Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 24, 1945

              Sivu 2 LAUANTAINA, HEIJ:MIKUUN 24 PÄIVÄNÄ
N
. (Canadan suomalaisten viikkolehti)
Pttbliähed and printed by the Vapaus
Piibliishin^ Company Limited, 100-102
Elin SjtreÄ West, Sudbury. Ontario.
Reglste^ed at the Post Office Dept.,
Of[ta\^, a£ second class matter: «
' Tilaushinnat:
l^vk. $2.00
3 Islc* • »60
Yhdysvaltoihin:
i .^2.50
I '6,'kk» ••«•«•••>••«•••• • • • • * 1«40
Kuomeen Ja inuuaile ulkomaille:
1 vlCa ••••••>••••••••••••• »$3.00
' 0 klc» • • • • ' • • • • • • • • • « • • • • • • • X*€3,
-Liekki ilmestyy Jpkslsen viikon lau­antaina
i2-sivuisen'a, sisältäen parasta
fcaunoMrJallista luettava kaikilta-aloil­ta.^'
ÄrfamiehlUe 'myönnetään 20 prosen­tin,
iEI^,U^io.
•Pyytäkää asiamiesvalineitä jo tä-
4E|I?IÄOI'TU$^NNAT: Yleinen ilmoi-tulhinta
4gt. senttiä palstatuuraalta ja
kerralta. ^Alhi Umoitushinta ^1.00. Alin
m^ksu 'k^plinilmoituk5esta $!^.Q0 ynnä.
60 senttiä jokaisei^tä muiistbvärsyltä tai
kUtosläiiseeltä. Erikoishinnat pysyvlst
ilmpit^Mst?'. r^ilapiäisihnojittfljien on
lähetettävät maksu etukäteen.
kaikki Xlekille tarkoitetut maksu-osoitukaqst
on ostettava kustsLQ.tajan iii-meeA^
Vapaus Publishing Company
Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub-lli^
jpQg Qprnpany Limited, 10prlQ2 Elm
Street •West, Sudbury, Ontario
^tTolmittaja A.rPäivlö.
Liekkiin aijptut kirjoitukset osoi­tettava:-
^«cU^ury,. Ont.
Pari asiaa on herättänyt huomio­tamme
viime päivittä. Vksi oli Kri­min
konjerenssi, mikä löi jalat alta
kaikilta niiltä, suuremmilta ja pie­nemmiltä,
jotka ovat kaikin tavoin
veh^eillen yrijttänec^t saada ''kolvien,
st^ren" välillä aikaan Yhdistyneiden
Kansojen asiaa häiritseviä ja vihollis­ta
auttavia ristiriitoja. Seherityi ja
jakaantui tilanne. Ei syntynyt mi­tään
sellaista kompast,uskiveä edes
Puolan kysymyksestä, vaikka sitä
yhä pyritään joillakin tahoilla selittä­mään,
että tässä konferenssissa ta­pahtui
jokin epäjdemokra/ittinen te­ko,
hyväksyttiin jokin Neuvostoliiton
vääryys. Puolan maaperän ryöstö. Ei
tahdota ottaa huomioon — ja se eh­kä
ojikin jäänyt liian vähälle selityk­selle
— että Neuvostoliitto tahtoi
•Kiri. AILI l. MÄKI
Tiihon tulvietiyllii näen kuvan,
ja lempeän savilleen kuiden.
Ne kertovat äidi<stäm, sekä iiideistä tuhantcn muiden,
joiden ympärillä My suurtyön pauhu ja sotien melske, r
Olfit köyhä, niin vaatimaton,
olet usein yksin, syrjäytetty.
JIuoUen kyntämqt kasvosi)
työstä kankea vartalo.s,.
ja kutrisi, joista kaikonnut on jo kulta,
sekä äänesi sitrmnensöi0u —
nekö antaisi mheHa lauluuni
Ktm työti^iilnt^n f kiitosta tt^^^
ktin joskus tmvUt, ja miieles^^
sentähden kun kdhtah ynseä-on,'Odi y^^
kun uhrmiksesi -ja^pimhasi pälM^ijjää .vuinjk^ml — -
silloin itdhtömnniideesitöhe^^
siten ipalkiten sen miHMpalkdttai^^^^
KesdUlanviihtyisäjtutili sinut mi^^^
Talvisten :taMienr'tufkc on'^Uinsi^l^^^
Vuoshatain-hälyys ja ymnrnvrys^-Bnu
ne erheeni: anteeksi antaa^ ja miih^^
Ny^ turnm'on tieltäni, smif!te'hiävä>eess
Stirma, verivirrat omt'tiUtiija-mull^^^
Et ktimillja voinut mllaktä:>M
Jos palaan ^vmrojenteihäUmksmiv^^
' 'Nyt tiedän miksi uhrasit 'kaiken^ ffa :unelm>ii'l •
Ehkä; toivoit äiti, että en fkofskaan/hjbr/}iLi;siv tielle,
vaan ufjaamjMestäisin hilloin,Jkun^^^ ^
että yhdessä 'kansatii 'keralla i^upskdiiin vääryyden vallan,
ja astuisin aikoihin 'uusijn'." .
Sankarilauhi^ja laulaa - tahtoisin ^sinulle äitini, ityöläisäitt f
Ti
Oi te kultainen Faari, en muuta
osai^ sanoa. . LeiXkasin ne reseptit ir­ti,
Liekistä,, liirnasiti ne toiselle sj-vulle
reseptivih-koani ja kirjoitin päälle:
"Säilyttäkää nämä polvesta polveen."
'Faari on varma^iji ollut emäntäpii­kana
ennen yaJ)l?,assa maassa, kun
n,oin tarkalleen muisti reseptit kir-vain.
siirrettäväksi rajan sinne, m;ssä
se oli, ennen viime maailmansotaa, jol­loin,
siltä lohkaistiin osaValko-Venä-.
jä^il^ ja Ukrainaa Puolalle. Näistä vc- Joittaä. Olen minäkin köpätes-pan-näläistä
väestöä käsittävistä alueista nua hä-mmei^tänyt ja kerta niinkin
oli kysymys, joka kai nyt ttUi ratkais- roimasti, että männältä, katkesi var-tuksi
asianmuJiaisella tavalla. si. Samoin olen niitä riivatun res-.
Toinen on kotimainen, canadalai- suu aineita riivannut, mutta en kos-nen
asia. Näinä vuosina on puhuttu kaan itsevaltaisesti -tehnyt noiden
paljon reformeista kansan hyväksi ja
täytyy myöntää, että niitä on osittain
toteutettukin^ niistä huomattavin,'hil-jattai/
t päätetty lapsiavustus, Perhe-avustuslaki.
Se on simri refqrmi.'Va­rakkaalle
väestölle se ei tietystikään
merkitse mitään, kyllähän he voitot
ruokalajien älkuyälmistuksia.
Tässä joulunaikana käytäntöön
minulla ollut akanaisia, ohrajauhoja,,
vaan kjjytia vehnäijauhoja ja akanai-siksi
panin sekaan vehnän leseitä. Ei
myöskään minulla oUut itikan talia,,
sen sijaan kiehutin possun kylkilui­ta
kirkkaassa vedessä, kun savense-.
kaista vettä ei ollut. Kaivossani on
näet kalliopohja ja nyt sekin on kui­va.
Siis keitin köpötteen pyrovedes-sä.
Karkeaa suolaa ei myöskään ol­lut,
mutta ajattelin, että kun panen
kaksi umpikourallista hienoa sypka,
niin se yarmaari vastaa riskisti yhtä
umpikourallista karkeaa suolaa.
Ja sitten alkoi varsinainen tek.o.
Kun luut oliva,t kiehuneet hyvin, otin
ne pois ja mossa^ia jauhpja nii?i, että^
luulin - riittävän. 3iinä se sitten kö-pötes,
pihisi ja 'kuhisi, kun sitä häm­mensin.
Faistuakin se pakkasi ihan-otetut
ruokareseptit lopettivat min.ul- väogällä. Hyvä tuoksu siitjä vain
4a syömisen ilon ihan kokonaan. Ja uhosi, ja kiihotti ruokahaluani.
kun. ei voi syödä, niin, eUiän siitä elä-n^
tä-imitään tule; sitä heikkenee ja
siihen yhtyy ja pystyy kaikenlaiset
lapsensa huoltaa ja sik^i siltä tahdita, sairaudet sekaisip. Niin kävi minul-
Mutta yksi vahiak<? siiȊ sattui.
Kun on sairas, niin eij^^ksa käsittää
asiaa aina niinkuin se kuuluisi. Näh-.
kääs ne possun luut olivat olleet suo-erityisesti
vanhoillisten, 'konservatii- _ lekin. Saia kylmää ja sitten reumaat- lassa m.vös, jä sitten 4cun olin'siiolari
vien tahdita se on saanut äkäistäkin tista.pä^särkyä, joka kaulaa myöten' • :„
vastustusta — hehän ylimalkaan vas­tustavat
kaikkifi raJtaa vaativia refor­meja
kansan hyväksi, —. tnutta työ­väelle
ja köyhemmällc kansalle, kan­san
enemmistölle sillä on suurempi
merkitys: kuin sitä koko laajuudes­saan
äkkipikaa kaikki osaavat käsit-tääkään.
Niinpä nyt, kun rckistcer.aus tulee
piakkoin käyntiin yli maan, kaikki
vanhctmnaJt tietysti huolehtivat las­tensa
rekisteerattksestaj että'pääsevät
osalliseksi tä^ta (avustuksesta, joka
CU laadullaan aivan toisia kuin-ne
monet avmtuksfit, joihin on jouduttu
ennen turvautumaan. ^ AP.
kiski käteen. Päätäni en pariin viik­koon
voinut kääntää ollenkaan; si­vulle
vilkaistessa sain kääntää koko
vartaloni kuin kipsikuvan.
Ajatuksin tyrkytin itselleni jos mi­tä
ruokalajia, mutta ei mikiiän miel­lyttänyt.
Naapurin emäntä antoi si-lakoitakin,
jotka ovat aina olleet mie­liruokani,
mutta ei nekään nyt mais­taneet.
Mutta nyt näytti tulevan elä-mänpelastaja.
Luettuani Faarin kö-pötes-
reseptin herahti,heti vesi kie­lelleni
ja niin kova halu saada syö­dä
Höpöte&tä, että päätin sitä heti
veteen lisännyt ja maistoin, niin
voi', taivas, eipä uskoisi että niin suO^
laista voi saadakaan! Minun täytyi
lisätä toisen verran vettä ja-sitten si­tä
köpötestä tuli roimasti.
Nostin padan syrjään, kun arvelin,
köpöteksen \vstä olevan. Samassa
muistin sen tavan, miten köpötestä
ennen syötiin, että sitä otti jokainen
kimpaleen kouraansa ja istui mihin
sattui, syöden kourastaan. Minä
ajattelin, että niin sen syön nyt mi­näkin;
onhan se niin vapaata, kun
yksin on, ettei siinä Uryitse häpeillä..
Tässä nyt muistuu, mieleeni se Ra-keittää.
Se v^n, ettei ai»eet nm jalm Reetan arvostelu, ja se on tosi
jutsQlleea oUeet sa^tavifisa. Igifeäa. se, etii^ unoh^a pöytävavatkin, ku^.
ei kellekään saa tarjota eikä!
.pyytää, pitää kurkotella itse i t ^
^ aina. -Niinpä tein" sitten valmistuki
sen.aterioida oikein mielihalulla Vg -
muucieksi vielä pesin käteni ja ^tt|^
-Otm asianpyyheliinan, istuin stou#
viereen penkille ja levitin liinan
iliini. Sitten kahmaisin l%5tes|-
kouraani ja haukkelin . . . Huli, JmvJ
kun ^e'oli suolaista! Silmät vii^^
Jumalia yritin^sitä nieleskellä. Onl
» ä i oli siinä samalla perikiHä vesi-f
ämpäri. Josta otin kulauksen aina ta-l
van takaa, Jcun kurkkua rupesi kovinl
karvastelemaan . . .
- E i •n& 'värihän maan svöntitavat ^
enää, semmoiBijac^ole olleet pitkään ai.3
- kaaii, mutta semmoista se oli "njajilais:
el^piAssä ?ohjfMiiflaan minuäii^^
muistini aikoina,. — Meille tuU Suo,?
. mesta ennen Kotiliesi-niminen lehti i
Siinä. Oli JQs rpirikälaisia ruqankeit! i
toresbptej^ sekä pöytätapaöhjeha
että syödM lievästi. Sattuipa kerran
hassunkuffoen väärinymmärrys, Xm
luin tytölleni, miten syödä sievästi,
mit€« esi*m. menetel.lä syödessään
kuoripäälHsiä perunoita. ''Kunp^ru- ;
na on kuoripäällä "keitetty ja tarjo­taan
siten, -niin ota peruna haaruk­kaan
ja kuori vasemmalla kädellä
. . Kun olm saanut sen lujetuksi,
niin tyttö sanoi: "Miksi se si«pe
'haarukkaan' pitää panna, eihän, se^
ole Olienkaan sievästi." Tyttö ei kä­sittänyt,
että Suomessa ''forkka" on .
haarukka (enrienhän se oli kahveli
eli kaffeli). ^e siitä^ mennään taai-sen
älkuasiaan.
OljsLn fcyllä^ halusta syönyt köpö­testä
vaikka kuinka paljon, mutta
kun se oli niin, suolaista, niin sörn vain
määrältä. Nyt ajattelin, että mihin­käs
tuon Ip^ujx k,öp,ötteen panen, ei-häjn
sitä ^yiö koirakaan. Äkkiä pul­ma'
ratkesi:; päätin, että panen kö­pötteen
kaulaani hauteeksi, ulkopuor
lelle, koska ei se sisälle mennyt.
•Laitoin köpötteen höyrykattilaan
kuumenemaan. 5iinä hommatessa
'minulle tuli kumma väsymys. Tun­tui,-
että tulin niin veteläksi kuin vel-lipussi.
'Eikä se kumma ollutkaan,
sillä kun köpöfes ja vesi sekaantui
keskehään, niin velliä siitä tuli ja se
meni jäseniin.
Silivili laitoin kaikki kuntoon pääs-tiikseni
yuptjeerlle. Aina vain piti juo­da
vettä. Kiireimmiten köpötes pus-,
siin.ja se kipeän paikan päälle. Kyl­lä
sitten tunsi.» niin rauhoittavaa rau-kaisua
läpi ruupiin, ja köpötes hau­toi
mukavasti kaulaa.
Olin, nukkunut niin raskaasti, et^
ten herännyt vaikka olin juomassa-kin
käynyt — tahi ollut ainakin jal­keilla,
'koska vesiämpäri oli vuoteeni
vieressä lattialla.
Aai«ulla km heräsin, tunsin yhä
kummaa v v ä ^ m y s t ä ja päänikin hei­lui
joka taholle.. Otin köpötteen poii
kaulastani,jaihrn€ekseni tunsin, etta
kaula oli niin lievä eikä tuntunut ki­pua.
Mutta veltto minä olin. N)"'
ajattelin, että: väkivoimalla pinkasen
ylös;ja voimistelen, niin velttous läh­tee.
'Ja sei? miri^ tein, muiU to5sa-hutin
sievän.jalkani kylmään vesi­ämpäriin.
K^h, huh, kuinka se rais-teli
ikeästi,.
Otin tulen lainppuun ja tein nope-tsti
• joitakip voimisteluliikkeitä. J^^
nyt minä näin sen ihmeen, että pa^ta
sivulle taivuttaessa näin oman selkä­rankani.
Sen oli köpötes saanut ai­kaan.
Laskiaisena teen riivatun ressun,
kun sattuu olemaan noita silakoita-kin.
,
ERAKKO-