1946-03-02-28 |
Previous | 28 of 60 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Tyttö t«li kaupunkiin
(Jatlkoa 26. sivulta) kantaa toiseen huoneeseen hänen siitä
Tuo ajatus alkoi Orvokkia naurat- mitään tietämättä. Kaunis olisi o l -
taa. Mihintä minä menisin?. Ei ole lut hän siinä katsella. Vaalea p ää
edes aavistusta, missä osassa kaupun- lepäsi tyynyllä, pyöreät rinnat nou-ikia
olen. Tämä paikka ei ole enää sivat ja laskivat tasaisen hengityksen
kes/kikaupunkia. 'Kaifcki täällä on tahdissa. Oikea nukOcuva kaunotar.
.paljon hiljaisempaa, katuvaunujen-kin
ääni kuului vain etäisenä huminana.
"•"Tuo ajatus-tekf"Ofvokfsfa'yhtäk-
Aikaisin aamulla hääräili Mrs.
Smith keittiössään, niinkuin aina ennenkin,.
Ei jouda.lyöläisnainen nuk^
kiä vakavati. Nyt hänen mieleensä- kumaan myöhään kaupungissakaan
tuli kertomukset niistä valkoisista orjakaupoista,
joita kuuluu olevan
suurkaupungeissa. ~01i hän «myöskin
lukenut romaaneja, joissa Ikerrottiin,
kuinka irehellisen näköiset ja ystä-cälliset
ihmiset houkuttelevat nuoria
On ihme ettei B i ll jo tule kotia,
ajatteli hän laittaessaan ruokaa työstä
tulevalle pojalleen j a työhön lähtevälle
miehelleen. — Taitaa olla niin
paljon sumua. eUä katuväunut kulkevat
hitaasti. 4Käy'n herättämässä
MiJa" iSa^srjrSii^n* m j^äi Orvokin, vaikka kyllä kai se tyttö-heidät
likaisiin paikkoihin . . . Ja P^""^^ mielellään vielä nukkuisi.
Orvokkia alkoi vaivata hassu epäilys Hän meni varovasti huoneeseen ja
ja pelko. Ja vaikka hän huomasi, napautti sähkövalon päälle. Mutta
e t t ä mitään järjellistä syytä siihen ei hämmästyneenä hän p am
ole, niin se vain vaivasi. — Jos nämä v k a t e n s ä ^ u n s a eteen. : 3 ^ ^ y , ; i ö i kä
nyt olen joutunut sellaisten ihmisten häntä kohtasi, oli vähällä saada hä-sekaan,
hän ajatteli, niin kukaan ei net kirkaisemaan. Hänen poikansa
tietäisi mihin olen hävinnyt . . . nukkui tuon vieraan tytön kanssa sa-
Hiljaä hän hiipi huoneensa ovelle maila vuoteella. Aivan kuin kaksi
ja kuunteli. Ei kuulunut mitään lii- viatonta lasta,, päät yhdessä veteli-kettä:
— En minä ainakaan nuku, vät he makeata unta. P i a n - M n W -
ajatteli Orvokki. Eivät vie minua tenkin selveni hämmästyksestään ja
ilman vastaanpanematta. Olen 'tä- sammutti valon. Varovasti hän rämän
yön valveilla ja varuillani. Oi- visteli Orvokkia rkädestä. Hetken
kaisen vain tuohon vuoteelle. pudisteltuaan alkoi t y t t ö osoittaa he-
N i i n hän teki, j a kyllä se tuntui- räämisen merkkejä. Oikoili kauniita
kin pehmoiselta. Orvokki pikoi vä- paljaita käsivarsiaan, viimein saaden
syneitäjalköjeen mutisten''Uni ei silmänsä auki. — Olen sittenkin nu-saa
tulla — uni ei saa tulla!" Niin kahtanut, oli hänen ensimmäinen
hän päätteli, mutta hän oli nuori j a voimakas ajatuksensa ponnahtaes-väsynyt.
Tuskin oli puolta tuntia saan äkkiä istumaan. Nyt hän vasta
kulunut, kun huoneessa kuului vain huomasi, että jotain oli vinossa. Hä-tasainen
hengitys. Orvdkki oli si- neltä oli vähällä päästä kirkaisu,
keässä unessa. Olisi hänet voitu jonka-hän-kuitenkin .dhti nielai^a.
Parhaat onmUidnmme kymmenvuotiaalle
LieKILLi
Ilmi ja Toivo Syrjä ,
E.. E., H. ja J.Mekkonen
Emmi ja Kusti Mäki .
Edla, Antona ja Donald Salo
Rauha ja Isak Koski
W. Vierikko
Mr. ja Mrs. S. Vierikko
.Mrs. H. Mäki
N.. H.. A., S. Ja R..Jokela
AiU ja Oscar Välimaa
Hilja. Roy ja Heikki Hakala
Kalle Mikkola
John Mäki
Mr. ja Mrs. J. Allikko
Eila ja Anna Laine.
210 Robertson St.
Lily ja Eino. Hakala
Sylvia Kukko
Mr. ja Mrs. E, Korkola
W. WiUiamson
Arvo ja «uida Mäki
Ihalaiset
Mr. ja Mrs. Win. Berglund
Mr. ja .Mrs. S. Wäyryneu
M. Wainio, Box 125
Hilda Place
Mr. ja Mrs. H. AntUla
Mr. ja Mrs. E. Klemola
FORT WILLIAM ONTARIO
Parhainta Menestystä Liekin toiselle
kymmenvttotistaipaleelle.
H. Lappalainen
A. Pitkänen - ^
N. Hiet^gkka ja-perhe .
A. West ,
F."Kainula
f J,.Mäenpää
O. Mäkelä
,J. Ware
W:Hola
Tyyne ja T. Järvi
Aini ja J. Mäki
K. Mikkola
N. Saranpää ja perhe
Seija.. Denny, E, ja O. Tuomi
; Aino ^Hannula
Raymond, Alvar,.liimea ja
Senj^, Salminen
Aino "ja Oscar Väätäinen ja
.perhe
Anni. ja arkki Haara
Nurmet
H..J. Lukkarinen
Aino ja J. Jäntti
S. Väänäsen perhe
Elvi ja Jussi
H. Frii ja perhe
TARMOLA JA PIKE LAKE, ONTARIO
Keittiön puolelta tulevassa valossa
hän erotti miehen tummatukkaisen
pään lepäävän valkoisella tyynyllä
hänen vierellään.. Tietysti saman
peitteen alla, jossa hän oli yön nuk-gunut,
oli muu osa tuosta nukkuvasta
miehestä.
" E i ole mitään hätää", koetti Mrs.
Smith rauhoitella. Hellästi kuin
omaa lastaan tyynnytteli hän kuiskien
Orvokkia. Kokosi hänen vaatteensa
j a kehoitti. menemään paati-
. huoneeseen pukeutumaan. _
Voi, voi, minkähän laiseen sekasotkuun
minä olen nyt joutunut! ajatteli
Orvokki pukeutuessaan.
Saatuaan itsensä puetuksi meni
hän arkaillen ja pamppailevin sydämin
keittiönpuolelle. Siellä olivat
k^tbki muut perheertjäsenet kooilla
paitsi Ronald, joka vielä nukkui. Äiti
oli herättänyt Billin, jonka hän heti
Orvokille esitti. Bill ollut hiukan
huonolla tuulella kun hänet oli kesken
unen herätetty, mutta nähdessään
Orvokin, hänen huono tuulensa
haihtui kuin yökaste auringonpaisteessa.
Hän oli hämillään ja häpeissään
tunkeilevan tekonsa johdosta,
jonka hän kylläkin oli tehnyt tietämättään.
'•Me olemme pahoillamme, että
näin nolo tapaus sattui. Sitä ei ollut
yksinkään meistii tarkoittanut", puheli
äiti. '"Minufi olisi pitänyt pist
ä ä jonkinlainen varoituslappu B i l l i l -
le avaimen reikään, kyllä hän olisi
sen siitä löytänyt. Mutta tämä oli
ensikerta kun hän tuli keskellä yötä
työstä kotiin."
Tähän asiaan löytyi pätevä selitys.
Työmaalla oli voimalaitos j(?u-tunut
epäkuntoon ja kaikki työläiset
saivat lähteä kotiin.
*Xo kyllä sekin nyt osasi oikealla -
ajalla säihkyä", sanoi äiti.
Mutta Bill rajatteli: '^Aivan kuin
Jääkärin määräyksestä. Eipä hitto
vieköön se olisi, .parempaan aikaan
voinut särkyä!" syrjäsilmällä salaa
tarkastellessaan tyttöä. Hänestä
tuntui aivan mahdottomalta, että iiän
vähän aikaa sitten oli hänen vierellään
nukkunut.
Ääneensä Bill selitti, kuinka hän
hiipi hiljaa huoneeseensa eikä pannut
valoa päälle, ettei herättäisi pientä
veljeään. Riisui vaateensa pimeässä,
niinkuin hän oli usein ennenkin
tehnyt tullessaan yöllä tannseista tai
muista huveista. Niinpä hän nytkin
-luuli nukkuvansa Ronaldin vieressä.
"^Ivuinka olisin osannut aavistaakaan",
tuumi hän, ''että joku vieras
henkilö oli vuoteellani nukkumassa,
vielä vähemmin odotin löytäväni siitä
nuoren j a kauniin tytön."
Pappa Smith, joka oli piippuaan
poltellen kuunnellut Billin selitystä,
räjähti, yhtäkkiä, kaikkein toisten
Ihämmästykseksi kovaääniseen nauruun.
Hänen mielestään oli koko tapaus
huvittavrmpia mitä hän oli koskaan
kuullut. Toisten täytyi hymyillä,
vaikka ervät voineet nauruun
yhtyä.
B i l l tietysti pyyteli erehdystään
anteeksi ja sanoi olevansa pahoillaan,
vaikka, mielessään oli kaikkea muuta,
ja totta pirfiuen ei Orvokkikaan
ollut pahoillaan.
B i l l ehdotti, että hän lähtee päivällä
oppaaksi, jos Orvokki haluaa
mennä työnvälitystoimistoon. Halu-
•sihan-Orvokki ainne-menän, sita ^-ar-tenhan
hän oli tänne tullutkin, «ka
hän yksin osaisi sinne mennä, jotea
-hän.kiitoUiaena..hyväksyi tarjouksen.
Asia oli sillä kuitattu ja Bill raeni^
jatkamaan nukkumistaan. ^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 2, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-03-02 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki460302 |
Description
| Title | 1946-03-02-28 |
| OCR text | Tyttö t«li kaupunkiin (Jatlkoa 26. sivulta) kantaa toiseen huoneeseen hänen siitä Tuo ajatus alkoi Orvokkia naurat- mitään tietämättä. Kaunis olisi o l - taa. Mihintä minä menisin?. Ei ole lut hän siinä katsella. Vaalea p ää edes aavistusta, missä osassa kaupun- lepäsi tyynyllä, pyöreät rinnat nou-ikia olen. Tämä paikka ei ole enää sivat ja laskivat tasaisen hengityksen kes/kikaupunkia. 'Kaifcki täällä on tahdissa. Oikea nukOcuva kaunotar. .paljon hiljaisempaa, katuvaunujen-kin ääni kuului vain etäisenä huminana. "•"Tuo ajatus-tekf"Ofvokfsfa'yhtäk- Aikaisin aamulla hääräili Mrs. Smith keittiössään, niinkuin aina ennenkin,. Ei jouda.lyöläisnainen nuk^ kiä vakavati. Nyt hänen mieleensä- kumaan myöhään kaupungissakaan tuli kertomukset niistä valkoisista orjakaupoista, joita kuuluu olevan suurkaupungeissa. ~01i hän «myöskin lukenut romaaneja, joissa Ikerrottiin, kuinka irehellisen näköiset ja ystä-cälliset ihmiset houkuttelevat nuoria On ihme ettei B i ll jo tule kotia, ajatteli hän laittaessaan ruokaa työstä tulevalle pojalleen j a työhön lähtevälle miehelleen. — Taitaa olla niin paljon sumua. eUä katuväunut kulkevat hitaasti. 4Käy'n herättämässä MiJa" iSa^srjrSii^n* m j^äi Orvokin, vaikka kyllä kai se tyttö-heidät likaisiin paikkoihin . . . Ja P^""^^ mielellään vielä nukkuisi. Orvokkia alkoi vaivata hassu epäilys Hän meni varovasti huoneeseen ja ja pelko. Ja vaikka hän huomasi, napautti sähkövalon päälle. Mutta e t t ä mitään järjellistä syytä siihen ei hämmästyneenä hän p am ole, niin se vain vaivasi. — Jos nämä v k a t e n s ä ^ u n s a eteen. : 3 ^ ^ y , ; i ö i kä nyt olen joutunut sellaisten ihmisten häntä kohtasi, oli vähällä saada hä-sekaan, hän ajatteli, niin kukaan ei net kirkaisemaan. Hänen poikansa tietäisi mihin olen hävinnyt . . . nukkui tuon vieraan tytön kanssa sa- Hiljaä hän hiipi huoneensa ovelle maila vuoteella. Aivan kuin kaksi ja kuunteli. Ei kuulunut mitään lii- viatonta lasta,, päät yhdessä veteli-kettä: — En minä ainakaan nuku, vät he makeata unta. P i a n - M n W - ajatteli Orvokki. Eivät vie minua tenkin selveni hämmästyksestään ja ilman vastaanpanematta. Olen 'tä- sammutti valon. Varovasti hän rämän yön valveilla ja varuillani. Oi- visteli Orvokkia rkädestä. Hetken kaisen vain tuohon vuoteelle. pudisteltuaan alkoi t y t t ö osoittaa he- N i i n hän teki, j a kyllä se tuntui- räämisen merkkejä. Oikoili kauniita kin pehmoiselta. Orvokki pikoi vä- paljaita käsivarsiaan, viimein saaden syneitäjalköjeen mutisten''Uni ei silmänsä auki. — Olen sittenkin nu-saa tulla — uni ei saa tulla!" Niin kahtanut, oli hänen ensimmäinen hän päätteli, mutta hän oli nuori j a voimakas ajatuksensa ponnahtaes-väsynyt. Tuskin oli puolta tuntia saan äkkiä istumaan. Nyt hän vasta kulunut, kun huoneessa kuului vain huomasi, että jotain oli vinossa. Hä-tasainen hengitys. Orvdkki oli si- neltä oli vähällä päästä kirkaisu, keässä unessa. Olisi hänet voitu jonka-hän-kuitenkin .dhti nielai^a. Parhaat onmUidnmme kymmenvuotiaalle LieKILLi Ilmi ja Toivo Syrjä , E.. E., H. ja J.Mekkonen Emmi ja Kusti Mäki . Edla, Antona ja Donald Salo Rauha ja Isak Koski W. Vierikko Mr. ja Mrs. S. Vierikko .Mrs. H. Mäki N.. H.. A., S. Ja R..Jokela AiU ja Oscar Välimaa Hilja. Roy ja Heikki Hakala Kalle Mikkola John Mäki Mr. ja Mrs. J. Allikko Eila ja Anna Laine. 210 Robertson St. Lily ja Eino. Hakala Sylvia Kukko Mr. ja Mrs. E, Korkola W. WiUiamson Arvo ja «uida Mäki Ihalaiset Mr. ja Mrs. Win. Berglund Mr. ja .Mrs. S. Wäyryneu M. Wainio, Box 125 Hilda Place Mr. ja Mrs. H. AntUla Mr. ja Mrs. E. Klemola FORT WILLIAM ONTARIO Parhainta Menestystä Liekin toiselle kymmenvttotistaipaleelle. H. Lappalainen A. Pitkänen - ^ N. Hiet^gkka ja-perhe . A. West , F."Kainula f J,.Mäenpää O. Mäkelä ,J. Ware W:Hola Tyyne ja T. Järvi Aini ja J. Mäki K. Mikkola N. Saranpää ja perhe Seija.. Denny, E, ja O. Tuomi ; Aino ^Hannula Raymond, Alvar,.liimea ja Senj^, Salminen Aino "ja Oscar Väätäinen ja .perhe Anni. ja arkki Haara Nurmet H..J. Lukkarinen Aino ja J. Jäntti S. Väänäsen perhe Elvi ja Jussi H. Frii ja perhe TARMOLA JA PIKE LAKE, ONTARIO Keittiön puolelta tulevassa valossa hän erotti miehen tummatukkaisen pään lepäävän valkoisella tyynyllä hänen vierellään.. Tietysti saman peitteen alla, jossa hän oli yön nuk-gunut, oli muu osa tuosta nukkuvasta miehestä. " E i ole mitään hätää", koetti Mrs. Smith rauhoitella. Hellästi kuin omaa lastaan tyynnytteli hän kuiskien Orvokkia. Kokosi hänen vaatteensa j a kehoitti. menemään paati- . huoneeseen pukeutumaan. _ Voi, voi, minkähän laiseen sekasotkuun minä olen nyt joutunut! ajatteli Orvokki pukeutuessaan. Saatuaan itsensä puetuksi meni hän arkaillen ja pamppailevin sydämin keittiönpuolelle. Siellä olivat k^tbki muut perheertjäsenet kooilla paitsi Ronald, joka vielä nukkui. Äiti oli herättänyt Billin, jonka hän heti Orvokille esitti. Bill ollut hiukan huonolla tuulella kun hänet oli kesken unen herätetty, mutta nähdessään Orvokin, hänen huono tuulensa haihtui kuin yökaste auringonpaisteessa. Hän oli hämillään ja häpeissään tunkeilevan tekonsa johdosta, jonka hän kylläkin oli tehnyt tietämättään. '•Me olemme pahoillamme, että näin nolo tapaus sattui. Sitä ei ollut yksinkään meistii tarkoittanut", puheli äiti. '"Minufi olisi pitänyt pist ä ä jonkinlainen varoituslappu B i l l i l - le avaimen reikään, kyllä hän olisi sen siitä löytänyt. Mutta tämä oli ensikerta kun hän tuli keskellä yötä työstä kotiin." Tähän asiaan löytyi pätevä selitys. Työmaalla oli voimalaitos j(?u-tunut epäkuntoon ja kaikki työläiset saivat lähteä kotiin. *Xo kyllä sekin nyt osasi oikealla - ajalla säihkyä", sanoi äiti. Mutta Bill rajatteli: '^Aivan kuin Jääkärin määräyksestä. Eipä hitto vieköön se olisi, .parempaan aikaan voinut särkyä!" syrjäsilmällä salaa tarkastellessaan tyttöä. Hänestä tuntui aivan mahdottomalta, että iiän vähän aikaa sitten oli hänen vierellään nukkunut. Ääneensä Bill selitti, kuinka hän hiipi hiljaa huoneeseensa eikä pannut valoa päälle, ettei herättäisi pientä veljeään. Riisui vaateensa pimeässä, niinkuin hän oli usein ennenkin tehnyt tullessaan yöllä tannseista tai muista huveista. Niinpä hän nytkin -luuli nukkuvansa Ronaldin vieressä. "^Ivuinka olisin osannut aavistaakaan", tuumi hän, ''että joku vieras henkilö oli vuoteellani nukkumassa, vielä vähemmin odotin löytäväni siitä nuoren j a kauniin tytön." Pappa Smith, joka oli piippuaan poltellen kuunnellut Billin selitystä, räjähti, yhtäkkiä, kaikkein toisten Ihämmästykseksi kovaääniseen nauruun. Hänen mielestään oli koko tapaus huvittavrmpia mitä hän oli koskaan kuullut. Toisten täytyi hymyillä, vaikka ervät voineet nauruun yhtyä. B i l l tietysti pyyteli erehdystään anteeksi ja sanoi olevansa pahoillaan, vaikka, mielessään oli kaikkea muuta, ja totta pirfiuen ei Orvokkikaan ollut pahoillaan. B i l l ehdotti, että hän lähtee päivällä oppaaksi, jos Orvokki haluaa mennä työnvälitystoimistoon. Halu- •sihan-Orvokki ainne-menän, sita ^-ar-tenhan hän oli tänne tullutkin, «ka hän yksin osaisi sinne mennä, jotea -hän.kiitoUiaena..hyväksyi tarjouksen. Asia oli sillä kuitattu ja Bill raeni^ jatkamaan nukkumistaan. ^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-03-02-28
