Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 5, 1949

              £ikä Vorssasta sih kaupunSa ttilluk-j
kun setä vaf^iaan pani. Eikä sinne
tkennettu eles sitä kirkkoo. Ja Tam-
Llan kirkon multiin kuljetettiin ne,
Lka-aijaallaas vaikeni. Ja paljo heit-
Jä on. jokka o n j o vaijennu. Ei ole
loiton pappaa eikä -mammaa, ei Saja-lemee
eikä Nuortevan Santeria. Imar-
L Jousisen setä, Merisaaret, litmannit,
ehenin Eemeli^ Orjatsalot ja Öster-lanni
poikinees, kaikki, kaikki he niik-
Livat hiljaa nurmen alla, kukka siälä,
jkka muualla.
Mutta tehtiin Vorssasta sili kummin-kauppala
ja sai se kirkkoski. Ja sen
i5V0t on muuttunut näistä niuistelma-
^jöista paljo. Vanhaa piirtoa o n pyyh-.
^sty pois, uutta o n tullu tilalle — ny-
^•aikaista, ai jaan hengen «aatimaa..
Kefran — siilon leikattiin vuösluku
U3 —^^tää, joka ei ennääollupiäni eikä
|aton, joutu sinne kehitysvuosiess mai-bmaan.
ehkä hakk^ksees siältä men­otta
nuaruuttaas Ja kauneuttaas. Ku-sen
tiätää?
Talo oli npussu ialon viäreen, eikä ollu
inää olemäsa mustalaisten leiripaik-la.
Löyty sentään TanHn3caupj>a j ä
unee tyäväentalo. ^ Ja -löytjr siältä
iha luokkatoveriki, se Oksasen O^a-
I, joka o^ostanuitteUee?omaii-talon ja
ttanut rouvvakse^s sen;cKälkäiL'Raiihan
Ipialta, joka istuu <aikanäas samalla -
skalla Oskarin kansa.' Ja tuli kujalla,
taan Kalevan iViljamiki-siilon viälä, •
)ulutoveri, vuosien piirrot fcasvoHaas.
löyty siilon viälä se vanha iHörliinin
immaki siältä Uuudestakylästä Tulikai-
]n talosta, josa tytär oli emäntänä.
»e Tiilikaisen talo oli siinä sen tiän
^isella pualella, misä kerran oli ollu se
inha Torppa, josa oli toimitettu Yhlen-
»rtaisuutta — kauan, kauan sitten. Ja
k Östermannin talon kohlalla, misä
»rran oli niuuan poika taittanu Valko­la
sireeninterttuja ailan yli, erään-likan
pit teen lintujen livertäessä kevätlaulu*
IS, oli kirkuvani korree pentsiiniputka.
tutta saunan kohrusta oli suurin piir­ain
ennallaas. Ja jdki pärski 5}a köhisi
jn ennenki. Ja pikkusiltaki oli. Ja
fpänhaka oli olemasa ja löyty siältä
epänhaasta muqan ränsistyny hökkeli-
(i, jonka piänesä porstuakamarisa oli
5sku3 — sata vuotta sitten — nähty
luaruulen unia.; ' / .
Pihalla tuli vastaan rj^ynaamanen
ikko. Mutta oli ryppyjen välisätut--
jja piirteitä ja olemiuksesaasmuuttu-aatontaki
Jumalan kuvvaa— saimans
^änen kasvinkumppali siitä hökkelistä,
tär.
Pysählyin, kaappasin kättä: "Tervei­llä
maailmalta!^'
•Siunakkoon. Olekkos se sää? Sää
lih olet vanhentunu ja tullu rumaks. En
[lis tuntenu millään."
löyty vanha Vorssan toriki ja siinä
\\l autoasema. Ja Aninäkauppaki oli il-lestyny
torin kulmaan. Mutta Saviläpi
paikallaas ja se oli jollain lailla käy-p
ähtaaks ja oulöks. lEikä se hdtelika
fllu ennallaas. \ Malitoikos siinä olla
kirjakauppa?
Mutta maantia kulki entisellä paikal-p
s , ja silmään välkky siinä kävellesä
uusi kirkko. "Ja yaöha t i ä kuljetti
i^anhaa vorssalaista köhien Tammelaa.
h vanha graniittikirHco seiso entisellä
irkallaas Pyhäjärven rannalla.
Ja siälä kirkon lähettyvillä <di se van-hautausmaa.
Siälä, siälä, näMiääs,
jepäsi muuan kaipauksella muistettu,
^J^-in lähheinen vamjonpuali.
I On ollu monet äitienpäivät j a vaina-
|J«en päivät, joulut ja pääsiäiset, mutta
Ikukaan ei o tuanu hänelle kukkia eikä
dlph
Ralph \'augh an--Williams on tunne­tuin
nykyism elävistä brittiläisistä sä­veltäjistä.
Hän on syntyperältään puo­leksi
englantilainen, puoleksi walesilai-nen.
Tämä verisekoitus ilmenee mj^ös
hänen musiikissaan, jossa englantOai-
-nen lujuus ja suora\'iivaisuus yhTyy kelt­tiläiseen
uutuisuuteen ja mystisismiin.
jyaughan-Williams "on innokas kan­sanlaulujen
ja -tanssien kerääjä ja eräs
niitä harvoja, jotka tosiaan osaavat so­vittaa
kansanmusiikin pianolle ja muo­dostaa
säestyksestä laulun ai;vokkaan ja^
olennaisen osan. Kiintymys kansanmu­siikkiin
on tehnyt hänestä kansallissä-vekäjän,
hän on englantilaisille samaa
kuin Dvorak tshekkiläisille,' M ussorgsky
yenäläisille ja de Falla espanjalaisille.
.Hän on opiskellut tunnetun ranskalaisen
säveltäjän, Ravelin, johdolla ja ranska­lainen
impressionistinen koulukunta te­hosti
hänen olemuksensa brittiläistä
puolta. Tämä ihneni voimakkaasti
. vuonna 1922 kirjoitetussa pastoraalisin^
. foniassa, joka antaa ihmeen kauniin,
sytjrttäny joulukynttilä, ko tytär- on
ollu: maailmalla pitkien penikiilmien: tä-kana.
- Silti öö tytär vuosien varrella muis-
{änu mielesääis paikan ja lep(^ijan ja sen
puiseh muistomeridn. ^Hiljeiitynneenä
hän astuu 'käytävää Jumalan puistosa
puitten alla. Miitta sitä ei löytynyt, si­tä
äilin lepk>sijjaa. Luannonf käsi oli si-littäny
ja kasvattanut nurrnet ja korret
kaiydalle, niinkuu ise täjrttää^ neki tyh­jiöt,
jokka jokkäinen jättää lähteissaäs
Nurmi-Tuomaan s tuppaan. Loyty siit-tä
käytävän varrelta sentään lopulta os­viitta,
Väinö Ahlin leposija, hänen, joka
näjtteliaikanaas Torpalla.: Siihen viä­reen
oli muutamana pääsiäfpäivänä äiti
laskettu leppoon.
Siinä kohoskhiruahottunut kumpare
ja itte luanto oli "kasvattanu sihen kuk­kasen,
nionivuotisen, iankaikkisen, joka
jankosta>saakka saa ruakans ja ravin-toos:
ohlakkeen. Siinä silmien elesä se
aukasee sinipuaista kukin^as.' Ja se
ohlakkeen kukka teki niin hyvvää väsy­neelle
sialulle. Nähfcääs, vaikka on
vorssalainen, yässyy sitä joskus. Kyllä
tei sen tiälättel
Ja siilon on justiisa,niinkuu Israelin
lapsilla Egyptin maalla. Soitin on ri­pustettu,
eikä voi laulaa Vorssan lau­luja
viaraaUa maalia, niitä,-joita Vors­san
joki kerran korvaan liplatti, niitä,
joita Talsola ja iki-ihana Viemän tiä
sylämmdle hyrräsi.
Slutta kun näin ollaan yhlesä^*a muis­tellaan
muinaisia, siilon tullee niin hyvä
ja autuas olo. Ja sil\on ottaa pajupuun
oksaha sen vanhan soitiimen ja helkyt-tää
sen vanhan laulun, sen Sajaniemen
tekemän, jota aikonaas kuaroki laulo:
On Lounais-Häme mulle syntymämaa,
sen lasna mä kunnaita nousin,
sen kuuntelin laineitten loiskintaa
tai Loimjoen tyyntä mä sousin.
Öi, siellä, oi siellä mä lapsensa sain
ikimuistot aikojen armaimpain^
mieti3kele\^n kuvan Englannin A^ihre-ästä:
mSaseiJidusta. Sikäli kuin musiik­ki
yleensä voi ilmentää värejä, niin on
tässä sinfoniassa tiivistynj-t niittyjen
vihreys. Se on kaunis, mutta hy\^in
hiljainen teos, ja on huomattava, että
sana "moderato" esiint\y jokaisen nel­jän
osan alussa, jotka sitäpaitsi kaikki
päättyvät pianissimoon.
Toinen mystillinen teos <jn pietti ka­mari
ooppera nimeltä ''Ihanien Vuorten
Paimenet", joka perustuu erääseen ker­tomukseen
John Bunyanin tunnetussa
kirjassa "Kristityn Vaellus". Parhain
säveltäjän puoliksi u^onnollisista teok­sista
on baletti "Job". Vanhan testa­mentin
Jobin ottaminen baletin aiheeksi
saattaa tuntua oudolta, mutta Vaughan-
"Williams on onnistunut erinomaisesti
ja aihe on hänen käsissään öso|ttautu-'
nut. erittäin kiitolliseksi, ^fa^ta^ osa
"Jobissa" on Saatanalla, jonka Jumala
sallii kiusata Jobia, kun taas ystävät,
jotka vuorotellen tuovat jobille tiedon
häntä kohdanneista onnettomuuksista,
sekä- hänen peilteensäosaHe lähetetty­jen
imonien-\4tsausten allegooriset hah­mot
tnuodostavat vaikuttavan ja värrk-
-kääh ktilkueen. Erikoisen onnistunees­ti
ön kuvattu kolme tekopyhää ystävää,
joita musiikissa esittää kaksi saksofonia.
Voimakkaana ilmenee Vaughan-William-sin
vakaa,* mietiskelysm taipuvainen
luonne Merisinfoniassa, joka on sovitus
kuorolle ja orkesterille amerikkalaisen
runoilijan Walt Whitmanin sanoihin.
Englantilaisena säveltäjä tietenkin tun­tee
hyvin meren, ja sinfonian neljä osaa
manaavat toisiaan esiin meren, vuorotel­len
myrskyisenä, tyynenä uhmailevana
ja mahtavana.
Hyvä esimerkki Vaughan-Williamsin
vakavista, sydämellisistä teoksista on
ooppera "Ajuri Hugh". Aiheena on elä­mä
maalaiskylässä, ja oopperaan sisäl­tyy
runsaasti kansanlauluja ja -tansse­ja.
Lisäksi on kolmen erän nyrkkeily*
ottelu tenorin ja barytonin välillä, teno*
rin tietenkin voittaessa. Tämä ottelu oa
varmasti ainoa laatuaan o<^perah his«
toriassa, sillä laulunä>^tämöllähän ovat
tikarit, miekat ja myrkyt aina., olleet
suosittuja/ Todellisuudessa tästä koh­tauksesta
on tullut vieläkin huvittavam»
pi kuin säveltajäti tarkoitus alunperiqj
lienee ollut, sillä ön lystikästä seurata;
mukana, kun kaksi lihavaa laulajaa
koettaa esittää kiihkeän nyrkkitaisteluQ
vahingoittaniatta toinen toistaan. Vatigf
han-WiIliams on kirjoittanut oopperaii
myöskin Falstaffista. Siinä tosin ei OIQ
V'erdin "Falstaffin" loistoa, mutta se
vaikuttaa kauttaaltaan aidolta. Siina
on runsaasti paikalisväriä ja se ansaita
see tulla tunnetuksi. Valitettavasti oii
Englannissa kotimaisen oopperan polku
kivinen ja kaita eikä Vaughan-William-'
sin "Falstäffia" toistaiseksi ole esitetty
muuta kuin tayallaan yksityisenä näy*
täntönä Lontoon Kuninkaallisen Mu-siikkiakatemian
oppilaiden töiniesta. F,
molli-sinfoniassaan on" säveltäjä lopuUi- ~
sesti hyljännyt pastoriaälisinfonian tyy-*-
nen, mietiskelevän sävyn ja luonut tm*
man ^äsointuisen, mutta erittäin vai«
kuttavan teolksen. j
Vaug^an-Willianns on iso, vilpitchi j i
kömpelö mies. -Kun Mn johtaa orkes­terin
kenii^liharjoitukstafvobi niitä, sa­noa
kömpelyy^n x^ipitunn^k^. - Häa
pitelee johtajan tahtipuikkoa kuin lapio­ta
ja jos Mn tahtoo jmuuttaa nuottiteli­neen
korkeutta, näyttää siltä kuin hä«
nen sormensa olisivat pelkkiä peuka»
loita. Lisäksi hänen solmiollaan on pe-loittava
tapa kiertyä niskaan, kun: häa
Jnnqstuu, ja tavallisesti se ehtii A^sem**
man korvan juureen, kun musiikki saa­vuttaa
huippukohtansa. Kun tapaa sä«
veltäjän henkilökohtaisesti esim. vieras<«
kutsuilla, ei hän ensi näkemältä tee mi^
tään syvällisempää vaikutusta, lukuun-*
ottamatta silmiä, jotka terävinä ja har-«
ihaina tuntuvat hyydyttävän puhekump­panin
huulilla kaikki tyhjät ja turhan­päiväiset
sanat. V
STEPHEN PE.\RCE:
rt mies 9f
SielV löysin kätköistä kiraipujen
mun heimoni hellät muistot,
sen heimon, mi koneesta perkaten
teki viljavat pellot ja puistot.
Ole onnek as, viljava vuosien taa
sinä Lotinais-Häme, minun muistoni
maa! — •
Xiin, poijaat, Vorssa on ainaVorssa.
VENLA LUJA.
Äskettäin julkaistussa omaeläunäker-rassaan
"A Man CalledWhite" Walter.
WTiite kertoo muutakin kuin oman elä­mäntarinansa.
Hän on toiminut v:sta-
1918 lähtien Advancement of Colored.
People-yhdistyksen sihteerinä. Näin
ollra hänen työhönsä liittyvät asiat ovat
hänen sydäntään lähellä: \Tidistyksen
tarkoituksenahan on vetää demokratian
ja kansalaisvapauksien piiriin kokonai­nen
kansanryhmä.
Kirjaa tarkastaessamme huomionmie
kiinnittyy varmaankin ensinnä sen ni­meen.
Tekijää, ]Vl[r.\\Tiitea, kutsutaan
siinä "valkobeksi", koska, se onliänen
nimensä. Kuitenkaan hän ei laske it­seään
kuuluvaksi valkoiseen rotuun,
vaan neekereihin. Tämä siitäkin huoli­matta,
että hänen tukkansa ja ihonsa
ovat vaaleat ja sihnänsä siniset. Hän
on ulkomuodoltaan pikemminkin val­koinen
kuin neekeri — niin kuin monet
muutkin neekerit. "
Walter "RTiite sanoo kirjansa alkusi­vuilla:
"Valkoisessa ihossa on jotakin
maagillista, -— mustassa sen sijaan su­rua,
yksinäisyyttä, pakoa . . .. Miksi
intänkään olevani neekeri, kun mikään
ei siihen minua pakoitä?"
Hän teki päätöksensä jo poikana At­lantassa,
Georgiassa," sattuneiden nee-kerivainojen
aikana. Hän ja hänen
postinkuljettaja-isänsä olivat liikkuneet
kaiken päivää .^kijoukön keskuudessa;
kenenkään aavistamatta heitä neekereik>
si. Mutta pal^tuaan: illalla kotiin Wal~
ter kuuli ääniä pimeältä kadulta: '.'Se
v a a leaihoinen kirjeenkantaja-neekeri
asuu tässä! Poltetaanko talo -—se on
liian komea neekerien asuttavaksi! **
Myös vanhempi Mr. White oli kuullut:
uhkaukset^ Hän antoi Walterille pis^
toolin ja sanoi: "Poika, älä ammu. en­nenkuin
ensimmäinen mies astuu pihal­le
— äläkä silloin ammu harhaan!" Vä­kijoukko
.riakyi kuitenkin muuttaneen
mielensä ja lähti pois — eikä Walter
ampunut. Mutta silloin hän tiesi: että
hän oli neekeri.
Kirjassa käsitellään enimmäkseen Mr.
IVTiiten edustaman neekerien yhdistyk­sen
vaiheita, sen kamppailu ia ja voitto­ja.
Siinä kerrotaan taistelusta hoik-kauksia
vastaan, yrityksistä puolustaa
väärien ilmiantojen perusteella S3^et-tyjen
neekerien elämä samoin kuin yri­tyksistä
kumota äänestysvero, joka es­tää
yhtä hyvin köyhiä valkoihia kuin
neekereitäkin äänestämästä eräissä ete­läisissä
valtioissa. '
Mr. WTiiten t3^1i on selkeätä, eikä
hänen esityksessään ole katkeruutta, io-ta
ehkä odottaisi. Mutta tähän onkin
oma syynsä. Hän on iloinen siitä, etta
L . \ L A N T A I N A / H E L M I K U U N S P.WÄN.^^
#:|p-:
^ailliyvi?:
I|^-::;:>|
mm
^ - i i f : i
^•"•-i-^»-: iti
' 'f u