1936-01-18-02 |
Previous | 2 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
j^lUinilWlltlUI««IIIHa«ll|llHlunUHIHIIIIIO!H LIEKIN JAT KO k E^RT©'M US <«jnufljHianmiiiiiÄi^isiHiiwnmHra^
«iiiiiiiiiitaiiiiuiiiiucxuiii iHUiiiauiiiiuiiniuiipHjaiyjiBiiiiiaiHiiiHiiiitiHiiiiiiBiiuiiiiimim
< jatkoa)
• — Tämä on teille ainutlaatuinen
tilaisuus.
— En tiedä...
— Sitä täytyy käyttää hyväkseen.
— — Epäilemättä.
— Se on siis päätetty ?
-— Tahtoisin kuitenkin . . .
Herra de Saint-Mande puuttui
vuorostaan puheeseen:
—^Kaikki kulut korvataan.
— Mutta, hyvä herra . . .
— Virallinen vastaanotto perillä.
Kaikenlaiset helpotukset ja erikoisoi-'
keudet.
— Epäilemättä. Kuitenkin täyt
y y . . . •
— Se kestää enintään kolme kuukautta.
—^Myöntänette kuitenkin, että
minun täytyy...
— Hyvä neiti, vetoan tunteisiinne,
isänmaanystävänä.
— Uskokaa minua...
Rouva Suzanne lisäsi:
— Kun palaatte matkalta takaisin,
parannan asemaanne liikkeessäni.
Ette siis voi k i e l t ä y t y ä . Se
olisi kerrassaan typerää ja lyhytnäköistä!
Ja tiedättehän sitäpaitsi,
että kun fninä kerran teen
ehdotuksen, teen sen aina mitä vakavimmassa
mielessä. Siitä puhumattakaan,
ettei teillä ole omaisia Parisissa.
Mikään ei siis pidätä teitä
(MADEMOISELLE SÄNS-GENE)
Suomennos uranskänfciölestä
i •' <«3uiHiuHiiaiiiiHiiiiiiniiumouiQiiiiiiUiiiic3niniiiiiuc3iHnuia
Gaby Pommard ajatteli sulhastaan
Paul Miranderia, mutta samassa tämän
viimeiset sanat, johtuivat hänen
mieleensä. Niin ! Pojalla ei muka
ollut kiirettä tapaamiseen ? No tässäpä
tarjoutui mainio tilaisuus; sanasta
miestä! Mikä suurenmoinen kosto
olisikaan lähettää Paulille hellän
5ähkösanoman>aseniesta, jota potka
varmastikin odotti, postikortti, jossa
olisi jonkin eteläämerikkalaisen kaupungin
kuva ja johon hän kirjoittaisi
yksinkertaisesti Vaan seuraavat sanat:
''Mahdotonta tavata-toisiamme
tällä hetkellä . . . Eikähän meillä
ole kummallakaan siihen kiirettäkään.
Täällä on oikein kaunista,
vaikka kuumanpuoleista •" Tämä
julma suunnitelma sai Gabyn sydämen
tuntumaan raskaalta, jopa hän
ajatteli olevai^i hirmuisen ilkeä.
!^^utta vanha Aatami, tuo pirullinen
hirmuvaltias, sai hänet heti torjunnaan
luotaan ajatuksen, joka uhkasi
saada hänen mielensä heltymään.
Ja niinpä hän vastasi teeskennellyn
iloisesti ja huolettomasti:
— Hyvä rouva, minähän pidän
matkoista tavattomasti. Etelä-Amerikkaanko
? Siitä tulee varmasti
hurjan hienoa ! Olen valmis lähtemään
milloin vain tahdotte.
— Oh ! Suurenmoista, arvoisa neiti!
varakreivi huudahti ihaillen. Huomaa
heti, että teissä on päättäväisyyttä.
Se on hyvä ominaisuus, kaikkien
niiden lisäksi, joita johtajattarenne
on sanonut teillä olevan.
Ja hän selitti lyhyesti matkasuunnitelman
ja sen tarkoituksen.
— Matkustatte läpi Etelä-Amerikan
maiden. Valtiolliset edustajamme,
joille ilmoitetaan ennakolta asiasta,
ottavat teidät vastaan ja valmistavat
teille tilaisuuden näyttää
hattujanne hienoston naisille. Kaikki
tapahtuu »tietenkin sellaisen yrityksen
arvon mukaisissa puitteissa, jolla on
kansallis-valtiollinen leima. Kuten
varmasti olette jo ymmärtänytkin, ei
ole kysymys yksistään siitä, että asetetaan
Jiattuja näytteille ja järjestetään
muotiliike . . .
— Kyllä ymmärrän, herra, Gaby
virkkoi. Minä puhun muutaman sanan,
ja trikoloreja on vähän Joka paikassa
. . .
— Niin juuri. Edustajamme tie-doittavat
saapumisestanne kullekin
paikkakunnalle ja huolehtivat tämän
uuden Ranskan tunnetuksitekemis-tavan
käytännöllisestä järjestämisestä.
Ja te, neiti, keksitte puolestanne
uusia ajatuksia . . .
— Koetan parastani, herra.
— Rouva Suzanne on varmaankin
valmis antamaan teille hyviä neuvoja
ja evästyksiä. Eikö niin, hyvä rouva?
Rouva Suzanne nyökkäsi myöntävästi.
Varakreivi jatkoi:
— Olen varmfi siitä, että saavutatte
suuren menestyksen, ja tulette sillä
tavoin palvelemaan i^ansalhsta asiaamme
hyvin tehokkaalla" tavalla.
Tahdon vielä mainita, että annamme
teille ministeriössä, paitsi virallisia
valtakirjoja, kaikki tarpeelliset tiedot
ja ohjeet.
— Ymmärrän, Gaby vastasi...
Alutta koska olen kerran päättänyt
matkustaa, tahdon päästä lähtemään
mahdollisimman pian.
Herra de Saint-Mande kääntyi rou-väiSuzannen
puoleen.
-— Hattukysymys on ratkaistava
ensin . . . Voiko kokoelma olla piankin-
valmiina?
— Hyvä herra, Parisin muotien kuningatar
vastasi ylpeästi, meillä on
aina suuri valikoima viimeisiä uutuuksia.
Montako tarvitsette?
— En t i e d ä . . . Tarpeeksi monta,
että niiden perusteella saa kutakuinkin
täydellisen käsityksen siitä taiteesta,
jonka alalla te, arvoisa rouva,
olette saavuttanut todella ansaitun
kuuluisuutenne. Ja että myöskin ete-lä-
amerikattarien kaikki makuvaati-mukset
voisivat tulla tyydytetyiksi.
— Kyllä ymmärrän . S i i h e n tarvitaan
kolmekymmentäkolme hattua.
Rouva Suzanne oli puhunut niin
vakuuttavasti ja arvovaltaisesti, ettei
varakreivi tohtinut pyytää mitään selityksiä
moisesta luvusta, joka muuten
tuntui niin hauskan houkuttelevalta.
— Hyvä. Ovatko nuo kolmekymmentäkolme
hattua piankin käytettävissämme?
— Ei tarvitse muuta kuin valita.
— Hyvä rouva, sen työn jätän teid
ä n . . . ja myöskin arvoisan neidin
huoleksi, se on itsestään selvää. Siltä
puolen on siis kaikki kunnossa. Ministeriösi
suoriudutaan muodollisuuksista
hyvin pian, pidän itse huolen
siitä.
— Siispä asia, Gaby virkkoi siihen^
riippuu enää ainoastaan minusta.
Pyydän aikaa vain välttämättömiin
valmisteluihin ~ pari päivää riittää
— sitten olen valmis lähtemään.
— Montmartc l ä t i e . Ranskasta
ensi lauantaina Buenos-Ayresiin. Ehdittekö
siihen?
Järjestän niin, että voin lähtea sii-na.
—-Se olisi minulle-sitäkin suurempi
ilo, kun minulla on silloin nautinto
tehdä matka teidän seurassanne.
Ja kun neiti Pommard näytti yhtäkkiä
rupeavan hiukan kuin epäilemään,
hän selitti hymyillen:
— * Olkaa huoleti.. .Päätöksenne
sinne tai tänne ei vaikuta pienimmässäkään
määrin minun matkaani, ja
lähdettepä mukaan tai ette, matkustan
joka tapauksessa Montmartressa
ensi lauantaina. Olen nimittäin määrätty
Ranskan edustajaksi Santiagossa
ensi kuussa pidettävään aseista-riisumiskongressiin.
Samassa laivassa
matkustavat myöskin Englannin
ja Italian valtuutetut; il/o«^wör/re5-
ta tulee siis oikea diplomaattilaiva, ja
teidän paikkanne, arvoisa neiti, on
erikbislähettinä luonnollisesti myöskin
siinä.
Gaby kumarsi vastaten juhlallisesti:'
•
— Hyvä, koetetaan joutua matkaan
. Mutta miltä asemalta Etelä-
Amerikkaan matkustetaan?
— Montmartre Xdhet Havresta.
— Siis on noustava junaan Saint-
Lazaren asemalta?
Ja taputtaen riemuissaan käsiään
Gaby-neiti huudahti:
—-Sepä sattui hyvin! Asun juuri
samassa kaupunginosassa!
Seuraavana päivänä Gaby sai Quai
. d'Orsay'lta*) tarpeelliset paperit ja
valtakirjat. Samalla hän sai tietää,
että hänellä oli käytettävänään 30,-
000 frangin ennakkoluotto. Jo samana
päivänä hän osti, käyttäen siihen
28,000 frangia, niin monta pukua,
että niistä tuli neljä suurta matkalaukkua
täyteen. Jäljellä olevat
kaksi päivää menivät niiden hattujen
valitsemiseen, joiden oli määrä hämmästyttää
ja ihastuttaa Etelä-Amerikan
hienoa naismaailmaa ja siten l i sätä
ja kohottaa Ranskan ulkomailla
nauttimaa arvovaltaa.
Hattujen valikointi oli sekä tavattoman
tärkeä että arkaluontoinen
tehtävä. Kansallisen propagandatyön
tekijät voivat niitä vain mieli
tekee; sillä ei ole mitään merkitystä.
Ensiksikin vainharvat viitsivät kuunnella,
useat eivät ymmärrä siitä hi-tuistakaan,
ja loput ovat aina sitä
mieltä, että puhe on erittäin hyvä.
Taiteilijoilla on ohjelmansa ennakolta
valmiina, jota paitsi pätevä musiik-kihenkilö
alkaa olla yhä suurempi
harvinaisuus; pian on tullut aika, jolloin
enää ainoastaan säveltäjä itse
ymmärtää jotakin aikaansaannoksestaan.
Mutta kun on puhe muodista,
niin asia muuttuu aivan toiseksi. Naisilla
on sen alan k)^symyksissä useinkin
aivan järkähtämättömät, tinkimättömät
mielipiteet, ja olisi sulaa
hulluutta toivoakaan, että he suostuisivat
ilman muuta ihailemaan uutta
hattua sillä tavoin, kuin he voivat
keikaroimishalussaan huUautua näytelmään
tai maalaukseen, josta, ku-,
kaan ihminen ei ymmärrä enempää
kuin hullu tuulimyllystä.
Rouva Suzanne, joka kunnioitti
taidettaan ja osoitti-kiitettävää vas-tuuntunnetta,
suoritti siis noiden koU
menkymmenenkölmien hatun valikDi-misen
niin huolellisesti ja omantunnontarkasti
kuin suinkin saattoi toi-voa.
— Tässä ön, niinvhänselitti, kysy.
myksessä ei ainoastaan Ranskan kunnia,
vaan myöskin liikkeen maine!
Varakreivi de Saint-Mande oli lu-.
vannut, että lasku suoritettaisiin tinkimättä,
mikä kaunis kohteliaisuus
oli osaltaan lujittanut arvon rouvan
•käsitystä sen työn ylevyydestä, jossa
hänelle oli suotu onni olla mukana.
Ne kolmekymmentäkolme hattua,
jotka- vihdoinkin, perinpohjaisen pohdinnan
ja loppumattomien empimisten
ja epäilyjen perästä, sajvat armon
tulla valituiksi, olivat eittämättä todellisia
mestariteoksia. Nähdessään
tuon kokoelman, jossa oli naisten päähineitä
jos jonkinlaisia, juhlallisia ja
vaatimattomia, kirkkaanvärisiä ja hillittyjä,
mitä monimutlAiisinipia ja perin
yksinkertaisin keinoin aikaansaa^
tuja, ei saattanut mitenkään olla
ihailematta niiden muotiompelijoiden
taituruutta jä ennen kaikkea mielikuvitusta,
jotka olivat Juoneet ne tyh-
^ jästä. Mitä ihmeellisintä muotojen ja
värien vaihtelua, rohkeita otteita ja
mitä varovaisinta hienouden lakien
noudattamista, vallattomimman mielikuvituksen
ja kaikkein hillityimmän
maun sekoitusta — kaikl^ea sellaista
ja vielä paljon muutakin! —' fömi
Suzannen hatut tarjosivat nähtäväksi.
Voiko monestakaan, paljoa suuremmin
vaatimuksin esiintyvästä tai-deluomasta
sanoa samaa?
Nuo kolmekymmentäkolme hattua
sijoitettiin mahtavan korkeisiin, monenkirjaviin
pahvirasioihin, joiden jokaisen
kyljessä komeili trikolorin reunustama
kirjoitus:
RANSKAN TASAVALTA
ULKOMINISTERIÖ
Ranskan tunnetuksitekemh-osasto
NTI GABY POMMARD
Erikoislähetti
Haussmann-bulevardi 144, Parisi
*) Katu, jonka varrella Ranskan
ulkoministeriö sijaitsee ja jonka nimeä
käytetään usein merkitsemään
sanottua ministeriötä.— Suom.
Ja seuraavana lauantaina Gaby
Pommard, jota rouva Suzanne sekä
edustava osa liikkeen henkilökunnasta
oli tullut saattamaan Saint-Laza-ren
asemalle saakka, nousi Havren
pikajunaan, johon oli täytynyt liittää
ylimääräinen tavaravaunu; muuten
Gabyn neljä suurta matkalaukkua sekä
nuo kolmekymmentäkolme hatturasiaa
eivät olisi mahtuneet mukaan.
— Ettehän ole vain unohtanut nii-tään?
rouva Suzaniie kysyi vielä viime
hetkessä.
— En ole. Tahi jos jotakin lienee
jäänyt; ei sillä ole mitään merkitystä.
Mutta Gaby ei puhunut totta.
Ainakin lienee lupa otakBua niin»
sillä hänen rinnastaan pusertui syn
huokaus.
(Jatkun)'
K£ItTOI LYHlfESTl
Raportteriile oli annettu ohjeet 1^
toa asiplsta mahdollisimman lyhyes»
ja ytimekkäästi. Hän raportteerasi:_
^•Auto pysähtyi, mies raapasi tuUtK-icuuntultavja
katsoi onko bentsiini loppunut
— ikä 40 vuotta."
I
•M
i l
r
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 18, 1936 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1936-01-18 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki360118 |
Description
| Title | 1936-01-18-02 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text | j^lUinilWlltlUI««IIIHa«ll|llHlunUHIHIIIIIO!H LIEKIN JAT KO k E^RT©'M US <«jnufljHianmiiiiiÄi^isiHiiwnmHra^ «iiiiiiiiiitaiiiiuiiiiucxuiii iHUiiiauiiiiuiiniuiipHjaiyjiBiiiiiaiHiiiHiiiitiHiiiiiiBiiuiiiiimim < jatkoa) • — Tämä on teille ainutlaatuinen tilaisuus. — En tiedä... — Sitä täytyy käyttää hyväkseen. — — Epäilemättä. — Se on siis päätetty ? -— Tahtoisin kuitenkin . . . Herra de Saint-Mande puuttui vuorostaan puheeseen: —^Kaikki kulut korvataan. — Mutta, hyvä herra . . . — Virallinen vastaanotto perillä. Kaikenlaiset helpotukset ja erikoisoi-' keudet. — Epäilemättä. Kuitenkin täyt y y . . . • — Se kestää enintään kolme kuukautta. —^Myöntänette kuitenkin, että minun täytyy... — Hyvä neiti, vetoan tunteisiinne, isänmaanystävänä. — Uskokaa minua... Rouva Suzanne lisäsi: — Kun palaatte matkalta takaisin, parannan asemaanne liikkeessäni. Ette siis voi k i e l t ä y t y ä . Se olisi kerrassaan typerää ja lyhytnäköistä! Ja tiedättehän sitäpaitsi, että kun fninä kerran teen ehdotuksen, teen sen aina mitä vakavimmassa mielessä. Siitä puhumattakaan, ettei teillä ole omaisia Parisissa. Mikään ei siis pidätä teitä (MADEMOISELLE SÄNS-GENE) Suomennos uranskänfciölestä i •' <«3uiHiuHiiaiiiiHiiiiiiniiumouiQiiiiiiUiiiic3niniiiiiuc3iHnuia Gaby Pommard ajatteli sulhastaan Paul Miranderia, mutta samassa tämän viimeiset sanat, johtuivat hänen mieleensä. Niin ! Pojalla ei muka ollut kiirettä tapaamiseen ? No tässäpä tarjoutui mainio tilaisuus; sanasta miestä! Mikä suurenmoinen kosto olisikaan lähettää Paulille hellän 5ähkösanoman>aseniesta, jota potka varmastikin odotti, postikortti, jossa olisi jonkin eteläämerikkalaisen kaupungin kuva ja johon hän kirjoittaisi yksinkertaisesti Vaan seuraavat sanat: ''Mahdotonta tavata-toisiamme tällä hetkellä . . . Eikähän meillä ole kummallakaan siihen kiirettäkään. Täällä on oikein kaunista, vaikka kuumanpuoleista •" Tämä julma suunnitelma sai Gabyn sydämen tuntumaan raskaalta, jopa hän ajatteli olevai^i hirmuisen ilkeä. !^^utta vanha Aatami, tuo pirullinen hirmuvaltias, sai hänet heti torjunnaan luotaan ajatuksen, joka uhkasi saada hänen mielensä heltymään. Ja niinpä hän vastasi teeskennellyn iloisesti ja huolettomasti: — Hyvä rouva, minähän pidän matkoista tavattomasti. Etelä-Amerikkaanko ? Siitä tulee varmasti hurjan hienoa ! Olen valmis lähtemään milloin vain tahdotte. — Oh ! Suurenmoista, arvoisa neiti! varakreivi huudahti ihaillen. Huomaa heti, että teissä on päättäväisyyttä. Se on hyvä ominaisuus, kaikkien niiden lisäksi, joita johtajattarenne on sanonut teillä olevan. Ja hän selitti lyhyesti matkasuunnitelman ja sen tarkoituksen. — Matkustatte läpi Etelä-Amerikan maiden. Valtiolliset edustajamme, joille ilmoitetaan ennakolta asiasta, ottavat teidät vastaan ja valmistavat teille tilaisuuden näyttää hattujanne hienoston naisille. Kaikki tapahtuu »tietenkin sellaisen yrityksen arvon mukaisissa puitteissa, jolla on kansallis-valtiollinen leima. Kuten varmasti olette jo ymmärtänytkin, ei ole kysymys yksistään siitä, että asetetaan Jiattuja näytteille ja järjestetään muotiliike . . . — Kyllä ymmärrän, herra, Gaby virkkoi. Minä puhun muutaman sanan, ja trikoloreja on vähän Joka paikassa . . . — Niin juuri. Edustajamme tie-doittavat saapumisestanne kullekin paikkakunnalle ja huolehtivat tämän uuden Ranskan tunnetuksitekemis-tavan käytännöllisestä järjestämisestä. Ja te, neiti, keksitte puolestanne uusia ajatuksia . . . — Koetan parastani, herra. — Rouva Suzanne on varmaankin valmis antamaan teille hyviä neuvoja ja evästyksiä. Eikö niin, hyvä rouva? Rouva Suzanne nyökkäsi myöntävästi. Varakreivi jatkoi: — Olen varmfi siitä, että saavutatte suuren menestyksen, ja tulette sillä tavoin palvelemaan i^ansalhsta asiaamme hyvin tehokkaalla" tavalla. Tahdon vielä mainita, että annamme teille ministeriössä, paitsi virallisia valtakirjoja, kaikki tarpeelliset tiedot ja ohjeet. — Ymmärrän, Gaby vastasi... Alutta koska olen kerran päättänyt matkustaa, tahdon päästä lähtemään mahdollisimman pian. Herra de Saint-Mande kääntyi rou-väiSuzannen puoleen. -— Hattukysymys on ratkaistava ensin . . . Voiko kokoelma olla piankin- valmiina? — Hyvä herra, Parisin muotien kuningatar vastasi ylpeästi, meillä on aina suuri valikoima viimeisiä uutuuksia. Montako tarvitsette? — En t i e d ä . . . Tarpeeksi monta, että niiden perusteella saa kutakuinkin täydellisen käsityksen siitä taiteesta, jonka alalla te, arvoisa rouva, olette saavuttanut todella ansaitun kuuluisuutenne. Ja että myöskin ete-lä- amerikattarien kaikki makuvaati-mukset voisivat tulla tyydytetyiksi. — Kyllä ymmärrän . S i i h e n tarvitaan kolmekymmentäkolme hattua. Rouva Suzanne oli puhunut niin vakuuttavasti ja arvovaltaisesti, ettei varakreivi tohtinut pyytää mitään selityksiä moisesta luvusta, joka muuten tuntui niin hauskan houkuttelevalta. — Hyvä. Ovatko nuo kolmekymmentäkolme hattua piankin käytettävissämme? — Ei tarvitse muuta kuin valita. — Hyvä rouva, sen työn jätän teid ä n . . . ja myöskin arvoisan neidin huoleksi, se on itsestään selvää. Siltä puolen on siis kaikki kunnossa. Ministeriösi suoriudutaan muodollisuuksista hyvin pian, pidän itse huolen siitä. — Siispä asia, Gaby virkkoi siihen^ riippuu enää ainoastaan minusta. Pyydän aikaa vain välttämättömiin valmisteluihin ~ pari päivää riittää — sitten olen valmis lähtemään. — Montmartc l ä t i e . Ranskasta ensi lauantaina Buenos-Ayresiin. Ehdittekö siihen? Järjestän niin, että voin lähtea sii-na. —-Se olisi minulle-sitäkin suurempi ilo, kun minulla on silloin nautinto tehdä matka teidän seurassanne. Ja kun neiti Pommard näytti yhtäkkiä rupeavan hiukan kuin epäilemään, hän selitti hymyillen: — * Olkaa huoleti.. .Päätöksenne sinne tai tänne ei vaikuta pienimmässäkään määrin minun matkaani, ja lähdettepä mukaan tai ette, matkustan joka tapauksessa Montmartressa ensi lauantaina. Olen nimittäin määrätty Ranskan edustajaksi Santiagossa ensi kuussa pidettävään aseista-riisumiskongressiin. Samassa laivassa matkustavat myöskin Englannin ja Italian valtuutetut; il/o«^wör/re5- ta tulee siis oikea diplomaattilaiva, ja teidän paikkanne, arvoisa neiti, on erikbislähettinä luonnollisesti myöskin siinä. Gaby kumarsi vastaten juhlallisesti:' • — Hyvä, koetetaan joutua matkaan . Mutta miltä asemalta Etelä- Amerikkaan matkustetaan? — Montmartre Xdhet Havresta. — Siis on noustava junaan Saint- Lazaren asemalta? Ja taputtaen riemuissaan käsiään Gaby-neiti huudahti: —-Sepä sattui hyvin! Asun juuri samassa kaupunginosassa! Seuraavana päivänä Gaby sai Quai . d'Orsay'lta*) tarpeelliset paperit ja valtakirjat. Samalla hän sai tietää, että hänellä oli käytettävänään 30,- 000 frangin ennakkoluotto. Jo samana päivänä hän osti, käyttäen siihen 28,000 frangia, niin monta pukua, että niistä tuli neljä suurta matkalaukkua täyteen. Jäljellä olevat kaksi päivää menivät niiden hattujen valitsemiseen, joiden oli määrä hämmästyttää ja ihastuttaa Etelä-Amerikan hienoa naismaailmaa ja siten l i sätä ja kohottaa Ranskan ulkomailla nauttimaa arvovaltaa. Hattujen valikointi oli sekä tavattoman tärkeä että arkaluontoinen tehtävä. Kansallisen propagandatyön tekijät voivat niitä vain mieli tekee; sillä ei ole mitään merkitystä. Ensiksikin vainharvat viitsivät kuunnella, useat eivät ymmärrä siitä hi-tuistakaan, ja loput ovat aina sitä mieltä, että puhe on erittäin hyvä. Taiteilijoilla on ohjelmansa ennakolta valmiina, jota paitsi pätevä musiik-kihenkilö alkaa olla yhä suurempi harvinaisuus; pian on tullut aika, jolloin enää ainoastaan säveltäjä itse ymmärtää jotakin aikaansaannoksestaan. Mutta kun on puhe muodista, niin asia muuttuu aivan toiseksi. Naisilla on sen alan k)^symyksissä useinkin aivan järkähtämättömät, tinkimättömät mielipiteet, ja olisi sulaa hulluutta toivoakaan, että he suostuisivat ilman muuta ihailemaan uutta hattua sillä tavoin, kuin he voivat keikaroimishalussaan huUautua näytelmään tai maalaukseen, josta, ku-, kaan ihminen ei ymmärrä enempää kuin hullu tuulimyllystä. Rouva Suzanne, joka kunnioitti taidettaan ja osoitti-kiitettävää vas-tuuntunnetta, suoritti siis noiden koU menkymmenenkölmien hatun valikDi-misen niin huolellisesti ja omantunnontarkasti kuin suinkin saattoi toi-voa. — Tässä ön, niinvhänselitti, kysy. myksessä ei ainoastaan Ranskan kunnia, vaan myöskin liikkeen maine! Varakreivi de Saint-Mande oli lu-. vannut, että lasku suoritettaisiin tinkimättä, mikä kaunis kohteliaisuus oli osaltaan lujittanut arvon rouvan •käsitystä sen työn ylevyydestä, jossa hänelle oli suotu onni olla mukana. Ne kolmekymmentäkolme hattua, jotka- vihdoinkin, perinpohjaisen pohdinnan ja loppumattomien empimisten ja epäilyjen perästä, sajvat armon tulla valituiksi, olivat eittämättä todellisia mestariteoksia. Nähdessään tuon kokoelman, jossa oli naisten päähineitä jos jonkinlaisia, juhlallisia ja vaatimattomia, kirkkaanvärisiä ja hillittyjä, mitä monimutlAiisinipia ja perin yksinkertaisin keinoin aikaansaa^ tuja, ei saattanut mitenkään olla ihailematta niiden muotiompelijoiden taituruutta jä ennen kaikkea mielikuvitusta, jotka olivat Juoneet ne tyh- ^ jästä. Mitä ihmeellisintä muotojen ja värien vaihtelua, rohkeita otteita ja mitä varovaisinta hienouden lakien noudattamista, vallattomimman mielikuvituksen ja kaikkein hillityimmän maun sekoitusta — kaikl^ea sellaista ja vielä paljon muutakin! —' fömi Suzannen hatut tarjosivat nähtäväksi. Voiko monestakaan, paljoa suuremmin vaatimuksin esiintyvästä tai-deluomasta sanoa samaa? Nuo kolmekymmentäkolme hattua sijoitettiin mahtavan korkeisiin, monenkirjaviin pahvirasioihin, joiden jokaisen kyljessä komeili trikolorin reunustama kirjoitus: RANSKAN TASAVALTA ULKOMINISTERIÖ Ranskan tunnetuksitekemh-osasto NTI GABY POMMARD Erikoislähetti Haussmann-bulevardi 144, Parisi *) Katu, jonka varrella Ranskan ulkoministeriö sijaitsee ja jonka nimeä käytetään usein merkitsemään sanottua ministeriötä.— Suom. Ja seuraavana lauantaina Gaby Pommard, jota rouva Suzanne sekä edustava osa liikkeen henkilökunnasta oli tullut saattamaan Saint-Laza-ren asemalle saakka, nousi Havren pikajunaan, johon oli täytynyt liittää ylimääräinen tavaravaunu; muuten Gabyn neljä suurta matkalaukkua sekä nuo kolmekymmentäkolme hatturasiaa eivät olisi mahtuneet mukaan. — Ettehän ole vain unohtanut nii-tään? rouva Suzaniie kysyi vielä viime hetkessä. — En ole. Tahi jos jotakin lienee jäänyt; ei sillä ole mitään merkitystä. Mutta Gaby ei puhunut totta. Ainakin lienee lupa otakBua niin» sillä hänen rinnastaan pusertui syn huokaus. (Jatkun)' K£ItTOI LYHlfESTl Raportteriile oli annettu ohjeet 1^ toa asiplsta mahdollisimman lyhyes» ja ytimekkäästi. Hän raportteerasi:_ ^•Auto pysähtyi, mies raapasi tuUtK-icuuntultavja katsoi onko bentsiini loppunut — ikä 40 vuotta." I •M i l r |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-01-18-02
