Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 13, 1957

              imma
I olket
'f'
neef .
i vettä
Ikin
2 oli
tlinXV JA i^ULUJU^ SUl^äUi^^
-'-•1
hnyt
t tanut
fjin". ~
ime
'-en paikkml
ivat ja
>lla
ja
mt
flikk
Vrammrt&jistiS
En tiedä keitä he k ^ k i ovat, Hah-to,
Aho. Hilda tai joku muu, mutta
sen tiedän, että hyvää työtä he ovat
tehneet kaivosalueella.
Silloin kun tulin Porcupiiien kulta-yueelle,
oli täällä työt jo hyvässä käyn-jjissi
Olin nähnyt Suomessa elokuvia,
joissa kuvattiin kaivosalueiden ^eläm|;
iaa'aksi ja kuinka melkein aina uusi
toja sai aikaan muutok^ : Ne kos­kivat
yhtiöiden kauppaloita..
Porcupinen alueella on ollut vain osit­tain
yhtiöiden asuntoalueita. Mutta
ielämä on tälläkin alueella ollut raakaja.
Tapasin täällä kerran i miehen, joka oli
tuDut katsomaan entista - kotipaikkaan­sa.
Hän sanoi: Lähdin maailmalle, kun
en kehdannut tunnustaa olevani suoma­laista
perua. Siihen aikaan oli vain
suoinalaisia asunto- ja ruokataloja, kun
ei ollut perheellisiä Suomesta tulleitar
Suomalainen Järjestö on ollut uran­uurtajana
siinä, että suomalaisia bn vie­roitettu
korttipelistä, salaviinakaupasta
ja muusta huonosta. Olen puhutellut
monia yksityisiä ja tullut siihen tufok-seen,
että se joka kirjoittamalla ikuis­taa
suomalaisten teot, tekee itsensä
kuuluisaksi.
Kysyin kerran Hahdolta, josko hänel­lä
on keskenjääneitä suunnitelmia. Hän
sanoi sellaisen olevan Kalevalan selosta­misen
suomalaisten elämänohjeeksi. Se
on elämää, mitä kerrotaan Kalevalassa.
Myös soittokunnan perustaminenj sel­laisen
missä on kaikenlaiset soittimet
joku vielä
onkin nim
irjoitetuia H Kolmas, että mikä on parhain ruokailu-kyliä
aiöll (^P2- ^*uo kaikki on selviönä mielessä-jni,
mutta elämä kulkee; kohti riehtoöta,
[hän sanoi.
13-vuotiaaUa Velda Arptstrongilla Scarborossa Ont: on
kettukoiran lisäksi myös ketun pentu, jotka tulevat hyvin
toimeen^keskenään. Nuori kettu saatiin kiinni sen jälkeen
kun eniakettu ammuttiin kanavarkauksien johdosta. Kettu _
on tuUut ni.n kesyksi, että se kulkee kadulla Veldcm ja koi­ran
seurassa. ViUiluonto näkyy, vain siinä kun se ystäväl­lisesti
nipisteke perheen jäsenien varpaita.
Muistetaankp vmheja ihndsiä?
'T^^ josta
en malta olla kertomatta Liekin luki-
Kesäkuun 3'0 pnä oli kerääntynyt joille,
vanhempia ihmisiä John Hahdon luok- Suomessa OY. HS: n tehtaalla oli
[se. Hän täytti silloin 78 yuotta, mutta työssä yksinäinen mies, joka tunnettiin
oli terve ja henkisesti virkeä, mutta hän kelpo toverina. Hän- olikin keskeisin
l o näe. Hänen tyttönsä on maalannut järjestöasföissa. Hänet tunnettiin
kauniita taiteellisia tauluja^^^ mutta isä myöskin hyvänä ja täysin ammattitai- päivilleen toisia vanhuksia niin paljon
ei nutä näe. Se on ikävä ihniiselle, jo­ka
on ohjannut toisia taiteellisiin pyr­kimyksiin.
• ; • '
Hahto saapui Porcupinen kulta-alu­eelle
V. 1911. Hän on yksi niistä, joka
on rakentanut haalia, suomalaisten
kaUtuurin ahjoa synkkään metsään.
J<fe kukaan, niin hän on suomalaista
kulttuuria edistänyt yksilö.
MAINARI.
i oltiiB
i olikia
IS tans-
•mooflil-
:ö on j»
jo niin
a kyra-\
että en
iin t^']
)n, niin
:b'f/or-länhäO]
iin. J» i
aonkio
nittäioj
i vicS]
aittaio
kaunis
TieB
sitoi,
täval-isakfi
»
laps»-
— Väitetään vieläkin olevan sellaisia
yK vuoden naimisissa olleita aviomiehiä,
jotka kotiin päivälliselle saavuttuaan
laenevät ensimmäiseksi keittiöön yk­siomaan
siksi, että saavat suudella
vaimoaan.
PiMlen asemassa. -
No niin. Tämä esitteleminen venyi
öyt vähän pitkäksi, mutta eihän sitä
pääse asiasta kärryille jos ei tunne sen
*^toriaa. Niin, että olisi voitu hy-joskus
tavata tämän Lännen
*ökan kanssa. Mutta vaikka ei olisi
P^nallisesti tavattukaan, nifn hyvä
^ttenkin. Sanotaan, että hedelmistään
^ tunnetaan ja niiiipä minäkin tun-
^ Lännen Flikan kirjoituksistaan ja
^ovat kauniita hedelmiä, joita tämä
^^en puumme. Liekki, kantaa hä-osaltaan.
Joten kaunis kiitos vam huomautuk-
^ ia koetetaan tässä ajatella vähän
^ a i h e t t a ja sitten naputtaa jonkin^
kyhäys, että tämä alulle pantu
^ 3sia alkaa tnenemään e t e e p ^
g ^ ^ ^ t terveiset kaikille Liekin ys-mutu
ensin Lännen FlikaUe.
K A L L E .
toisena viilarina.
Kun tuli vanhuus ja työkyvyttönayys,
joutui hän, kun oli yksinäinen, kun­nalliskotiin,
tai kuten sitä silloin kutsut­tiin
—vaivaistaloon. Miehellä ei tosi­asiassa
ollutkaan kuka hänestä olisi
huolehtinut Kunnalliskodissa hän oli
sitten jo vuosia^ eikä häntä enää paljon
muistettukaan. Työtoveritkaan eivät
usein joytaneet bniilta kiireiltään vie­mään
edes lukemista. "
Kerran sitten kun pengottiin yhtiön
kortistoa löytyi sieltä myöskin tämän
vanhuksen kortti. Korittorityöläisten
huomiota herätti vuosiluku, että onko
jo kaiian siitä, kun mainittu haikilö on
kuollut. Välinpitämättömästi eräs van­hemmista
sanoi, ettei hän "ole kuollut
vaan elää vaivastalossa. Hän täyttää
pian tasaluvun vuosia, sanoi tyttö Ja
pisti kortin takaisin paikoilleen.
Tuo tasaluku ^ 1 0 0 vuotta — kan­tautui
toistenkin työläisten tietoon ja
nostatti monen mielessä häpeäntunteen.
Kuinka onkaan voitu unohtaa kunnon
vanhus! Nyt nuosi biieliin kysymys,
että miten voidaan edes osaksi korvata
vanhiista kohtaan osoitettu välinpitä­mättömyys.
^
Ryhdyttiin sitten yksissä neuvoin
, tuumimaan, miten %^itäisiin ilahduttaa
-vanhusta hänen yuosipäivänään, kun
vuosimääräkin on niin harvinainen.
Pantiin pienet pennit yhteen ja ostet­tiin
lahja, tahdottiin ilahduttaa häntä
kahvilla ja tupakalla, koska hän pK ko­va
tupaklcknies. Jokainen äjatteU nyt,
mitä olla yksin ja unohdettu-
Tuli sitten vanhuksen syntymäpäivä.
^KunnalJiskoti^ iujboonttiivat' kaikki •
kuin haluaa, näytti hän nuortuvan ai­nakin
neljännesvuosisadan. Keppiinsä
nojautuen hän lähti jakanlaan kutsuja.
Juhlankohokohta oli se, kun vanhus
nousi puhumaan Juhlavierailleen Ja
juhlan järjestäjille. Vedet kohosivat
kaikkien siliQiin, kun häh vapisevalla
äähdlään kehöitti muistamaan vanhoja
Ja sairaita, muistuttaen minkälaisen ilon
tuottaa^pienempikin muistamisen osoi­tus.
Se on parhain lääke sairaille Ja
vanhoillekin. Hän sanoi tuntevansa,
kuinka hänen hartioiltaan on tämän vie­railun
ansiosta pudonnut monet vuosi­kymmenet.
Tämä pieni esimerkki on hyvä muis­taa
kaikkien, sillä kaikki tulevat joskus
vanhoiksi ja sairaiksi. Paljon sellaisia
yksinäisiä vanhuksia, joilla ei ole omai­sia
ja jotka on unohdettu vanhainkotei­hin
ja sairaaloihin, parantoloihin tai jo­honkin
. yksinäiseen mökkiin. Hekin
täyttävät vuosia, vaikkakaan ei aina ta-salukuisia.
Heille olisi iloksi Ja hyö­dyksi,
jos heitä muistettaisiin. Vähäi­set
vierailijoiden vaivat he palkitsevat
kiitollisella katseellaan ja sanoillaan.
Toivon edellä kerrotun herättävän
huomiota, antavan sysäyksen tuottaa
vanhuksille suuri ilo pienellä vaivalla Ja
uhrauksella.
VANHA FEELIS.
vanhuksen ystävät ja entiset työtoverit
lahjoineen. Valvojain siiosioilisella ä-vustuksella
saatiin pöytä keskelle huo­netta
jä seii päälle levitettiin tuöniiset.
Vanhus oli ensin hyvinJiikutettui jo­pa
masentunutkin, mutta kun hänelle
sanottiin, että saa itse käskeä syntymä-
Paktnm Vmcommsta
CMen ollut täällä jo toista kuukautta
| a Juhannuskin on mennyt Jo muinais-muistojen
Joukkoon. En ole tietoinen^
kaan sen olosta eikä menosta. Täällä
vain toilailen yksin. Hyväpä onkin olla
kun on tavallisesti terveydessä.
Olenhan lehdistä lukenut, että tääl»
läkin ovat toverit ulkoilmajuhlissa;
vaan en ole sinne Joutanut. Näin suu­ressa
kaupungis^ on niin paljon näke-inistä
ettei pitkälle jouda' menemäan>.
eikä ole haluakaan kun on tottunut
erakkoelämään, niin ajattelin, että näin
on paras.
Nyt muistui mieleeni, että mainitsen
vähän olostani ja samalla toivotan hy-vää
menestystä Canadan Suomalaisen
Järjestön liitto- Ja laulu juhlayleisölle ja
ka*kkein ensin laulajille sekä Juhlien
järjestäjille, Tässä lähetän parhaan ter­vehdykseni
teille kaikille, Jotka sinne
voitte matkustaa ja nauttia kaikesta
siitä hauskuudesta. Afinä olen tyyty­väinen
kun saan lehdistä lukea niistä
kaik-sta inenoista.
Tässä muutama sana matkaan lähte^
neen vanhan mrs. Torstin muistolle.
Hän on saanut muuttaa pois sinne mistä
ei ole paluuta. Jo nuorena hän toimi
järjestyneen joukon riveissä ja oli Va­pauden
ja Liekin ahkera lukija, vaan
kun h:>itä kohtasi v. 1949 halvaus, niin
hän oli si-tä lähtien avuttomassa tilas­sa.
-Siitä huolimatta hän oli tietoinen
työläisten asiasta ja nyt vihdoinkin hä­neltä
on kärsimykset loppuneet. Hän
sai viimeisen kerran ummistaa silmänsä
toukokuun 29 päivänä 1957. Hän oli
iältään 91 vuoden. Hänet laskettinv
Sylvän Lakella Albertassa kesäkuun 1
päivänä miehensä Matti Torstin vije-reen,
joka muutti poa joukostamme v.
1950. Kevyet mullat heidät kummat­kin
peittäköön. He ovat kunnialla päi­vänsä
päättäneet, levän rauhaisan an­sainneet
Toivoo toveruudella
ELISA. N
Eibenstockin
KULUM.^TTOML\ DOLLAREITA
USA:n hallituksen sanotaan tutkivan
mahdollisuuksia ryhtyä valmistamaan
seteUpaperia nylonista. Tällaiset setc-»
Ht kestäi^vät momnkerrditi kaiiemmin
ktiin paperiset ^ mikäli ne säilyisivät
taskussa^' ' •
Eräänä kylmänä jo|ilukuun sunnun­taina
vuonna 1785 meni Eibenstock-nimisen
saksalaisen pikkukaupungin
törvisoittajan ISrvuotias tytär ktrkkoort.
Neitosella oli päässään uusi viehättävä
turkislakki. Kaupungintuomari Stöl-zelin
puoliso tuijotti neitosta pahantuu­lisen
näköisenä, sillä lakki oH täsmälleen
samanlainen kuin se, joka koristi hänen
omaa päätään. Siis säätyeroista ei mu­ka
enää väUtetty! Siis puku järjestyk­sen
määräykset, joissa eri säätyihin
kuuluvien ihmisten pukeutuminen tar-kom
säädettiin, eivät mukanias enää
kelvanneet almepisäätyisille I
Rouva Stölzel puhui miehelleen ^ Jo­ka
seuraavana päivänä raatihuoneelta
antoi määräyksen, että soittaja MeiS-chnerin
tyttären oli heti poistettava
päähineensä uhalla, että se häneltä vir
ranomaisten toimesta riistettäisiin, Katr-puijgin
torvisoittaja hirmustui Ja laati
asianajajan avulla kirjelmän. Jonka E -
hettl lääninhalLtukseen oheistaen tur­kislakin.
Läänin virkamiehet totesivat,
että ko. lakki ei loukannut puku Järjes­tyksen
säädökiä Ja palauttivat sen hy»
väksyttynä;
Tieto levisi Eibensitockin kaupuu]^
sa kulovalkean tavoin. Alempisäätyiset
riemuitsivat tuomarin häviöstä. Mutta
tuomari ei hellittänyt. Hän pakotti
kaupunginneuyoston tekeinään päätöksi
sen, Jolla lääninhalUtuk^ määräys ku­mottiin.
Kaitsi; laadinr palvelijaa r i l ^
II
4
3
I
"••;r/-.
:
p s t»
mi
Il­j
a -