Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 17, 1942

              Sivu 2
LAUANTAINA, T A M M I K U U N H J P Ä T V^ 1942
S U O L A AI
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Registered at the Post Office bept^
DttaMra^, as second class matter.
Tilaasbinimt:
l vk. «SiKJ
6 kk. 110
8 kk
Yhdysvaltoihin:
1 vk. $2.50
6 kk. 1.40
Suomeen ja muualle ulkomaille:
1 vk. $3.00
6 kk 1.65
Irtonumerot 5.senttiä.
•ntaina isf-sivtiisraai,: ^Isältä^; pära«ta
kaunökiffallista l u e t t aÄ kaikilta; aloU-Asiairii*
äiiire hiyöhrietään' 20 proseri-
ISA palkllilOr
Pyyi^ä^ asTäVnie^^^ Jo tä-
UMOTiti^^^kr:, Kn-jeenvciiito-
Umoituksfet . ^l.QÖ". k^HJi. Aviölii -toori
menneille önnentblyötiifc 4pc paLsta-tuuma.
Nimenmuitttö(!inoitx^kset 50c
kertf sf.OO kolme kertaa:.; Sj-ntymä-llmoifkset
,$i.00 ^Ha,,$2.Ö0 kolme ker­taa.
IfMÖIemänilmmtukset .$2,00 .kerta,
50c llsär»-«^ksiikiltÖslöttseelta tai ininstp-värsyltä.
gälutaäh tietäg- ja' osöiteil-moituks^
t 400 palktatnuftiä. — TiläpÖls-ilmoittaiie'^
bh vaacJlttalessa lähetettävä
UmoitusmsTsit etukgteeh., , . ,
Yleiset .ilriiöitushiim.at.4pc .p.a.lstätitii-ma.
Ilraöl<-u»^''jo£;a' julkaistaan .neljä-kertaa
samanlaisena ,30p p^lstätuuraä.
Alin ilinöJtu^hinta 4Öc paL*;tatimrfiä,
kerta iirfiöittaessa; . , ..j:^
.Erikoisista iliilöitinshlhnoistEi; yoi tie­dustella
_tä'Mn leiiden konttÄta;.^ •
Kustantaja: Vfi^äa^ PUiiiifeliing Co
Ltd.
roimitt«ijä Ä: Päiviö:
Toimituiheuvöstö; J. jjirvls, fi|uha
.Mäki, Hilja . AiiO, . E . ,.SU^^i;, ^ter
Kaustiheh.-Aili Iviäiiri". iifärgit Laakäcj
Yrjö Salvo ja Jalmar Saari.
Liekkiin aijotut tirjoftukset osi­tettava:
LIEKKI
ro. Box - - ftudlhury, Ont
Kiitos kirkkahin sinulle
sinä taivainen timantti,
jumalainen jalokivi,
ikikälleus inehmon.
Joko menrudt meressä
veden kanssa veljeksenä
tahi kimallat kivenä,
kalliona kuoren alla —
auringossa kuivaelet,
kuokin ryömit kuopastasi,
nouset ilmoille inehmon —
sinä.karvas/jaiVtOkea^^:: \w
st<^vej^enYW<isi^^^^^ i
häavalääkäri leveä: ~
Miten maailmati kävisi,
miten elämän ikäitän
ilman sinun siunausta?
Miten kävis Mian lihdn?
Mistä velliin vellin "inaku,-.
mistä pimroon purim voima?
Mätäneisimme mokomat,
mätäneisi maailmakin.
Veltoksi veri kävisi,
käsivarsi kalpeaksi,
kalma leyhkis kaikkialta.
Suolaa, suolaa surkomatta
• 7näailman mätomaeth, \ [
^•'frifiamääi^^^^^ '*
ntäiäpellöi pdiitämään. •
1 :j.iiV.--x-.>-'.i--...v-, • ^ i . t . ^ -
ANTROPIINI.
Kirjoitushaastect jatkuvat, luon-noiliscsti,
sillä paljon on vielä entisiä
tuttuja nimiä kokonaan koskematta,
uusista puhumattakaan. Tällä kertaa
" T^yttärentytär" haasteen vastates-saän
haastaa " E . . .lejostakin
Port Arthurista päin, mnistamään
taas Liekkiä kirjoXttiksellhäri. Jlänen
viimeinen kirjoituksensa oli "Mies ja
nainen".
Tämä tuntuu kirjoittajienkin mie­lestä
olevan hauskaa ja asianmukais­ta
kilvoittelua; joten paljon hyvää tu-lemnte
vielä ^itä tietä saäfnaan. Mttt-
• tä yhden hiiömautnksen halnävime
täniäri yhteydessä tehdä: Selvyyden
vuoksi olisi mukava; että haasteen
saaniit; joka kyllä on sen huoinannut,
vaan ei syystä tai toiselta voi sitä heti
täyttää, huomauttaisi siitä meille.
Voisimme sitten joko vetää viivan ni­men
yli tai panna jotakin korvan taa.
• • «
Viime vuoden mittaan on ystävil­tämme
saapunut joitakin sentapaisia
, huomautuksia, että tämän lehden ioi-mittajaH
kuva^ haluttaisiin nähdä jos­kus
lehden päälle painettuna. Ja ai-van
äsken kirjoitti joku siskä^^^ikaa
näin ikään: ^
"Anteeksi, että we: «<aw<r/ 0«r>>;we
vähän uteliaita niin ja näin Jä kaikin
päin. Olen kuullut, että Liekin hykyi-
' sMtditUiiiäjati kiiva dii jöskii^, vuosia
iiVieii; Si^/t jiitkäi^tUna, mmi^ kun
l^>Ä»i^;6Ä ofe ^ir^ näkemään
eikS'tärvään' titbyiijnuukäah- niin
öhsi Mmm 5^ mä Inahää: Se ikaän-
'Mti^^iitit^^ätim ja tähcnfäisi mci-
Nö nfih, voifäisithhan sc panna,
• k^^imM^ tMtmdithiitäkm ku­via.
Ja napattiinhan hätYesia viime ke­sänäkin
kuva.kdiikamppansä rannal­la
^ Wihti^ä sä^^yi: Ntm että
i>ähhaiihW, sntcrk)^iiisdd^dniaälän
fk^NAA^PA taas :X^Iiekkalafi
. . v i jijjjiji kiusaamaan . . ."
Pojat olivat vallaittömäiiä tuulella
iäiiäritäi-iltana ja koettivat keksiä
minne rrieiitäisiiri päHäriteköpn.
^liekkaläii värihsisäritä öli kyläli
tiinriettu äkäpussi. Hart ei saltiiiiit
' ' y ö t e j ä " , kuten Häii tiiMiti kylän
riiibi-isöä, jotka äiiiä iitärHista tiilles-saäri
pitivät kovää ääniä rhäaritifellä,
Herättäen isäiifiän mäkfeirrirtiästä u-riestään.
I*älvelustyttÖnsä hän iiiyöS
piti kurissa, eikä .sallinut kenenkään
pöjäii saattaa heitä edes pihaportille
saalvka, vaan täytyi heidän jättää tyt­tönsä
ijköh näköpiifiii ulköpuöleiife.
Jos joku uskalsi joskus tulla lähelle,
hyökkäsi" ukko pirtistä kepin kanssa,
ja jos et lähtenyt pakoon sait aika­moisen
keppiapellin hartioihisi. Sit­ten
hän haukkui kaiken viikkoa tätä
jumalatonta piikaa; joka ihati vanhan
ihmisen edessä kehtaa lirutella jonkun
''kunniattoman ojurin" täi "halokhik-karin"
kanssa.
INJiutta kun näitä tällaisia tapauksia
yhä enemmän- uusiintui alkoivat pö-ja;
t tehdä ukolle kepposiaän. Sakilla
lähdettiin laua:ntai-iltaisin ja väliin
arki-iltoinakin Hiekkalan nurkkiin
jyryäniääii ja ukko juosta käähasr pe­rässä.
Mutta harvoin kuitenkin sat­tui'että
häh ylettyi ketään kepillään
huitasemaan. Skysyisin, kun oli jo
pimeät illat; oli kiusanteko paljon
jännittävämpää.
Illalla kun jo Hiekkalan talossa va­lot
olivat sammutetut; jakaantui poi-kasakki
kahtia. Toiset hiipivät hil­jaa
kivisäkin kanssa isännän rappus­ten
pieliin piiloon, toisten jäädessä ai­tan
taakse tömistelemään; ja jos ei
ukko heti herännyt, lyötiin puulla ai­tan
seinään. Silloin hyökkäsi likko
pimeästä kamaristaan kepin kanssa
suoraan aittaan, kirosi ja kompuroi
siellä raapien tulitikkuja; mutta kun
ei aitasta löytynyt ketään, hyökkäsi
hän ulos ja silloin alkoi lystikäs tä-kaa-
ajo. Tarkoitus Oli juoksuttaa uk­ko
edemmäksi. Silläaikaa rajiunpie-päällc.
Mutta siihen asti, te, ihanai­set
ja kaunokaiset, te elämämme päi­vänpaisteet,
nuoret ja vanhat, kuvi­telkaa,
että hän on kaunis ja uljas
mies, jolla on siniset silmät ja punai­nen
ruusu rinnassa. Ja te miehiset ys-tävat,
jqikii ette ole sattuneet häntä
millöinkäaii näkemään )i:uvissakaan,
kuvitelkaa vuoKOStannc hänet järite-räksl
pdrtäsuu-urdoksi, jolla on piip-i>
» hamj>aissa ja — kaiken varalta —
pMk^d hihassa. — AP.
USSt
iissä piilottelijat hiii)ivät kamariin ja
iätöivät kiverimiikiiloitä isännän sän-kyyii
lälcänäh alle taitavasti ja meni­vät
säiiiari tieri ulos. Kiin kaikki oli­vat
iiikoiiä tiiirvassä annettiin viheltä-riiäliä
rnferkiii toisilie, jotka olivat
jiioksuttämässa likliöä harhaan. Kun
liiiiicf rriehi kärriäriihsä^ hiivittiin hil-
•jaä iiköh icäriiariil akkunan taakse
kuiiiitfeieiriään. UkliÖ Hisui ensin tak­kinsa
jä sitten iiotisiiiisä heittäytyen
viiiöissäari sähkyyil, miitta samassa
hän parkaisi kauheasti, hyökkäsi pys­tyyn,
katsoi lakäiiäii allfe ja karjaisi:
"Kiviä!" Itse pähöläiheti olisi hä-vehhyt
sitä sanatulvaa ihikä sitten
seurasi, ja itse Jerikon muurien- hä­vitys
oli vain leikkiä siihen kivivyö­ryyn
verrattuna joka syöksyi ulos
ukon kamarin ovesta.
Väliih samanlaisilla reisuilla kek­sittiin,
toisten ukkoa" juok^uttäissa,
että kannettiin ukon sänky ulos. Toi­sella
kertaa taas viietiin heinätukko
savupiippuun.
-Eikä kukaan kieltänyt tätä'niVorten
jouivkoa lopettamaan tällaista -kujei­lua
vanhan miehen kanssa, sillä ku­kaan
ei pitänyt tästä ilkeästä jä työ­väkeä
halveksivasta isännästä. Kiih
hän myi maitoa tai mitä tahansa jä
jos ostaja oli työläinen ja moitti ta­varaa,
haukkui ukko suut silmät täy­teen,
ja karjui, että "kyllä se vaan on
liiankin hyvää työläiseiie".
Eräänä lauantai-iltana pojat taas
keksivät uuden -kujeen. Käsikärryt,
joilla tytöt maitoa vetivät, lykättiin
ukon oven eteen, perä - oveen päin.
Kaksi poikaa piteli aisoista ja kaksi
voimakkainta joukosta öli kummalla­kin
puolen ovea. Yksi taas joukosta
sai ukon jyryämällä ulos kamarista.
Siiloin tarttui uklcoon neljä lujaa kät­tä
ja ivaatoivat hänet selälifeeh kär­ryille.
Yhä useampia icäsiä piteli uk­koa
kiinni ja silloin aliettiin juosta.
K"oin icoime kilonifetriä kuljettivat po­jat
ukkoa kärryillä ja aina kim joku
tuli vastaan, niin hänelle huudettiin:
"iPöis alta, Hiekkalan äicäpussi ajaa
kirkolle! Siiine jättivät pojat ukon
kolmen kilometrin päähän icärryinen-sä,
juosten itse takaisin odottelemaan
ukon paluuta, ja i ä n palasikin kau-heitten
sadätuksieii kanssa^, vetäen
kärryjä pierässääh
Kerran eräänä lauantai-iitana kävi
niih ikävästi, että ukko poikain peräs­sä
juostessaan sai kiinni pihaa aavis­tamattoman,
omilta reisuiltaan ko­tiinsa
palaavan, kylän kaksirivisen
hanurin soittajan, Peltolan Väinön.
Väinö oli alle viisi jalkaa pitkä ja
muutenkin hyvin hintelä. Hän ei
Lissu luistelu,
m
Ei olisi tiskonutjiueidän vanhasta
rakkaasta lissustamme sellaisia!..
Niin, kiin taivahinen oli suonut tS.
Jö meidänkin seudulle sen verratilun-myd^<
ljalm jäi jet näkyi, mutta et niin
paljoni että lissunkaan olisi tarvinnut
koMdia, niin päätimme talven kun­niaksi
kävästä, kaupungissa teatte.li.
sa. Mutta lissu olisi kai mieluummin
lepuuttamit raihnaisia jäseniään; ku­ten
ennenkin kylminä talvikuukam
kifskd s&"!ni^offeU -ja yski ja\^a!-
täHdköt^na-^kMi^^
nenkiiik^vlHttriliifdille tulu^Mtdik'
hjirinäfisä. Jöö; lähdettävä oli tissiin
isäfinäti määfäjfksestä ja se- veikin
meidät Mupitiikiin aika sievästi
Vaan anHdf öllä Mn piti kotiin W-idä!
Kduptinkr äliiäen vielä kiilki ih^
inisiiiäiH, pelkäsi kai virkavallat,
mutia päästyäfHHie turvallisen kaim
ihifiisasuflnbiita alkoi se temppuilla,
purjehtien tienläidasta toiseen, aim
kilin öliki kaupungissa kallistellUt-k-sejä
kaikissa kapakoissa. Sitteh se kai
muisti jönkitn kaiinolnistelumestäm
jd inHöstiii kokeilemaan sitäkin; p-^d-rittäen
meitä kiiin karusellissä: On-neksemm)
s sättiii'tiellä, väin pari lilu-mädr
djdnreiinästä; parahiksi iso kiii
jöhön lissu loi-väypdahsa ja pysähtyi
TiäkiesisdMm^e iildHhettä huoinasim-iHe
lis^Un nökdfi öldvah kauptiiikia
köhii: MiiiM iäisi siiHä jysähdyksessä
lissnn Jinmdlä seliiitä; koSkd niiiria-rovasti,
meidän' avullamme, hiijn o-jdni-
iUndltd tiellä eikä löppumätkälii
enää temppiiiUut; eikä edes k^övirioil-
• iMHui) vdikk&' niin -'kman' iskiin • öfi
sMMt.^Siitä hWästu liipasr isäntiä^-
Add tUsiiiih Mds^piieiniitän talvilöMn.
Muita olikohan ne temput yksino­maan
meidän iissun syytä, sillä sama
tekivät niin monet lissut ja kassut,
toiset pyörien ojaan asti, kun eisattu-mit
kiveä siihen oikeaan paikkaan:
Koetin lissuU ptiolUsiukseksi selittäi
iätä isännälle, eitä voisimme vielä-uu-delleenkin
yrittää, jos ei kovin-paljon
lunta tule.
iSiRP.4-SERkkU.
Uh
edes tiennyt -miksi ukko hänen pääl­leen
karkasi ihan maantiellä, peito-ten
hänet kepillään pähanpäiviäisek^
si. Hutta-ei Väinökään viitsinyt kan­netta.
nostaa, vaan mietti muuta kei­noa^
jolla kostaisi ukolle.
Äijällä oli naurismaa, kauniita kel­taisia,
litteitä, nauriita, joita hän syk­syisin
vaiiti kilin silmäterää. Väinö
tiesi sen.
'Seuraavan viikon sunnuntaina Väi-
.nö kuiici ityiän raitilla ja kuulutti, et­tä
hän aikoa tänään jakaa kylän pik­kupojille
- kolme markkaa rahaa, toi­sille
enemmän, toisille vähemmän,
kullekin ansionsa mukaan. Kuloval­kean
tavoin levisi tästä tieto-ympäri
kylää-ja jo iltapäivällä parveili A^äl-nön
ympäriliä ; noin parikymmeritä
pikkupoikaa. Väinö ^ oli vaihtanut
kolme markkaa viisi- ja kynimenpen-nisiksi.
Kello neljältä Väinö keräsi
kaikki- pikkupojat ympärilleen, siina
laskettiin rahat- ja- aivan oikein, nii­tä
oli kplmie markkaa.
"Nyt lähdetään jäkopaikalle", kuu­lutti
Väinö. Se oii jännittävä malka,
kukaan ei tiennyt mitenkä jakelu ta­pahtuu
ja niissä^ mutta Hiekkalaan
päin oli matka. Päästyään Miekka-lan
ahon-laitaan komensi Väinö, etta
kaikkien piti olla hiljaa, joka äänen­kin
päästää ei saa yhtään penniä-ikäänkuin
kuolema olisi i-skenyt poi-