1957-12-14-03 |
Previous | 3 of 24 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
t diletantti. öiirtvT
ahtuu kuin huö
ia Bapl^lgjista. Mo.
i - l y ö ^ i l kepillä ja
isterinjohtajan heilui.
—. 'Kukapa ei oliä
n musiikinharrastus
murhan tapahtuvan,
i laulaessa. I^rraste-paksui
•villahuivi kau
tetee useinkiij laula
tai^rt^suuren]harras.
la kuff-iuulotä omista
aattaä' • • harrastelijan
la konserttilavalle -
retty taiteilija.
:uaihineitä. laulaja
läksi,'A^äikka'hänellä
tapahtui "kauhean'
ideff tämän suunnan
ikassa; Iskelniämusii
merkillistä jatkuvan
Dkeinoina käytetty jo
h soittimen Jlvuin ih
istiiiyä kuuntelija so
Irrtättilisiikinmelkei
let herättävät hänel
tehdä"äivan toiselli
laävifttäakseen, jote
iefl'ii)ei'ehtj''misen lii
lat Voivat tulla opetj
*niksi£".-Jonkin aja
ih-iukäh, -viikset ta
• äutl^ä'"kövih vähä
ömaimerkityksens
ajaha;' V
1,^'jöiden el ole kosj
litelevät hj^in ter
iirapussä,'mutta ääJ
kuin' elokuvatähdet!
tömälla jousiella varl
isen aanmau
isikori'välillä liene
mmiattimuuakko
isänben siitä makse
5 maföaä siitä, ett]
tfelijk soittaa miele
Liunnella;' ihiiaiseks
ludesta jä kohtelia
lärrastajät saatta^^
kko", silla heissä
L : Antoiättimuusil
lastaan ja halvel
L itse jäädä diletaij
rrastuksefcsij v
jlää amfeätti
m ammattiala, jo:
isi heittäytyä mui
is '^harrastelija
llä he voivat jos
^at sitä parhail
ekaän sitä sanow
sa puuhaaville, si
an.
MINÄ.
LINEN
a punaisen 'kirjav
tä riimitetään "scai
;n 'samanlainen ki"
hevosen.
olisi h>'\nnkin P<
nkin vaarattomalt^
käärmeen nähtyäa
eri kanssa, silla 5
imriiistä'käärmein
. . - ' . I I . '
remät ovat aiheu
n' usem kuoleinai
a hyvin varovainf
« käärmdden tm
kä on myrkylBo*
IDA AALBERGrN SYNWAAÄST^
Suomalaisen teatterin historia ei tunne loistavampaa nimeä kuin Ida
AalbergJanka syntymästä jo^^^^ 4. päivänä tuli kuluneeksi sata vuotta.
Nhtd on säilyttänyt vuoksi, että se oli ensimmäinen
kansainvälistä suuruusluokkaa nuoressa teatterissamme, ja ensimmäinen,
joku vci^suontalaisen teatteritaiteen eurooppalaiseen tietoisuuteen. Monet
seikat Ida Aalbergin elämänvaiheissa tekevät hänen urastaan poikkeuksellisen,
melkein tarunomaisen nousun mökintyttärestä paroonittareksi. Silloisissa
oloissamme suuret voitot, mutta myös vastoinkäymiset vuorottelivat
hänen taiteilijantiellään, mutta taiteilija näytti raivaaimn siinä tarmokkaan
määrätietoista tiraansa yhä eteenpäin. Jälkimaailmalle Ida Aalber gin
näyttelijänlaatu kuvastuu kiehtovan .monivälkkeisenä ja väkevänä, voimakkaana
persoonallisuutena lukuisten taiteilija-aikalaisten kuvauksissa
ja muistelmissa.
IDA taiteilijantarina on
eräiltä piirteiltään hyvin ty^Tjillisesti
suomalainen, ennenmuuta. lähtökohdaltaan,
ja tuli sellaisena niin merkitykselliseksi
suomalaiskansalliselle kulttuurille.
Niinkuin lukuisat muut nuoren suomalaisen
taiteen suurimmat nimet, Ida
Aalberg nousi kansasta, ei silloisesta sivistyneistöstä.
Tosin hänen vanhempansa,
Antti ja Charlotta Ahlberg, kuuluivat
nuoruudessaan silloisen hämäläis-kartanoiden
^'korkeampaan" palvelus-kuntaan,
olivat saaneet jonkun verran
oppia ja sivistystäkin, ja varsinkin Antti
Ahlberg oli myös huomattavan lahjakas
mies, joka osallistui Janakkalan pitäjän
yhteisiin rientoihin jo siihen aikaan
kun Ida-tytär syntyi iLeppäkosken
. kartanon siyurakiennuksessa. Pian tämän
jälkeen Aritti Ahlberg siirtyi rautatien
palvelukseen, ja perheen pitkäaikaiseksi
kodiksi tuli Leppäkosken aseman
lähellä sijaitseva ratamestarin
asunto. Kodin tasoa osoittaa s^kin, että
vanhemmat parhaansa mukaan hankkivat
lapsilleen koulusivistystä. Vanhimmasta
seuraava Ida sai mm. käydä Helsingissä
hienojen perheiden pikkulasten-koulua
ja vuoden ajan suonxalaista tyttökouluakin,
sen jälkeen jatkui koulu kotipaikkakunnalla
parin vuoden ajan.
Aivan ilman pohjasivist}/stä Ida Aalberg
ei siis aloittanut taiteilijanuraansa.
Alutta kun hän otti ensiaskeleensa näyttämöllä-
kotikylässään suomalaisten ylioppilaiden,
järjestämissä "iltahuveissa"
1 örvuotiaana sievänä neitosena, hän oli
.päässyt mukaan "kansan naisena", ja
hänen ensimmäiset roolinsa olivat palvelijattaren
rooleja. Vielä kauan Suo-nialaiseen
Teatteriin tultuaan riuori Ida
sai esittääkseen vain^-naivien, luonnon-raikkaiden
tyttöjen Osia ja häntä pidettiin
yksinkertaisena, jopa hiukan tyh-mänä
ja oppiimattomana neitosena. Idan
sosiaalinen lähtökohta hidasti hänen alkukehitystään,
mutta toisaalta jo hänen
määrätietoinen lähtönsä karkaamalla,
kotoaan Leppäkoskelta tohtori Bergbomin
luo Arkadia-teatteriin, ja hänen
rohkea pyrkimyksensä teatterin näyttelijättäreksi
17.^otiaana rahattomana
maalaistyttönä todistaa, että hänellä oli
sekä lahjoja että tietoisuutta kutsumuksestaan
ja lisäksi harvinaisen hijaa tahtoa
viedä toiveensa päätökseen.
Tarkkasilmäinen ja . kaukonäköinen
tohtori Bergbom oivalsi varmaan jo ensi
kohtaamisessa nuoren Idan piilevät
mahdollisuudet. Joka tapauksessa hän
kiinnitti suuremmitta epäilyksittä tytön.
Suomalaiseen Teatteriin joulukuussa
teatterin toiset toimintavuotena.
nostuneena hänen kehitystään niinäkin
alkuvuosina, jolloin Ida todettiin vain
"sieväksi, viehättäväksi neitoseksi".
Idan aseena oli kuitenkin jo tällöin kaunis,
sointuva suomenkieli, joka ei muuten
ollut nuoren suomalaisen teatterin
vahvimpia puolia. Hän oli luonnonrai-kas,
olemukseltaan viehättävä tulokas,
jonka näyttelemisestä useimmiten käytetyt
adjektiivit olivat "sievä ja suloi-
1874.
piti hänet toiminnassa ja seurasi kiin-nen
Idan varhain ilmennyt kunnianhimo
tähtäsi varmasti jo alkuvaiheissa kuitenkin
' pitemmälle ja korkeammalle.
Ratkaiseva oli hänen ensimmäinen opintomatkansa
Dresdeniin v. 1878, jolloin
hänen opettajansa, kuuluisa saksalainen
nä(y'ttelijätär Marie Seebach havaitsi
hänen tragedienne-kykynsä, haltioi-
. tuvan, eläytjonisensä ja suuren tunnevoiman,
joista Ida Aalberg myöhemmin
tuU niin kuuluisaksi.
Kotiin palattuaan Ida alkoi nopeasti
kypsyä suuriin tehtäviin. Ensimmäinen
ja ratkaiseva voitto oli Ibsenin päivänpolttava
Nooran rooli, jonka Ida Aalberg
esitti ensi kerran 1880. Silloinen
huomatta;vin teatleriarvostelija Emil
Nervander kirjoitti Morgonbladetiin:
"Nooran roolilla on neiti Aalberg kieltämättä
astunut todellisen taiteilijattaren
arvoon :—". Ida Aalberg kohosi tämän
jälkeen Arkadian huomattavimmaksi
näyttelijättäreksi, ja samalla al-
, koi hänen ja Bergbomin yhteistyössä se
, Ibsenin näytehnien esityssarja, joka yhdessä
muun eurooppalaisen draamakir-jallisuuden
kanssa loi varsin lyhyessä
ajassa suomalaiselle teatteritaiteelle
eräitä ^en suuria kohokohtia.
Bergbomin ja Ida Aalbergin yhteistyö
suomalaisen teatteritaiteen kehityksessä
oli onnellinen yhteenosuma, jonka
ansiosta varmaan teatteritaide meillä
niin nopeasti vakiintui kansalliseksi taiteeksi.
Mutta selvästi silti Idan ura kulki
hänen itse viittomaansa ja tavoittamaansa
tietä. Nuoren lahjakkaan näyttelijättären
kunnianhimo ei pysähtynyt
kotoiseen kilvoittelukenttään, joka ensimmäisten
ratkaisevien voittojen jälkeen
ehkä näyttäytyi liian vähän vaativana.
Ida Aalberg oli suuren Sarah
Bernhardin aikalainen ja ennenpitkää
hänkään ei tavoitellut vähempää kuin
eurooppalaista kuuluisuutta. Voitaneen
sanoa, että Ida Aalbergin pyrkimys
ylittää oman maan rajat avarsi ja rikastutti
hänen omaa taidettaan. Vierailut,
esiintymiset Pietarissa, Unkarissa, Tuk-hohnassa,
Norjassa, Tanskassa ja oma
kiertue Saksassa ja Venäjällä nostivat
hänen näyttelijäntaiteensa epäilemättä
ei vain eurooppalaiseen tietoisuuteen,
vaan myös eurooppalaiselle tasolle. Vuosisadan
alussa Ida Aalberg tunnustettiin
pohjoismaiden suuriirimaksi näyttelijättäreksi.
,
Suuret taA-oitteet katkaisivat useaan
otteeseen Idan työskentelyn kiömaläiseri
teatterin piirissä ja särkivät yhteistyön
Kaarlo Bergbomin kanssa. Vuosisadan
vaihteessa kuuluisa näyttelijätär ehkä
myös tunsi Jo kasvaneensa irti Bergbomin
taideihanteistav^-Mutta lyhä uudelleen
Bergbomin teatteriin palaten
hän kuitenkin loi suurimmat, unohtu-matomimmat
roolinsa; Ofelian, Kirsti
Flemingin, Ilaria Stuartin, Kleopatran,
lady Macbethin, Magdan, Kamelianaisen,
jotka antoivat suurimman loiston
nuorelle suomalaiselle teatterille ja säteilivät
kauas yli maan rajojen. Maine
ja menestys sai riäyttelijättären tuntemaan
omat kotoiset kentät liian ahtaiksi,
tuli yhteenottpja, välienrikkoutumi-sia,
ylväitä dii^aneleitäkin, ja tuli myös
kausia, jolloin Idan suuren teatterityy-lin
ansioita ei aina tunnustettukaan.
Tunnettua on mm. välien rikkoutuminen
Kansallisteatterin kanssa, uuden
teatterirakennuksen vihkiäisjuhlassa
1902 ei suurta näyttelijätärtä muistettu
sanallakaan edes juhlapuheissa.
Mutta Ida Aalbergin tie oli tällöin jo
johtanut eurooppalaisille kilpakentille
ja suureen sosiaaliseen nousuun, sen-jälkeen,
kun hän v. 1894 oli solminut
toisen avioUittonsa teatteria harrastavan
pietarilaisen parooni Ue.xkull-Gyllen-bandin
kanssa. Hän sai Kansallisteatterissakin
korvauksen ei vain vierailijana,
vaan myös kiinnitettynä ohjaajana vuosina
1909—11. Usein,^ varsinkin elämänsä
viime vuosina Ida .\alberg sai kuitenkin
kokea myös teatterin intrigejä, yleisön
kylmyyden ja maineen epävakai-
^liden. •
Hänen uransa oli pitkä, hän esiintyi
Kansallisteatterissa vielä 1914 viettäes-sään
taiteensa 40-vuotisjuhlaa. Teatteritaiteen
ihanteet olivat jo muuttuneet,
aika jättäi^ t omat jälkensä. Mutta tässä
taiteilijajuhlassaan, joka vietettiin
vuosi ennen Ida Aalbergin poismenoa
— hän kuoli Pietarissa tammikuun 17
päivänä 1915 — Suomen suurin näyt-telijätäir
sai kuitenkin vielä voimak«
kaasti tuntea Suomen kansan ihailun ja
kunnioituksen. Tässä juhlassaan Ida
myös antoi kauniin - r - vaikka kenties
ei aivan yhtä paikkansapitävän - r - tunnustuksensa
Kaarlo Bergbomille ja suomalaiselle
kansallishengelle, jotka olivat
tehneet hänestä sen mitä )iän oli.
Ida Aalbergin taiteilijapersoonallisuus
on askarruttanut ja kiehtonut jälkipolvia,
hänen näyttelijänlaatuunsa on kohdistettu
intoutuneita adjektiiveja, mutta
myös kritiikkiä. Monista aikalaisten
kmrauksista saa ehkä havainnollisemman
ikuvari hänen persoonastaan kuin
varsinaisesti taiteellisista suorituksistaan.
Antoisimman, vivahdusrikkaim.-
man karakteristiikan on antanut muistelmissaan
Elli Tompuri, joka itse nuorena
näyttelijättärenä sai tilaisuuden
tarkkailla suurta kolleegaansa "julki
ja sisäpuolelta".
Varhaisimpia karakterisointeja on aikalaisen
Juhani .Ahon nuorena ylioppilaana
saama vaikutelma Ida Aalbergin
Juliasta, josta hän kertoo Uudessa Suomettaressa
heinäkuussa 1881: "Ida Aalbergin
silmät olivat suuret ja tummansiniset,
iho vaalea ja samoin tukka.
Koko hänen ulkonainen olentonsa teki
hiukan kylmähkön vaikutuksen. Mutta
temperamentiltaan hän oli tumma ja
syvsL, miltei synkkä. Vienona ja hentonakin
hän seisoi kuin jonkin uhkaavan
kohtalon kehyksissä, enkä ole nähnyt
ketään näyttelijää, jossa siirtyminen
ilon ja onnen ilmeestä synkimpään suruun
ja epätoivoon, vaihdos naurusta,
kyyneliin olisi tapahtunut niin äkkiä ja
välittömästi ja Uskottavasti kuin hänes-sa.
'7
Nuori Eino Leino oli kriitillisyydes-tään
huolimatta loppuun saakka Ida
Aalbergin taiteen vannoutunut ihailija,
ja hän puolestaan mm. kirjoitti nä(;/tte-lijättären
30-vuotistaiteilijajuhlan aikaan
Valvojassa: "Ida Aalbergin taitei-lijaluonteen
keski^s on väkevä, leimuava
intohimo, suuret, alkuperäiset tunteet
ja tunteiden muodot. Intohimo
eri muodoissaan on mielestäni Ida
.Aalbergin tuhatsärmäisen taiteilija-luonteen
perusominaisuus".
Tompuri mainitsee Idan luonteen-omaisimman
ijmaisuniiTödon vuosisadan
vaihteessa olleen raivon, vihan purkauksen.
Mutta hän käyttää myös Idan Viime
vuosien maineikkaimmasta roolista
Hedda Gablerista sellaisia tunnussano-
I
i
?
I
h t I
I
Gordon Sinclair lienee Canadan tunnetuin sanomalehtipersoo-nallisuus.
Varmaankin on vain harvoja sellaista, jotka eivät
ole lukeneet hänen artikkeleitaan tai kuulleet hänen ääntään
radiossa tai televisiossa. Toiset pitävät hänestä ja hänen mielipiteistään,
toiset eivät. Hänen sylissään oleva pikku poika ehkä
kuuluu ensifcsintainittuihin.
Lauantaina* joulukuun 14 päivänä. 1957
,. i, i y <• o V ^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 14, 1957 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1957-12-14 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki571214 |
Description
| Title | 1957-12-14-03 |
| OCR text | t diletantti. öiirtvT ahtuu kuin huö ia Bapl^lgjista. Mo. i - l y ö ^ i l kepillä ja isterinjohtajan heilui. —. 'Kukapa ei oliä n musiikinharrastus murhan tapahtuvan, i laulaessa. I^rraste-paksui •villahuivi kau tetee useinkiij laula tai^rt^suuren]harras. la kuff-iuulotä omista aattaä' • • harrastelijan la konserttilavalle - retty taiteilija. :uaihineitä. laulaja läksi,'A^äikka'hänellä tapahtui "kauhean' ideff tämän suunnan ikassa; Iskelniämusii merkillistä jatkuvan Dkeinoina käytetty jo h soittimen Jlvuin ih istiiiyä kuuntelija so Irrtättilisiikinmelkei let herättävät hänel tehdä"äivan toiselli laävifttäakseen, jote iefl'ii)ei'ehtj''misen lii lat Voivat tulla opetj *niksi£".-Jonkin aja ih-iukäh, -viikset ta • äutl^ä'"kövih vähä ömaimerkityksens ajaha;' V 1,^'jöiden el ole kosj litelevät hj^in ter iirapussä,'mutta ääJ kuin' elokuvatähdet! tömälla jousiella varl isen aanmau isikori'välillä liene mmiattimuuakko isänben siitä makse 5 maföaä siitä, ett] tfelijk soittaa miele Liunnella;' ihiiaiseks ludesta jä kohtelia lärrastajät saatta^^ kko", silla heissä L : Antoiättimuusil lastaan ja halvel L itse jäädä diletaij rrastuksefcsij v jlää amfeätti m ammattiala, jo: isi heittäytyä mui is '^harrastelija llä he voivat jos ^at sitä parhail ekaän sitä sanow sa puuhaaville, si an. MINÄ. LINEN a punaisen 'kirjav tä riimitetään "scai ;n 'samanlainen ki" hevosen. olisi h>'\nnkin P< nkin vaarattomalt^ käärmeen nähtyäa eri kanssa, silla 5 imriiistä'käärmein . . - ' . I I . ' remät ovat aiheu n' usem kuoleinai a hyvin varovainf « käärmdden tm kä on myrkylBo* IDA AALBERGrN SYNWAAÄST^ Suomalaisen teatterin historia ei tunne loistavampaa nimeä kuin Ida AalbergJanka syntymästä jo^^^^ 4. päivänä tuli kuluneeksi sata vuotta. Nhtd on säilyttänyt vuoksi, että se oli ensimmäinen kansainvälistä suuruusluokkaa nuoressa teatterissamme, ja ensimmäinen, joku vci^suontalaisen teatteritaiteen eurooppalaiseen tietoisuuteen. Monet seikat Ida Aalbergin elämänvaiheissa tekevät hänen urastaan poikkeuksellisen, melkein tarunomaisen nousun mökintyttärestä paroonittareksi. Silloisissa oloissamme suuret voitot, mutta myös vastoinkäymiset vuorottelivat hänen taiteilijantiellään, mutta taiteilija näytti raivaaimn siinä tarmokkaan määrätietoista tiraansa yhä eteenpäin. Jälkimaailmalle Ida Aalber gin näyttelijänlaatu kuvastuu kiehtovan .monivälkkeisenä ja väkevänä, voimakkaana persoonallisuutena lukuisten taiteilija-aikalaisten kuvauksissa ja muistelmissa. IDA taiteilijantarina on eräiltä piirteiltään hyvin ty^Tjillisesti suomalainen, ennenmuuta. lähtökohdaltaan, ja tuli sellaisena niin merkitykselliseksi suomalaiskansalliselle kulttuurille. Niinkuin lukuisat muut nuoren suomalaisen taiteen suurimmat nimet, Ida Aalberg nousi kansasta, ei silloisesta sivistyneistöstä. Tosin hänen vanhempansa, Antti ja Charlotta Ahlberg, kuuluivat nuoruudessaan silloisen hämäläis-kartanoiden ^'korkeampaan" palvelus-kuntaan, olivat saaneet jonkun verran oppia ja sivistystäkin, ja varsinkin Antti Ahlberg oli myös huomattavan lahjakas mies, joka osallistui Janakkalan pitäjän yhteisiin rientoihin jo siihen aikaan kun Ida-tytär syntyi iLeppäkosken . kartanon siyurakiennuksessa. Pian tämän jälkeen Aritti Ahlberg siirtyi rautatien palvelukseen, ja perheen pitkäaikaiseksi kodiksi tuli Leppäkosken aseman lähellä sijaitseva ratamestarin asunto. Kodin tasoa osoittaa s^kin, että vanhemmat parhaansa mukaan hankkivat lapsilleen koulusivistystä. Vanhimmasta seuraava Ida sai mm. käydä Helsingissä hienojen perheiden pikkulasten-koulua ja vuoden ajan suonxalaista tyttökouluakin, sen jälkeen jatkui koulu kotipaikkakunnalla parin vuoden ajan. Aivan ilman pohjasivist}/stä Ida Aalberg ei siis aloittanut taiteilijanuraansa. Alutta kun hän otti ensiaskeleensa näyttämöllä- kotikylässään suomalaisten ylioppilaiden, järjestämissä "iltahuveissa" 1 örvuotiaana sievänä neitosena, hän oli .päässyt mukaan "kansan naisena", ja hänen ensimmäiset roolinsa olivat palvelijattaren rooleja. Vielä kauan Suo-nialaiseen Teatteriin tultuaan riuori Ida sai esittääkseen vain^-naivien, luonnon-raikkaiden tyttöjen Osia ja häntä pidettiin yksinkertaisena, jopa hiukan tyh-mänä ja oppiimattomana neitosena. Idan sosiaalinen lähtökohta hidasti hänen alkukehitystään, mutta toisaalta jo hänen määrätietoinen lähtönsä karkaamalla, kotoaan Leppäkoskelta tohtori Bergbomin luo Arkadia-teatteriin, ja hänen rohkea pyrkimyksensä teatterin näyttelijättäreksi 17.^otiaana rahattomana maalaistyttönä todistaa, että hänellä oli sekä lahjoja että tietoisuutta kutsumuksestaan ja lisäksi harvinaisen hijaa tahtoa viedä toiveensa päätökseen. Tarkkasilmäinen ja . kaukonäköinen tohtori Bergbom oivalsi varmaan jo ensi kohtaamisessa nuoren Idan piilevät mahdollisuudet. Joka tapauksessa hän kiinnitti suuremmitta epäilyksittä tytön. Suomalaiseen Teatteriin joulukuussa teatterin toiset toimintavuotena. nostuneena hänen kehitystään niinäkin alkuvuosina, jolloin Ida todettiin vain "sieväksi, viehättäväksi neitoseksi". Idan aseena oli kuitenkin jo tällöin kaunis, sointuva suomenkieli, joka ei muuten ollut nuoren suomalaisen teatterin vahvimpia puolia. Hän oli luonnonrai-kas, olemukseltaan viehättävä tulokas, jonka näyttelemisestä useimmiten käytetyt adjektiivit olivat "sievä ja suloi- 1874. piti hänet toiminnassa ja seurasi kiin-nen Idan varhain ilmennyt kunnianhimo tähtäsi varmasti jo alkuvaiheissa kuitenkin ' pitemmälle ja korkeammalle. Ratkaiseva oli hänen ensimmäinen opintomatkansa Dresdeniin v. 1878, jolloin hänen opettajansa, kuuluisa saksalainen nä(y'ttelijätär Marie Seebach havaitsi hänen tragedienne-kykynsä, haltioi- . tuvan, eläytjonisensä ja suuren tunnevoiman, joista Ida Aalberg myöhemmin tuU niin kuuluisaksi. Kotiin palattuaan Ida alkoi nopeasti kypsyä suuriin tehtäviin. Ensimmäinen ja ratkaiseva voitto oli Ibsenin päivänpolttava Nooran rooli, jonka Ida Aalberg esitti ensi kerran 1880. Silloinen huomatta;vin teatleriarvostelija Emil Nervander kirjoitti Morgonbladetiin: "Nooran roolilla on neiti Aalberg kieltämättä astunut todellisen taiteilijattaren arvoon :—". Ida Aalberg kohosi tämän jälkeen Arkadian huomattavimmaksi näyttelijättäreksi, ja samalla al- , koi hänen ja Bergbomin yhteistyössä se , Ibsenin näytehnien esityssarja, joka yhdessä muun eurooppalaisen draamakir-jallisuuden kanssa loi varsin lyhyessä ajassa suomalaiselle teatteritaiteelle eräitä ^en suuria kohokohtia. Bergbomin ja Ida Aalbergin yhteistyö suomalaisen teatteritaiteen kehityksessä oli onnellinen yhteenosuma, jonka ansiosta varmaan teatteritaide meillä niin nopeasti vakiintui kansalliseksi taiteeksi. Mutta selvästi silti Idan ura kulki hänen itse viittomaansa ja tavoittamaansa tietä. Nuoren lahjakkaan näyttelijättären kunnianhimo ei pysähtynyt kotoiseen kilvoittelukenttään, joka ensimmäisten ratkaisevien voittojen jälkeen ehkä näyttäytyi liian vähän vaativana. Ida Aalberg oli suuren Sarah Bernhardin aikalainen ja ennenpitkää hänkään ei tavoitellut vähempää kuin eurooppalaista kuuluisuutta. Voitaneen sanoa, että Ida Aalbergin pyrkimys ylittää oman maan rajat avarsi ja rikastutti hänen omaa taidettaan. Vierailut, esiintymiset Pietarissa, Unkarissa, Tuk-hohnassa, Norjassa, Tanskassa ja oma kiertue Saksassa ja Venäjällä nostivat hänen näyttelijäntaiteensa epäilemättä ei vain eurooppalaiseen tietoisuuteen, vaan myös eurooppalaiselle tasolle. Vuosisadan alussa Ida Aalberg tunnustettiin pohjoismaiden suuriirimaksi näyttelijättäreksi. , Suuret taA-oitteet katkaisivat useaan otteeseen Idan työskentelyn kiömaläiseri teatterin piirissä ja särkivät yhteistyön Kaarlo Bergbomin kanssa. Vuosisadan vaihteessa kuuluisa näyttelijätär ehkä myös tunsi Jo kasvaneensa irti Bergbomin taideihanteistav^-Mutta lyhä uudelleen Bergbomin teatteriin palaten hän kuitenkin loi suurimmat, unohtu-matomimmat roolinsa; Ofelian, Kirsti Flemingin, Ilaria Stuartin, Kleopatran, lady Macbethin, Magdan, Kamelianaisen, jotka antoivat suurimman loiston nuorelle suomalaiselle teatterille ja säteilivät kauas yli maan rajojen. Maine ja menestys sai riäyttelijättären tuntemaan omat kotoiset kentät liian ahtaiksi, tuli yhteenottpja, välienrikkoutumi-sia, ylväitä dii^aneleitäkin, ja tuli myös kausia, jolloin Idan suuren teatterityy-lin ansioita ei aina tunnustettukaan. Tunnettua on mm. välien rikkoutuminen Kansallisteatterin kanssa, uuden teatterirakennuksen vihkiäisjuhlassa 1902 ei suurta näyttelijätärtä muistettu sanallakaan edes juhlapuheissa. Mutta Ida Aalbergin tie oli tällöin jo johtanut eurooppalaisille kilpakentille ja suureen sosiaaliseen nousuun, sen-jälkeen, kun hän v. 1894 oli solminut toisen avioUittonsa teatteria harrastavan pietarilaisen parooni Ue.xkull-Gyllen-bandin kanssa. Hän sai Kansallisteatterissakin korvauksen ei vain vierailijana, vaan myös kiinnitettynä ohjaajana vuosina 1909—11. Usein,^ varsinkin elämänsä viime vuosina Ida .\alberg sai kuitenkin kokea myös teatterin intrigejä, yleisön kylmyyden ja maineen epävakai- ^liden. • Hänen uransa oli pitkä, hän esiintyi Kansallisteatterissa vielä 1914 viettäes-sään taiteensa 40-vuotisjuhlaa. Teatteritaiteen ihanteet olivat jo muuttuneet, aika jättäi^ t omat jälkensä. Mutta tässä taiteilijajuhlassaan, joka vietettiin vuosi ennen Ida Aalbergin poismenoa — hän kuoli Pietarissa tammikuun 17 päivänä 1915 — Suomen suurin näyt-telijätäir sai kuitenkin vielä voimak« kaasti tuntea Suomen kansan ihailun ja kunnioituksen. Tässä juhlassaan Ida myös antoi kauniin - r - vaikka kenties ei aivan yhtä paikkansapitävän - r - tunnustuksensa Kaarlo Bergbomille ja suomalaiselle kansallishengelle, jotka olivat tehneet hänestä sen mitä )iän oli. Ida Aalbergin taiteilijapersoonallisuus on askarruttanut ja kiehtonut jälkipolvia, hänen näyttelijänlaatuunsa on kohdistettu intoutuneita adjektiiveja, mutta myös kritiikkiä. Monista aikalaisten kmrauksista saa ehkä havainnollisemman ikuvari hänen persoonastaan kuin varsinaisesti taiteellisista suorituksistaan. Antoisimman, vivahdusrikkaim.- man karakteristiikan on antanut muistelmissaan Elli Tompuri, joka itse nuorena näyttelijättärenä sai tilaisuuden tarkkailla suurta kolleegaansa "julki ja sisäpuolelta". Varhaisimpia karakterisointeja on aikalaisen Juhani .Ahon nuorena ylioppilaana saama vaikutelma Ida Aalbergin Juliasta, josta hän kertoo Uudessa Suomettaressa heinäkuussa 1881: "Ida Aalbergin silmät olivat suuret ja tummansiniset, iho vaalea ja samoin tukka. Koko hänen ulkonainen olentonsa teki hiukan kylmähkön vaikutuksen. Mutta temperamentiltaan hän oli tumma ja syvsL, miltei synkkä. Vienona ja hentonakin hän seisoi kuin jonkin uhkaavan kohtalon kehyksissä, enkä ole nähnyt ketään näyttelijää, jossa siirtyminen ilon ja onnen ilmeestä synkimpään suruun ja epätoivoon, vaihdos naurusta, kyyneliin olisi tapahtunut niin äkkiä ja välittömästi ja Uskottavasti kuin hänes-sa. '7 Nuori Eino Leino oli kriitillisyydes-tään huolimatta loppuun saakka Ida Aalbergin taiteen vannoutunut ihailija, ja hän puolestaan mm. kirjoitti nä(;/tte-lijättären 30-vuotistaiteilijajuhlan aikaan Valvojassa: "Ida Aalbergin taitei-lijaluonteen keski^s on väkevä, leimuava intohimo, suuret, alkuperäiset tunteet ja tunteiden muodot. Intohimo eri muodoissaan on mielestäni Ida .Aalbergin tuhatsärmäisen taiteilija-luonteen perusominaisuus". Tompuri mainitsee Idan luonteen-omaisimman ijmaisuniiTödon vuosisadan vaihteessa olleen raivon, vihan purkauksen. Mutta hän käyttää myös Idan Viime vuosien maineikkaimmasta roolista Hedda Gablerista sellaisia tunnussano- I i ? I h t I I Gordon Sinclair lienee Canadan tunnetuin sanomalehtipersoo-nallisuus. Varmaankin on vain harvoja sellaista, jotka eivät ole lukeneet hänen artikkeleitaan tai kuulleet hänen ääntään radiossa tai televisiossa. Toiset pitävät hänestä ja hänen mielipiteistään, toiset eivät. Hänen sylissään oleva pikku poika ehkä kuuluu ensifcsintainittuihin. Lauantaina* joulukuun 14 päivänä. 1957 ,. i, i y <• o V ^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1957-12-14-03
