, vaikka ruoho vielä vihottaa. Oli­si
edes kuiva keli, että saisi mennä met­sän
polkuja kävelemään ja ihailemaan
luonnon kauneutta.
Tähän taisivat mietteet loppua tälle
päivälle, siis hyvästi taas ja lisää toiste.
Terveiset Albertan Isoäidille ja toisille
kirjoittajille.
ORVOKKI.
Kaksi miestä loukkaantui vaka-vastiy
kun heidän lentokoneensa
syöksyi pellolle juuri Bramptonin
cteläfuoleUa,^Konetta ohjasi^ oi-keallu
oleva Ken Brown ja mat­kusta
jana oli Hugh IVard. Mo­lempien
selkäranka vioittui onnet­tomuudessa
ja BroTvn sai muita­kin
vammoja.
Kiitos kaihesta!
Kiitos soitosta ja laulusta, jota saim­me
kuulla täällä pienessä pohjolan ky­lässä,
Hearstissa, lokakuun 13 päivänä
Gommunity-haalilla. Soittajana esiin-tyi
kuuluisuutta saavuttanut Paul Norr­back,
jonka soitto on yläpuolella par- ,
häitten. Lauri Laine saavutti välipu­heillaan
ja lauluillaan kansani suosion.
Voinhan esittää todistuksen, joka
tahtoo sanoa, että tämä soitto ja lau-.
lu oli kuulemisen ar\'oista. Minä yhte­nä
toisten mukaan seurasin tätä soitta­jaa
ja laulajaa puolessa kymmenessä eri
paikassa. Missä he pitivät konserttin­sa,
siellä mekin pojat istuimme korvat
hörössä. Oli ihan vaikea erota näistä
soitto- ja laulumiehistä, mutta he lulla­sivat
vielä toistekin tulla meitä ilahut-tamaan
soitollaan ja laulullaan.
.\nteeksi, että minun kirjoitukseni on
vähän myöhässä, mutta me tämän pie­nen
kylän asukkaat olemme koettaneet
löytää yksimielisesti joitain kauniita sa­noja
palkkioksi teille,mutta tunnen sa­navarastoni
olevan riittämättömän ly­hyen,
joten käytän vain vanhaa opittua
yksinkertaisuuttani sanoen: Kiitos kai­kesta,
Paul ja Lauri!
ROOBE.
Vihainen rakastaja puski
vihansa autoihin
Silas E. Parker, miamilainen nuori­mies,
ajoi autollaan pahki yhdeksään
parkattuun autoon, pakeni sairaalasta
ja iski kymmenettä autoa sen jälkeen.
Kun nuortamiestä kuulusteltiin polii­siasemalla,
sanoi hän suuttuneensa tyt­töystävänsä
kanssa ja saaneensa vastus­tamattoman
halun iskeä autoja omalla
autollaan.
tulla' pari tunni pääst ja vier mu kau-punkil
ostamaa uure klänninki. Sähö
vievänsä mu illal haalii. Mää kysyi M^'
kä se senmione paikka o ja hän sano sen'
oleva suomalaiste tanssitalo jä siel
myös näytellä jiäytöskappaleit. Mää
pesi ensi'itteeni ja sit meni sänkyy vähä
nukkumaa, et olisi sjt Ulal virkeempi.
MAISA-Avoimeen
kirjeeseen
Vastaan siihen avoimeen kirjeeseen,
joka julkaistiin Liekissä lokakuun 10
pnä. Olen samaa mieltä kuin siinä oli.
Tykkäisin, että sellaiset nuoret neitoset,
joilla ei ole paljon kotihuushollia, ke­räisivät,
ettei vanhempia emäntiä sii­hen
vaivattaisi, tai ottaisivat ovella lah­jat
ja rahat vastaan. Kaikille, jotka
ovat lahjoittaneet, annettaisiin jokin
merkki rintaan. Lehdessä julkaistaisiin
hääkutsut niinkuin on ollut tapana.
Niin Suorriessakin on tehty, ainakin
ennen, häihin mentiin, lahjat ja rahat
annettiin, ei siellä koskaan käyty talosta
taloon keräämässä. Jokainen tietää
viedä lahjan mennessään, kun häihin
menee.
Sanokaa toisetkin emännät mielipi­teenne,
tehkää niin hyrvin. Eihän tämä
ole pakollista näin tehdä, mutta esite­tään
uutta muotoa.
EMMA A.
Ei rakkaudesta ole pataan pantavaa.
Y^^t-on vieressä, toinen on mielessä •
ja kolmannen laplu .kuuluu.
Vientiä kuin sammakolla äkeen ^lla:
kun toinen piikki jättää niin toinen ot­taa.
.
•Mitä jjolkamies eukolla tekee ja jai-kamies
hevosella.
Eihännatön talo on kuin kelloton lehf .
mä-
-J, .*
1^ i
ti
•f.
> ,\ I l
o i