Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 20, 1943

              Sivu 2
e: ' •
LAUANTAINA, HELMIKUUN 20 PÄIVÄNÄ
(Canad(in suönuäaisten viikkolehti)
Publlshed and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited; 100-102
Blm Street, West, Sudbury, Ontario.
Registttred at the Post Office Dept,
Ottawa, as second class matter.
1 Tk.
6 kk.
8 kk.
1 vk.
«kk. .
Tflausblnnat:
Yhdysvaltoihin:
lao
j6d
$2.50
1.40
^omeen Ja: Ruualle, tilkomaillei ,
tm. 1.65
firiohumerot 5 senttiä
Uekkl UmesQT j<^lsen
a;i^äiaiiä li^sltriUsieAä/ sis<aeh pätasta
KKiuiokirjailista iti^tataa kaikilta «!oU-.
tft. : ;
AsiamlehUIe myönnetään 20 prosen*
tto palkkio;
J>Sfjrtakltö aslämlesvälineltajo t&-
iiSän.
iLMÖITtJiSHiNNAT: Klrjeenvaihto-fimoittlkset
$'1.00 kerta. Äviolii^toöh
mefnfaeiöe onnentoivotukset 40c palsta*
tuuma. Nimenmuuttotimoitukset 50c
kert» $1.00 kolme kertaa. Syntymä-
Binoifkser $100 -kerta, $2.00 kolme kÄ-taa.
uolemanilmoitukset $2.00 kerta
60c Usäiii-xiksu kiitoslauseelta tai muisto-värsyltä.
«älutaan tietää- Ja osoiteU-möitUkset
<0c palstatuuma;.— Tilapäis-
Umolttajle»^ on vaadittaessa lähetettävä
ilmoitusma\su etukäteen.
• Yleiset ilmoitushinnat 40c palstatuu­ma:
Ilmoitus, joka julkaistaan neljä>
kertaa samanlaisena 30c palstatuuma.
Alin' ilmöitushinla 4JDC palstatuuma,
kma ilmoittaessa;
, Erikoisista ilmoitushinnoista voi tie»
dusteliä tämän lehden konttorista.
.Efustarttäja jä painaja: Vapaus Piib-
Uiätyng Öömpany Limltied, 1Ö0-I02 Etin
Strieet, West, Sudbury, Ontario;
X<rfinittajä A. PIUviQff
. Tdlmltusneuvbsca; ^. JfirvtSr Rauha
•fäki» Hilja Aho, £. Siik^. Ester
^Kaustinen; Alli läalm, Mat£|lt^ L ^ k ^
Yrjö Salvo ja Jalmaröaari:
Liekkiin aijotttt kirjoitukset -osol-fteitava:
TdlmitukseiF
Tohta on nyt kuin vuosi tahi vielä
puoli vuotta sitten. Ihmisten mieli­ala
on reipai ja rohkea,' niidenkin,
jotka silloin vielä synkkinä epäilivät.
Valoisampi tulevaisuus kajastaa. Pa­rempi
tulevaisuus, sanokaamme niin­kin.
Mitä tahansa selkkauksia ja
selvittelyjä vielä eteen tuUeneekin en­nenkuin
lopuUiseen rauhaan asetu­taan,
niin se opetus, minkä tämä aika
ihinisille antaa, takaa sen, .että dä-män.
täytyy asettua jomtHoisillekin
uusille raiteille — rauhan, vapaHden
ja taloudellisen hyvlnvoinmn perus­teille.
SHiä onkin f nhuttU, kaikissa
äänilajeissa ja kaikissa korkeuksis­sa,
ja nekin muistetaan aikanaan.
Orjuutus kammottaa, kurjuus kam-niottaa;
molempia kohtaan kytee
vanha sekä uusi viha. NHstä lähteis­tä
kohoaa se rohkeus, millä miehet
astuvat asevoimiin, se tarmOy millä
tehtaat käyväi, se uhratUuvai-suus,
millä kampanjoihin, osallistu­taan
ja se alistuvaisuus^ miilä suh­taudutaan
pienempiin elintarvean-noksiin
ja muihin rajoittaviin mää-räyksOni
JasesamaJmtostm^jaiar-mo,
mikä nyt ilmenee tässä taiste­lussa^
ilmenee valamaan myöskin sil­loin,
kun todella ryhdytään uutta ra­kentamaan.
Mutta miten olisivatkaan asiat
jos Nettvostöliilto olisi todella sellai­nen,
miksi sitä toiset ovat vielä viime­aikoihin
asti maalanneet. Saamme
kiittää, että se ei ollut sellainen, ei­kä
niiden, jotka" sitä ovat pyrkineet
J>uoltamaan, tarvitse häveten päätän­sä
painaa.
Mutta Suomi? — Me, jotka olem-ne
sieltä tulleet ja joilla on sinne vie­lä
sukulaisuussiteitä, seuraamme sen
kamppailua sekasortoisessa surman-t
ilmukassaan, käärmeenpihdissään,
johon veijarit saivat sen aikanaan
D
VALPURI oli täyttänyt jo kaksi­toista
vuotta, ja hänen mieles­sään
paloi ajatus, päästä pois Puro^^
lasta, Pois-millä keinolla hyvänsäl
Ainainen huonommassa asemassa
oleminen oli hänestä alkanut tuntua
sietämättömältä. Työtä oli vain li­sääntynyt!
Aamusta iltäonyöhään
piti.olla liikkeellä. Lukemiseen ei
riittänyt aikaa^ Joskus hän sai -sa­laa
xjpituksi jonkun laulunpätkän ja
lauleskeli palvelustytöille navetass^.
Eräänä^ helmikuisenäv -sunnuhtäi::^^^
päivänä hän pyysi päästä pistäyty­mään
"äidinmökiHä^'. Jä pääsihän
• sihrtCi:..
Kotiin tultuaan alkoi Väpuri äidil­leen
selittämään miten ikävä hänen
oli veljeään, joka oli kaupuii^n sai^
raälassa. Pitäisi päästä katsomaan.
Aikansa puheltuaari siihen suuntaan,
äiti lopultakin suostui.
' Niin lastattiin kelkkaan myytä­väksi
kelpaavaa tavaraa y.m. varus­teitä
ja lähdettiin taivaltamaan kohti
kaiipurikiay jonne oli matkaa 60 kilo­metriä.
Täytyi yöpyä matkalla ja
pistäytyä aina taloissa lämmittele­mässä,
kun oli-kovat helmikuun pak­kaset.
Matkaa kesti' kolme vuoro­kautta.
Myötämäet laskettiin kel­kalla;
Yksi mäki olikiti hirvittävän
jyrkkä ja pitkä; Äitiä Huimasi sel-laiiieit
lasku; jä niin sai Valpuri yk­sin
huristdl^älas; Mutta häfrpää':
sikih^mäen alle kovin nopeaan, jotta
olipa' vähällä paleltua siinä ödtftel-lessaari
äitiä.
^ ' Käöpönki liäkyii Valpurista se
häj^iti' iKnrfeellfeeliä, Icurt^ tälÖt olivat
niin koyin lähekkäin toisiaan, —^ hiin ,
-päljöh liikettä ^ ja ihihisiäl '
Äiti sitoi keikaii erään kaupan rap­pujen
eteen jä pistäydyttiin kaup­paan
puhelemaan kuulumisia, sekä
lämmittelemään. Kun he tuliVal;
ulos; niin kelkka oli Varastettu tava^
röineen päivineen. Hätääntyneenä
lähti Valpuri juoksemaan, suunnasta
tietämättä, kelkkaa etsimään. Puik­kelehti
itkukurkussa ihmisten jou­kossa
ja joutuikin aivan sattumalta
eräälle kadulle, jossa ^muuan mies
veti tuota hänelle periii tuttua kelk­kaa
kuormineen. '
Itkussaan tarrasi Väipuri kelkan
peräpuUhun kiinni' ja kiljui minkä
itkultaan selvisi: "Tämä on meidän
kelkka! Älä vie sitäl"^
Valpurin huuto sai ihmisiä kerään­tymään
siihen ympärille, mistä oli
sen verran hyötyä, että Valpuri sai
kuin saikin kelkan' itsdleeh; Löjiyi
siiha^ kahakassa^ sitten hä
^ äitiKin>^ jä niiiv*TnentliÄ torille ^tava­roita
kaupitsemaan.
Yo vietettiin "kortteeripaikassa''^
jä aamulla lahti Valpuri'ul^^ — et­simään
i^VelusjJaikkaaj; nöm väm
summamutikassa. Nlih; vakavasti
hän pli^ättäriyt e t t« Purolaan pa­laa;
riiUttä äifdille ei hän puhunut
vidä ailceistaän mitään.
Hän kulki talosta taloori kysyen
''työtä" ja kuudennesta paikasta tuli
myöntävä vastäUs. ' Lapseiipiikaa
tarvittiinj ja siihenhän .Valpurilla oli
jö "ammattiiaiseii" kokemUs.
Illalla vuoteella ollessäaii hän tuu­maili
ä i d i l t o vakavana: '^Mistähän
se luoja lapsensa huomenna löytää?"
Mutta eipä sänoriUtkäaii eiiempää,
ajatteli v^muudeksi fcokeilla Utitta
paikkaa'ensiö; '
Settraävaäia äamUtiii^häh astfeli uu-tfeferi
päikkaaö; Illäliä^ mäidonhäku-matkalla
hän pyörähti äidille pikir
päin sanomassa:" " E i tarvitse tytöstä
huolehtia! Mihä olenkin' lapsenpii-kana
täällä käujjurigissa;"
Äiti ti^ehkihdli bUut' kovasti pe­loissaan
ja hädissään,- mihin tyttö oli
jotitUiluti ja hyth^rf;ihmetteli ihfrtet-telemästä
päastyäänkm tytön roh­keata
otetta; Mutta mikäpäs siinä
auttoi, kun-ei tyttö tahtonut palata
kartanoon takaisin, niin samapa'tuo,
missä leipänsä ansaitsi.
Niin äiti palasi tyhjän kelkkansa
kanssa kotimökille. - Valpurille avau­tui
uusi elämä kaupungin kiireellises­sä
jä oudossa ilmapiirissä.
MALVIINÄ.
Miksi l\\M ei ole ylitynyt aFmeijaan?
Martha Tengwäll Estairesta on
meille lähettänyt hyvin vaativalla
tavalla ^ julkaistavaksi kysyinyksen
V^apaudtn vastaavalle' toimittajalle.
Vaikka tämä piisi ollut asiallisin lä­hettää.
suoraan; Vapiaudelie, ja yaik-kä
emme haluakaan tämäntapaisia
kysymyksiä julkaista, niin tässä* ta­pauksessa
teemme pioikkeuksen ja sa­malla
ahhamme asianomaiselle tilai­suuden
vastata. Sii3
pujotetuksi: Siinä se kiemurtelee ja
vdottää jostakin päin "kunniallista"
pelastusta. Tänne malttavaan län­teen,
Setä Samiin, näyttää katseei ja
peitetyt pyynnöt kohdistuvan. Ja
toivoisimme,, että se "kunniallinen"
pelastus löytyisi jostakin' mahdolli­simman
pian — vaikka jaksamme me
odottaakin siihen asti kunnes se pa­losta
tulee. Eihän Suomea eikä Suo­men
kansaa pyyhitä pois maan kama-taita
sittenkään, vaan tulee varmaan
laamaan oman paikkansa vapaiden
ja vapautettujen kansakuntien jau­hossa.
Mutta muuten, mitä tahansa
vehlattancekin sinne ja tänne. Suo­vien
vapaudelle, edistyhscllc ja ta­loudelliselle
hyvinvoinnille on aina
välttämätöntä hyvä suhde suureen
itäiseen naapuriinsa, Ellei niin ole,
siitä saa kärsiä juuri Suomi. Sen sa­noo
yksinkertaisinkin järki. — AP.
:"K\fSYMYS
Vapauden toimittajalle W. Eklun-
X dille, miksi hän ei mene Canadan
armeijaan, sillä hän on nuori^ ter­ve,
iso sekä voimakas mies? Olen
usein W. Eklundin toimitu^kirjoi-tuksessaan
nähnyt puhuvan toi­sesta
rintamasta, niin kun kaikki
sen myöntää että se olisi hyvä asia
voittoon, niin ollen kaikkien nuor­ten
miesten olisi yhdyttävä armei­jaan
eikä ainoastaan soittaa suu­taan.
Mehän Canadan suomalai­set
saamme hävetä, kun suomalai­set
sotii suullaan, mUtta kun tulee
tosi kysymykseen nim ollaan pel­kuria
raukkoja. Suomalaisten
kanssa pitäis täyttää velvollisuu­tensa,
ei ainoastaan puhua toises-
. tä rintamasta. Lörpöttely kuu­luu
vanhan maan akoille. Siis ol­kaa
hyvä sekä vastatkaa ylläole-vaan
kysymykseen "herta" Ek­lund:
Näitä kysyy, jolla on läheisin C.
armeijassa;"
Lähellä olevana Eklund oli tilai
suudessa vastaamaan heti kysymyk­seen.
"VASTAUS
Ylläolevan kysymyksen johdos­ta
ei ole muuta sanottavaa kuin se,
että minä voin milloin hyvänsä
Satoi lunta, suuria, pehtncitijL
iäieitk kuin untuvapaUoja.
portailla karvalakki korvUla,
noohous^ ja kädet i&j^^
päitä myöten h^
JaitiH ylöSy tuonne ^alaperSieeen (t^^
rutUeen; mistä lumet niin kts^
putoilivat, ^Tämäti. tuosta ttili ^
le kasvoillenikin ja se toi liti^
lä^usajaf^rjasitten.. ,sUmätkmi(
suu au:ki jc^kieli fitkäUä^ötin:^
kuuntelin miten hiutale toisensa!.
: rään putosi "kielelleni-ja jjfjgj^
Se^atntiS^ äivätt^yhtäsumseUe^li^
enneH'ictps^Wollesm,iUtidittmiii
nut leppoisaan hyvänolon tm^
nuzan,^kunnes — niin, jökutarOi^
kieleefU nijpistäen sitä! Rävä^^^
mani auki jä serkkupa tietenl»
seisoi eUesisänl nauraen makeasti ti
saänul kidtBii tehtäväänsä emd
kuin irroitiw pyykkipinnah, jönii
serkku ilkimys oli siihen pislS»^,
Mutia sitten kiiuli serkku joldiis,
. Kun saarnaltani pysähdyin biuba
hengähtämään, sai serkku tihm
den selittää, miten kielem roikU
niin viekoittelevasti, ettei hän -emi
kiusausta voittaa. "Mutta älä vvii
mokomasta suuttua, kun ttdiniHuit
vasten hakemaan sinua katsdmm
miten pietsäpolulla on nyt kauni$.
Ota suksesi jä tule mukaan." l
houkutteli serkku, selittäen
toisesti kaikki polun ihanmidet le­seenkin
samalla nuotilla kuin rm
olen joskus siitä kerlonut luJajaUc^i
. Täysin ikprpyneenäl^i
• t^niääft^ffunä'^^ ja serkhsfg^
_ sä; koko aJänluenHoiden kitifmuM
seen, hummani -lumesta:^
pi^itt(^i latvoihin.: Ja minätujmm
höpostpopeli ihailin vain yläilmj^
etten! huomannut mitlä aikaa mm
timine sen pienen mäenkinkanm,
ennenkuin — kraksf — sukseni tad-tuivai
ja minä sukelsin päin kM-seen.
' Ties kuinka pitkälle olisin »
keltanutkaan jos ei sattunut derm
lunien skässä kanto, johon pääni tH;
sähtl ja vauhti pysähtyi. Nähtävö^
pääsin istuallenl nopeammin
serkku luulikaan ja ehdin nähdä d
ien serkku irröitli jäniksen
suksestani. Oikaisin selälleni lutn^'
huOkaiiien maailman pahuutta, ^
misten syntisyyttä.
Serkku piilotti ansan tashun
ja teeskennellen huolestunutta, fi-kastavaa
ihmistä, tuli tutkin0
vointiani, ja kun näki, että rom
kepposensa ei todellakaan aiheoHt
nut minulle luunmurtumia dBi^
kuhmua päähäni, kiitos karvda^
niiii jopa rohkeni nauraa —
mä metsä raikui. Mutta minäpäs
riehaantunutkaan, en sanallM
moittinut ansa jutusta, vaikka ik^
serkun sitä odottavan. Vaikenin!^
saliakin, siten riistäen hänen
niakeimman palan. Minä Ä
hiljensin tuolla tavalla rakkaan sal­kuni
ilon.
SIRPA-SERKK^
saada kutsun sotapalveli*se^|
tulen siinä tapauksessa ka^
antaumuksella täyttämään m
lisuuteni*
rinnalla;
muiden ca
\ \ \ Eklund;"
Tuo jo semmoisenaan on ^el^^^
taus, mutta haluamme siihen | ^
vielä'jotakin hyvin asiaankuuiu^j?
jonka Eklund jättää sanomatt^;^
kyään ei mies, varsinkaan tallat
työpaikkaan kiinnitettynä, ole»
"oma herransa". Sen Iisaksi
meillä on Selective Service,
soo, millä työpaikalla henkilö-tarpeellisia,
siihen voidaan kuni^