Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 19, 1949

              Xousevän aurmgon e i i s i m n M ^ sä­teet
tunkeutuivat o m e n a p u i c^
lomitse tuvan jbKViiäist^
Perttii hu^ortiaaVn^^
^t edessääB§watt
T tui mietteistäm^ ^liäÄ
jäykistyneitä iäsi|^
iQ yön h ä n ollijs^i^
iläisen päivän xtj^ahtiimti^ siinä:
määrin jär^^^^etrJ h ä j ^ ettei hän
Yoinut ajätei]^aari uiita: Ajatukset
olivat vainiSäCTtäheetyhtä ~ ja sam
' tuskallistaV^ieÄdcu^^
Jotakin^täytyy^^ tapaJitua,^ sil^^^ näin
£1 voi jatki»a.J.'Parasta on, että hän me­nee
Marian yjnn^^ Esterin
lujille. Lapsi, ole 'Leenan. Se on
varmaa. Ja^yhtä yarmaa on, etta lapsi
on Esterin^nJlä^ I^^*^^"^^
nyt peloi^aaiWpaIw Mutta
ienen^ kanssa?;^ Ehkäpä Jaakon kän^
«a. koska -M asir
aan. >Iuutoinhan vanhus varmasti py-sjTsi
erillään täältä. Eikä tämä ehnen-iään
. ole . tehnyt tutaytrutta Pertun
ianssa. Miksi Leena sitten valeh
ja puoltaa Esteriä? "Siinäkmvp
takin. Tai .sittien Jaaiii^ w
Leenan.. Siin|l ei saarta-olla sen enem­pää!
•• • ' ••" •-•
Tämä kaildcr^tuntuiariran päivä
vältä.: Estei^ia jaakkor : M
p<J^^§|@|@te^ Pilrtun^S^ai^
;Uh-ostetti]^'rah2iUa;,.v
-"^Mxitta} j6s;^^Sm JajätteteeiMarian sa-
TiÖjiE^ ;t«n tama
; i^ÖiiSä lic^öS^te «nr oikeassa.:
EM -Marialla •<]ie;'öi^easta^
fvafehditebaii^
'Jaakko Icy^hee^ '^astaamaab omista
^!!^istaähi^ ^Bifcä -^^^
ÄiseKa * i i i Ä ä i joka" niin Äräih ön
- Perttu dii iyrittänyt ajatella jotakin
muuta, miÄfä^^ c i -^hiutr ^ Ä^jaiukset oli--
vat:väkisin töcir^rn^tv^ ^
flän; koetti :ia|ateHä'Este
?iuin tämä^öl^^niKiii' sil-
^mänsä-]ä kovitt^inäkevaii^ asterin
- Syöiyflevät^ i a ä r b t ; ;töotföiaiiruskeat
ukifcaäat^.?\;^att&maisttara^^
cfci^ ^änifcfi^iiä» liöiaii^Mta^^^^
^iJnäny:Kinaas=^Pei11a*i^
?äivinä4Äiit^?Est:6riHe rtuliäisiksi^au-
. jmiigista sifo^
'Vat. Ja>jdihto; vaffiöinea; o n -Esterin
ÄQ'. . ; i n i ^ Esteri on
miehen katsoa silmiinsä; on antanut
toisen hyveillä :pehmeätä hipiäänsä
Raivoissaan Perttu iski n3n-killä penk-r
kiin. Hän kirosi katkerana ajatuksiaan.
Kosto on oleva, kamala, jos tuo on tot­ta..
.
Hän puki nopeasti ylleen työvaat-
'leensa. jotka Leena oli iltasella tuonut
aitasta, puhdistanut ja paikannut. Sit­ten
hän meni nopein askelin rantaan. Ei-kn
hän oli löytänyt vajasta uistimensa
ja läksi Tiyt sitä soutamaan lahdeHe.
:. il-eena heräsi aitassaan Pertun aske-
Jfin. Hän raotti ovea ja näki tämän
menevän rantaan uistin kädessään. Suu-fiinman
osan yöstään Leenakin oli val­vonut
ja tunsi nyt raukeutta jäsenis»
sään, mutta: hän e i inennyt enää vuo*
teeseensa takailin, vaan kiiruhti tupaan
korjaamaan: eiteti^'^ repepy
«eitä -vaattöitaiii^rA^^-.-.^^
Tuvassa P€WuhV^^ koiskcänä-
Miesparkiii- Ijienä^d? vomut y m i i^
^ aäntäv^ J ( Ä ä ^ i n e r i^Pfe^^
^ olisi vaikka i n e k s ä n y t v a i n M ^ ^^
^tötti^ <^isi tuBät flim^^ ja
ehkä sitten ajanut uskottoman naisen
tiehensä. Kaikkein käsittämättömintä
oli Pertun käyttäytyminen saunassa.
Juuri kun Perttu oli saanut hänet val­taansa
ja: totuus oli siinä aivan Pertun
käsien uIottiiviHa, Perttu hä­net
•saunasta ulos. 'Mies perääntyi,
dikä itsekin peläten totuutta.
X-ähdessääh Pertun kär^ Lee­nassa:
syttyi suorastaan viha Esteriä
kohtaäii^ Tirota uskotonta naista ei oli­si
päristettävä rangaistuksetta. Jaakko
on- 'niy(» syyllineri, riiiitta Jaakko oiT
heikko Esterin käsissä.
Kyläiäisetkään eivät pitäneet Este-ristö.
Joka oli tullut jostakin maailmal­ta
^kirkonkylään pitämään äitinsä kans­sa
pmpeluliikettä. Perttu oli löytänyt
häiietjä tuonut hänet tänne pieneen
kylään. Täällä Esteri oli valmis naura­maan
käiSelie Ja pilkkasi ja panetteli
ketä sattua, ;3Iiehiä hän ja kiu­soitteli,
naisista juorusi ja keksi heistä*
ilkeykM; sai kaiken anteeksi
kauniilla hymyllään ja suurilla ruskeil­la
silrnillään.- Naisia hän.osasi neuvoa
ompelutöissä ja siksi nämä eivät rikko-neet
välejään hänen kanssaan. Perttu
suorastaan juniätoihäntä^^
Sitten ei^öä päivänä täpfähtai jär­kyttävä
rikos. Perttu surmasi^ näapu-
• ririsa. Teon vaikuttimia kiikaan ei-
'•• yoiniit käf^tä^sUlä miehet
iia olleet sovussa. Petttu öli r^ä-aisi-oissaan
Biiikiää ahtaalla J ä näa^ri oli'
- auttaniit häntä. Eikä siltäkään keksit­ty
nkokseni;yytä-et^
ahnaaksi ja^^äikäilemättoinäksi, malloin
rahasta ja omaisuudesta on kysymys.
Vainajan sukiilaiäet: tosin väittivät^ että
se oli ryöstömuriia, mutta sitä kukaan
ei Uskonut.^ ••
Rikoksen tapahduttua 'Esteri tuli ih­misaraksi.
Moneen päivään hän ei
näyttäytjmyt kenellekään. Se ei kuni-minkaan
herättänyt ihmettelyä, sillä
kuohuttihain tekö aivan sytjäisiäkin.
Sanotaan; *ttä 'ilimiset^ tmöhtayat pian,
ja niin käi olisi nytkin käynj^; ellei Ee­tu
Vxäisiparhaansa^^^^^^ koettanut
ylläpitää vihaa Perttua ja hänen ta-loaaii
köhtkah: • ' -'J:^' ' '
Eisteri ei enää koskaan haiirakut sil­lä
tavoin kuin ennen.. Siitä kyläläiset
•päättelivät, että Miielläkin on osuutta
rikokseen: Kun; sitten taui^n oletta­muksen
tueksi ei keksitty mitään muu­ta,
sai Esteri vähitellen jäädä rauhaan
Muutaman vuoden kuluttua Esteri sai_
iapsen^^ mutta se kuitattiiri lyhyesti sa­nomalla,
että ^Ihä naiselta saattoi odot­taa
mitä tahansa. Jaakkoa hiukanpa-
Iittiin, e tta olikin m:es joutunut tuollai­sen
naisen pauloihin, ja jotkut einnus-telivat
uutta veritekoa, kun Perttu va­pautuu
vankilasta. Jokainenhan tiesi,
kuinka Perttu on kiintynyt kauniiseen
vaimoonsa.
Leenan mielestä Esteri oii vähitellen
muttunut ilkeäksi Ja nähtävästi katui
sitä, että oli tullut iloisesta kirkonky­lästä
tänne p'eneen syrjäkyrään. Jaak­koa
Esteri p'ti va:n jonkinlaisena väli­kappaleenaan.
Ehkäpä /hän myöskin
himoitsi Jaakon rahoja;" 'Kaikki'p.'tivät
Jaakkoa köyhänä,! tavallisena palkkai-työläisenä,
mutta Leena tiesi, että Es­terillä
oli säi'össä jääköh'^pankkikirja.
Pertun paluusta talossa ei koskaan pu­huttu
Leenan kuullen.
Sir-tä ei ollut epäilystäj etteikö Este­riä
pä'nahut'j^ asia; olkoöii se sit­ten
mikä taalansa' jä Esteri tunsi tar­vetta"
tun^utuä Jaaidk<k>ti. E^
ei jään\!i kolaan yks'n kotiin jä jialal-läankaan
hän ei astunut
rikos tapäh"tiii,etiiiitäaii toi täi vei Öi-reesti
pyhävaatteensa kamari|]^ suureen
kaappiin.
Pukuaan- Jj/cena ei sa^ut enää käyt-töl
»ä^lpoiseksJ/siUä niin pahoin Perttu oli
sen kiihkorssaan repinyt. IBäii nouti
aitasta toisen puviih ja kiinAti; hake­ma^-
lehmJä veräjälle Ji^mulj^jrlle.
Esteri seisoi hieman kauempana pen­saikon
takana odottamassa häntä.
— Huomenta. Olen tässä odotellut
sinua. ' 'v • •'"' '
-—Huomenta, Leena vastasi tylysti.
— Mitä taloon kuuluti?
— Mitäpä sinne, ,
— - O n k o Pferttu kotona?
Mehi kalalle. " ' '
— A'äi niiri; Esteri röl^äistui. ja tu-
H yeräjälle. «Dhko sijtä Jo pitkä aii:a?
— En/katsonut kelloa.
V Viivyteltyään vielä hetken aikaa ^Es­teri
sanoi kä;j?yänsä c hadcemassa tava-
•ran§ä:.i..^^O^/"'-//l.'>::' /: --'••^:'>'"-;':- :::^
— Eip^ silti, ettenkö voisi hakea: ta-^
varoitahii vaäika Perttu
Leena jätti Esterin
hän tiinsi* \oittamatonla /vasteiimjlrfi-^
syyttä tuota naista kohtaa
^^<)hpä-sinulla'k^
nopean askelin. Leenan, palvelustytön,
ylmiifeliiien käyttäytyminen loukkasi
häntää '/.:•:-:l;V-;,-:
. He olivat Jaakon kanssa.päättäneet
matkustaa kaupunkiin niin pian kuin*
mahdollista. Esteri olisi tahtonut mat-;
: kustaa heti, sillä hänellähän ei ollut^lni-^
tään tehtäN^ää täällä ja Jaakko olisi yöi-;
nut tulla perässä asioiden selvittyä, mut­ta
hänen oli taivuttavaa, kun 'Jaakko
tahtoi, että he matkustaisiyat yhdessä.
Pihanurmikko oli vielä kasteessa. Es­teri
kasteli siinä kenkänsä. Hän kään­tyi
ja näki nurmikolla jälkensä.vTieltä
ei olisi pitänyt lähteä oikaisemaan,
mutta kiireessä hän ei tullut sitä ajatel­leeksi.
Parasta on jouduttautua, silla
hän ei halua tavata Perttua, ei: vaikka,
^ i ^ r i t u ^ i s i ^ u t t u n u t ^ ^ mtii--^
kalaiseksi taiansa. ^^^^^^^M
liskbtelia hianeljei että Pertusta käi^i^
mykset ovat v o i n ^ vaikka,
"kuinka hyx-äh ihmiseti. oli ru-
\'enniu:t puhumäaiiPerfusta niin myötä­mielisesti,
että -BsteriUöike?!! harmitti;
Hän tnehi kiuniäf iiii Ja pukeutui pyv
l^pt&iiunslu Sittcfn' hän alkoi koota
pöydälle tavaroitaan, Kuullessaan.Lee-'
nan askeleet tuvassa huusi hän tämän
luokseen.
— Onko Perttu puhunut jotakin mi­nusta?
• — E i . .
—^ Eikö . • • •
Esteri pysähtyi hämmästyneenä. Hän
katsoi epäluuloisena Leenaan.
— p n kai Perttu nyt edes jotakin
kysellyt minusta^
— Mitäpä hän. Ei ainakaan minulta
öle kysynyt. -y
Kyllä Leena oli huomannut, kuinka
Perttu k£upasi vaimoaan, eihän i än ole
sokea, mutta äitä hän ei uhallakaan tun-hiistä
tuoUe uskottomalle naiselle. On­nekseen
Perttu varmasti hylkäisi hänet.
—-Onko hän kovin muuttunut? Si-
, hähän tunnet l^net vanhastaan.
.V''^'2i:.,fen;iieaä: ^ • " •'
-^Tietysti hän pn vihoissaan minulle.
^ — E i kai hän ole hyniyillytkään.
Itsepähän- Perttu toimitti itsensä
vankilaan. Siihen minä olen viaton. Ja
oikeudessa tuomari sanoi, ^että saisin
avioeron. Jos vain vaadin. '
— Olisit vaatinut. Nyt ei tarvitsisi
plakoiUa eikä valehdella/
^—Se ei liikuta sinua.
JEsteri jatkoi kumminkin heti puhet­ta,
ettei Leena vain olisi lähtenyt ja
jättänyt häntä tänne kamariin yksin.
— ^iinä en pelkää Perttua . , . enkä
pakoile häntä. Voisin sanoa hänelle
kaiken päin kasvoja. Mutta antaa mie­hen
ensin kotiutua ja rauhoittua . . .
Vaikka eipä Perttu ole säälimisen ar-i'oinen.
Hänelfä on raskas rikos tun-aöllaan.
— Parempi ihminen Perttu on kuin
sina.
Ohoh
SI
SkotlantUamt pitävät yVä ka^sdlisia iraStioitääni jär^^^
piäaä usein j^^^
tatteja tämsUään. Kuvassafnme<9^otiashii^
itetine ÄnfiCostigan, j&ka sikäläisessä juhlassa tanssi Highländ
Fiinginikoettad skottien sotiin ^
Hämmästyneenä Esteri kääntyi Lee­naan
päin. Vai sellainen ääni nyt on
kellossa. Mutta kyllä häh sen ym-märtääv
Tämä on hyvä täk> ja PerttiT
on' altis hailiin viiden vuoden jälkeen;
Hänet on helppo vietellä^ja päästä ta-
IckJn femlömt^k^;^^^^^ ^ ^ • '
--^ Jä^^erfttoii oh sövitf^^^^ rikok­sensa
vankilassa. ' •
• (Jatkuu)
LAUANTAINA, I t l ^ R R A S K l ^ 19 PÄiVÄNÄ, 1949 SIVU 7