1938-11-05-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2. LAUANTAINA, MARRASKUUN 5 PÄIV.ÄXÄ
KIRJOITUSKILPAILU Urheilu
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Registered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter.
Tilaushinnat:
6kk. ....... 1.10
3 kk. ............. £0
Ulkomaille
1 vk. $3.00
•,.e-;kk. 1.65- . ^
Irtonumerot 5 senttiä
Uekki ilmestyy jokaisen "«^ilkonlau-fuitaioa
I2rsiyuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aIoil>
ta./
AsiamiehlUe myönnetään 20 prosentin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä Jo tänään.
Kustantaja: Vapaus Publisliing Co.
Ltd.
Toimittaja A. Päiviö.
Toimitusneuvosto: J. Järvis, Rauha
Mäki, Hilja Aho, E. Suksi, Ester
Kaustinen^ Aili Malm, Margit Laakso
Ja Yrjö Saivft.
Liekkiin aljotut kirjoitukset osoitettava:
LIEKKI
P.O. Box 69 Sadbury, Ont.
*'K1EUPAKINAA" otsikon alla olleen
raapustuksen johdosta on saapunut
seuraava kysymys :
'\LtmUaks6ni ymmärsin toimittajan
kerrallisen kielipakinan muuten
oikein, mutta tarkoitettiinko siinä lo-
'pussa sitä, .eftä vieraskielisiä sanoja
ei saisi lainkaan käyttää? — Yksi
Liekin lukija"
Ei tarkoitettu sitä. Tarkoitettiin
vain koskettaa sakgn sohlat^seen,
mikä Suomessa ilmenee varsinkin virkanimityksiin
nähden. Ja muutenkin.
Toisaalla pyritään suomfllaistutta-maan
tarpeellisen ohella sfilfaista^ jota
ei tarvitseisi,:ja toisaalla vieraskielis-tytetään
sellaista, jota ei myöskään
tarvitseisi, tahi risteytetään alkuja
ja loppuja niin ja näin. Ylimalkain
sanoen johdonmukaisuuden sijasta
vallitsee kaunis sekasotkut. Kotimaassa,
"uuden^ vapaan Suonien" mukana
mennen innostuneessa vauhdissa, sitä
ei tietenkään huomaa niinkuin täältä
ssyrjästä katsellen. Jos "suomennokset"
lienevät tapahtuneet enemmän
alamailla, niin ovat ne koskettaneet
huippujakin. Esim. läänien kuvernööreistä
tehtiin maaherroja. Hyvä.
Alaa on niin supisuomalainen ja rakas,
mutta herra {ruptsal. fterre) se
siihen kttitenkin piti tulla. Ja niin
siitä tuiikin ehkä maailman mahtavin
nimi. Myöntäkäämme tämän
tähden että herra on suomalainen ja
jopa sen suurin jatärkein sana. Mutta
juitri siksi, kysynme: millä oikeudella
Suomeen jäi presidentti?
Eikö hänen kaiken johdonmukaisuuden
vaatimuksesta pitäisi oUa joku
maaherroja suurempi herta--- Suo-inenhcrra,
tasavallanherra, maaher-rainhcrra,
tahi vain herrainherra, ellei
tyydyttäisi yksinkertaiseen ukko-herraan,
johavtutiten olisi parhain ja
likfpitäitr snftteeUinen maaherran yli-vastike.
Vaikenemme suurten asiain
edessä. Mutta että lukkaritkin
(n*$ts.^ klockare) "suomentavat" ni-ptensä
kanttoriksi (lat cantor — esi-latilaja
clied€lläveisaaja)fSeonsitä
mistä juuri puhumme -r-qjan merkki,
yhtä johdonmukainen ja selvä
kftin kaikki mf4ukin siellä. Seuraavana
Mä tulee f^iin kuppari ja vie
saamme ruvcfo häntä sanomaan sarvi
f rouvaksi tahi jotakin sinnepäin.
ensi paiva^
Eräänä aamuna löysin kuolleen hiiren vesiklosetista.
^ Koko päivän ajattelin tuota hiirtä:
Sen ei piisi pitänyt läH^^^^^ maailmaan, ^
ei janon, ei nälän, ei minkään tuskan vuoksi.
Siten olisi se pelastanut jtselleen^^
Mutta kun taas ajattelen elämää,
spn häpeällisiä koloja, joissa jano, nälkä ja ttiska ovat alituiset
seuralaiset,
teki hiiri aivan oi k ei".
Jos niinä lähden joskus,
jajosjonakijiaamuna löydätte minut kylmänä^ ryvetettynä, silmäni
iäksi unitnistaneena,
muistakaa minun sanoneen:
On kaksi tietä Kuoleman vuorelle,
häpeän .pitkä ja suojattu tie,
kunnian tie rotkojen yli.
Arvo Turtiainen.
historiasta
Pikakirjoitusaate ei ole uusimman,
eipä edes uudenkaan ajan keksimä.
Historiassa^-voimme seurata sen jälkiä
aina Ciceron aikoihin asti, lioin vuoteen
70 e.k.s^. Toiset pitävät sen isänä
tätä kuuluisaa kirjailijaa, toisten mu-
' kaah se oli hänen kirjuriorjansa, Tul-lius
Tiro. Tätä järjestelmää käytettiin
Roomassa hyvin yleisesti ja filosofi
Senecan kerrotaan kehittäneen sitä
suuresti. V.-satoja myöhemmin sitä
käyttivät kristityt kirkkoisät, ja Cyprianus
sovitti sen etupäässä aikansa
teologisiin termeihin. Säilyipä se aina
1 p. vuosisadalle ja pienemmässä määrissä
kauemminkin. Koko keskiajalla
ei pikakirjoituksen alalla koetettukaan
luoda mitään uutta, mutta kirjapainotaidon
kelcsimisen jälkeen aate
virisi uuteen eloon. Kolmen vuosisa-
(|an kuluessa on syntynyt noin 215
järjestelmää, joista kuitenkin vain
kahdeksaa voi pitää kehittyneempänä
ja tavallista kirjoitusta mukavampana.
Eiisimmäiseinä esiintyi sillä alalla
Timothy Bright v. 1588, saavuttamatta
kuitenkaan suurempaa merkitystä.
Sitävastoin pysyi erään toisen
englantilaisen Jeremiah Richin järjestelmä
vuodelta 1646 käytännössä
noin 150 vuotta. Mainittakoon myöskin
Gurneyn järjestelmä vuodelta
1751, jonka keksijän Englannin hallitus
nimitti pikakirjoittajakseen, tämä
virka on sitten periytynyt samassa'perheessä
meidän päiviimme asti,
•joten: Gurneyllä oli yksinoikeus ju-laista
alahuoneen keskustelut. Yleisimmäksi
on englanninkielisissä -maissa
tullut Isaac Pitmanin järjestelmä
vuodelta 1837, joka on sovitettumyös-kin
espanjan, ranskan, italian, hollannin,
japanin, kiinan ja hindustariin
kieliin. Ranskassa on kuitenkin Dup-leyen.
Saksassa ja pohjoismaissa Ga-belsbergin
järjestelmät päässyt melkein
yksinomaan käytäntöön.
Mitä ihmiskunta on
nnbhtaml
— Mutta jospa lopetamme pakinan
tämän puolen.
Vakavasti sanoen, vieraskielisiä sanoja,
n.s. yleismqailtnallisiä sanoja
voidaan esteettä käyttää, kun vaan
niitä käytetään oikein. Eikä ainoastaan
että niitä voidaan, mutta niitä
jqudutaan käyttämään, jos mielitään
kehityksen mukana kulkea. On olemassa
joukko sano ja — ja niiden luku
yhä lisääntyy — jotka alkavat käydä
yfitisisiksi, kaikille kielille, kaikille
kansoHle. Kansainväliset yhteydet ja
yleinen sivistys yhteisine välineineen
niitä esiin työntääi selventää Ja käytäntöön,
juurruttaa joka päivä. Ja
alkeastaan niin pienen kansan kuin
meidän kansamme, joka ei väkiluvussa
vastaa yhtäsuurkaupunkia, on turha
rimpuilla tätä ke/iitystä vastaan.
Sanakirjaan kyllä voidaan suomentaa
jokainen sana, että se sieltä tarpeen
tullen läytyy, mutfa muutett yleis-maailnufllisista
sanoista vierottautu-minen
olisi takapajulle tavottamista.
Tavallisen kehittyneen ihmisen harkinta
vmUen määrjä vieraskielisten
sanojen käytön. Mitä käytetään,
niillain ne ovat sopivia ja tarvetta
vastaavi(i, mutta muuten tullaan omillaan
toimeen. Ja esim. kaunokirjallisuudessa
niitä tarvitaankin hyvin
vähän. — .4. P.
Muuan englaiftilainen aikakauskirja
on ottanut tutkiakseen mitä kaikkia
taitoja ihmiskunta aikojen kuluessa
Qn unohtanut. Esitämme seuraavassa
joitakin niistä.
Nykyaika tuntee tosin keiiipn pal-samoida
ruumiita, mutta ei niin hyvin
kuin muinaiset kansat. Jo n, 50
vupden kuliittua huomaa selvin :niä-tänemisen
oireita. Sen §ijaan egyptiläiset
ruumiit, jotka palsamoitiin
lOqO vuotta e. Kr., ^iis yli 3000 vuotta
sitten, ovat niin hyvin säilyneet,
että vielä; tänä päivänäkin selvään
voi eroittaa hienoimnjatkin rypyt kasvoissa.
Nykyinen; sykupolvi ei enää
tiedä miten egyptiläiset menetteliyät.
Sheffieldissä Englannissa ja Sölin-genissa
Saksassa valmistetut teras-aseet
ovjat k\iuluisat hienotekoisuu-destaan
ja kovuudestaan, niuttä kaikkein
täydellisimmilläkin koneilla pn
nykyään mahdotonta takoa sellaisia
miekkoja kuin Damaskon säilät, joita
arabialaiset käyttivät kaksisataa
vuotta sitten, ja joita nyt löytyy ainoastaan
museoissa ja rikkaiden asevarastoissa.
Sellaiset miekat voivat
helposti katkaista nykyaikaisen up- '
seerimiekan saamatta itse ^^ienintä-kään
naarmua.
Nykyaika tuntee kyllä montakin
keinoa valmistaa tekotimantteja,
mutta niissä on kaikissa se vika, että^~
asiantuntija vaikeudetta erottaa ne
oikeista.
Keskiaikana osattiin valmistaa tekotimantteja,
joita oli mahdoton erpt-
: Emme ole vielä koskaan puhunut
^^mitään urheilusta jos emrae ota
llukuun riiitä kuperkeikkoja ja naru-ii^
yK>yJä, joita harrastimme niissä
fepptpivpisissa laihdutusyrityksissära-me^^^
jo lakannut laih-auttamasta,
sillä onhan nyt syksy ja
• irn^ tulee talvi ja silloin on hyväkin
kun pn Jäskiä jmnpärillä, ettei vilu
i)ääse nakkelemaan. — Tulkoon si-
Tiotuksi, että silloin kesällä, kun yri-tinome
laihduttaa, lihoimme kolme
pauhaa.
Mutta ^iitä:^]^
päi v p ä kjirpajpita ppimim Näia
lokakyussai kiin
laan ja !ilm3kin..sattui: plemaa^
niin tTOfirjimiii^ Karpalot kun
kasvavat suplja, kuten lukijakin tie-lää.
^Niiivia sieUä «uolla k
poiniiessa;tpli:ipijd^mm
1ä urheilua kun :pn niin moM
kuten JMpksyakin. Olemme nähnyt
juöksyan.jupkseyän joskus pussissa-kin^
• JöskysHhärivtAas juoksee aivan
tasaisfeHavniaalla: Ja yaU taas juos.
iessaari saa hyppiä ai ja vesipjien
Joo,: jypksua pl^nime nähn monenlaista,
mutta emme ole vielä kos-kaan
. nähnyt kilpajuoksua suolla.
Tykkäisimme niin mielellämme nähdä
vielä;,senkin lajin juoksua. Se karpa-
Ipsup, missä päivällä olimme, olisi
kyllin iso jupksuradaksi. Siellä olisi
^iyvät maisemat, yleisönkin nähdä,ja .
seurata -kUpailua, kun su laidasta
kohoaa Ipiya mäki, aivan kuin stadion
istumapenkit. Olisi mukavaa nähdä,
kuinka juoksijat yrittävät parastaan
ja: aina, se joka on onnistunut pääse-imään-
.edelle, kpmpastuukin mättääseen
ja lyö nenänsä toiseen mättää-
^ejen.. i^un hän.pääsee pystyyn ja hiukan
masentuneena lähtee yrittämään
toisten perään, hiin hänen mielensä
eaa pian uutta intoa kun edellä juok-sfivatyjk-
sitpisensa perään kupsah^^^^
vat nenälleen pehmeään sammaleeseen
Ja hänen pnnistuu vuorost^
päältä ed^le, kunnes hä^
on taas kompastua. Se olisikin sitten
mestari joka siinä. kilpajuoksussa
kaatumattomajia voittajana selviäisi.
5a sitä kilpailua katsellessa olisi j^i-sölläkin
hiukan vaihtelua, kun saisi
nauraa, sapimalikossa pyöriskeleyille
juoksijoille ja olisi siinä jännitystäkin^
kun ei 3rhtään osaisi tietää edeltäkäsin
kuka jupksun voittaa, koska
-parhainkin Juoksija saattaa kaatua
varpaan tarttuessa mättääseen. Se
. urheilu olisi terveellistä yleisöllekin,
sillä kukapa ei uskoisi naurun parantavaan
yoiniaan. Vaikka ei sk ole silti
varpaa, jpsko oikeat juoksijat— ainakaan-
pitkäsääriset — kompastelisivat
niihin mättäisiin niinkuin mepäi-
Y^lä, ti^imme. Olimme yhtä mittaa
nenällämme ja karpalotkin kaatuivat
astuta meidän kanssamme, niinettä
kotiin ^tjupta^ksi ei jäänyt paljon
muuta.kuin tyhjä astia. Siksi mius-timmekin
juoksukilpailua. Mutta pian
Piilee talvi, jptienpn enää turha puhua
•juoksusta ennen ensi kesää.
. 3IRPA-SERKKU.
taa,^kfiista,Ja.iiiiden hinnatkm oh-
' vat aivan yhtä korkeat kuin oikei-d(
en.. Jptkut peistä keskiaikaisistate-kotonteisla
pvat säilyneet meidi"
päiviimme asti. ,
'Luiiliayasti ei vuosituhannen i i
luttua.;ainpatakaan nykyaikaista
kennusta-enää ole olemassa, imu
egyptiiipyramiiäitjalt^ia^^^
kan suunnattomat rauniot tu^^'^^^^
säilymään; Ja miksi? Sentahden,e
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 5, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-11-05 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki381105 |
Description
| Title | 1938-11-05-02 |
| OCR text | Sivu 2. LAUANTAINA, MARRASKUUN 5 PÄIV.ÄXÄ KIRJOITUSKILPAILU Urheilu (Canadan suomalaisten viikkolehti) Registered at the Post Office Dept., Ottawa, as second class matter. Tilaushinnat: 6kk. ....... 1.10 3 kk. ............. £0 Ulkomaille 1 vk. $3.00 •,.e-;kk. 1.65- . ^ Irtonumerot 5 senttiä Uekki ilmestyy jokaisen "«^ilkonlau-fuitaioa I2rsiyuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aIoil> ta./ AsiamiehlUe myönnetään 20 prosentin palkkio. Pyytäkää asiamiesvälineitä Jo tänään. Kustantaja: Vapaus Publisliing Co. Ltd. Toimittaja A. Päiviö. Toimitusneuvosto: J. Järvis, Rauha Mäki, Hilja Aho, E. Suksi, Ester Kaustinen^ Aili Malm, Margit Laakso Ja Yrjö Saivft. Liekkiin aljotut kirjoitukset osoitettava: LIEKKI P.O. Box 69 Sadbury, Ont. *'K1EUPAKINAA" otsikon alla olleen raapustuksen johdosta on saapunut seuraava kysymys : '\LtmUaks6ni ymmärsin toimittajan kerrallisen kielipakinan muuten oikein, mutta tarkoitettiinko siinä lo- 'pussa sitä, .eftä vieraskielisiä sanoja ei saisi lainkaan käyttää? — Yksi Liekin lukija" Ei tarkoitettu sitä. Tarkoitettiin vain koskettaa sakgn sohlat^seen, mikä Suomessa ilmenee varsinkin virkanimityksiin nähden. Ja muutenkin. Toisaalla pyritään suomfllaistutta-maan tarpeellisen ohella sfilfaista^ jota ei tarvitseisi,:ja toisaalla vieraskielis-tytetään sellaista, jota ei myöskään tarvitseisi, tahi risteytetään alkuja ja loppuja niin ja näin. Ylimalkain sanoen johdonmukaisuuden sijasta vallitsee kaunis sekasotkut. Kotimaassa, "uuden^ vapaan Suonien" mukana mennen innostuneessa vauhdissa, sitä ei tietenkään huomaa niinkuin täältä ssyrjästä katsellen. Jos "suomennokset" lienevät tapahtuneet enemmän alamailla, niin ovat ne koskettaneet huippujakin. Esim. läänien kuvernööreistä tehtiin maaherroja. Hyvä. Alaa on niin supisuomalainen ja rakas, mutta herra {ruptsal. fterre) se siihen kttitenkin piti tulla. Ja niin siitä tuiikin ehkä maailman mahtavin nimi. Myöntäkäämme tämän tähden että herra on suomalainen ja jopa sen suurin jatärkein sana. Mutta juitri siksi, kysynme: millä oikeudella Suomeen jäi presidentti? Eikö hänen kaiken johdonmukaisuuden vaatimuksesta pitäisi oUa joku maaherroja suurempi herta--- Suo-inenhcrra, tasavallanherra, maaher-rainhcrra, tahi vain herrainherra, ellei tyydyttäisi yksinkertaiseen ukko-herraan, johavtutiten olisi parhain ja likfpitäitr snftteeUinen maaherran yli-vastike. Vaikenemme suurten asiain edessä. Mutta että lukkaritkin (n*$ts.^ klockare) "suomentavat" ni-ptensä kanttoriksi (lat cantor — esi-latilaja clied€lläveisaaja)fSeonsitä mistä juuri puhumme -r-qjan merkki, yhtä johdonmukainen ja selvä kftin kaikki mf4ukin siellä. Seuraavana Mä tulee f^iin kuppari ja vie saamme ruvcfo häntä sanomaan sarvi f rouvaksi tahi jotakin sinnepäin. ensi paiva^ Eräänä aamuna löysin kuolleen hiiren vesiklosetista. ^ Koko päivän ajattelin tuota hiirtä: Sen ei piisi pitänyt läH^^^^^ maailmaan, ^ ei janon, ei nälän, ei minkään tuskan vuoksi. Siten olisi se pelastanut jtselleen^^ Mutta kun taas ajattelen elämää, spn häpeällisiä koloja, joissa jano, nälkä ja ttiska ovat alituiset seuralaiset, teki hiiri aivan oi k ei". Jos niinä lähden joskus, jajosjonakijiaamuna löydätte minut kylmänä^ ryvetettynä, silmäni iäksi unitnistaneena, muistakaa minun sanoneen: On kaksi tietä Kuoleman vuorelle, häpeän .pitkä ja suojattu tie, kunnian tie rotkojen yli. Arvo Turtiainen. historiasta Pikakirjoitusaate ei ole uusimman, eipä edes uudenkaan ajan keksimä. Historiassa^-voimme seurata sen jälkiä aina Ciceron aikoihin asti, lioin vuoteen 70 e.k.s^. Toiset pitävät sen isänä tätä kuuluisaa kirjailijaa, toisten mu- ' kaah se oli hänen kirjuriorjansa, Tul-lius Tiro. Tätä järjestelmää käytettiin Roomassa hyvin yleisesti ja filosofi Senecan kerrotaan kehittäneen sitä suuresti. V.-satoja myöhemmin sitä käyttivät kristityt kirkkoisät, ja Cyprianus sovitti sen etupäässä aikansa teologisiin termeihin. Säilyipä se aina 1 p. vuosisadalle ja pienemmässä määrissä kauemminkin. Koko keskiajalla ei pikakirjoituksen alalla koetettukaan luoda mitään uutta, mutta kirjapainotaidon kelcsimisen jälkeen aate virisi uuteen eloon. Kolmen vuosisa- (|an kuluessa on syntynyt noin 215 järjestelmää, joista kuitenkin vain kahdeksaa voi pitää kehittyneempänä ja tavallista kirjoitusta mukavampana. Eiisimmäiseinä esiintyi sillä alalla Timothy Bright v. 1588, saavuttamatta kuitenkaan suurempaa merkitystä. Sitävastoin pysyi erään toisen englantilaisen Jeremiah Richin järjestelmä vuodelta 1646 käytännössä noin 150 vuotta. Mainittakoon myöskin Gurneyn järjestelmä vuodelta 1751, jonka keksijän Englannin hallitus nimitti pikakirjoittajakseen, tämä virka on sitten periytynyt samassa'perheessä meidän päiviimme asti, •joten: Gurneyllä oli yksinoikeus ju-laista alahuoneen keskustelut. Yleisimmäksi on englanninkielisissä -maissa tullut Isaac Pitmanin järjestelmä vuodelta 1837, joka on sovitettumyös-kin espanjan, ranskan, italian, hollannin, japanin, kiinan ja hindustariin kieliin. Ranskassa on kuitenkin Dup-leyen. Saksassa ja pohjoismaissa Ga-belsbergin järjestelmät päässyt melkein yksinomaan käytäntöön. Mitä ihmiskunta on nnbhtaml — Mutta jospa lopetamme pakinan tämän puolen. Vakavasti sanoen, vieraskielisiä sanoja, n.s. yleismqailtnallisiä sanoja voidaan esteettä käyttää, kun vaan niitä käytetään oikein. Eikä ainoastaan että niitä voidaan, mutta niitä jqudutaan käyttämään, jos mielitään kehityksen mukana kulkea. On olemassa joukko sano ja — ja niiden luku yhä lisääntyy — jotka alkavat käydä yfitisisiksi, kaikille kielille, kaikille kansoHle. Kansainväliset yhteydet ja yleinen sivistys yhteisine välineineen niitä esiin työntääi selventää Ja käytäntöön, juurruttaa joka päivä. Ja alkeastaan niin pienen kansan kuin meidän kansamme, joka ei väkiluvussa vastaa yhtäsuurkaupunkia, on turha rimpuilla tätä ke/iitystä vastaan. Sanakirjaan kyllä voidaan suomentaa jokainen sana, että se sieltä tarpeen tullen läytyy, mutfa muutett yleis-maailnufllisista sanoista vierottautu-minen olisi takapajulle tavottamista. Tavallisen kehittyneen ihmisen harkinta vmUen määrjä vieraskielisten sanojen käytön. Mitä käytetään, niillain ne ovat sopivia ja tarvetta vastaavi(i, mutta muuten tullaan omillaan toimeen. Ja esim. kaunokirjallisuudessa niitä tarvitaankin hyvin vähän. — .4. P. Muuan englaiftilainen aikakauskirja on ottanut tutkiakseen mitä kaikkia taitoja ihmiskunta aikojen kuluessa Qn unohtanut. Esitämme seuraavassa joitakin niistä. Nykyaika tuntee tosin keiiipn pal-samoida ruumiita, mutta ei niin hyvin kuin muinaiset kansat. Jo n, 50 vupden kuliittua huomaa selvin :niä-tänemisen oireita. Sen §ijaan egyptiläiset ruumiit, jotka palsamoitiin lOqO vuotta e. Kr., ^iis yli 3000 vuotta sitten, ovat niin hyvin säilyneet, että vielä; tänä päivänäkin selvään voi eroittaa hienoimnjatkin rypyt kasvoissa. Nykyinen; sykupolvi ei enää tiedä miten egyptiläiset menetteliyät. Sheffieldissä Englannissa ja Sölin-genissa Saksassa valmistetut teras-aseet ovjat k\iuluisat hienotekoisuu-destaan ja kovuudestaan, niuttä kaikkein täydellisimmilläkin koneilla pn nykyään mahdotonta takoa sellaisia miekkoja kuin Damaskon säilät, joita arabialaiset käyttivät kaksisataa vuotta sitten, ja joita nyt löytyy ainoastaan museoissa ja rikkaiden asevarastoissa. Sellaiset miekat voivat helposti katkaista nykyaikaisen up- ' seerimiekan saamatta itse ^^ienintä-kään naarmua. Nykyaika tuntee kyllä montakin keinoa valmistaa tekotimantteja, mutta niissä on kaikissa se vika, että^~ asiantuntija vaikeudetta erottaa ne oikeista. Keskiaikana osattiin valmistaa tekotimantteja, joita oli mahdoton erpt- : Emme ole vielä koskaan puhunut ^^mitään urheilusta jos emrae ota llukuun riiitä kuperkeikkoja ja naru-ii^ yK>yJä, joita harrastimme niissä fepptpivpisissa laihdutusyrityksissära-me^^^ jo lakannut laih-auttamasta, sillä onhan nyt syksy ja • irn^ tulee talvi ja silloin on hyväkin kun pn Jäskiä jmnpärillä, ettei vilu i)ääse nakkelemaan. — Tulkoon si- Tiotuksi, että silloin kesällä, kun yri-tinome laihduttaa, lihoimme kolme pauhaa. Mutta ^iitä:^]^ päi v p ä kjirpajpita ppimim Näia lokakyussai kiin laan ja !ilm3kin..sattui: plemaa^ niin tTOfirjimiii^ Karpalot kun kasvavat suplja, kuten lukijakin tie-lää. ^Niiivia sieUä «uolla k poiniiessa;tpli:ipijd^mm 1ä urheilua kun :pn niin moM kuten JMpksyakin. Olemme nähnyt juöksyan.jupkseyän joskus pussissa-kin^ • JöskysHhärivtAas juoksee aivan tasaisfeHavniaalla: Ja yaU taas juos. iessaari saa hyppiä ai ja vesipjien Joo,: jypksua pl^nime nähn monenlaista, mutta emme ole vielä kos-kaan . nähnyt kilpajuoksua suolla. Tykkäisimme niin mielellämme nähdä vielä;,senkin lajin juoksua. Se karpa- Ipsup, missä päivällä olimme, olisi kyllin iso jupksuradaksi. Siellä olisi ^iyvät maisemat, yleisönkin nähdä,ja . seurata -kUpailua, kun su laidasta kohoaa Ipiya mäki, aivan kuin stadion istumapenkit. Olisi mukavaa nähdä, kuinka juoksijat yrittävät parastaan ja: aina, se joka on onnistunut pääse-imään- .edelle, kpmpastuukin mättääseen ja lyö nenänsä toiseen mättää- ^ejen.. i^un hän.pääsee pystyyn ja hiukan masentuneena lähtee yrittämään toisten perään, hiin hänen mielensä eaa pian uutta intoa kun edellä juok-sfivatyjk- sitpisensa perään kupsah^^^^ vat nenälleen pehmeään sammaleeseen Ja hänen pnnistuu vuorost^ päältä ed^le, kunnes hä^ on taas kompastua. Se olisikin sitten mestari joka siinä. kilpajuoksussa kaatumattomajia voittajana selviäisi. 5a sitä kilpailua katsellessa olisi j^i-sölläkin hiukan vaihtelua, kun saisi nauraa, sapimalikossa pyöriskeleyille juoksijoille ja olisi siinä jännitystäkin^ kun ei 3rhtään osaisi tietää edeltäkäsin kuka jupksun voittaa, koska -parhainkin Juoksija saattaa kaatua varpaan tarttuessa mättääseen. Se . urheilu olisi terveellistä yleisöllekin, sillä kukapa ei uskoisi naurun parantavaan yoiniaan. Vaikka ei sk ole silti varpaa, jpsko oikeat juoksijat— ainakaan- pitkäsääriset — kompastelisivat niihin mättäisiin niinkuin mepäi- Y^lä, ti^imme. Olimme yhtä mittaa nenällämme ja karpalotkin kaatuivat astuta meidän kanssamme, niinettä kotiin ^tjupta^ksi ei jäänyt paljon muuta.kuin tyhjä astia. Siksi mius-timmekin juoksukilpailua. Mutta pian Piilee talvi, jptienpn enää turha puhua •juoksusta ennen ensi kesää. . 3IRPA-SERKKU. taa,^kfiista,Ja.iiiiden hinnatkm oh- ' vat aivan yhtä korkeat kuin oikei-d( en.. Jptkut peistä keskiaikaisistate-kotonteisla pvat säilyneet meidi" päiviimme asti. , 'Luiiliayasti ei vuosituhannen i i luttua.;ainpatakaan nykyaikaista kennusta-enää ole olemassa, imu egyptiiipyramiiäitjalt^ia^^^ kan suunnattomat rauniot tu^^'^^^^ säilymään; Ja miksi? Sentahden,e |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-11-05-02
