Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 29, 1937

              m m mm
1937 LAUANTAINA, TOUKOKUUN 29 PÄIVÄNÄ
Q] CAJ SI KO mummokin sanoa
*^ isoäidin älynystyröihin: -
j^yllä peittää polkkatukka
paUssä pahkat pahatkin,
fokka lomille laitettu,
•^^on^veivit veikeät,
liiharaiset kaikenlaiset^
Seuraavakin todistaa,
gttä polkkatukka poimullinen
• peittää pahat pakahtumat:
Vierinyt vuosia viidettäkymmentä^
d muista mummo, montako,
kun kerran vahvaan valtakuntaan^
syntyi pieni prinsessa,
sarvipäinen tsaaräar.-
SUtä sanoma saatettihin,
maahan suuriruhtinaan,
lentolehtiset levitettiin '
Suomenkin kansan sur.tavaksi.
Tämä ei ollut älynystyrä,
vaan luonnonoikku onneton^
sitä: ei. peittänyt nutturainen,
vaan polkkatukka tituhea
ja, kiharat kauniit kaikenlaiset. :
Sinne- peittyi pelottava
sarvi sallimuksen antama^
B ole mummo nähnyt iätä^ •
vaan kuvat kaikki katsottuna,
todisti sarven saanehesta
perinnöstä prinsessan,
kehittynyt keisarillisessa
hovissa hoidetun emosen.
Ei saanut vaarat vahingoittaa,
ei nälkä häntä näännyttää,
vaan luonto laati laskelmansa
antoi surun suurenmoisen,
keskelle kultaista loistoa.
Sanon lohdun sanan tässä,
}oW on tukka leikattuna -
• jase äly alkais' äkämystya:
peittää toki polkkatukka,
koska peitti tsaarittaren sarvenkin.
Usein muistaa mummo tätä
asiatä ankarasti,
4tmka Lvmm toimittajan,
70^0 panee • paperille
naita pakinoita pahasia^
täytyy sanat sievistellä,
muuttaa muotoa ja muovaella,
^tä se sopisi paremmin
kaunokirjallisiin lauseisiin:
Eikö ala älynystyröitä
enetään tähtemme kohota?
KAUHUN TORNI
KIR], RALPH PLUMMER
.Valssikuningas Strauss
A^lssikuningas Straussin ollessa v.
1876 Yhdysvalloissa konserttimat­kalla,
olivat amerikaläiset aivan puo-
JihuUuja ihastuksesta. Hänen nimi-örjoituksiaan
kerättiin niin suunnat­tomasti,
että hänen palvelijansa sai
örjoittaa niitä päivät pääksytysten.
Naiset tahtoivat välttämättä muistok-a
kiharan valssikuninkaan mustasta
tukasta. Straus'n tukka ei olisi kuiten­kaan
ruttänyt tähän hömmaaii, mutta
^ keksi keinon. Kuudeltatoista
mustatukkaiselta mieheltä' ^ostettiin
™kka ja näin jaettiin naisille "oi-
^ Strauss-kiharoita.
l i r a i T E L A K E N huvipuiston nä-kötpmiyleni
sorjana ja valkoi­sena
700 jalan korkeuteen. White-lake
on ylpeä tästä tornistaan. Ke­sällä
kuljetti hissi joka päivä ihmls-
Huormaansa ylösi ja alas, ylös yhteen
maailman kauneimmista näköaloista
ja taasen takaisin maan kamaralle.
Mahtavan rautarakennehnan korkeu-
'desta näki syvällä: allaan järven ho­pean
ja sinen ja toisaalla taas val-tayan
maaston, jossa voimalliset met­sät
kasvoivat kukkuloilla ja rinteillä.
Saniuer Biggs kulki edestakaisin
kapeaa käytävää, joka ympäröi tornin
huippua, polttaen hajamielisenä sa­vukettaan.
Ifello oli vähän yli nel­jän
ja ketään muuta kuin hän ei ollut
täällä ylhäällä. Syvyydessä mkyi
epäselvänä joukkona pieniä, tummia,
liikkuvia pisteitä rahnan ja teiden
valkoista kamaraa vastaan, jotka kii­ruhtivat
lähestyvälle teenjuontihet-kelle
kesälomalaisille ominaisen ruo­kahalun
ajamina. Hetkisen katseli
Biggs tuota toimeliasta hyörinää
eräältä ulkonevalta teräsparvekkeel-ta.
Avaamalla huulensa, ahtoi hän
savukkeen pudota ja katsoi, kyynär­päät
vankasti kaiteeseen painettuina,
sen. äänetöntä putoamista^ Muuta­massa
sekunnissa se häipyi näkyvistä.
"Seitsemänsataa jalkaa!" mutisi
Biggs. Naurahtaen kiipesi hän varo­vaisesti
leveälle rintanojalle seiso­maan
ja piteli kiinni pystysuorasta
tangosta, jossa, oli rivi värillisiä säh­kölamppuja.
Täynnä kummallista
haltioitumista silmäili hän tuota keh­noa
maailmaa jalkojensa alla. Se­kunniksi
hän sulki silmänsä, veti sy­vään
henkeään ja. katsahti vielä ker­ran
alas.
Tässä.. silmänräpäyksessä naurahti
joku.. Jokin tuon naurun äänilajissa,
pelästytti Biggsiä ja hän oli melkein
kadottaa otteensa. Nopeasti hän kat­soi
taakseen ja näki suurikokoisen
miehen, kai jonkun myöhästyneen kä­velijän,
tornissa, kuten hän itsekin oli.
Vieras tuli hyvhi lähelle häntä ja nau­roi
taasen^ Biggs näki hänen* suunsa
maiskuttavan, näki, miten hänen sor­mensa
rauhattomasti sulkeutuivat ja
avautuivat. Biggsin käsi tarttui lu­jemmin
ohueen rautatankoon.
"Seitsemänsataa jalkaa", hykerteli
vieras. "Ihanaa ~ ihanaa!"
"Ihana näköala", myönsi Biggs.
Hän tiesi, että hänen seisomispaik-kansä
täytyi näyttää hyvin epätaval­liselta
ja kääntyi puoliksi ympäri.
"Ei, ei!'' kielsi vieras innokkaasti.
"Hypätkää vain kaikin mokomin!"
Biggs pelästyi kovasti.
"Niin. helppoa", kuiskasi toinen,
katsellen ympärilleen varovaisesti^
"Ihanaa hypätä. Alas, alas, alas. M i -
nä katsele» hyppyänne."
Mielipuoli, ajatteU Bigag^. Hän piti
vierasta tarkoin silmällä soliittautues-saan
nopeasti rintanojalta takaisin
ahtaalle käytävälle. Tuskin olivat
hänen jalkansa koskettaneet lattiaa,
kun jo tuo isokokoinen mies hirveällä
voimalla rutisti häntä. Tuntien hen­kensä
salpaantuvan hän puoliistau-tui
ja huusi hurjasti apua. Hän tais­teli
kuin tiikeri.
"Ihanaa!" nauroi vieras ja hyök­käsi
tyytyväisenä, saatuaan lopulta
vastustajansa nostetuksi käsivarsil­leen
ja kantaessaan* häntä rintanoja-kaiteen
luo.
"Ei mitään kulmia, ei yhtään kään­nettä
— alas, alas, pikajunan vauh­dilla.
Ilma vain suhisee korvissa —
ihanaa!"
Vieras oli päässyt taakkansa kans­sa
kaiteen ääreen saakka. "Nj^!"
kiljaisi hän. Kimeästi huutaen oli
Biggs saanut toisen jalkansa vapaaksi
ja potkaissut sillä koko voimallaan
ylöspäin. Hänen kenkänsä osui äh-kivän
vieraan kulmikkaaseen leukaan.
Horjuen heilahti tämä taaksepäin,
hoiperteli ja luhistui kokoon. Hänen
suunsa oli täynnä verta. Vavisten,
silmät kauhusta pyöreinä, heittäytyi
Biggs hänen kimppuunsa. Mutta
taasen hänen noustessaan ja pakoa
yrittäessään, hypähti myöskin toinen
hurjasti möristen jaloilleen ja lähti
hänen peräänsä. Vieras saavutti hä­net
rautaportaiden lähellä, kävi rie­muiten
häneen syliksi ja kantoi hänet
huikeasta vastarinnasta huolimatta
takaisin kaiteen luo.
"Älkää peljätkö", sanoi vieras. "Te
joudutte alas aivan varmasti. Te ette
voi millään jäädä keskivälille roikku­maan.
Ihanaa! Hypätkää! Minä
katselen. Nyt!"
* Biggs tunsi lentävänsä kaiteelle.
Epätoivoisesti hän puristi lähintä tan­koa.
Hissi oli tulossa ylös. Täytyi
voittaa aikaa
Hän muisti hämärästi asioita, joita
hän oli lukenut mielisairaista. Hän
pakotti kalpeat kasvonsa hymyilyyn.
"Minulla on ajatus", kuiskasi hän
väristen. "Mennään alas — ja sitten
minä hyppään ylös!"
Raivon huudahduksella vastasi
mies:
"Hypätkää, pian — tai minä työn­nän
teidät alas! Jouduin!"
Hissin ääni lakkasi. Biggs kuuli
ihmisääniä aivan aliansa. Vieraan ku­martuessa
eteenpäin viime töytäisyä
varten, heittäytyi Biggs järkyttyneen
päättäväisyydellä yli hänen päänsä ja
putosi alas parvekkeen lattialle. Kuu­meisin
silmin repi vieras hänet taas
Tästä iäktien tuke LIEKKI lu*
kijoiUeen päivää myöhemmin,
sillä se painetaan tästälähtien
torstaisin sensijaan, että Ie tähari
saakka on painettu keskiviikkoi-'
sini Tommme kaikkien LIE­KIN
lukijain ottavan tämän/mo*
mioonsa:
• /. \ •- oOo
"Vai niin j te aiotte
mennä naimisiin!"
mm
Uusia englatttHätsm^
,^^^•.^--^^^^:.^^^^•>x^v^:<^•:-^^v.^^\\•.^^x•^;v
"f
m
y
#1
M , /i-. ori
^f^^^a käytännössä.Aevaiv^^ Postimerkin Irhnnin ja WoksinkamaUiskukat.
'^'**^ZosYrj5VI:npäänkuvaUu kulmassa on Englannin, Skotlannm,
Yhdysvalloissa on jo hetken aikaa
ilmestynyt julkaisu, nimeltään: "Vai
niin, te aiotte mennä naimisiin!" joka
heti ilmestymään alettuaan on saa­vuttanut
suurta suosiota naisten kes­kuudessa.
Eräs amerikalainen sano-malehtihaihen
sai tällaisen lehtiaja-tuksen
päähänsä ja hän oh julkaisul­laan
hankkinut jo sievät tinat.
Morsianlehdellä sanotaan olevaa
sellainen menestys,jettä sadastatuhan--
nesta vuosittain: Yhdysvalloissa kih­lautuvasta
morsiamesta kaksikym­mentätuhatta
tilaa lehden heti kih-lauduttuaan.
-oOo —
ETELÄ-AMERIKAN eteläkärjes-sä
asuva intiaaniheimo onearit, on ai­noa
kansa maailmassa, joka ei liiku
vesillä missään muodossa, vaikka
asuukin saaressa.
pystyyn ja uusi painiskelu alkoi. Nyt
kaatuivat he yhteen takertuneina lat- '
tialle. Eläimellisellä raivolla tarttui^
Biggs vihollisensa päähän ja löi sitä ^
useampaan otteeseen rautaiseen- lat­tiaan.
Vasta sitten, kun hän ei en^i
huomannut allaan makaavassa mie-,
hessä. minkäänlaista liikuntoa,, nousi >
iiän vaivaloisesti hengittäen, pys­tyyn
. . .
Kolme virkapukuista miestä syök­syi
ylös viimeisiä portaita.
"Mies on kiinni!" huudahti etu­maisin.
Parin minuutin sekaisen kyselemi­sen
ja toteamisen, parin siemauksen
jälkeen Biggsille tarjotusta pullosta,
sanoi noiden kolmen johtaja:
"Se oli kauhea kokemus teille. Mut­ta
onhan pieni lohdutuskin. Mies on
karannut mielisairaalasta ja hänen
kiinni ottamisestaan on määrätty vii­densadan
punnan palkkio. Tehkää
hyvin ja tulkaa meidän kanssamme,
herra."
Sairas pantiin köysiin. Samuel
Biggs seui^i miehiä.
Seuraavana: aamuna odotti hän
ovella, postinkantajaa ja otti tältä kir-.
jeen, jonka pisti salaa taskuunsa. Kir-.
je oli hänen x)maa käsialaansa ja sen
postileimaus oli edelliseltä päivältä,
kello puoli neljä iltapäivällä. Salaa
hän luki kirjeen vielä kerran, ennen­kuin
meni sisään vaimonsa luo. Kirje
kuului seuraavasti:
"Rakas Elisabeth, —• Olen kyl­lästynyt
tähän elämään ja hetii
kun olen pannut tämän kirjeen
postiin, menen ja hyppään alas
Whitelaken tornista. Olen valin-nut
tämän ihanan kuoleman. Se on
vailla tuskaa ja aivan ehdottoman
varma. Jää hyvästi, Elisabeth,
Lukiessasi näitä rivejä, ei minua
enää ole. — Samuel.'* ,
Samuel Biggs istui säteilevänä ruo»
kapÖ3rtään.
"Sitä täytyy vain osata odottaa",
selitti hän ylpeästi. "Ei saa vain me­nettää
toivoaan. Vusisataa puntaa on
sentään mukava alku..
mm
;• "'1- .•-
'MM