Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 10, 1940

              1940 LAUANTAINA, ELOKUUN 10 PÄIVÄNÄ Sivu 3
T LTTUU
<sei G d en-Källela
Kirj. L. WENNERVIRTA
(Jatkoa)
Tähän saakka Gallen suurin piir­tein
katsoen oli pysynyt uskollisena
naturalismille, vaikka taiteilijan pyr­kimyksissä
i880-luvun lopulta saakka
ilmennyt tevottornuus jo osoittaa, että
hän ennen pitkää^oli heittävä päältään
vieraan ikeen. Saattoi arvata, ettei
Gallen tällöin, kuten maltillinen Edel­felt,
pysähtyisi puolitiehen. Olihan
lian tähänastisissakin teoksissaan jo
siirtynyt rajapyykkejä hiin kauas sub­jektiiviseen
maalaukseen päin kuin
naturalistisella tekniikalla siankin oli
mahdollista. Eräissä myöhemmissä
kansankuvauksissaan ("Päivällisle-po",
"Haavakuume") lähestyi Gallen
pikemmin Ornans'in suurta mestaria
kuin pohjimmaltaan kilttiä ja sovin­naista
Bastien-Lepage*ia. Gallenin
kääntyminen romatitiikkaan ja sym-delta
1891), jota Gallen nimittää
"Madonnaksi", hän omaksui natura­listisesta
valöörimaalauksesta poik­keavan
äärimmäisen seikkaperäisen
maalaustavan. Eräät myöhemmät
muotokuvat (prof. O. Donner ja hä­nen
rouvansa, senaattori E. R. Neo­vius)
ovat siten saaneet melkein Du-reriä
tai Holbeinia muistuttavan ar­kaaisen
leiman. Mutta toisaalta Gal­lenin
muotokuvat tältä ajalta ovat
huotnattavia niiden symbolisten piir­teiden
vuoksi, joita taiteilija niihin
lisäili. Esim. Jean Sibeliuksen mai­nioon
nuoruudenajan muotokuvaan
(1893) — parhaaseen, mitä hänestä
on olemassa —jonka voimakkaat
kasvonpiirttet, haaveksivat silmät ja
nerokas ilme syöpyvät mieleen, on
Gallen sovittanut mestarin musiikkia
symbolisoivan fantastisen maiseman
bolismiin oli luonnollisesti yhteydessä tyyliteltyine puineen, tähtineen jne.
•naturalismin aiheuttaman kyllästy­misen
kanssa, jota vuoden 1890 vai­heilla
saattaa havaita melkein kaikis-sa
Euroopan sivistysmaissa ja joka
välttämättömyyden pakosta johti vas­tavaikutukseen,
reaktioon. Sellaiset
mtäiktVvituks^ liikku­vat
taiteilijat kuin Englannin prera-faeliitit,
Gustave Moreau tai Puvis
de Chavannes Ranskassa, Böcklin
Saksassa jne., joista Edelfelt ja Gal- seään, Kajanusta, Sibeliusta ja Meri-
Samalla tavalla hän menetteli äitinsä
kauniissa, sielukkaassa muotokuvassa
(nyt Tukholman Kansallismuseo)
jonka taustaksi on maalattu unelmien
valkea kaupunki. Parhaiten kuvastaa
näitä tendenssejä kuitenkin "Prob­leemi"-
niminen ryhmäkuva (vuodelta
1894), joka on maalaustaiteemme
merkillisimpiä teoksia. "Probleemi"
eli "Symposion", esittää taiteilijaa it­ien
aikaisemmin olivat ankarasti ar­vostelleet
esim. ensinmainittuja, pää­sivät
nyt arvoon ja kunniaan, kuten
näihin aikoihin syntynyt heitä käsit­televä
runsas kirjallisuuskin edistää.
Toisaaltakin saatiin herätteitä m.m.
esirenessanssin naiiveilta, mutta hurs­kailta
mestareilta tai japanilaisilta
kantoa (pöydän ääreen nukahtanut
mies) yöllisissä kemuissa, sairaalloi-sesti
kiihoittuneen tunnelman vallas­sa,
mistä pöydällä olevat pidlot ja
lasit ovat todistuksena. Mutta Gal­len
ei ole tyytynyt kuvaamaan ai­noastaan
ulkonaista ympäristöä, hän
on halunnut tunkeutua svvenimälle:
puunpiirtäjiltä, joista jälkimmäisten pukemaan näkyvään muotoon myös
vaikutusta huomataan esim. Degas' symposioniin osaaottavien kcnkilöi-illa,
Toulouse-Lautrecilla ja impres- ^^^^ ajatukset, tunnelmat, mielialat,
sionisteiUa. Jyrkimmin on uuden ^«^'^Ä ympäröivän henkisen ilmake-maahmssitunnan
ohjelman määritel- hän. Siihen viittaavat Osiris jumalan
lyt Remy dc Gourmont "Le livre des ^""^et, ikuisuuden symboli vasemmal-masqucs"-
kirjassaan (1896): "In- la ja salaperäinen öinen maise^na tai-äividnalismia
kirjallisuudessa, taiteen vaankappaleineen, veren punaisi ne pil-vapautta,
vapautumista ennakolta aineen, pinjoineen. Elämän ikuinen
joita kaikille suunnille hajaantuvat
keltaiset hiukset pyhimyssätcikkönä
ympäröivät, kuvaa ruumiin kahleista
vapautunutta sielua. Gallen kertoo
aluksi maalanneensa stigmat tytön kä­siin
ja kylkeen, mutta tarkemmin
asiaa harkittuaan poistaneensa ne.
Gallen suunnitteli jo tähän aikaan
asettumista maaseudun hiljaisuuteen.
Ensin hän kuitenkin lähti Berliiniin,
missä siihen aikaan oleskeli useita
huomattavia pohjoismaalaisia, kuten
Strindberg, Munch, Vigeland, Obs-felder
y.m. "Ne olivat unohtumatto­mia
aikoja", kirjoittaa Jens Thiis,
joka niinikään silloin oli Berliinissä.
"Mynchin näyttely, Gallenin taide
ja hurmaava persoonallisuus, seurus­telu
Vigelandin kanssa, joka juuri näi­nä
viikkoina hahmotteli toisen nerok­kaan
ryhmän toisensa jälkeen pienes­sä
hotellihuoneessaan (ne valmistui­vat
yöllä ja aamutunneilla, sillä päi­vällä
hän oli meidän seurassamme)^
lisäksi symposionit Przybyzszewskin
tai Dehmelin johdolla, Dagny Przy-byzszneivskin
hehkuva taideinnostus,
ja hienona väräjävänä kielenä, jonka
ääni soi hillitysti melun tauottua, Ob-stfelderin
sielukas olemus ja puhe!
Ja samoihin aikoihin puuhaili Berlii­nin
toisessa päässä herkeämättä Mei-er-
Graefe tavattomalla työkyvyllään
ja tahdonlujuudellaan perustaakseen
sitä, josta oli tuleva meidän kaikkien
eurooppalainen äänenkannattajamme,
suurta aikakauslehteä uudenaikais-taidetta
ja kirjallisuutta varten —
'Pan'ia'. Kaikki työskentelimme tä­män
tidevan humussa, ja mielet oli
vallannut mahtava innostus." (Nors­ke
Malere og Billedhuggere", )ss.
420—21).
Todennäköisesti vaikuttivat Ber­liinin
sähköisä ilmapiiri ja seurustelu
hengenheimolaisten kanssa taiteen ja
kirjallisuuden alalla Galleniin eläh-dyttävästi
kotoisten vastoinkäymis­ten
jälkeen. Paitsi vähemmän onnis-tunufta
symbolistista taulua "Con-ceptio
artis", jonka taiteilija sittent-min
on hävittäftyt, mutta joka Sak^
san teoretisoivien esteetikkojcn ta­holta
sai osakseen paljon tunnustusta,
hän Berliinissä maalasi m.m, Rudolf
Rittncrin (.Ateneum), Adolf Paulin
ja Edvard Munchin muotokuvat, joiS"
ta viimeksimainitun lukisimme Galle­nin
maalauksellisimpiin teoksiin.
Kauniit kellertävät kasvot, joiden
koloristista vaikutusta tehostaa ke-leänvihreä
kravatti, painuvat katso^
jan mieleen. Täällä Gallen myös alkoi
harrastaa grajiikkaa, jolla alalla hän
on luonut monta huomattavaa teosta»
Järjestcttyään kesän kuluessa aikai­semmin
mainitut näyttelyt Berliiniin
ja Dresdeniin hän palasi kotimaahan
valmistautuakseen lähivuosien valta­vaan
voimanponnistukseen.
Asuinpaikakseen Gallen valitsi
Ruoveden pitäjän, jonne hän rakensi
itselleen huvilan. Tämä jykeään ta-lönpoikaiseen
tyyliin suunniteltu hu­vila,
jossa on kirkonsisustaa muistut~
tava ateljee avonaisine takkoineen
y.m. tunnelmallisin e yksityiskohti­neen,
on siitä huomattava, että se osal­taan
vaikutti rakennustaiteemme ke­hitykseen
lähimpänä aikana. Se on
varhaisin esimerkki siitä romanttises­ta
suunnasta, jota johtavat arkkiteh-timme
1900-luvun ahtssa harrastivat.
Muovailtuaan näin ympäristönsä mie­lensä
mukaiseksi Gallen kävi jälleen
käsiksi lempiaiheisiinsa, Kalevalan
taruihin, jotka vähäksi aikaa olivat
saaneet väistyä symbolistisen aate-maalauksen
tieltä. Tämän Uuden ja
merkittävän Kalevalakauden kyn-fiyksellä
on syytä antaa taiteilijan se­littää
suhdettaan katisalliseepoksem-me.
Eräässä kirjeessä hän lausuu:
"Kalevalan tarut herättävät minussa
mitä lämpimimmän oman 7naaperän
tunteen, ikäänkuin olisin itse elänyt
?nukana kaikessa tässä. Mutta käyt­täessäni
näitä aiheita en tee sitä 'ku-näärätyistä
kaavoista, kaiken uuden,
omituisen, jopa eriskummallisenkin
tavoittelua —: toisin sanoen idealis­mia,
sosiaalisen anekootin halveksi­mista^
antinaturalismia, pyrkimystä
j}^ö.stä ottamaan vain karakteristi-
^<^ttraIiBiTä, -p^
ottamaan vain karakteristinen detd-probleemi
näyttää väikkyneen ku­vattujen
henkilöiden mielessä...
Näytteille asetettuna kotimaassa
syksyllä 1894 "Probleemi" outoudel­laan
herätti ihmettelyä jopa paheksu­mistakin.
Gallen kirjoittaa itse:
"Maalasin muotokuvia ja järjestin
kuvaelmia ja^^v^^^ sekä yleisön että
J ' , tai Rose and Crmx'n perustaja arvostelijain suosion, kunnes kerran
' ^fPeladan, joka lausui: "Tekniikka uskalsin asettaa näytteille salkun si-ole
mitään, sisällys, ajatus, tyyli, semmän sisällyksen, s.o. oman mi-
^^nä kaikki." . nuuteni ilman minkäänlaista sivelte-
• Gallen ei suinkaan halunnut kiel- lyä. Tauluni'Probleemi" oli granaat-
(äa tekniikan merkitystä, vaikka hän ti, joka räjähti, ja kaikki sirpaleet
-^astedes pyrkikin yksinkertaistamaan osuivat minuun itseeni." Sellaisessa
^^^0'sutapaansa."Palokärki'f-nimises- senaikaisia sano malehtiarvosteluja
^^^"omaamaisemastaonjooUutpu- näyttää kuitenkin siltä, kuin taiteili-
^etta. Aino-taulun ja "Sammon taon- ja liioitteli; ne eivät missään tapauk­in''
rinnalla ansaitsevat Gallenin sessa estäneet häntä jatkamasta sym-k^
futyksen kannalta huomiota 1890- boUstista maalausa. Jos Sibeliuksen
mn alussa valmistuneet muotoku- muotokuvaa edelliseltä vuodelta voi
'^dt siitä huolimatta, ettei tämä tai- pitää "Probleemin" alkuluonnoksena,
(^^a oikeastaan koskaan ole hän- näyttää "Ad astra", jonka Gallen
mottavasti innostanut — ehkä maalasi Sääksmäen Rapolassa niin-
^"Ppuen Gallenin kovin yksilöllisestä ikään v. 1894, kehittyneen osittain
^teenlaadusta. Yhtä kaikki hän "Tuonelan matkalla"-taulun, osittain
'^orsinkin lähimmästä toveri- ja tut- juuri mainitun sommitelman pohjalla.
^•'^opaaristään on maalannut useita "Probleemi"-kuvassakin ovat väri-
^otokuvia, joiUa taiteessamme on sommittelun pää-aineksina verenpu-
^'"^"«'^fl Myöskin tyylipyr- naiset pilvet, tummansininen taivas,
^y^^^» kannalta ne ovat mainitse-. kultainen valokehä. Levitetyin käsin
y^^l^ arvoisia. Jo taiteäijan puolisoa pUvikerroksesta kohoava tytönhahmo
P^een esittävässä kuvassa Xvuo-kärstimyksenkirkastamine kasvoineen,
Huomiotaherättävästi pukeutuva Loretta Young, elokuva-näyttelijätär
ja Tom Lezais, neutyorkilaisen ilmoitustoimiston johtaja,
ovat perin mielenkiintoisessa paikassa ja touhussa — Los Angelesin
naimavirastossa täyttämässä eräitä tärkeitä kaavakkeita. Ja sitten
— häät.