Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 16, 1950

              !<ri;<'
|1 .
k' > 7
' N " '
M;
•k »1, :
Meri
•jatkoa • - •
' Omaiset vaativat nähdä ruumiin ja se
siirrettiin sitten TampereelM, mutta sitä
ei näytetty heille, vaan haudattiin Kalle
Lahtisen kanssa samaan hautaan ja työ-läistoverien
avustamana pysytettiin kau­nis
muistoki\i heille.
Kuolemantapaus haluttiin ''oikeu­den"
puolesta siirtää pois päiväjärjes­tyksestä.
Yleisen syyttäjän aloittees­ta
alettiin oikeudenkäynti v. 1948, että
kuolema voitaisiin muka laillisesti t(>-
distaa. Oikeudessa oli vain sen aikai­sia
ohranoita todistamassa ja omaisten
puolesta ei ollut asianajajaa, koska ya-rat
£ivät sellaista sallineet, vaan Niilo
«oli itse oikeudessa. Omaisten todistajia
ei kutsuttu todistamaan, vaikka heitä
olisi ollut saatavana. Toiset vankila-toverit
olivat nähneet ja kuulleet jo­tain
sellaista murhan tapahtuessa Jor­man
sellistä, että se olisi vaikuttanut
häiritse\'Bti siihen''päätökseen,' tfi^
olksiii3'-Musi^ kaikin-"•mokomin-'•päästä;
Tuntien' •suomalaisen • /oikeiideakäyiinin
katsoivat omaiset turhaksi valittaa ylem­pään
oikeuteen.
CJikeuden kulusta kertoi Niilo seuraa­vaa:
Rikososaston kosnissaari kutsuttiin to­distajaksi.
'Niilo 'kysyi •liäneMäJ
'''j^Sinkälaisiin toimenpiteisiin'ryhdyt­tiin
vanlvilan johdon puolesta, kun kiio-;
Iema-to'dettiin?"
Koäsiisaari sanoi antaneensa tekohen­gitystä
ja kun Niilo kysyi, että miksi
€1 pätkälle kutsuttu ••heti ••iäiikäriä,''vas­tasi
••komisjiari: ''Minä pystyn Itse an­tamaan
tekohengistytä. Jos -hukkunut
tavataan^ •-niin niisiä- annan "tekohengi­tystä;
salraidassakin."
N'ii1o pyysi komisEiärin -sanat -merkit- •
«ävä^i, pöytäkirjaan, sillä liäifestä ' m •
olivat paljonpuhuvia sanoja. Siis sai­raalassakin
komisaari tekee työn, joka.
kuuluisi lääkärin tehtäviin! .. .
Ruumiinavauspöytälvirjaa ei löytynyt
mistään, vaikka laissa sanotaan, että
tällaisissa tapauksissa pitää tehdä ruu­miinavaus.
Siis ellei pöytäkirjaa löydy,
niin on syytä epäillä, ettei tässä tapaiik-.
sessa ollut ruumiinavausta tehty. Näin­ollen
omaisten puolesta vaadittiin, että .
komisaari on asetettava syj'ttee:jeen vir­kavirheestä.
Yleinen syyttäjä käski o-.
maisen pitää suunsa kiinniI
Kun ruumis oli kaivettu ylös, oli pii­rilääkäri
tehnyt ruumiinavauksen. Hän
oli todennut.-että\ruumis oli • jo' |)itkälle'::
kehittyneessä niädäntyoiistilassa ja toi-^
nen jalka oli irronnut ruumiista. Kau­lassa
hän oli todennut Baarmun.
. '''Kuinka •lierra piirilääkäri voi todeta
kaulassa naarmun, kun ruumis oli jo
niin pitkälle mädäntymistilassa?-' kys^i
Niilo.
Piirilääkäri oli nostanut olkapäitään
ja yleinen syyttäjä' öli todennut, ;.että
se vöi olla •mahdollista. l.ääkäri--öli'to-.
dennut Jormalla':€Meen öniat • IsSiBpsat,
johoB Niilo pani vastalauseensa, koska
Jormalla oli tekohampaat. *'Ne olivat
•liy\itii tehdyt, koska en sitä huomannut",
oH lääkäri vastannut. Niilo huomautti,
että jos ntiFmis on kerran tain pitkälle •
mätänemlstilassa, ellä- sen - toinen jalka- .•
kin irtautuUy"iiiinJvuiiik3 <Sn--m8l34ollista,
etteivät tekohampaat irta-udu. ^ -'alutta - •
sekla todettiin •^niahdolliselssl. •
Lääkäri oli _ 'inyö^in -todennut val-najalla'olleen
tumsiiaaf-tnkan, Joka pani •
omai«l- .epäilemään, että-.- ylöÄaivettu
ja ittidelleen-haudattu ruumis "ti ollut-.
Jomisn, sillä hänellä oli ollut vaalea
tukka. ••-Omaiset tuomitsivat pöytäkir­jan
mitättöiaäksi. Yleinen s^^yftiijä ky­syi,
että halua\*atko o«iiset raumiin -
uudeltecö;y1ö&kaivettavaksi joMii; Niilo,-
vastasi JittäviiBsä •••asian -ykiseB ^ syyttä- •
jän päätettäväksi, onko se a<^aii oikeu-
• denmokaisuudelle tarpeellista. Jos hän
biisi vastannut, että omaiset haluavat
sen tehdä, olisi ollut kustannettava tä­mä
monia kymmeniä tuhansia markkoja
maksava ylöskaivaminen ja uusi oikeu­denkäynti.
Mutta hän oletti yleisen
syyttäjän olevan niin oikeudenmukaisen,
että hän määräisi ruumiin kaivettavak­si
ylös ja se olisi tapahtunut silloin
valtion kustannuksella. Mutta näin ei
tietenkään tapahtunut ja yleinen syyt­täjä
^nääräsi jutun loppuun käsitellyksi.
Päätös oli, että Jorma Johteinen oli hirt­tänyt
itsensä.
Niilo oU mainio kertoja ja kalatkin
ymrnärslvät. olla meitä häiritsemättä,
koska ei napannutkaan paluumatkalla.
Oli jo koko hämärä ja tähdet alkoivat
syttyä taivaalla. Olirnme kummatldn
'Vaiti. Oli hyvä, että'' minulla oli niin
paljon vaatteita päälläni, sillä kauniista
elokuun illasta huolimatta väristys kävi
läpi ruumiini,.,^TuM yäristyksen. sain
varmaanlun siitä vastenmielisestä ttin-teestä,-
fiiiitä iherättää se;suunnaton'yää
ryys, "mitä noiden tähtien alia tehdään
täällä :iiiaailmassa.. Ainako "viäryyttä
vastaan •taistelevat saavat kokea -3ddu-
•tusta ja kuolemantuomioita, •sitä. heidät
saadaan Taivatuksi'pois tieltä?'' Miksi
toiset ovat-liian välinpitämättömiä tai
pelkureita •nousemaan •mielivaltaisuutta
vastaan, vaan -äntanfat yksilöiden 'kan­taa
niin raskaan uhrin vaikka päämäärä
olisi saavutettavissa helposti yhteistoi­minnalla?-'
•- •• - • •
' - Ofeiiie jo'lähelM;kotirantaa,-.'k"un-sil-miinl.
pisti väloi^itiMdcu," joka hyppi ja kul­ki
paikasta töiseän. 'Ensimmäinen aja-tulvseui
oli, €ttä ''siikiL" huomautti meil­le
varoitukseksi tu-kkiläutan -ajautuneen'
aivan rantaan, jotta huomaisimme olla
• ajam'atta' sen päälle jä kiertäisimme sen.•
Tukit kuiiluivat eräälle rikkaalle tukki-yhtiölle
ja voi sitä, joka uskaltaa hiu­kankin
vahingoittaa/sen omaisuutta.
Iviersinmie sen, ei sillä, että olisin pe­lännyt
tukkiyhtiÖtä, olin sillä päällä,
että olisin uhmannut vaikka itse . . .
jätän sen sanomatta, mutta säälin Niilon
venettä.
Oikeastaan järjellä ajateltuna moko­ma
varoitus öli tarpeeton, sillä eihän
vielä juuri pilkkopimeä ollut. Eihän
sitä pussipimeyttä Suomessa kesällä ole,
vaali niin hämärää, ettei oikein selvästi
esinettä erottanut. \Mutta en keksinyt
muutakaan selitystä lyhdyn sytyttämi-vsella.
•. .
Nyt lyhty pysähtyi. Tietysti mer­kiksi,
missä veneen paikka on. Samas­sa
sammuivat sukumökin valot. Voi
pahukset, menivät jo nukkumaan, enkä
saa saunakaveria. Tietysti he jo ovat
kaikin käyneet saunassa. Miten ihana
tunne, kun tiesin pääseväni saunaan.
Tuossa se jo törrötti meidän savusau­namme
mustana siluettina taivasta vas­ten.
^Hiukan -sekin.-öli kallellaan, •'•Po­jat
•-^olivat -juuri 'telln'eet.-siihen •••uuden
kiukaan ja - tiesin, etlä-siitä^ saa •-makeat
löylyt -vielä • aamuj^öätäkin, jos. sellainen.
joskus-j0Muisi-mieleen. • ..•
iLähemmäksi rantaa tultuamme ero­timme
rantaan pystytet\ii jotain ^ri-
• koista, :-}Qla •••siinä ti ollut lähtiessämme.
•'Se muistutti-giijotiima tai oliko se ehkä
mielijohde -siitä ^sjnkästä'-midentilasta,'-
jossa -«olin*,- Lyhty "paloi .^siihen • asetet­tuna
. ikäänkmn varmuudeksi :V€täniä3n -
huomiom,m€ suhen», -
Rantaan 'päästyämme - olimme .-kom­pastua
ismhin _ kötlikärryiMn : ja isoon
•koppaan,, joka oli - asetetta lasten iieli-pöyräisille
kärryille. "En kilsittaiiyt-heti •
niiden, .mtirkitystä.: -Siirryimme lähem­mäksi
*'^l|otimia''--|a- -tulklnuis alkoi.
•Kahden -seipään -välim--'di asetettu iso
valkoinen •-paäi?i'i, jöhö-n' oli Viken käsi­alalla
prä.iitätt3^: "Luhalahden kala-pontsarit".
• -^^haa — siis se tarkoitti
meitä. Siirryimme alemmaksi. Siihen
oli kannettu pärekaton pala, joka oli
pantu ison puulaatikon päälle. Puu­laatikon
tunsin joskus Canadasta lähet-tämälvseni
ja siinä prameili omakäti­sesti
kirjoittamani osoite. Aloimme
uteliaina tarkastella pöydälle pantuja
esineitä.
Oletteko koskaan lapsina leikkineet
kauppapuotia? Minä olen ja heti väli­käsin
miidn tarkoitukseen laiidanpala
oli asetettu tukin päälle niin, että se
pysyisi tasapainossa. Se oli pantu sii­hen
suorittamaan pimtarin i-lrkaa eri­kokoisia
kivfä rivissä vferessä ja iso
paperipinklva ja kirvesi toisella • puolella.
Se oli tietysti silisi, että isoilta kaloilta
saa nirrin pois -—hm, jp alkoi valjeta.
Siinä oli koppaa, sankoa ja vaikka mm-käkokoista
vatia.. ¥hä atemmj^si siir­tyi
-lyhty. Siinä ioli pöydältä maiahan
asti-y^€^yvä^pinfl|tesi v-:,.-;:-: ^r^v;---^'
^Ahvenet. 1 Smk kopallineu ämpärillä
mitaten
Katsoimme Niilon kanssa toisiamme
ja -pyrskähdimme-'-nauruun. -Miten'^va­pauttavalta
tuo nauru tuntuikaan synk­kien
ajatusten tuoman painostuksen jäl-
Jieen. Hoksasimme, mitä-tuo koko hom-
, ma tarkoitti. Kottikärryt ja rattaille
pantu koppa oli asetettu rantaan, jot­ta
niillä saa mul^amas vetää kalat kala-pöydälle.
Kalapöydän vieressä oli iso
saasvi. Tietysti siihen sai kaataa pikku­kalat
ja lappoa kauhana olevalla kat­kenneella
airolla puntariin. — Ollapa
nyt edes yksi kala panna aamuksi pun­tariin
jotta näkisivät, että leikki on
ymmärretty.
Minä vannoin englanniksi, noiduin
ranskaksi (osaan ranskaksi vain hävyt­tömät
sanat, mutta eihän Niilo niitä
ymmärtänyt), Niilo suomeksi, että seu­raavana
aamuna näytämme, kuka vii­meksi
nauraa. Niin erkanimme ja lu­pasimme
aamulla kello 6 aikaan olla
paikan päällä.
'Eteisen ovi oli raollaan ja kun ssn
kiskaisin auki, kiljaisin kauhusta, sillä
röykkiö höröttävää ihmismassaa kaa­tui
päälleni. Siinä olivat suvim van­hemmat
polvillaan ja päälletysten kuun­telemassa
ovenraossa seurauksia, vesat
olivat nukkumassa,, .i Mukaani ottamani
lyhty juoksutettiin takaisin paikoilleen,
sillä isäni, veljeni, serkkuni äiiehen ja
•Helsingin herran veneet eivät olleet vielä
palanneet. Heidän piti käydä läpi sama
elämys kuin meidänkin.
Miehet olivat jo käyneet saunassa ja
nyt lähdimm me, '^akät" \Tiorostamme.
Miten silloista olikaan. Otimme kovat
löjdyt ja juoksimme jär\^een vilvöttele-maan.
"KiiuBmme airojen loisketta, jos­ta
päättelimme yhden -'i/enelastln^ölevan
tulossa. Juoksimme, takaisin saunaan
ja otimme ''giljotiinilta:' otetun'lyhdyn
ja-veimme ••sen m"ajskkapaik-alle.. jyas--..
•toniiina.- jäimme saunan. seinustalle - sea-
•-raamaan mitä-seiiraava ••venelasti-tuumii. •
H^-ttiKvät.lähelle -lantaa,^ mutta; eivät,
aivan perille, saakka. .Ihmeteltiin ,ja-,
siuoailtiin, .-'käännettiin vene. ja .^tpltiin ..
laiturin toiselta puolen 'mäihin. Läh­dettiin
- hiipimällä etiikomarassa "•-vaanien
•'"giljotiinia--' kmi . Jo -nskalsivat, suo-- -
-Tistu^a kun pääsivät lähelle, '--Sama. tar­kastus
kuin meilläkin. Ääni kantautui
koniimme selvästi, imn. oli -.niin --tyj-niv
-\i, miten meitä pyrskytti. Siinä kirot­tiin
huonoa kalaonnea,, mikä heilläkin
oli ollut.
^-Pähus.k^jn ei saatu yJitäkään-kalaa,.-
etlä saisivat imieuat sitä aamulla jyr­siä'',
sanoi toinen biidiistä. •
"Mt^Huaäiin saunaan nvt fa aamulla
aikaisin -ylös :'näyttäm.ää-n^: mistä- puus-
. ta lusikat tfehdääB/''-F V ^^^^
Jo • luli iBeille ••&!, -kmi- -röiehet' •aikoi­vat
-lähestyä .-saunaa lyhty-ko-urassa.
Päästimme seMsisen intiaaafhuudon. et­tä
naapurin "lehmät peEstjivät siinä
määrm, etteivät antaneet aamulla mai­toa",
kertoi seuraavana päivänä naa­purin
Väinö, joka oli alun antanut koko
''giljotiinihommalle" ja tuli seuTaavana
aaniuea kalajonoon. ¥sadlmme iiiiehiä
- jättämään lyhdyn, .sa-nsan- :.Gvea -'.taalise
ja odottamaan kauniisti kun me vih­domme.
Ihmeen -kiitisti 'he suostuivat
ja olivat -hiljaa. Myöheirrmin" saimme
kuulla, että he olivat ^saunan pienestä
ikkunasta nähneet elokiivia . . .
•Meidän ;oli km teakin' tettäva 'lyhty
: heiltä -saunasta .'keslcen- pois, •"-kun kuu-
•Jimme-.isän ja-'veljeni-^irojen--loisketta. •
.He -&wM '-0i|eet---ÄÄ--^liiiiiiM»ritiiiiIelIa,
-'. liekö •-•sii^fön -• vailiiittsttiit :.'he-idäakin,-.liuo-
- -no' ;ka;laönnensa, • IsäHOlti^iyfedyn.,•'oraali-kelista'',:|
Jtj1i?d$i>sen^sam^
'tisi: "Benteleen^iim-HteulÄtv-^ •--•••Yritin
. -. kah^llji ,-msirltella "-isäii- "--ymmäftämään -
-. leikin,- "pintta- hä-n; painmfpafen^ille: päät-
^.;täv|fs^.V^^^f^t1^^|, ;
,- onaistiiii".- ^-^^-i:;
.... 'Meitä- .'naisia••••€! •-•oi-käln-n^^^
'" vaan •'meni-pöne' • k^ttiöcm- - panimme
"sajuv^i-den'': kiehumaan. :Ja mijn;siinä
tarlnt/itiin • :^-d§nyöhön ^^saakka, :.-mu3st.el-tiin
.iapsims^iko|en.-;t.apaJitu.niia. .-Muis*
telimme ikävöiden äitiä.. Ollapa hän»?
Idn nyt joukossamme, niin ^lisi-vilom
rajaton. Muttä^iti oli kaviii väsyneenä
ja sairaana saanut Jättää kal^deksan las­taan
vaiEe heidän min-kipeästi tarvitse­maansa
hoivaa. Olin silloin jo lähdössä
tähän jmaahan,. mutta, pitkitin lähtöäni,
kun tiesin äidin viimeisten hetkien ole­van
kysymyksessä. Jospa meillä olisi
ollut silloin varaa ja me ig^pset vähän
vanhempia, niin ei olisi äidin niin käy­nyt.
Kerroin siskolleni öeliville^ja Este­rille,
jotka olivat siMoia-hyiäffi^^
sekä Reino-velijelleni, joka oli äidin kuo­leman
sattuessa vasta 3 vuoden ikäinen,
yhtä ja toista, mitg äidistä-oli jäänyt
mieleeni.
Reinoa näytti liikutta;van enitnmän
seuraava tapaus: Äiti oli jo haudattu
ja meille oli tilattu pesutupa. Olin sil­loin
jo poissa työstä, sillä iiiatkani oli
heti äidin kuoleman jälkeen päivätty.
Isä oli aikaisin aamulla' noussut laitta­maan
pesutupaan jvalkeaa ja sen tehty­ään
pannut kahvipannun tulelle, herät­täen
sitten vasta minut. Silläaikaa kun
minä join kahvia, meni isä lisäämään
puita pesutuvan uuniin. Miten säikäh-dinkään,
kun hän juoksi takaisin (a-suimine
isossa osaketalossa, jossa- pesu­tupa
oli kellarissa) huutaen: ''Tulipalo,
tulipalo!"^ Minä olen sytyttänyt tuli­palon
pesutupaan!'" Hän oli aivan
kauhun kangistama ja valkea kuin palt­tina.
Minä juoksin yläkertaan, missä
tiesin eräässä perheessä :olevaB puheli­men
ja soitin palokunnan. Voi sitä
sekamelskaa, niinkä tulipalo sai aikaan,
Palokuntalaiset ruiskuttiift pesutnvan
täyteen vettä ja kun savit oli Mlven-tynyt,
oli itkussaaii pitdemistä, On-r
iieksi vaatteet ..olivat, paljossa hikoamas­sa,
m^tta mikä törky niiden päällä oli.
Tuhkaa ja palaneita- havunneulasia.
Kun isä.oli panniit>halk<)ja pesään
ja kuivaneita kuusenoksia päälle, oli tuli
äkliTä polttanut kuusenoksat-ja tuonut
"•valkean aivanpesän .suiÄunj-.-missä oli
- puita.. pinossa .ja ' m •olivat.--.syttyneet
tuleen. - Kun isä oli avajsmit pesutu-
• van 'oven, 'olivat- liekit saaiieef vedosta
yllykettä.
Eihän siinä muu anttamt muöta' kuin
.'ryhtyä .siivoustyöhön . ja •sen. •-arvatte,
•kuinka kauhea• oM---säa€la sitä-pyT-l
puhtaaksi. Reino-veljeni istui koko
'ajan .halon päälä,. -enkä --.saa^nut--häntä
ulos - toisten, kanssa -ItlfcMmäin. -'Hän
katseli. pesatuvan -ikku-nasta ••ij|o3^'tai-
'•^lalle ja-fcysjri:
^'Meri. jos minä Joisin tuota-livekireä.
il
i !
,4 i
o ,1 ' l
Uk! <
l I
'V
•o:
\-anui
rantoji
taiseks
Mut
taa. sa
man ai
Kun
Kyröni
Konnin
mea-t U
ole vl^l
il' !
M i i
keaa et
Siinä OI
ri jalko;
• n4
1 -it
sinisenä
siitär^.-ki
muualta,
3en,neva
kolmiseii
limlt^vai
•:i|,;
1-,'. siitä.'^ettj
•1^
•;•• >i
vat.-.puis;
I ktilttjiiiril
tiMi-pääsi
\ puisti>jen5
\ät« tasäi
reupian>.i
nc-^väat>
^..iuoyutiil^sj
j kiinlp;-jij
j tieii-lopirtc
talolla pui;
sässähyj;!!
set .ovat: k
maastai,-m
ej.lähdg.ki^
lia ja.ainal
pitää olla p
lä — se on
No, aje'
edelleen-j^v
tpiaet vanh
toiset nuor
taan- hohta'
vunvesojen
jo Ilkan n
nrtiossa va
tai oikeasta;
v."loi4 Vi
I niäisen 3dr:
I , iso museoral
' entinen s
| | I "la"-, joka ny
museoiden
' ' inylljkin kei
. ' r 'mikkien naii
|: 1 'ä ja yhteisi
i ^a- Etempä
Hih m.
''in pääsisin
^^^in piki
5^(lessä. Lt
Amer:
•^•^i^tcn pikk
Ij-^umaan. joi
'^i'<?nlai5ta h
•i tar\itse
' '^'Murusia
J-AIXAKTAIXA löUI^CKIJI-H M tEÄIVÄNÄ, 1950