1946-03-02-07 |
Previous | 7 of 60 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
rn AAN, äitini 85-vubtispäivä-nä.
olen muistellut hänen elämänpä
vaiheita, sikäli kun häh hiistä
meille lapsena kertoili, : -
Olin nuorin viidestä' sisaresta ja
jäin siis viimeksi äidin kanssa kahden,
kun ''isot siskot" jo olivat töissä
ja naimisissakin ösä.
Täin kolmivuotiaaksi liun isä ktiö-
]i ja siitä lähtien pelkäsm ja vakuutin
aina, jos äiii oli vahakin huonovointinen,
ettei äitiä Vain saa "panna:
kirstuun"'. Kuplemasta en silloin e-nempää
käsittänyt. Jä kun sitten äidin
kanssa elelinime, niin muistan^
miten aina päätin iltarukoukseni siihen
toivomukseen, että saisin pitää
äidin ainakin siihen asti kun tulen -
l5-\-uotiaaksi, sillä tiesin, että orvon
osa on säälittävä."
Olen nyt jo kolmekin kertaa. 15
vuotta ja kun saiiT kirjeen, niin kuulin,
että äitini vieläkin elää. Ja.hän
itsekin kirjoitti tuttuja koukefoitaan
ja sanoi nyt olevan paremman kuolla,
kun sai tie:toja, että elän ja lap-
Eläköön LIEKKI Vielä 100 \Tiotta
yhtä hauskana
. t o i v o o
Mr. ja Mrs. Matt
, HeikkineiL ja perhe
Leslieville. Alberta
set \-oivat h}™. _ Ensi jouluna on
kulunut 18 vuotta siitä, kun sain
viimeksi puristaa hänen työnkovetta-maa
kättään, ja kun- katsoin junan
ikkunasta, niin hän >^ä pieneni pie-nemistään,
kunnes häipyi kokonaan
»äk\^;istä.
•'Maan päiillä'suurin petturi öisin,
jos oman äidin uiAoittaa voisin."
Xtref^äiraii juurtuivat Moih MiMe^"'"-
kun lähdin kohti uusia, tuntemattomia
elämänvaiheitani.
• Lähtiessäni antoi äitini minulle m.
m. tyynynpäällisen, joka oli reikä-ompeluksin
koristettu, rullalangalla
neulottu reiät kauniiksi kuvioiksi.
Hän sanoi tehneensä ne morsiamena
ollessaan ja niitä oli ollut puoli tusinaa,
joten "riitti yksi- joka tytölle. Se
tyynynpäällinen on vieläkin eheänä
kaapissani, vaikka sen ikä on jo yli
60 vuotta.
Jo ennen rippikouluikää oli äitini
joutunut herrasväen piiaksi ja monta
katkeraa kokemuS'a -hän kertoi siltä
ajalta, vaan en niitä voi tässä kertoilla.
Sitten, eräänä kesänä, äidin
ollessa herrasväkensä kanssa maaseudulla,
hän tutustui isääni, joka oH
paikkakunnalla kiertävänä räätälinä,
ja kun isä taas seuraavana kesänäkin
tuli hakemaan äidin tuttavuutta, niin
se johti lopulta avioliittoon. Äiti
meni vielä talveksi kaupunkiin, vaik-
Onnittelu Kymmenvuotiaaile Liekille
e o «
PEKKA WANSON '
LUMBER &^ COAL YARD
Puhelimet: N. 431 - 72 Port Arthur, Ont.
ONNU lELUMME..:
LIEKIN
lO-VUOSi PÄIVÄN
JOHDOSTA
. - *
•
•
•
•
•
•
DELONGCHAMP CÄRTAGE CO. LTD.
RAHTI- JA MUU 1 1OAJOA
20 Lorne St. S., Sudbury Puhelin 5-5611
' ' L • — " ^
k.: olikin jo morsian. Siellä hän otti
neulomaoppia ja iltaisin hän val-tnisteli
kapioitaan. Sillä aikaa hankki
isä asunnon ja keväällä tuli äiU
kylään ja he alkoivat yhdessä neuloa.
^ Ja elämä näytti niin toi\'V)rik-
^aalta kuin se voi näyttää nuorista,
jotka alkavat oman elämänsä. Vaan
usein piti isän-lähteä toisiin kyliinkin
työhön, joten äitiv jäi j^öin, ja
odolteli jo lastakin. Sitten alkoivat
vielä.akat juoruta, että isä salaa juo-p&
ttdc-e nii-Jä- -mat^coiKa-ollessa^Ä- ja-kertoivat
myös, ettei isä ollut aivan
uskollinen sinä sulhasaikanaankaan,
jolloin äiti oli kaupungissa, vaan kulki
pitkin "mallassaunoja" entiseen
kisällin tapaansa.
Tästä ajasta äiti usein kertoi, miten
paljon hän itki ja kärsi, vaan silti
eivät he koskaan riidelleet, ja isä lupasi
aina jättää pois "pahat m^on-sa",
vaikka ne lupaukset aina unohtuivat.
Elämä oli mennyt j a paljon eteenpäin.
Isä oli rakennuttanut kolmihuoneisen
oman kodin^ eikä enää niin
paljon kulkenut ulkona työssä, vaan
neuloi kotona äidin avustamana. Lapsia
oli tullut joka kolmen vuoden perästä
yksi' tyttö ja niitä oli neljä ja
viidettä, s. o. minua, odotettiin. Äiti
oli kymettynyt ollessaan kylässä pyy-kiilä
ja hän kuumeisena houraili
vuoteella. Naapurit vain kulkivat
katsomassa, mitä seuraa, sillä kukaan
ei uskonut hänen siitä tilasta toipuvan.
Muf.a kun äiti vihdoin toipui
ja eräänä kevätpäivänä synnytti minut,
teki isä varman päätöksen, että
**parhaimmankaan toverin tarjoama"
nä ei väkijuoma mene alas minun
kurkustani'* ja hän piti myös täniäh
lupauksensa.
Tätä nyt alkanutta "omien aikaa"
ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä jo
vuoden päästä alkoi isä sairastaa
kasvia vatsassa. Kahden vuoden a-jan
hän kulki lääkärissä, oli sairaalassakin,
ja .10 päivänä lokakuuta,
jolloin eräs siskoistani täytti juuri
10 vuotta, hän kotona nukkui ikuir
...seeiv. \meen. ,3:a.nJu2^ ..^^
silloin jo kaupungissa "herrasväen,
piikana", kuten ennen äitikin, vaan
neljä nieitä oK vielä kotona. Ja kuu
isä oli saatu hautaan ja äiti katsoi
hänen kukkaroonsa, oli sinne jäänyt
5 penniä ja nappi.
Ei silloin elämä suinkaan lupaavalta
näyttänyt, ja kyläläiset ennusteli-vatkin,
että kyllä tuli taas kunnalle,
elätettäviä. Vaan niin urhea äitini
oli, ettei tuo ennustelu toteutunut.
Hän neuloi yötä ja päivää, ja kesäisin
kulki taloissa heinä- ja elonleik-kuutöissä,
kunnes me kaikki vuoron
perään lähdimme töihin.
Yksin jäätyään myi äiti sen kodin
kylän keskeltä ja osti syrjäkylästä
pienen metsämökin, jossa vieläkin
hiljalleen elelee lastensa ja
lastenlastensa avustamana.
N"yt voinkin lopettaa muistelman»
näillä säkeillä:
Kun lapsiniden päiväni nutistan
ja kotini pienoisen,
niin nutistan myös äitini armaan
ja helmansa herttaisen.
ELIN,
Airan kääntymys
Kirj. ELISA
RAIVOISANA lainehti Atlanti silloin
kun Aira Sinervo matkusti
sen ylitse. Mutta omantuntonsa
kanssa tilintehneenä hän voi rauhallisesti
katsella luonnonvoimien myller-
' rystä, samaan aikaan kun hänen matkatoverinsa
vaikeroivat kuoleman ja
helvetin pelon vallassa, rukoillen ja
luvaten ylistystä ja kunniaa Jumalalle,
jos he saavat nähdä ihanan lännen
rannan.
"Kuinkahan moni noista ihmisistä
muistaa lupauksiaan maihin päästyä"',
ajatteli -\ira, "ja onkohan se
suuri maailma niin paha ja viettelyksiä
täynnä kuin ne kotikylällä sanoivat
sen olevan."
"Ole sinä Aira vahvempi uskossa
kuin Toiskan Jussi", oli • Tervolan
eläkemuori lähtiessä varottanut.
•'Jussikin oli uskovainen olevinaan,
mutta jo laivalla oli langennut korttipeliin
ja oluenjuontiinkin. Voi,
\'oi, sellaista se sielunvihollinen teet-
• tää, kun ei ole valppaana", valitti
muori ja työnkoveltama käsi siunasi
matkalle lähtijää.
Hitaasti kuluivat .Airan päivät valtamerilaivalla,
sillä hän vältti tuttavuuksien
tekoa, ettei vain joutuisi
viettele\'ään seuraan. Ja ensi alkuun
sivuutti hän monta hyvää päivällistäkin,
kun niiden aikana soitettiin
•synnillisiä p<;lejä-', jotka kai olivat
<ielullc viritettyjä ansoja. Mutta
kaikkeen on totuttava ja niinpä A i rankin
oli kuunneltava- "peliä" ellei
tahtonut nälkää niihdä.
Vapauttavaa riemua hän tunsi kun
vihdoinkin saapui rantaan ja sai a-it)
ittaa junamatkan. Mutta pettymystä
tuottivat karut kalliomaisc-niat.
Xe olivat niin toisenlaisia kuin
sen idyilimäisen metsäkylän maisemat,
jonka tantereita hän oli ikänsä
tallustellut. Ja toisenlainen oli ajatus-
ja elämäntapakin. Siellä kotona,
pienissä metsätorpissa, uskottiin
ja luotettiin korkeimpaan, joka kaiken
ohjaa ja hallitsee.
Karua ja villiä oli täällä luonto ja
.samanlaiselta näytti kansakin. Ne
kanslaisetkin, joita hän tapasi, tuntuivat
olevan jumalankieltäjiä. Turvattomaksi
kuin varpunen myrskyni
riuhtoman puun oksalla tunsi Aira
olonsa. Kenenkään puoleen, tap^-
tukoonpa mitä h.v\'änsä, ei hän täällä
voisi kääntyä.
Partalan vaarikin oli lähtiessä varottanut:
".Xlä lapsikulta yhy niihin
uuvenopin kannattajiin eli maailmanparantajiin,
joita siellä suuressa
maailmassa kuuluu olevan vilinäisil-lään.
Kuuluvat siellä lakkoilevan-kin
ja olevan työnantajille tottelemattomia.
Ja eikä siitä semmoisesta
00 siunausta."
"Niitä kai ne nuo kaikki lieneekin,
jotka puhuvat työläisten >'liteenliit-tymisestä
- ja muusta sellaisesta, a-jatteli
.Aira ja koetti elää omaa syrjäistä
elämäänsä. •
Hiljalleen tuli solmituksi tuttavuuksia,
joiden kautta Airan elämänkatsomus
hiukan väljeni, mutta voimakkaasti
pulpahtivat viejäkin esiin
lapsuus- ja nuoruusvuosina mieliin
juurrutetut opetukset, joiden mukaan
työväen yhteispyrinnöt ja taistelut
olivat jonkinlaista synnillistä villitystä,
jota oli kartettava. Ei hän edes
uskaltanut ottaa minkäänlaista lyö-väenlehteä
luettavakseen, pelosta,
että jos ne saavat kylvetyksi sydämeen
huonoja siemeniä.
Työläisen elamänpoiku ei ole tasaista,
sen sai Airakin kokea. .Avioliitto
ja pienokainen kyllä toivat
monta onnellista vuotta, mutta sit-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 2, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-03-02 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki460302 |
Description
| Title | 1946-03-02-07 |
| OCR text |
rn AAN, äitini 85-vubtispäivä-nä.
olen muistellut hänen elämänpä
vaiheita, sikäli kun häh hiistä
meille lapsena kertoili, : -
Olin nuorin viidestä' sisaresta ja
jäin siis viimeksi äidin kanssa kahden,
kun ''isot siskot" jo olivat töissä
ja naimisissakin ösä.
Täin kolmivuotiaaksi liun isä ktiö-
]i ja siitä lähtien pelkäsm ja vakuutin
aina, jos äiii oli vahakin huonovointinen,
ettei äitiä Vain saa "panna:
kirstuun"'. Kuplemasta en silloin e-nempää
käsittänyt. Jä kun sitten äidin
kanssa elelinime, niin muistan^
miten aina päätin iltarukoukseni siihen
toivomukseen, että saisin pitää
äidin ainakin siihen asti kun tulen -
l5-\-uotiaaksi, sillä tiesin, että orvon
osa on säälittävä."
Olen nyt jo kolmekin kertaa. 15
vuotta ja kun saiiT kirjeen, niin kuulin,
että äitini vieläkin elää. Ja.hän
itsekin kirjoitti tuttuja koukefoitaan
ja sanoi nyt olevan paremman kuolla,
kun sai tie:toja, että elän ja lap-
Eläköön LIEKKI Vielä 100 \Tiotta
yhtä hauskana
. t o i v o o
Mr. ja Mrs. Matt
, HeikkineiL ja perhe
Leslieville. Alberta
set \-oivat h}™. _ Ensi jouluna on
kulunut 18 vuotta siitä, kun sain
viimeksi puristaa hänen työnkovetta-maa
kättään, ja kun- katsoin junan
ikkunasta, niin hän >^ä pieneni pie-nemistään,
kunnes häipyi kokonaan
»äk\^;istä.
•'Maan päiillä'suurin petturi öisin,
jos oman äidin uiAoittaa voisin."
Xtref^äiraii juurtuivat Moih MiMe^"'"-
kun lähdin kohti uusia, tuntemattomia
elämänvaiheitani.
• Lähtiessäni antoi äitini minulle m.
m. tyynynpäällisen, joka oli reikä-ompeluksin
koristettu, rullalangalla
neulottu reiät kauniiksi kuvioiksi.
Hän sanoi tehneensä ne morsiamena
ollessaan ja niitä oli ollut puoli tusinaa,
joten "riitti yksi- joka tytölle. Se
tyynynpäällinen on vieläkin eheänä
kaapissani, vaikka sen ikä on jo yli
60 vuotta.
Jo ennen rippikouluikää oli äitini
joutunut herrasväen piiaksi ja monta
katkeraa kokemuS'a -hän kertoi siltä
ajalta, vaan en niitä voi tässä kertoilla.
Sitten, eräänä kesänä, äidin
ollessa herrasväkensä kanssa maaseudulla,
hän tutustui isääni, joka oH
paikkakunnalla kiertävänä räätälinä,
ja kun isä taas seuraavana kesänäkin
tuli hakemaan äidin tuttavuutta, niin
se johti lopulta avioliittoon. Äiti
meni vielä talveksi kaupunkiin, vaik-
Onnittelu Kymmenvuotiaaile Liekille
e o «
PEKKA WANSON '
LUMBER &^ COAL YARD
Puhelimet: N. 431 - 72 Port Arthur, Ont.
ONNU lELUMME..:
LIEKIN
lO-VUOSi PÄIVÄN
JOHDOSTA
. - *
•
•
•
•
•
•
DELONGCHAMP CÄRTAGE CO. LTD.
RAHTI- JA MUU 1 1OAJOA
20 Lorne St. S., Sudbury Puhelin 5-5611
' ' L • — " ^
k.: olikin jo morsian. Siellä hän otti
neulomaoppia ja iltaisin hän val-tnisteli
kapioitaan. Sillä aikaa hankki
isä asunnon ja keväällä tuli äiU
kylään ja he alkoivat yhdessä neuloa.
^ Ja elämä näytti niin toi\'V)rik-
^aalta kuin se voi näyttää nuorista,
jotka alkavat oman elämänsä. Vaan
usein piti isän-lähteä toisiin kyliinkin
työhön, joten äitiv jäi j^öin, ja
odolteli jo lastakin. Sitten alkoivat
vielä.akat juoruta, että isä salaa juo-p&
ttdc-e nii-Jä- -mat^coiKa-ollessa^Ä- ja-kertoivat
myös, ettei isä ollut aivan
uskollinen sinä sulhasaikanaankaan,
jolloin äiti oli kaupungissa, vaan kulki
pitkin "mallassaunoja" entiseen
kisällin tapaansa.
Tästä ajasta äiti usein kertoi, miten
paljon hän itki ja kärsi, vaan silti
eivät he koskaan riidelleet, ja isä lupasi
aina jättää pois "pahat m^on-sa",
vaikka ne lupaukset aina unohtuivat.
Elämä oli mennyt j a paljon eteenpäin.
Isä oli rakennuttanut kolmihuoneisen
oman kodin^ eikä enää niin
paljon kulkenut ulkona työssä, vaan
neuloi kotona äidin avustamana. Lapsia
oli tullut joka kolmen vuoden perästä
yksi' tyttö ja niitä oli neljä ja
viidettä, s. o. minua, odotettiin. Äiti
oli kymettynyt ollessaan kylässä pyy-kiilä
ja hän kuumeisena houraili
vuoteella. Naapurit vain kulkivat
katsomassa, mitä seuraa, sillä kukaan
ei uskonut hänen siitä tilasta toipuvan.
Muf.a kun äiti vihdoin toipui
ja eräänä kevätpäivänä synnytti minut,
teki isä varman päätöksen, että
**parhaimmankaan toverin tarjoama"
nä ei väkijuoma mene alas minun
kurkustani'* ja hän piti myös täniäh
lupauksensa.
Tätä nyt alkanutta "omien aikaa"
ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä jo
vuoden päästä alkoi isä sairastaa
kasvia vatsassa. Kahden vuoden a-jan
hän kulki lääkärissä, oli sairaalassakin,
ja .10 päivänä lokakuuta,
jolloin eräs siskoistani täytti juuri
10 vuotta, hän kotona nukkui ikuir
...seeiv. \meen. ,3:a.nJu2^ ..^^
silloin jo kaupungissa "herrasväen,
piikana", kuten ennen äitikin, vaan
neljä nieitä oK vielä kotona. Ja kuu
isä oli saatu hautaan ja äiti katsoi
hänen kukkaroonsa, oli sinne jäänyt
5 penniä ja nappi.
Ei silloin elämä suinkaan lupaavalta
näyttänyt, ja kyläläiset ennusteli-vatkin,
että kyllä tuli taas kunnalle,
elätettäviä. Vaan niin urhea äitini
oli, ettei tuo ennustelu toteutunut.
Hän neuloi yötä ja päivää, ja kesäisin
kulki taloissa heinä- ja elonleik-kuutöissä,
kunnes me kaikki vuoron
perään lähdimme töihin.
Yksin jäätyään myi äiti sen kodin
kylän keskeltä ja osti syrjäkylästä
pienen metsämökin, jossa vieläkin
hiljalleen elelee lastensa ja
lastenlastensa avustamana.
N"yt voinkin lopettaa muistelman»
näillä säkeillä:
Kun lapsiniden päiväni nutistan
ja kotini pienoisen,
niin nutistan myös äitini armaan
ja helmansa herttaisen.
ELIN,
Airan kääntymys
Kirj. ELISA
RAIVOISANA lainehti Atlanti silloin
kun Aira Sinervo matkusti
sen ylitse. Mutta omantuntonsa
kanssa tilintehneenä hän voi rauhallisesti
katsella luonnonvoimien myller-
' rystä, samaan aikaan kun hänen matkatoverinsa
vaikeroivat kuoleman ja
helvetin pelon vallassa, rukoillen ja
luvaten ylistystä ja kunniaa Jumalalle,
jos he saavat nähdä ihanan lännen
rannan.
"Kuinkahan moni noista ihmisistä
muistaa lupauksiaan maihin päästyä"',
ajatteli -\ira, "ja onkohan se
suuri maailma niin paha ja viettelyksiä
täynnä kuin ne kotikylällä sanoivat
sen olevan."
"Ole sinä Aira vahvempi uskossa
kuin Toiskan Jussi", oli • Tervolan
eläkemuori lähtiessä varottanut.
•'Jussikin oli uskovainen olevinaan,
mutta jo laivalla oli langennut korttipeliin
ja oluenjuontiinkin. Voi,
\'oi, sellaista se sielunvihollinen teet-
• tää, kun ei ole valppaana", valitti
muori ja työnkoveltama käsi siunasi
matkalle lähtijää.
Hitaasti kuluivat .Airan päivät valtamerilaivalla,
sillä hän vältti tuttavuuksien
tekoa, ettei vain joutuisi
viettele\'ään seuraan. Ja ensi alkuun
sivuutti hän monta hyvää päivällistäkin,
kun niiden aikana soitettiin
•synnillisiä p<;lejä-', jotka kai olivat
|
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-03-02-07
