1955-12-03-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
johuksissa. Kyllä «e siitä sitten notkistuivat
ja taas oli lähdettäisi kalahom-miin.
Täti jo odotti ja nauroi, että kyllä
nytkin varmaan käy yhtä hullusti.
Pyysin häntä olemaan vakavana, jos
sitten onnistuisimme. Verkko^oli järvessä
kymmenessä minuutissa suorana
ja kalaa saimme. Olipa siiatkin tulleet
joukkoon.
K a l a ^ s sujui hy^-in aina viime vuosikymmeniin
asti, mutta sitten tuli joillakin,
jotka alkoivat myydä kalaa ja
niin vapautemme kahlittiin.
Nytkin täällä saa luvan kalastaa ver-koUa
kahtena päivänä viikossa! ja verkko
saa olla järvessä auringon noususta
laskuun, tuli sitten kaloja^tai ei. Autolla
pääsee kyllä aivan rantaan asti, mutta
eipä se paljon p>ataa täytä, sillä usein
on \'erkko tyhjä.
SS
Ki Uin käksi
(KUpakirjoUus)
KIRJ. HELINÄ
pitää koko kuukausi odottaa
ei ole ketään muutakaan
leen kääntyisi. Antero a s u i ^ ^ ^ f
luona tr>i«taicAl-c: . " " " l E jä
(Jatkoa)
AN T E R O kulki kiivain askelein asemalle
j a otti junan T u r k u u n j a sinne
saavuttuaan hän meni heti liikkeeseen,
jossa o l i töissä. Siellä heti sanott
i i n , että hän on saanut paikan Helsingissä.
M u t t a olivat jollakin tavalla i h -
Samoissa ollaan, ennen oli paijon
luonnon antimia, nyt ne ovat tiukassa,
joskin k u l k u j a 'työnteko on koneilla helpompaa.
—I—I.
K I I T O S
Haluamme lausua sydämelliset kiitokset siitä yllätyksestä, jonka järjestitte meille
13 päivä marraskuuta pieneen kotiimme muuttamisen merkeissä.
Kiitos siitä suuresta rahalahjasta sekä maukkaista syömisistä ja kahvista.
Erikoinen kiitos homman alkajille ja järjestäjille, Aulille, Tyynelle ja Idalle.
Kiitos myös teille jotka otitte osaa lahjaan, vaan olitte estetty saapumasta.
Kiitos myös teille, jotka ennen ja jälkeen tämän yllätyksen olette lahjoin ja
apua antaen meitä muistaneet.
Teitä kaikkia kiitollisuudella muistaen.
138 S. Windemere Ave.
SYLVIA JA SARA TUOMI
Port . 4 r t h U T , Ontario
itä parhainta onnea ja paljon
vielä lisää vuosia
hänen täyttäesään 60 vuotta, toivottavat allamainitut
sukulaiset ja ystävät:
Esther, Garth ja lapset
Bertha, Ralf ja Wayne
Lempi ja Oskar Simola
Lena ja Arne Simola
Victor Salo,
Copper Cliff, Ont.
Senja ja Vie. Jutila,
Wbrthington, Ont.
Lempi ja Kalle Korpela,
Long Lake. Ont.
Ida ja Vili Korpela,
Long Lake, Ont.
Axu-a, Lynn ja Ronald Buck
Netta Taimer
Martha ja John Saloranta
Mandi Kotila
Kay, Jenny ja Eero Kallio
Anni ja H. A. Skehar
Mr. ja mrs. H. L. Raketti
Jahnar Kiviranta
Amii ja Niilo Aho
Oiva Väisänen
.\iliin, Len ja Michelli Michaud
Allan, Aino ja O. Korkola
MatU Koski
TjThe ja O. Hinkkuri
Jalmar Kuitunen
Rachel Rasula
Anni Salo
Mary Hill
Ilmi ja Olavi Kauhala ja tytöt
Amalia Laine
HUja ja Alex Koskela
Laila ja Villio Sivunen
Maija ja Martha
Fanni Ristimäki
Lempi ja Irene
Miina Viitasaari
Hanna ja Antton Peterson
Piina ja John We5t
Aili ja V. Koski
Alma ja Ed. Aho
Tyyne ja JEino Laamanen ja Laura
Sylvia. Liisa ja Yrjö Erickson
* Aliina ja Anton Matson
Jenny ja Jussi Viirre ja pojat
Salme, Tyyne ja John Salonen
'Emmi ja Elias 'Linna
Anna ja Kassu Sorjonen
Hilda Järvis
Eva ja CBill Adamo '
Aino ja Eli Ritola
Erkki Leino
Aino ja Nick Paalanen
Elsa ja Arvo Virkkala
Doris ja Bill Smith
Mr. ja mrs. H. Meyor
Hilda 'Paukkunen
Jenny ja Väinö Laine
Aino Bergman
Mary Hahto
Martha ja Joe Derescevicius
Olga Salo
Nelma ja Paul Sillanpää ja pojat
Eva TjTnelä ja Fanni
Aino Kemppainen
Olga j a Doris
Saimi ja K. Heinämäki, Bobby
ja Laila <
A. Ert^Sson, Anita ja Jack
Aili Ristimäki
J. Janson
K I I T O S
SydämeUinen kiitokseni teille, sukulaiset ja tuttavat, jotka niin suurilukuisina
saavuitte viettämään syntymäpäivääni kanssani. Kutos niistä kallisarvoisista
lahjoista, joita sain vastaanottaa käjTitlnne muistoksi.
Sydämellinen kiitokseni kaikille jotka ottivat osaa näiden juhlien onnistumiseen.
Kiitos tyttärilleni tuosta suuran-oisesta juhlasta, jonka järiestitte minulle
Kiitos kaikille, myös niillekin, jotka eivät voineet saapua näihin juhliin.
HILMA VVALDON,
99-5th Ave, Timmins, Ontario
meissään, k u n siellä oli sillä ajalla käynyt
eräs mies tilaamassa pukua, j o k a o l i
ollut aivan Anteron näköinen ja saman
kokoinenkin. Antero heti kysyy tuon
herran osoitetta ja nimeä ja hän saa
sen tietää, että tuon herran nimi on
Soplosky. Heti hän rientää etsimään
tuota paikkaa ja k u n sen löytää, n i in
ovelle tulee vanha nainen, hän kysyy:
— Asuuko tässä herra SoplQsky?
— Kyllä hän on asunut täällä, mutta
on muuttanut Helsinkiin.
— Tiedättekö hänen osoitettansa
Helsingissä?
— E i , emme sitä tiedä.
— Kiitoksia v a i n paljon ja hyvästi,
sanoo Antero ja poistuu.
Antero suuntaa matkansa asunnolleen
j a laittaa siellä kaikki tavaransa
matkalaukkuun, miettien itseksensä
tuota kaikkea sekaimelskaa mitä oli o l lut
viime aikoina. Mutta jospa hänellä
o l i s i k in kaksoisveli, kuten äiti sanoi hänen
puhuneen pikkupoikasenä 7 . . J a
L i l j a k i n , joka oli muka nähnyt hänen
kuvansa . . . E i , ei se ei ole mahdollista
. . . ^Mutta kuitenkin Antero päätti i t seksensä,
että heti Helsinkiin saavuttuansa
hän menee takaisin sinne t o i -
. mistoon j a ottaa selvän kaikesta.
Toiset huonetoverit olivat hiukan p a hoillaan
Anteron muuttamisen johdosta,
sillä hän oli kovin pidetty kaikkien joukossa,
mutta Antero sanoo:
— Se on minustakin hiukan ikävää
jättää n i i n hyviä tovereita, mutta m i n
u l l a on siellä suurempi palkka j a minä
muutenkin pidän paremmin Helsingistä
j a sen ympäristöstä. Ja ehkäpä vielä
joskus tavataan.
Näin sanoen Antero ottaa matkalaukkunsa
j a kiiruhtaa asemalle. Vielä
iltajunaan hän ehtii ja aamusella on
Helsingissä. Hänellä ei ole vielä tietoa
asunnosta, niin hän menee liikkeeseen
suoraan. Siellä hän saa eräältä työtoverilta
väliaikaisen asunnon, kunnes
löytää myöhemmällä paremman.
'Hän ei alkanut heti töihin, vaan meni
ensin tuohon samaan toimistoon, jossa
hän käväsi muutama päivä aikaisemmin.
Sinne saavuttuaan, pöydän takana
oli vanha herrasmies, joka sanoo:
— Kuinka voin palvella teitä?
— Minä olen kuullut, että teillä on
myytävänä vanha talo, tuolla Vantaan
joen törmällä j a minä tahtoisin ostaa
sen, jos kaupoista sovitaan.
— J a a . . . jaa. Tekö olette se nuorimies,
josta tuttavani on puhunut jo
aikaisemmin, joka olette kiintynyt tuohon
paikkaan.
— Kyllä se olen minä. Ja siitä talosta
tulee vielä asuttava, hiukan korjaamalla,
sillä olen käynyt sitä jo katsomassa.
— Xo jos sanottaisin, vaikka kahdentuhannen
kuukausi maksulla.
— Kyllä se sopii, minä ostan sen.
N y t tehtiin tarpeelliset allekirjoitukset
j a Antero pääsi tuon paikan omistajaksi.
Mutta ennenkuin hän lähti pois,
niin hän kysäisi:
— Mihinkä neiti on joutunut, joka
oli tässä toimistossa muutama päivä
sitten?
— Hän on ottanut 'kuukauden loman,
ja mennyt maalle. Tunteeko herra hänet?
— Ei nyt oikein paljon, mutta hiukan,
mutta minulla olisi ollut vain yksityistä
asiaa hänelle.
— No, teidän täytyy odottaa kokonainen
kuukausi, silloin tapaatte hänet
täällä.
— Kiitoksia vaan ja hj-v-ästi!
Antero lähti käv;elemään työpaikkaansa
kohden j a miettien tuota sekamelskaa,
josta ei pääse selville. Vielä 1
luona toistaiseksi, mutta
häpäJvinä talossa sitä korjaamasi
koetti saada edes yhden huoneen
kuntoon, että voisi sinne muuttaja
maan. Siellä olivat kaikki huone^!;
kin, mutta ne tarvitsivat puhdL«
ja maalausta, sillä ajanhammasöliiäf.
tänyt niihin merkkiiisä, asuinattomassa'
talossa, •
Parisen viikkoa työskenteltyäan job
i l t a ja pyhäpäivät, hän sai yhden huo.
neen siihen kuntoon, että muutti slnue
asumaan. Matka tosin oli pitla ijj^^
keeseen, mutta Antero sanoi it^kseen^
— K u n koko päivän istuu pöydällä ja!
lat ristissä, niin kyllähän se kävely hyvää
tekee. '
T u o kaksituhatta markkaa kuukai^
dessa o l i kyllä suuri raha, mutta Antero
koetti o l l a muussa suhteessa
sillä hän tahtoi saada tuosta talosta Q
d in kasvatus vanhemmilleen. He olivat
jo vanhoja taistelemaan myrskyä\-ä]i
meren "kanssa. Mutta nyt vasta Anteron
mieleen tulee, että lähtevätkö van-hukset
pois tuolta saarelta, jossa ovat
asuneet syntymästään asti?
Kokonaisen kuukauden on .\ntero
korjaillut tuota taloa, ja se alkaa jo
näyttää sisältä koko puhtaalta. Keittiön
hän on maalannut aivan vitivalkoiseksi
j a makuuhuoneisiin laittanut kauniin
kukikkaat paperit.
N y t o l i taas tuo vuokran mji^su päivä
j a hän meni toimistoon sitä majamaan.
Pöydän takana istui sama neitonen,
kuin silloin ensi kerralla. .Antero
sanoo:
K I I T O S
Pyydän lausua teille salmonannilaiset
ja mr. ja mrs. Puoliväli, Notch Hill, B.
C sydämelliset kiitokset siitä kauniista
illanvietosta, jonka järjestitte-minulle
6 päivä marraskuuta paikkatain-nalle
muuton johdosta.
Kaunis kiitos kallisarvoisesta lahjasta
jonka jätitte käyntinne muisfoksi.
Kiitos Annie Koskelle rahan keräyksestä.
Kiitos illan emännille vaivoistanne.
Kiitos teille jotka otitte osaa lahjaan,
vaan ette voineet olla mukana.
Kiitollisuudella teitä 'kaikkia muistaen
ROSA WEST
R. R. 1, Salmon Arm, B. C.
Kaipauksella Umoitamme, että wfc»s
puolisoni ja lastemme hcUä äiti
MARTHA LOD
(O. S. HUUSARI)
kuoli pitkällisen sydäntaudin murtamana
Port Arthurin General sairaalassa
marraskuun 2 p:nä 1955.
Hän oU syntynyt Sippolan pitäjän
Myllykoskella, Kymin läänissä. Suomessa,
heinäkuun 26 p:nä 1900
Lähhmä suremaan jäin minä, hänen
puolisonsa Jacob, poikamme Bernhard
perheineen j » tyttäremme Marion Port
Arthurissa sekä kaksi siskoa Fort Fran-cessa,
Ont. ja laaja sukulais- ja tntfa-vapiiri
Canadassa. YhdysvaUoiss»
Suomessa.
K I I T O S
Pyydämme sydämellisesti ^'^^
kaikkia, jotka ottivat osaa suruumme,
erikoisesti kantajia, laulajaa ja muistosanojen
lausujaa.
JACOB, BERNHARD JA MARION tOV
Sivu 8 Lauantaina, joulukuun 3 päivänä, 1955
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 3, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-12-03 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki551203 |
Description
| Title | 1955-12-03-08 |
| OCR text | johuksissa. Kyllä «e siitä sitten notkistuivat ja taas oli lähdettäisi kalahom-miin. Täti jo odotti ja nauroi, että kyllä nytkin varmaan käy yhtä hullusti. Pyysin häntä olemaan vakavana, jos sitten onnistuisimme. Verkko^oli järvessä kymmenessä minuutissa suorana ja kalaa saimme. Olipa siiatkin tulleet joukkoon. K a l a ^ s sujui hy^-in aina viime vuosikymmeniin asti, mutta sitten tuli joillakin, jotka alkoivat myydä kalaa ja niin vapautemme kahlittiin. Nytkin täällä saa luvan kalastaa ver-koUa kahtena päivänä viikossa! ja verkko saa olla järvessä auringon noususta laskuun, tuli sitten kaloja^tai ei. Autolla pääsee kyllä aivan rantaan asti, mutta eipä se paljon p>ataa täytä, sillä usein on \'erkko tyhjä. SS Ki Uin käksi (KUpakirjoUus) KIRJ. HELINÄ pitää koko kuukausi odottaa ei ole ketään muutakaan leen kääntyisi. Antero a s u i ^ ^ ^ f luona tr>i«taicAl-c: . " " " l E jä (Jatkoa) AN T E R O kulki kiivain askelein asemalle j a otti junan T u r k u u n j a sinne saavuttuaan hän meni heti liikkeeseen, jossa o l i töissä. Siellä heti sanott i i n , että hän on saanut paikan Helsingissä. M u t t a olivat jollakin tavalla i h - Samoissa ollaan, ennen oli paijon luonnon antimia, nyt ne ovat tiukassa, joskin k u l k u j a 'työnteko on koneilla helpompaa. —I—I. K I I T O S Haluamme lausua sydämelliset kiitokset siitä yllätyksestä, jonka järjestitte meille 13 päivä marraskuuta pieneen kotiimme muuttamisen merkeissä. Kiitos siitä suuresta rahalahjasta sekä maukkaista syömisistä ja kahvista. Erikoinen kiitos homman alkajille ja järjestäjille, Aulille, Tyynelle ja Idalle. Kiitos myös teille jotka otitte osaa lahjaan, vaan olitte estetty saapumasta. Kiitos myös teille, jotka ennen ja jälkeen tämän yllätyksen olette lahjoin ja apua antaen meitä muistaneet. Teitä kaikkia kiitollisuudella muistaen. 138 S. Windemere Ave. SYLVIA JA SARA TUOMI Port . 4 r t h U T , Ontario itä parhainta onnea ja paljon vielä lisää vuosia hänen täyttäesään 60 vuotta, toivottavat allamainitut sukulaiset ja ystävät: Esther, Garth ja lapset Bertha, Ralf ja Wayne Lempi ja Oskar Simola Lena ja Arne Simola Victor Salo, Copper Cliff, Ont. Senja ja Vie. Jutila, Wbrthington, Ont. Lempi ja Kalle Korpela, Long Lake. Ont. Ida ja Vili Korpela, Long Lake, Ont. Axu-a, Lynn ja Ronald Buck Netta Taimer Martha ja John Saloranta Mandi Kotila Kay, Jenny ja Eero Kallio Anni ja H. A. Skehar Mr. ja mrs. H. L. Raketti Jahnar Kiviranta Amii ja Niilo Aho Oiva Väisänen .\iliin, Len ja Michelli Michaud Allan, Aino ja O. Korkola MatU Koski TjThe ja O. Hinkkuri Jalmar Kuitunen Rachel Rasula Anni Salo Mary Hill Ilmi ja Olavi Kauhala ja tytöt Amalia Laine HUja ja Alex Koskela Laila ja Villio Sivunen Maija ja Martha Fanni Ristimäki Lempi ja Irene Miina Viitasaari Hanna ja Antton Peterson Piina ja John We5t Aili ja V. Koski Alma ja Ed. Aho Tyyne ja JEino Laamanen ja Laura Sylvia. Liisa ja Yrjö Erickson * Aliina ja Anton Matson Jenny ja Jussi Viirre ja pojat Salme, Tyyne ja John Salonen 'Emmi ja Elias 'Linna Anna ja Kassu Sorjonen Hilda Järvis Eva ja CBill Adamo ' Aino ja Eli Ritola Erkki Leino Aino ja Nick Paalanen Elsa ja Arvo Virkkala Doris ja Bill Smith Mr. ja mrs. H. Meyor Hilda 'Paukkunen Jenny ja Väinö Laine Aino Bergman Mary Hahto Martha ja Joe Derescevicius Olga Salo Nelma ja Paul Sillanpää ja pojat Eva TjTnelä ja Fanni Aino Kemppainen Olga j a Doris Saimi ja K. Heinämäki, Bobby ja Laila < A. Ert^Sson, Anita ja Jack Aili Ristimäki J. Janson K I I T O S SydämeUinen kiitokseni teille, sukulaiset ja tuttavat, jotka niin suurilukuisina saavuitte viettämään syntymäpäivääni kanssani. Kutos niistä kallisarvoisista lahjoista, joita sain vastaanottaa käjTitlnne muistoksi. Sydämellinen kiitokseni kaikille jotka ottivat osaa näiden juhlien onnistumiseen. Kiitos tyttärilleni tuosta suuran-oisesta juhlasta, jonka järiestitte minulle Kiitos kaikille, myös niillekin, jotka eivät voineet saapua näihin juhliin. HILMA VVALDON, 99-5th Ave, Timmins, Ontario meissään, k u n siellä oli sillä ajalla käynyt eräs mies tilaamassa pukua, j o k a o l i ollut aivan Anteron näköinen ja saman kokoinenkin. Antero heti kysyy tuon herran osoitetta ja nimeä ja hän saa sen tietää, että tuon herran nimi on Soplosky. Heti hän rientää etsimään tuota paikkaa ja k u n sen löytää, n i in ovelle tulee vanha nainen, hän kysyy: — Asuuko tässä herra SoplQsky? — Kyllä hän on asunut täällä, mutta on muuttanut Helsinkiin. — Tiedättekö hänen osoitettansa Helsingissä? — E i , emme sitä tiedä. — Kiitoksia v a i n paljon ja hyvästi, sanoo Antero ja poistuu. Antero suuntaa matkansa asunnolleen j a laittaa siellä kaikki tavaransa matkalaukkuun, miettien itseksensä tuota kaikkea sekaimelskaa mitä oli o l lut viime aikoina. Mutta jospa hänellä o l i s i k in kaksoisveli, kuten äiti sanoi hänen puhuneen pikkupoikasenä 7 . . J a L i l j a k i n , joka oli muka nähnyt hänen kuvansa . . . E i , ei se ei ole mahdollista . . . ^Mutta kuitenkin Antero päätti i t seksensä, että heti Helsinkiin saavuttuansa hän menee takaisin sinne t o i - . mistoon j a ottaa selvän kaikesta. Toiset huonetoverit olivat hiukan p a hoillaan Anteron muuttamisen johdosta, sillä hän oli kovin pidetty kaikkien joukossa, mutta Antero sanoo: — Se on minustakin hiukan ikävää jättää n i i n hyviä tovereita, mutta m i n u l l a on siellä suurempi palkka j a minä muutenkin pidän paremmin Helsingistä j a sen ympäristöstä. Ja ehkäpä vielä joskus tavataan. Näin sanoen Antero ottaa matkalaukkunsa j a kiiruhtaa asemalle. Vielä iltajunaan hän ehtii ja aamusella on Helsingissä. Hänellä ei ole vielä tietoa asunnosta, niin hän menee liikkeeseen suoraan. Siellä hän saa eräältä työtoverilta väliaikaisen asunnon, kunnes löytää myöhemmällä paremman. 'Hän ei alkanut heti töihin, vaan meni ensin tuohon samaan toimistoon, jossa hän käväsi muutama päivä aikaisemmin. Sinne saavuttuaan, pöydän takana oli vanha herrasmies, joka sanoo: — Kuinka voin palvella teitä? — Minä olen kuullut, että teillä on myytävänä vanha talo, tuolla Vantaan joen törmällä j a minä tahtoisin ostaa sen, jos kaupoista sovitaan. — J a a . . . jaa. Tekö olette se nuorimies, josta tuttavani on puhunut jo aikaisemmin, joka olette kiintynyt tuohon paikkaan. — Kyllä se olen minä. Ja siitä talosta tulee vielä asuttava, hiukan korjaamalla, sillä olen käynyt sitä jo katsomassa. — Xo jos sanottaisin, vaikka kahdentuhannen kuukausi maksulla. — Kyllä se sopii, minä ostan sen. N y t tehtiin tarpeelliset allekirjoitukset j a Antero pääsi tuon paikan omistajaksi. Mutta ennenkuin hän lähti pois, niin hän kysäisi: — Mihinkä neiti on joutunut, joka oli tässä toimistossa muutama päivä sitten? — Hän on ottanut 'kuukauden loman, ja mennyt maalle. Tunteeko herra hänet? — Ei nyt oikein paljon, mutta hiukan, mutta minulla olisi ollut vain yksityistä asiaa hänelle. — No, teidän täytyy odottaa kokonainen kuukausi, silloin tapaatte hänet täällä. — Kiitoksia vaan ja hj-v-ästi! Antero lähti käv;elemään työpaikkaansa kohden j a miettien tuota sekamelskaa, josta ei pääse selville. Vielä 1 luona toistaiseksi, mutta häpäJvinä talossa sitä korjaamasi koetti saada edes yhden huoneen kuntoon, että voisi sinne muuttaja maan. Siellä olivat kaikki huone^!; kin, mutta ne tarvitsivat puhdL« ja maalausta, sillä ajanhammasöliiäf. tänyt niihin merkkiiisä, asuinattomassa' talossa, • Parisen viikkoa työskenteltyäan job i l t a ja pyhäpäivät, hän sai yhden huo. neen siihen kuntoon, että muutti slnue asumaan. Matka tosin oli pitla ijj^^ keeseen, mutta Antero sanoi it^kseen^ — K u n koko päivän istuu pöydällä ja! lat ristissä, niin kyllähän se kävely hyvää tekee. ' T u o kaksituhatta markkaa kuukai^ dessa o l i kyllä suuri raha, mutta Antero koetti o l l a muussa suhteessa sillä hän tahtoi saada tuosta talosta Q d in kasvatus vanhemmilleen. He olivat jo vanhoja taistelemaan myrskyä\-ä]i meren "kanssa. Mutta nyt vasta Anteron mieleen tulee, että lähtevätkö van-hukset pois tuolta saarelta, jossa ovat asuneet syntymästään asti? Kokonaisen kuukauden on .\ntero korjaillut tuota taloa, ja se alkaa jo näyttää sisältä koko puhtaalta. Keittiön hän on maalannut aivan vitivalkoiseksi j a makuuhuoneisiin laittanut kauniin kukikkaat paperit. N y t o l i taas tuo vuokran mji^su päivä j a hän meni toimistoon sitä majamaan. Pöydän takana istui sama neitonen, kuin silloin ensi kerralla. .Antero sanoo: K I I T O S Pyydän lausua teille salmonannilaiset ja mr. ja mrs. Puoliväli, Notch Hill, B. C sydämelliset kiitokset siitä kauniista illanvietosta, jonka järjestitte-minulle 6 päivä marraskuuta paikkatain-nalle muuton johdosta. Kaunis kiitos kallisarvoisesta lahjasta jonka jätitte käyntinne muisfoksi. Kiitos Annie Koskelle rahan keräyksestä. Kiitos illan emännille vaivoistanne. Kiitos teille jotka otitte osaa lahjaan, vaan ette voineet olla mukana. Kiitollisuudella teitä 'kaikkia muistaen ROSA WEST R. R. 1, Salmon Arm, B. C. Kaipauksella Umoitamme, että wfc»s puolisoni ja lastemme hcUä äiti MARTHA LOD (O. S. HUUSARI) kuoli pitkällisen sydäntaudin murtamana Port Arthurin General sairaalassa marraskuun 2 p:nä 1955. Hän oU syntynyt Sippolan pitäjän Myllykoskella, Kymin läänissä. Suomessa, heinäkuun 26 p:nä 1900 Lähhmä suremaan jäin minä, hänen puolisonsa Jacob, poikamme Bernhard perheineen j » tyttäremme Marion Port Arthurissa sekä kaksi siskoa Fort Fran-cessa, Ont. ja laaja sukulais- ja tntfa-vapiiri Canadassa. YhdysvaUoiss» Suomessa. K I I T O S Pyydämme sydämellisesti ^'^^ kaikkia, jotka ottivat osaa suruumme, erikoisesti kantajia, laulajaa ja muistosanojen lausujaa. JACOB, BERNHARD JA MARION tOV Sivu 8 Lauantaina, joulukuun 3 päivänä, 1955 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-12-03-08
