1943-02-20-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
• f
^i::-':: .'it-
•isliiiill:"
1.
••>.j..iu:-.--^i'-.'V".
i
! ' -s"
i
1 :'>il
Sivu 10
Vanhus naurahti ja hänen silmänsä
olivat kirkkaammat kuin koiran.
Toomy tunsi kylmyyden"kohoavän
sormenpäistä-hartioihin asti. '
— He väittivät minua hulluksi sien
takia, että minä kerroin heille pystyväni
voittamaan kylmyyden vallan.
Äkkiä ojentautui hän eteenpäin ja
työnsi kasvonsa miltei kiinni Toomyn
-"kasvoihin.
— Ystäväni, minä olen voittanut
pakkasen!
Hän odotti siksi, kunnes Toomy
olisi käsittänyt tarkalleen hänen sanojensa
merkityksen.' ^ Sitten kään-tjri
hän nopeasti yifipäri jä otti esille
pienen arkun istuimensa^ alta.
— Olen voittanut kylmyyden kullan
avulla, hän sanoi. Hänen hengityksensä
kuulosti vihellyksellä hänen
avatessaan takkavalkean hohtoon arkun
kannen. Arkun sisällys hohti
tulena.
Toomyn silmät pullistuivat kuopistaan.
Hänen ohimonsa sykkivät, sillä
vanhus sormeilli välinpitämättömän
näköisenä arkussa löytyvää kul-tahiekkaa.
— Oh, näenpä, ystäväni, että tekin
innostutte kultaa katsoessanne.
Myöskin te himoitsette tätä roskaa.
Teidän silmänne kiiluvat ja te hengitätte
kiivaammin. Mutta se ei vielä
ole mitään — ei mitään keksintöni
rinnalla.
Mies asetti arkun lattialle. Hänen
ohuilla huulillaan • leikki omituinen
hjmiy.
— Ystäväni, jatkoi hän ja asetti
kätensä Toomyn polvelle peiton päälle.
Keksintöni on vielä epätäydellinen,
sillä en ole kokeillut sitä elävään
olentoon. !Minun on kokeiltava elävällä
olennolla, ennen kuin win olla
varma keksintöni onnistumisesta.
Itse en sillä voi kokeilla,, sillä minun
täytyy tarkastaa keksintöni vaikutusta
ihmiseen. Minä olen ainoa ihminen
maailmassa, joka voin seurata
keksintöni voimaa ja sen sovelluttamista.
Toomy kuunteli, mutta hän ei käsittänyt
vanhuksen puheen tarkoitusta.
Toomyn silmät kiertelivät koirasta
arkkuun ja jälleen takaisin näiden
kahden pisteen välillä. Vanhus oli
nyt asettanut arkun polvelleen.
Toomy ajatteli. Kunhan hän saisi
vain arkun sisällön käsiinsä, voisi hän
lähteä uudelleen Torontoa kohden.
Hänellä olisi silloin rahaa, rahaa niin
paljon, ettei hän ikinä väärennetj-illä
pelipöydillä ja merkityillä korteilla
saisi niin paljon kokoon. Hän lopettaisi
kokonaan vaaralliseksi käyneen
pettämisen. Hän kostutti kuivia
huulia kielellään. jNIieshän oli vanha
ja päästään sekaisin, ajatteli hän.
Mikä onnenpotkaus!
— Päivän perästä olette jo terveh-t\'
nyt ia pääsette jaloillenne, ystäväni,
kuuli hän vanhuksen sanovan.
— Jos haluatte lähteä, saatte mennä.
Minä en aio estellä teitä. Mutta jos
jäätte, niin . . . Vanhus vaikeni >ja
hänen kätensä tarttui Toomyn polveen
lujasti puristaen . . .• niin teistä
tulee rikkaampi kuin Salomo oli.
Te pääsette osalliseksi voimastani ja
me omistamme silloin koko maailman.
Toomy tunsi hiuiliensa liikkuvan
ja häneltä tuntui -kuin olisi hänen
oma äänensä tullut jostain kaukaa.
— Kyliä minä jään, sanoi hän.
mutta hänen silmänsä eivät hetkeksikään
jättäneet arkkua, joka oli vanhuksen
polvilla.
Kun \-anhus oli lähtenyt huoneesta,
rupesivat Toom\*n aivot kuumeisesti
työskentelemään. Ei ollut epäilemistäkään,
etteikö hän olisi vaeltanut
LAUi^NTAINA, HEI.MIKUUN 20 PÄIVÄNÄ
suoraan vanhan hullun metsämajaan.
Mutta jos hän saisi pidettyä vanhusta
hyvällä tuulella ja rauhallisena siihen
asti, kunnes sopiva tilaisuus tulisi,
voisi hän: pFmittää arkun ja painua
uudelleen polulle.
Seuraavana aamuna tunsi hän itsensä
vahvemmaksi kuin oli kuvitellut.
Hän asetti jalkansa kokeeksi
lattialle, mutta huone ei enää tuntunut
horjuvan hänen silmissään.
Kaukaa kuuli hän silloin yht-äkkiä
synkän murinan. Ensin luuli hän es-kipiokoiran
murisevan, mutta sitten
havaitsi hän, että äänen aiheutti jokin
kone. ' • •" '•'^
. Toomy kääiityi äkkiä, meni ovelle
ja yritti kiskoa sitä auki. Ovi oli kuitenkin
lukossa. Hän meni takaisin
lavitsalle ja ryhtyi miettimään.
Ensiksi^oli hänen päästävä selville,
missä vanhus säilytti kulta-arkkuaan.
Kunhan hän vain pääsisi siitä selville,
olisimuu helppoa. Hänellä oli kaikki
vaatteet jäljellä. Hänen hirven^ .
nahkaiset saappaansa olivat seinän
vieressä.. Sitten huomasi hän, että
nurkassa oli selkäreppu ja _kivääri.
Ne olivat kaikesta päättäen vanhuksen
omaisuutta.
Seinän vieressä oli . myös pieni
pöytä ja Toomy veti varovaisesti auki
pöytälaatikon. Laatikossa oli käärö
vaiihojä canadalaisia sanomalehtiä,
kaksi lyijykynää ja pieni hyl-keennahkainen
käärö.
Hän tempaisi paketin auki ja samassa
putosi hänen syliinsä kartta.
Toomy kuljetti sormeaan Yukon-jokea
pitkin, ohi Porcupinen ja edelleen
Fort JDouglasia kohden. Yht'äk-
I^iä hänen sormensa kohtasi kartalle
piirretjna pienen punaisen ympär3m.
Ympäryn viereen oli jotain kirjoitettu.
Kaikesta päättäen vanhuksen
käsialaa.
Äkkiä asia valkeni hänelle. Punainen
ympyrä tarkoitti varmaankin
majan paikkaa. Jos se oli totta, oli
hän \'ain parinkjnnmenen mailin
päässä Fort Douglasista. Sinne pääsisi
hän parissa tunnissa, varsinkin
jos hän löytäisi heti päätien. Toomy
käsitti, että Fort Douglasiin päästyään
hänen tarvitsisi vain nopeasti
muutta koiravaljakkoa ja sitten olisi
tie selvä aina Torontoon asti. Kaikki
oli hyvin yksinkertaista!
Äkkiä Toomy hätkähti. Tohvelien
noputtava ääni kantautui oven
läpi. Hän heitti kartan ripeästi" takaisin
laatikkoon, kiiruhti lavitsalle
ja ryhtyi sitomaan kenkiään kiinni.
— Vai niin, ystäväni, sanoi vanhus.
Pääsitte jaloillenne nopeammin
kuin luulinkaan.
— .Aivan niin, vastasi Toomy. En
minä ensimmäistä kertaa ole ollut
kylmän kourissa.
Vanhus hieroi käsiään yhteen tyy-.
tyväisenä^ ja tyyt\-\-äiS3-y5 kuvastui
hänen katseestaankin.
Toomy ei vastannut. Hän tuijotti
koiraa, joka tarkasteli häntä ovinur-kasta
ia Toomysta tuntui kuin olisi
koiran keltaisista silmistä pursunut
vihan liekkejä. . .
— Laboratorioni on majan takaosassa.
Haluatteko nähdä sen?
— Mennään vain, sanoi Toomv\
Vanhus lähti tallustelemaan eteenpäin
ja Toomy seurasi häntä.
Vanhus katosi lopulta pieneen huoneeseen.
Kävellessään ukon perässä
oli Toomy havainnut, että murina,
jonka hän aikaisemmin oli kuullut
heikkona äänenä, nyt askel askeleelta
vahvistui. Hän näki sitten laboratorion
nurkassa pienen dynamon ja ymmärsi
yht äkkiä mistä ääni lähti.
Radio laivaston palveluksessa
Institute of Radio Engineersin
juuri pidetyssä konferenssissa New
Yorkissa antoi laivaston radioasioiden
neuvonantaja, vara-amir^li
Stanford C. Hooper mielenfciintoisia
tietoja radion käytöstä nykyaikaisessa
merisodan käynnissä kertomalla,
mitenkä radiota välikappaleena kä3rt-;
taen Pohjois-Af rikassa maihinnousun
yhteydessä amerikalainen taisteliilai-va
kahdella yhteislaukauksella 26
mailin välimatkan.päästä, tuhosi korjaamattomaan
kuntoon Tanskalaisen
•35^000 tonhin kantoisen . taistelulai-van
nimeltä Jean Bart.
Radarin (s.p. vedenalaisen, äänien
mukaan matkan mittaaAiskoneiston)
välityksellä otettiin amerikalaiselle
taistelulaivan raskaalle tykistölle ampumakulma,
alettaessa pommittaa
Jean Bartia, joka Casablancaa satamassa
oli asettunut vastarintaan.
Välimatka oli 26 mailia.
"Kun ensinamäinen yhteislaukaus
oli ammuttu, tiedotti tähystyslento-koneen
radio, että laukaukset olivat
osuneet Jean Bartin päällysosaan vahingoittaen
sitä vakavasti, mutta ei
hävittävästi. Samalla antoi tiedus-telulentäjä
pienen korjauksen ampumakulmaan.
Seuraava yhteislaukaus
osui Jean Bartin sivuun vesirajassa
vahingoittaen sitä niin pahoin, että
^itä ei enää kannata edes yrittäkään
korjata. Ja niin ohjasi radio Jean
Bartin täydellistä tykistöllä hävittämistä
26 mailin välimatkan päästä
todeten, mitenkä kuolettavan tarkka
laivastotykistö saattaa olla radion
ohjaamana. ,
Vara-amiraali Hooper tunnetaan
Amerikan laivaston "radioisän^V nimellä
ja sen "No. 1 radioinsinöörinä".
Koko puheensa kohdisti hän
Amerikan radio insinööreille kehottaen
niitä ajattelemaan ja suunnitelmissaan
ja tuotannossaan voittamaan
vihollisen kilpailun radion alalla sodassa.
Mitenkä sota on lisännyt radioa-
Toomy jäi seisomaan ovensuuhun
vanhuksen sipsutellessa edestakaisin'
lukemattomien pullojen ja putkiensa
keskuudessa.
, Vanhus sanoi Toomylle:
— Ne sanoivat minua mielettömäksi.
He nauroivat minulle ja
pilkkasivat minua. Kuitenkin . . .
katsokaa!
Toomy seurasi silmillään miehen
jokaista liikettä. Mutta hän ei kuitenkaan
kuunnellut miehen puhetta.
Hän ajatteli vain kulta-arkkua.
Vanhus avasi erään lipaston ja
otti sieltä esiin tarjottimen. Koko
ajan murisi dynamo äänekkäästi.
Toomy havaitsi, että tarjottimella
lepäsi kolme valkoista hiirtä vierekkäin.
Yht'äkkiä kääntyi vanhus ja
väänsi nappulaa. Kun virta oli väännetty
päälle, syttyi punainen lamppu,
joka näkyi liekehtivän valoa.
Jatkuu.
praattien tuotantoa Ja missä mäar^;
radiota sodassa käytetään, käy fl|
seuraavista numeroista.
Heinäkuussa, 1941 tuotettiin K
dysvallpissa $S,000,000 edestä so-^!
laallisia radioaparaatteja ja välinei^
Tuon vuoden loppuun mennessä cH
sotilaalliseen tarkotiikseen ifadior.
. ten tuottaminen kohonnut $15,ooc
000 kuukaudessa. Mutta nyt vi
mistaa 1,500 liikettä Yhdysvaltain ^
meijalle, laivastolle ja liittolaisille n.
dioita ja^rädiovälineitä $200,0000,-o
ede*ä kuukaudessa, siihen luettuia^
myöskin radion avulla vihollisen etsi.
mis- ja maalin määrittelemisapar£a.
•tit.-.''\ • • C•
Jokdkella ihmisellä on yhtäläinin
oikeus elämään — täytyy vaan tä.
dä sille vaatimus oikealla hetkdiä
muutoin tulee se liian myöhään. -
Oscar Wilde.
* * H:
Jos tahdotaan voittaa lasten s\m.
met, leikittäköön heidän kanssaan.
MERKILLINEN . . .
(Jatkoa-ensimmäiseltä sivulta)
sekä anasti Albanian ja tunki voi.
taansa jo kauas Balkanin niemimasi-le.
Se oli silloin kun Kansainliito)
ja siihen liittjmeet maat suunnitteä-vat
pakotteita Italiaa vastaan, mutj
Jotka pakotteet kansanvaltaistea
maiden erimielisyyden tähden jäint
toteuttamatta ja Italia sai rauhasa
jatkaa valloitussuunnitelmiaan. Vie^
lä siihen aikaan, kesäkuussa 1940,
kun Italia liittyi sotaan Hitlerin rinnalla,
Mussolini Venezian palatsia
parvekkeelta puhui satatuhantiseile
kansajoukölle ja julisti m.m.:
"Tämä on köyhäin ihmisten sotsa
niitä vastaan, jotka ovat raakuudella
hankkineet itselleen yksinoikeuden
rikkauksiin ja. anastaneet kaika
maailmassa olevan kullan näännjt-täen
toisia. Tämä on voimakkaiden
nuorten ihmisten taistelua hedelmäi*
tömiä vanhuksia vastaan, kohti päi*
vänkoittoa; tämä on kahden vuoih'
dan ja kahden ihanteen välistä tais*
telua."
Nyt — vähän yli puolitoista noita
tämän ylevän ja maailman valloittavan
puheen jälkeen — missä on nyt
luvattu Italian suuruus? Puhuma:"
takaan entisen Rooman imperiunjin
uudelleen pystyttämisestä, sekin I>
lian imperiumi, joka jo oli olemasa
Pohjois-Afrikassa, on hajonnut kuin
tuhka tuuleen. Italian siirtomaayair
takuuta sai alkunsa jo v. 1870, p :
loiii Italia Europan valtojen keski-1
naisella "sopimuksella sai haltuuuä
osia Afrikasta. Niitä lisättiin V |
1912 ja sen jälkeen Mussolini liira
vanhan Etiopian keisarikunnan Italian
kuningaskuntaan ja tule\-ai2
suureen Rooman imperiumiin.
teensä italialaiseen Afrikaan kuuid
jo 1,220,000 neliömailia, josta ei eril
ole mailiakaan jälellä.
. Mutta-se marmorinen kartta U J
dellmperon varrella olevassa n^"^; j
sa kuuluu olevan vielä jiilella^ ja ii^
miset, jotka vielä pysähtyväi j'"^
katselemaan, hymyile^•ät suruliife:^.
sille, ja miehelle, joka piirrätti «en. i
K I I T O S
Monet, monet miljoonat kiitokset ystäville ja tuttaville, jotka niin
monilukuisina saapuivat yllättämään meidän omaan pieneen pesäämme,
tammikuun 24 p:nä 1943. tuoden tullessanne käytännölliset
ja kallisarvoiset lahjat. Kiitos monipuolisesta kahvipöydästä.
Erittäin sydämelliset kiitokset alkuunpanijoille Mrs. Ida Strömille
Mrs. W. Uusitalolle. Kaunis kiitos niille, jotka ottivat osaa lahjoihin,
vaan eivät voineet saapua. Myös kiitos yksityisistä lahjoista.
Vielä kiitos hauskasta rattoisesta illasta sen lauluineen ja
leikkipuheeineen. Aina muistamme teitä kiitolUiuudella.
LAINA JA MARTIN DURCHMAN
2515 CAMBRIDGE STREET VANCOUVER, B. C.
1943
Kuulostaa .1
että kyetään to
sia niin aroissa
päästä\4ssä el£
mutta usein sei
raaloissa tehdä,
dellakaan ole el
umpimähkään i
iotta löydettäi
Tutkimuksissa
jeri nojalla on ;
tettava itselleen
dusta sdtä mäl
paikka, josta se^>
nen on tunkeudi
pi ja seh^äähän •
rata reikää suri
• täkseen käsiksi
kohtaan.
Reiän, tekemin
hun ei kummini
ajan kirurgin tu
nettely, jota an
taan trepanatibk
tuhansia- vuosia^ s
' kiv-ikauden aikasi
on ollut reikiä, n
lä jo silloin on pr
rattu aukkoja ihn
ta kyseessä ei ole
tieteellinen aivolei
1 uksena on epäilei
henkien poisajami
paran päästä.
Ki\ikauden yk
natioista meidän i
toisiin aivolefldtäi:
kel; mutta nykyää
; .voista paljon enem
'me harmaassa- mii
vät\ '
Aivojen koko
Voisi ajäJtefllaVe
mat aivot ovat,, se
den onnellinen on
kokemus ,ei oikein'
.olettamusta. Mieh<
keskimäärin 1275
grammaa, mqtta li
della hyvinkin laaji
tunnetut aivot o!
kirjailijalla Ivan T
painoivat yli 2000 j
li tiedetään on tav
raskaammat aivot,
luivat eräälle idi
Schillerin aivot paii
gr., kun taas runOL
ien sanotaan pain<
grammaa!
Kävisi liian-pitkä
taa kaikkea, niitä v
set ajattelivat ja i
Todetkaamme vain
1600-luvulla tarmo
sielun tyyssijaa aivo
kalainen filosofi De
muisena Imili löyta
sunnon n.s. käpyraul
lä muistuttaa mänE
ei ole \'iljanjyvaä sui
jakaantuvat kahtefir
manlaiseen puoliskoc
kernaasti voitu ajatiE
sa aivoissa olisi ka
Descartes sen löogilli
5en, että sielun täyt
rauhasessa, joka oli
molempien puoliskoj
cartes oli niin oppinil
lopuksi epäili omaii i
o^oa, mutta tyyntyi
sehisi, että ellei här
ei hän myöskään osa;
\uoli V. 1650 Tuki
K^ristiina-kuningatär
nut.
f^aäkallo-opit
^'asta 1800-luvulla
^•asti pohtia eri aistin
'raivoissa. Ensimmj
Jamisopin" esitti itä^
.^ari Franz Joseph G,
Mita, että eriskumma
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 20, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-02-20 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki430220 |
Description
| Title | 1943-02-20-10 |
| OCR text | • f ^i::-':: .'it- •isliiiill:" 1. ••>.j..iu:-.--^i'-.'V". i ! ' -s" i 1 :'>il Sivu 10 Vanhus naurahti ja hänen silmänsä olivat kirkkaammat kuin koiran. Toomy tunsi kylmyyden"kohoavän sormenpäistä-hartioihin asti. ' — He väittivät minua hulluksi sien takia, että minä kerroin heille pystyväni voittamaan kylmyyden vallan. Äkkiä ojentautui hän eteenpäin ja työnsi kasvonsa miltei kiinni Toomyn -"kasvoihin. — Ystäväni, minä olen voittanut pakkasen! Hän odotti siksi, kunnes Toomy olisi käsittänyt tarkalleen hänen sanojensa merkityksen.' ^ Sitten kään-tjri hän nopeasti yifipäri jä otti esille pienen arkun istuimensa^ alta. — Olen voittanut kylmyyden kullan avulla, hän sanoi. Hänen hengityksensä kuulosti vihellyksellä hänen avatessaan takkavalkean hohtoon arkun kannen. Arkun sisällys hohti tulena. Toomyn silmät pullistuivat kuopistaan. Hänen ohimonsa sykkivät, sillä vanhus sormeilli välinpitämättömän näköisenä arkussa löytyvää kul-tahiekkaa. — Oh, näenpä, ystäväni, että tekin innostutte kultaa katsoessanne. Myöskin te himoitsette tätä roskaa. Teidän silmänne kiiluvat ja te hengitätte kiivaammin. Mutta se ei vielä ole mitään — ei mitään keksintöni rinnalla. Mies asetti arkun lattialle. Hänen ohuilla huulillaan • leikki omituinen hjmiy. — Ystäväni, jatkoi hän ja asetti kätensä Toomyn polvelle peiton päälle. Keksintöni on vielä epätäydellinen, sillä en ole kokeillut sitä elävään olentoon. !Minun on kokeiltava elävällä olennolla, ennen kuin win olla varma keksintöni onnistumisesta. Itse en sillä voi kokeilla,, sillä minun täytyy tarkastaa keksintöni vaikutusta ihmiseen. Minä olen ainoa ihminen maailmassa, joka voin seurata keksintöni voimaa ja sen sovelluttamista. Toomy kuunteli, mutta hän ei käsittänyt vanhuksen puheen tarkoitusta. Toomyn silmät kiertelivät koirasta arkkuun ja jälleen takaisin näiden kahden pisteen välillä. Vanhus oli nyt asettanut arkun polvelleen. Toomy ajatteli. Kunhan hän saisi vain arkun sisällön käsiinsä, voisi hän lähteä uudelleen Torontoa kohden. Hänellä olisi silloin rahaa, rahaa niin paljon, ettei hän ikinä väärennetj-illä pelipöydillä ja merkityillä korteilla saisi niin paljon kokoon. Hän lopettaisi kokonaan vaaralliseksi käyneen pettämisen. Hän kostutti kuivia huulia kielellään. jNIieshän oli vanha ja päästään sekaisin, ajatteli hän. Mikä onnenpotkaus! — Päivän perästä olette jo terveh-t\' nyt ia pääsette jaloillenne, ystäväni, kuuli hän vanhuksen sanovan. — Jos haluatte lähteä, saatte mennä. Minä en aio estellä teitä. Mutta jos jäätte, niin . . . Vanhus vaikeni >ja hänen kätensä tarttui Toomyn polveen lujasti puristaen . . .• niin teistä tulee rikkaampi kuin Salomo oli. Te pääsette osalliseksi voimastani ja me omistamme silloin koko maailman. Toomy tunsi hiuiliensa liikkuvan ja häneltä tuntui -kuin olisi hänen oma äänensä tullut jostain kaukaa. — Kyliä minä jään, sanoi hän. mutta hänen silmänsä eivät hetkeksikään jättäneet arkkua, joka oli vanhuksen polvilla. Kun \-anhus oli lähtenyt huoneesta, rupesivat Toom\*n aivot kuumeisesti työskentelemään. Ei ollut epäilemistäkään, etteikö hän olisi vaeltanut LAUi^NTAINA, HEI.MIKUUN 20 PÄIVÄNÄ suoraan vanhan hullun metsämajaan. Mutta jos hän saisi pidettyä vanhusta hyvällä tuulella ja rauhallisena siihen asti, kunnes sopiva tilaisuus tulisi, voisi hän: pFmittää arkun ja painua uudelleen polulle. Seuraavana aamuna tunsi hän itsensä vahvemmaksi kuin oli kuvitellut. Hän asetti jalkansa kokeeksi lattialle, mutta huone ei enää tuntunut horjuvan hänen silmissään. Kaukaa kuuli hän silloin yht-äkkiä synkän murinan. Ensin luuli hän es-kipiokoiran murisevan, mutta sitten havaitsi hän, että äänen aiheutti jokin kone. ' • •" '•'^ . Toomy kääiityi äkkiä, meni ovelle ja yritti kiskoa sitä auki. Ovi oli kuitenkin lukossa. Hän meni takaisin lavitsalle ja ryhtyi miettimään. Ensiksi^oli hänen päästävä selville, missä vanhus säilytti kulta-arkkuaan. Kunhan hän vain pääsisi siitä selville, olisimuu helppoa. Hänellä oli kaikki vaatteet jäljellä. Hänen hirven^ . nahkaiset saappaansa olivat seinän vieressä.. Sitten huomasi hän, että nurkassa oli selkäreppu ja _kivääri. Ne olivat kaikesta päättäen vanhuksen omaisuutta. Seinän vieressä oli . myös pieni pöytä ja Toomy veti varovaisesti auki pöytälaatikon. Laatikossa oli käärö vaiihojä canadalaisia sanomalehtiä, kaksi lyijykynää ja pieni hyl-keennahkainen käärö. Hän tempaisi paketin auki ja samassa putosi hänen syliinsä kartta. Toomy kuljetti sormeaan Yukon-jokea pitkin, ohi Porcupinen ja edelleen Fort JDouglasia kohden. Yht'äk- I^iä hänen sormensa kohtasi kartalle piirretjna pienen punaisen ympär3m. Ympäryn viereen oli jotain kirjoitettu. Kaikesta päättäen vanhuksen käsialaa. Äkkiä asia valkeni hänelle. Punainen ympyrä tarkoitti varmaankin majan paikkaa. Jos se oli totta, oli hän \'ain parinkjnnmenen mailin päässä Fort Douglasista. Sinne pääsisi hän parissa tunnissa, varsinkin jos hän löytäisi heti päätien. Toomy käsitti, että Fort Douglasiin päästyään hänen tarvitsisi vain nopeasti muutta koiravaljakkoa ja sitten olisi tie selvä aina Torontoon asti. Kaikki oli hyvin yksinkertaista! Äkkiä Toomy hätkähti. Tohvelien noputtava ääni kantautui oven läpi. Hän heitti kartan ripeästi" takaisin laatikkoon, kiiruhti lavitsalle ja ryhtyi sitomaan kenkiään kiinni. — Vai niin, ystäväni, sanoi vanhus. Pääsitte jaloillenne nopeammin kuin luulinkaan. — .Aivan niin, vastasi Toomy. En minä ensimmäistä kertaa ole ollut kylmän kourissa. Vanhus hieroi käsiään yhteen tyy-. tyväisenä^ ja tyyt\-\-äiS3-y5 kuvastui hänen katseestaankin. Toomy ei vastannut. Hän tuijotti koiraa, joka tarkasteli häntä ovinur-kasta ia Toomysta tuntui kuin olisi koiran keltaisista silmistä pursunut vihan liekkejä. . . — Laboratorioni on majan takaosassa. Haluatteko nähdä sen? — Mennään vain, sanoi Toomv\ Vanhus lähti tallustelemaan eteenpäin ja Toomy seurasi häntä. Vanhus katosi lopulta pieneen huoneeseen. Kävellessään ukon perässä oli Toomy havainnut, että murina, jonka hän aikaisemmin oli kuullut heikkona äänenä, nyt askel askeleelta vahvistui. Hän näki sitten laboratorion nurkassa pienen dynamon ja ymmärsi yht äkkiä mistä ääni lähti. Radio laivaston palveluksessa Institute of Radio Engineersin juuri pidetyssä konferenssissa New Yorkissa antoi laivaston radioasioiden neuvonantaja, vara-amir^li Stanford C. Hooper mielenfciintoisia tietoja radion käytöstä nykyaikaisessa merisodan käynnissä kertomalla, mitenkä radiota välikappaleena kä3rt-; taen Pohjois-Af rikassa maihinnousun yhteydessä amerikalainen taisteliilai-va kahdella yhteislaukauksella 26 mailin välimatkan.päästä, tuhosi korjaamattomaan kuntoon Tanskalaisen •35^000 tonhin kantoisen . taistelulai-van nimeltä Jean Bart. Radarin (s.p. vedenalaisen, äänien mukaan matkan mittaaAiskoneiston) välityksellä otettiin amerikalaiselle taistelulaivan raskaalle tykistölle ampumakulma, alettaessa pommittaa Jean Bartia, joka Casablancaa satamassa oli asettunut vastarintaan. Välimatka oli 26 mailia. "Kun ensinamäinen yhteislaukaus oli ammuttu, tiedotti tähystyslento-koneen radio, että laukaukset olivat osuneet Jean Bartin päällysosaan vahingoittaen sitä vakavasti, mutta ei hävittävästi. Samalla antoi tiedus-telulentäjä pienen korjauksen ampumakulmaan. Seuraava yhteislaukaus osui Jean Bartin sivuun vesirajassa vahingoittaen sitä niin pahoin, että ^itä ei enää kannata edes yrittäkään korjata. Ja niin ohjasi radio Jean Bartin täydellistä tykistöllä hävittämistä 26 mailin välimatkan päästä todeten, mitenkä kuolettavan tarkka laivastotykistö saattaa olla radion ohjaamana. , Vara-amiraali Hooper tunnetaan Amerikan laivaston "radioisän^V nimellä ja sen "No. 1 radioinsinöörinä". Koko puheensa kohdisti hän Amerikan radio insinööreille kehottaen niitä ajattelemaan ja suunnitelmissaan ja tuotannossaan voittamaan vihollisen kilpailun radion alalla sodassa. Mitenkä sota on lisännyt radioa- Toomy jäi seisomaan ovensuuhun vanhuksen sipsutellessa edestakaisin' lukemattomien pullojen ja putkiensa keskuudessa. , Vanhus sanoi Toomylle: — Ne sanoivat minua mielettömäksi. He nauroivat minulle ja pilkkasivat minua. Kuitenkin . . . katsokaa! Toomy seurasi silmillään miehen jokaista liikettä. Mutta hän ei kuitenkaan kuunnellut miehen puhetta. Hän ajatteli vain kulta-arkkua. Vanhus avasi erään lipaston ja otti sieltä esiin tarjottimen. Koko ajan murisi dynamo äänekkäästi. Toomy havaitsi, että tarjottimella lepäsi kolme valkoista hiirtä vierekkäin. Yht'äkkiä kääntyi vanhus ja väänsi nappulaa. Kun virta oli väännetty päälle, syttyi punainen lamppu, joka näkyi liekehtivän valoa. Jatkuu. praattien tuotantoa Ja missä mäar^; radiota sodassa käytetään, käy fl| seuraavista numeroista. Heinäkuussa, 1941 tuotettiin K dysvallpissa $S,000,000 edestä so-^! laallisia radioaparaatteja ja välinei^ Tuon vuoden loppuun mennessä cH sotilaalliseen tarkotiikseen ifadior. . ten tuottaminen kohonnut $15,ooc 000 kuukaudessa. Mutta nyt vi mistaa 1,500 liikettä Yhdysvaltain ^ meijalle, laivastolle ja liittolaisille n. dioita ja^rädiovälineitä $200,0000,-o ede*ä kuukaudessa, siihen luettuia^ myöskin radion avulla vihollisen etsi. mis- ja maalin määrittelemisapar£a. •tit.-.''\ • • C• Jokdkella ihmisellä on yhtäläinin oikeus elämään — täytyy vaan tä. dä sille vaatimus oikealla hetkdiä muutoin tulee se liian myöhään. - Oscar Wilde. * * H: Jos tahdotaan voittaa lasten s\m. met, leikittäköön heidän kanssaan. MERKILLINEN . . . (Jatkoa-ensimmäiseltä sivulta) sekä anasti Albanian ja tunki voi. taansa jo kauas Balkanin niemimasi-le. Se oli silloin kun Kansainliito) ja siihen liittjmeet maat suunnitteä-vat pakotteita Italiaa vastaan, mutj Jotka pakotteet kansanvaltaistea maiden erimielisyyden tähden jäint toteuttamatta ja Italia sai rauhasa jatkaa valloitussuunnitelmiaan. Vie^ lä siihen aikaan, kesäkuussa 1940, kun Italia liittyi sotaan Hitlerin rinnalla, Mussolini Venezian palatsia parvekkeelta puhui satatuhantiseile kansajoukölle ja julisti m.m.: "Tämä on köyhäin ihmisten sotsa niitä vastaan, jotka ovat raakuudella hankkineet itselleen yksinoikeuden rikkauksiin ja. anastaneet kaika maailmassa olevan kullan näännjt-täen toisia. Tämä on voimakkaiden nuorten ihmisten taistelua hedelmäi* tömiä vanhuksia vastaan, kohti päi* vänkoittoa; tämä on kahden vuoih' dan ja kahden ihanteen välistä tais* telua." Nyt — vähän yli puolitoista noita tämän ylevän ja maailman valloittavan puheen jälkeen — missä on nyt luvattu Italian suuruus? Puhuma:" takaan entisen Rooman imperiunjin uudelleen pystyttämisestä, sekin I> lian imperiumi, joka jo oli olemasa Pohjois-Afrikassa, on hajonnut kuin tuhka tuuleen. Italian siirtomaayair takuuta sai alkunsa jo v. 1870, p : loiii Italia Europan valtojen keski-1 naisella "sopimuksella sai haltuuuä osia Afrikasta. Niitä lisättiin V | 1912 ja sen jälkeen Mussolini liira vanhan Etiopian keisarikunnan Italian kuningaskuntaan ja tule\-ai2 suureen Rooman imperiumiin. teensä italialaiseen Afrikaan kuuid jo 1,220,000 neliömailia, josta ei eril ole mailiakaan jälellä. . Mutta-se marmorinen kartta U J dellmperon varrella olevassa n^"^; j sa kuuluu olevan vielä jiilella^ ja ii^ miset, jotka vielä pysähtyväi j'"^ katselemaan, hymyile^•ät suruliife:^. sille, ja miehelle, joka piirrätti «en. i K I I T O S Monet, monet miljoonat kiitokset ystäville ja tuttaville, jotka niin monilukuisina saapuivat yllättämään meidän omaan pieneen pesäämme, tammikuun 24 p:nä 1943. tuoden tullessanne käytännölliset ja kallisarvoiset lahjat. Kiitos monipuolisesta kahvipöydästä. Erittäin sydämelliset kiitokset alkuunpanijoille Mrs. Ida Strömille Mrs. W. Uusitalolle. Kaunis kiitos niille, jotka ottivat osaa lahjoihin, vaan eivät voineet saapua. Myös kiitos yksityisistä lahjoista. Vielä kiitos hauskasta rattoisesta illasta sen lauluineen ja leikkipuheeineen. Aina muistamme teitä kiitolUiuudella. LAINA JA MARTIN DURCHMAN 2515 CAMBRIDGE STREET VANCOUVER, B. C. 1943 Kuulostaa .1 että kyetään to sia niin aroissa päästä\4ssä el£ mutta usein sei raaloissa tehdä, dellakaan ole el umpimähkään i iotta löydettäi Tutkimuksissa jeri nojalla on ; tettava itselleen dusta sdtä mäl paikka, josta se^> nen on tunkeudi pi ja seh^äähän • rata reikää suri • täkseen käsiksi kohtaan. Reiän, tekemin hun ei kummini ajan kirurgin tu nettely, jota an taan trepanatibk tuhansia- vuosia^ s ' kiv-ikauden aikasi on ollut reikiä, n lä jo silloin on pr rattu aukkoja ihn ta kyseessä ei ole tieteellinen aivolei 1 uksena on epäilei henkien poisajami paran päästä. Ki\ikauden yk natioista meidän i toisiin aivolefldtäi: kel; mutta nykyää ; .voista paljon enem 'me harmaassa- mii vät\ ' Aivojen koko Voisi ajäJtefllaVe mat aivot ovat,, se den onnellinen on kokemus ,ei oikein' .olettamusta. Mieh< keskimäärin 1275 grammaa, mqtta li della hyvinkin laaji tunnetut aivot o! kirjailijalla Ivan T painoivat yli 2000 j li tiedetään on tav raskaammat aivot, luivat eräälle idi Schillerin aivot paii gr., kun taas runOL ien sanotaan pain< grammaa! Kävisi liian-pitkä taa kaikkea, niitä v set ajattelivat ja i Todetkaamme vain 1600-luvulla tarmo sielun tyyssijaa aivo kalainen filosofi De muisena Imili löyta sunnon n.s. käpyraul lä muistuttaa mänE ei ole \'iljanjyvaä sui jakaantuvat kahtefir manlaiseen puoliskoc kernaasti voitu ajatiE sa aivoissa olisi ka Descartes sen löogilli 5en, että sielun täyt rauhasessa, joka oli molempien puoliskoj cartes oli niin oppinil lopuksi epäili omaii i o^oa, mutta tyyntyi sehisi, että ellei här ei hän myöskään osa; \uoli V. 1650 Tuki K^ristiina-kuningatär nut. f^aäkallo-opit ^'asta 1800-luvulla ^•asti pohtia eri aistin 'raivoissa. Ensimmj Jamisopin" esitti itä^ .^ari Franz Joseph G, Mita, että eriskumma |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-02-20-10
