Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 20, 1943

              i i » Sf-:-::
i
' - - ' . C li
Sivu 4 LAUANTAINA, H E L M I K U U N 20 PÄIVÄNÄ
Kirj. LAILA LARSON
Jatkoa
Onni oli kai Brendalle jotakin kir­joittanut,,
koska nyt aamulla Wihi-fired
löysi Brendan vastauksen.
; "Tiedäa, veli ' rakas", kirjoitti
BriendEi "että olen vaimollesi vasten­mielinen;
^ Seiitään en aijo niin nuo­ren:
kakaran tähden^^t^)öjanr nratit-tali
Oten tähän saakka elänyt omal­la
laillani jä aion jatkaa s a n^
tuäktinnes sorrun tai väsyn. Ei si­nun
tär\n|tseininuHf saarnata
etfö kädehtit vapaata elämääni, kos­ka
olet niin nuorena sidottu selläi-seentikkuun.
Kuitenkin koska far-misisioista
on aina puhumista ja-päättämistä:
—- otappa auton pyörään
kiinni:.ja käy joku ilta minua katso­masi.
Ainahan olen täällä keittiös­sä
koko myöhään sidottu> vaan silti­kin
voimme tulla jonkunlaiseen ym­märrykseen
asioissa, eilois, vaikka
- niin halvekat-^ja vihaat m i ^
P ni;: Mitä >sanot>vdi rakas?"
^ Ki^uhistuheenä Win^
Brendan lennokasta, hilpeää kirjoi-tust5rjrliä
ja tunsi sydämensä jääty­vän
siihen paikkaan.: Häh olisi it­kenyt,
vaan samassa hän kuuli £1-
aea askeleet: takarappusäla..
"Taasea tulit .minua.aut^m
hän huomatitti; teeskennellyt hy-myilyirä.
"Kuuika oiv^lista, El-
Elsie pesi.etuhuoneen ikkunoita ja
kantoi mattcjia ulos tuuleentumaan.
Yht'äkkiä hän huomasi pöydällä leh-
\ den, mikä oli juuri postissa tullut.
"En tiennyt että.teille tulee kau­pungin
lehtr, Winrfred.^'
"Brenda sen äskettäin meille tila­si.
Hän pelkäsi että meille tulee ikä­vä",
Winifred oli tukehtumaisillaan
sanoihinsa.
"Hm, kylläpäs sitä kannattaa olla
hyväsydäminen, kun joka mieheltä
apua. saa",: sanoi Elsie halveksivasti.
suojeliakin; Mutta nyt tätä kirjoit­taessani
taas sataa vettä laivaan täy­deltä.
Ajattelen, että jokohan se
nyt "sataa heiniä", kuten ennen van­hat
sanoivat kevätpuolen sadeaikana.
Ei sitä ne ihmiset, jotka asuvat lä­hellä
kauppaa ja postikonttoria, ar­vaa
ajatella, kuinka paljon vastusta
ja vaivaa on ulompana asuvilla, var­sinkin
tällaisessa saarimaassa. Tä­näkin
talvena on meritie ollut tu­kossa
myrskyjen takia ja maantie lu­men
takia, ettei troki pääse kulke-
^ maan. Niin gattui minullekin* Vii­kon
odotin, että pääsisin paatilla käy­mään
ostoksilla. Ja sitten pääsinkin
menemään, vaan takaisin tidlessa ru­pesi
niin tuulemaan, ettei voinut säk-kitavaran
kanssa tehdä "läntinkiä",
nimittäin rantaan tuloa. Niin oUen
sai taas odottaa nelja päivää, kunnes
tuuli asettui sen verran että sain jau­hot
kotia. Täytyi vain jutella Dei-sille
ja Kirjolle, että odottakaa njt
vaan, odottaa tässä pitää minunkin,
vaikka vielä kuljen kahdella jalalla.
Monesti olen lukenut itselleni sen
kalliin läksjm, että älä iloitse toisen
vastoinkä^-misillä, vaan koeta tehdä
. toiset ihmiset-edes osittainkaan on­nellisiksi
ottamalla osaa heidän kär-simyksiinsä
ja suojelemalla heitä,
niin itsekin tulet tuntemaan huojen­nusta
elon taakassa. Paljon vähem­män
olisi ihmislapsilla suruja, jos oli­simme
suopeita toisillemme, ymmär­täen,
että olemme saman kohtalon a-laisia.
Olisihan täällä kirjoittamisen ai­hetta,
mutta jätän .sen kykeneväm-pien
tehtäväksi) toivoen että he sen
tekisivät. SAIMA.
"Mitä sanot, Wihifred, keitetäänkö
kahvit ja sillä aikaa minä vähäsen
katson lehteä. Haluaisin että se meil­lekin
tulisi — siinä on nykyään niin
hyvä räkkkuäromaäni. Vaiah isä sa-noOy
että koska kerran tuhlasimme
rahaa radioon, saamme oUai tyytyväi­siä
nnhin nutisiiri.»
VVinifred hääräili kuppien,^ sokerin
ja kerman kanssa ja hämmästyi
kuullessaan Elsien huudahdukseni
"Onneksi miniulla on tarpeeksi ra^^
hää mukana. Winifred,ininun täy­tyy
päästä kaupunkiin, ja kohta—
ehkäpä on jo liika myohäStä. Mi­tenkä
pääsisin kauj^alaan ajoissa et­tä
saisin junan taikka bussin?" •
Winifred mietti' hetkisen ja vii­mein
muisteli:
"Tänäaii on torstaL Munakuorma
mehecvtästä ohi puolisen aikaan- Eh­kä
sen ajuri antaa sinulle kyytiä.
Koska: juna; vHienee vasta ka^
ajoissa,. pääset helpolla kaupuidciin.
Vaan kuinka luulet pääseväsi takai-
• sin?'|..-.-
"Viideltä on bussi tänne, etkö si-täkään-
muista?"
. - Hätääntyneenä Elsie ei edes malt-ta,
nut juoda kahviaan, vaan meni
niaantiene lönistd«nään'kaup^
menevää munatrokiä. Hetken peräs­tä
se saapui. Elsie hymyili viehättä­västi
ajurille ja hypäliti hänen vie­reensä.
VVinifred katsoi heidän jäl­keensä
kunjmastellen ja viimein otti
käteensä lehden, jota Elsie oli katsel­lut
Vaikka hän olisi kuinka tarkas­tellut
Jehtfcä, ei hän siinä iiähnyt rni-tään
erinomaista, ainoastaan hirvei­tä
sotauutisia. Tavan vuoksi hä,n
kääntyi takasivulle ja katsoi y l i i l ­moitusten.
"Halutaan palvelukseen — nuori
tjiitö — hjrvä palkka ja olosuhteet.
123 North Stewart Avenue."
"123 — sehän oh aivan Brendan
paikan vieressä", ajatteli Winifred.
Oliko Elsie niin kiireesti päättänyt
tehdä tämän kaupungin matkan, et­t
ä voisi pitää Brendäa silmällä, koska
Brenda oli viime aikoina nä)rttänyt
vähän liika paljon suosiota Topille?
"Voi, voi. Jos en olisi näin paksu
ja sidottu, olisin itse koettanut saa­da
tuon paikan,"
Samassa kovat poltot ja tuskat
täyttivät hänen ruumiinsa. Kuinka
hän voisi kestää näitä iltaan saakka,
sillä niinhän kauan eKsi Onni työs­sä?
Vaikerrellen Winifred koetti
jatkaa työtä, jonka Elsie oli aloitta­nut,
vaan hän ei enää voinut.
Vasta aamuyöllä saapui^pikkii A-ndma
maailmaan. Onni sai ajoissa
nuoren vainoonsa lähikaupungin sai­raalaan,
vaikka ei mielihjrvällä Wini-frediä
sinne ^ otettu, kun kuultiin
kuinka täpärällä heidän rahallinen
asemansa oli. Viimein Onni arkail­len
soitti siskolleen, joka lupasi pitää
rahallisesta puolesta huolen. Onni
voisi hänelle maksaa takaisin myö­hemmin.
Hyvä oli ettei Winifred
tiennyt koko asiasta mitään.
Tyttärensä saavuttua täytti sel­lainen
levollisuuden tunne Wuiifre-din,
että hän melkein unohti kaikki
viime kuukausien tuskalliset mieli­kuvitukset.
Hän halusi nukkua, nuk­kua
vielä enemmän; sillä hän tarvitsi
niin kovasti lepoa. Toisten potilait­ten
hilpeät jutut ilahduttivat häntä,
sillä niin pitkään oli hän elän3rt kur­jaa
ja. yksitoikkoista elämää, että oli
melkein taivaallista olla näin puh­taassa
paikassa. Ruokakin oli niin
mainiota, ettei edes kesän kuumuus­kaan
häntä liikaa kiusannut. Vieraita
kävi usetn. Onni kaikista enimmän.
Winifred, ihaillessaan uutta tulokasta
sentään huomasi, että miehensä oli
hajamielinen, tuskaantunut. Brenda
tuli myöskin, tuoden mukanaan kau­niin
villatakin lapselle; Winifred, oli
niin onnellinen, että. ensikerran oli
todella kohtelias tälle uudeöe suku^
Iäiselleen. Täti Idakmu. kävi, ehkä
uteliaisuudesta. Winifred ei tohtinut
kysyä äiöään, vaikka synnytyksen
he&daä;oK hauitä m
vannut. : Kaikista • viirneisesnä kävi
"Saitko sinä paikan?" uteli .Wini-fred.;
"Tietysti. Vaan, mistä sinä. sen
tiedät että — oh, tietysti, Brenda
on sinulle lörpötellyt. Senkin narttu,
kyllä minä hänelle näytän." ^
**Brenda ei maininnut sinusta sa­naakaan.
Näin _sen lehdestä."
^Vskon, että tällä k:ertaa opetin
sille detukaile jotakin. Nyt ei Topi
enää uskalla käydä häntä katsomas­sa.
Topi
häntä minulta ottaa." Elsie puhiii
. katkeralla päättäväisyydellä. "Kyllä
tuo Brenda on minulle teeskennellyt
ystävällisyyttä, ja aina toimittaa it-:
sensä meille jos suinkin mahdollista,
kun Topi käy minua ^ katsomassa.
Vaan minä varon häntä — tiedän
. että hän voi koska tahansa leikata
kurkkunL" *.
Kötiinmenon päivä koitti, ja Wi-nifced
melkein surumielin jätti sai­raalan,
missä hänellä; oli ollut niin
hyvä.oUa. Vaan eihän kotikaan niiö
hirveältä näyttäns^t. Onni oli vii­mein
saanut paikan jonkun näköi­seksi
Aivan toiselta farmi näytti
nyt kuin silloin kun Elias Ruoho ja
muut juopporentut siellä aikaansa
viettivät. Winifredillä oli paljon työ­tä
pienokaisensa hoidossa, vihannes-maassa
ja.kukkasten kanssa.
Mitään karjaa ei Elias Ruoholta
jäänyt. Hän oli kaikki my3m3rt tyy­dyttääkseen
juomahimoansa. Wini-fred
ja Onni usein keskustelivat,
kuinka he ostaisivat lehmän ja muu­tamia
kanoja, kun saisivat rahaa ko­koon.
Kuitenkin näytti, ettej heidän
vielä tarvitsisi rahaa sellaisiin pan­na,
sillä Flora Hilton \'iimein tuli
tytärtänsä katsomaan. Äiti oli hä­millään^
vähän pimastuikin nähdes­sään
t)rttärensä näin monen kuukau­den
jälkeen.
"Uteliaisuuteni voitti", äiti myönsi
huoaten. "Minusta on siis tullut iso­äiti.
Täytyyhän* sellaisesta asiasta
naisen ylpeillä, vaikka lapsen isä.oli-. .
sikin nim huonoa sukujuurta. Ja
olemmehan nykyään naapureitakin.
Siellä kylällä en kyUä halunnut vie­railla,
kun asuit niin toiskielisten kes­kuudessa.
Kyllä minun sentään olisi
pitänyt."
"Äiti, älä välitä." Winifred oli
kohta valmis antamaan äidilleen lai­minlyönnin
anteeksi, sillä niin iloinen
hän oli tästä vierailusta. "Kun mi­nulle
syntyy toinen tyttö, niin nimi­tän
hänet Florenceksi, sillä ethän ole
itsekään koskaan välittänyt Flora ni­mestä."
"No, olkoon menneeksi." Uudel- '
leen äiti huokasi. "Kylläpä sentään
teit viisaasti kun teit tytöstä Anelma
Hohnin kaiman. KyUä Anelma pi­tää
huolta että tyttö pysyy vaatteis­sa,
saat nähdä. Viettekö te tytön
kastettavaksi?"
"Emme", vastasi Winifred päättä­västi.
"Pastori Umpula on häväissyt
miestäni, en voi sitä antaa anteeksi.
Ja mitäpä hyötyä siitä on että vä­hän
vettä ripotetaan lapsen päähän
kyllä nimi muutenkin valtion MrW
hin tulee."
/'Vai niin, oma asianne. En siihen
puutu ollenkaan." Jostain syystä äiti
näytti olevan masentunut. Hänav^
si paketm. "En ole voinut käy^
- kaupungissa ostoksilla, meillä on niij
hirveästi työfö sen jälkeen kun nttj.
dät j ä t i t Tänäkin keväänä otettiui
kolmetuhatta kananpoikasta Se <i
^ vähäsen liikaa meillej vaan munilla
on nykyään niin hyvä hinta, .etö
tj^tyy koettaa saada paljon rahoja
kasaan.> Vaan kyllä sentään laps^
lastani muistelin^* Kas, tässä ohk
voita^3a juustoa, jaiiikkinäisiämÄ^^ •
kiUi Ja. verarinalla on maitoruukkl
Sinun pitää saada hyvää ravintoa^
että tytöllesi tulee paremmat haei^
paat kuin. sinulle^"
• "Oii äiti, kuinka.ihmeellistä «innl-ta.
Jos tietäisit mistä merkityksötä
nämä lahjat meille Ovat!"
Kesän ISierinellessä.loppuaan M,
nifred- usein muisti - äitiään naista
... lahjoista.. - Räl^liset asiat .>heii•
menivät: hyvin huonosti. Europm
sota raivosi ja tuon tuosta petoHinett
vihollinen upotti Yhdysvaltojenko.]
laivoja. Siis h^litukselta tuli mää­räys,
että gasoliiniasemien täytyi
kea ovensa kello seitsemän ilMi;
Onnilta vähennettiin palkkaa. E;
että 'Onnilla olisi ollut vähemmän^
työtä," ei sinne päinkään. Hän
useimmiten >ollut päivävuorolla, siliä
. gasöliiniaseman omistaja kävi mnis-sa
töissä ja itse hoiti asemaa iltaism.
Vaan tulot gasoliinin myynnistä rä-henivät
niin, e t tä omistaja katsoi par­haaksi
katkaista menojansa ja Onnin
palkka oli näistä ensimmäinen.
Nuori pari oli ajatellut, että eläna
näin farmilla tulisi helpommaksi. To­si
sentään oli, että vaikkapa heaifi'
ei ollut vuokraa maksettavana eikä
polttopuita ostettava, niin kuitenkin
auton käyttöön riieni melkein jdita- |
paljon kuin vuokraan, ja veroihin ai­nakin
osa polttoaineiden maksusta.
Vaikka Anelma Holm muisti pieno­kaista
yhdeillä ja toisella lahjaBa^
niin kuitenkin tuon tuosta heillä oH
lapsesta kaikennäköisiä menoja.
"Jos tuo auto olisi niin hyvä, että
voisin pitempiä.matkoja käydä katr
somassa parempia työmaita"', valittfr
li Onni, "niin varmasti sen tekisin.
Sillä tavalliset lapiotyöläisetkin an­saitsevat
kahdessa päivässä sen min­kä
minä viikossa. Meidän onmah-doton
palkallani elää. Oi. niitä me
teemme, Winifred, mitä teemme?"
"Älä sure, kyllä me jotenkin tal­ven
yli elämme," \Vinifred koetti
miestään lohdutella, vaikka itsekin
oli hyvin epävarma tulevaisuudesta.
Ja kyllä he jotenkin elivätkin -
äiti Hiltonin lahjoista. He saivat
omenia, perunoita, rikkinäisiä munia,
voita ja maitoa Vieläpä heille lä­hetettiin
peuran lihaakin, koska Peter
HOton oU onnistunut sellaisen anipur
maan metsästysaikana. Winifred ei
surrut. Pikku Anelma oli lihava,
herttainen, hyvänluontoinen lap^V
joka enemmän kuherteli kuin itki-
Onnikin näytti unohtavan surun»
pikkutytärtään katsellessaan. Tietoi-sana
miehensä rakkaudesta, äidin an­teeksiannosta
ja pienen tyttärensä
ihanuudesta ei Winifred surrut lyö­neen
kuukauteen. — ci huolehtuint
sutä, että Brenda tuon tuosta kutsi»
Onnia kaupunkiin keskustelemaai
yhdestä tai toisesta parannukses^
mitä farmille pitäisi tehdä. KaikJS»
näistä parannuksista^eille oli
hyötyä, sillä ainakaan ei p i e n ( ^
tarvinnut elää vetoisessa, ky^^
kodissa. -Jatkuu.
Jokela, toukok
Eeia. rakas sm
Meillä eletään
I elikkä myyniraivos
i kaan siivoa, mikä
! Lähettämilläsi 'do
' neljä pakkaa lakan
I lujenhuoneelta tih
kä5in\irkattuja pi
joitti pyyheliinai
kajDÖytällinat; - läiii
jlankaniatott 3:!f2,S
(kaksi ihanaa sUkkii
inaa silkkitrikoisia.
tyynyjä.. Sirkka,;
sotaväki on tunneti
[kahdet ildiunayerjM
[ison pohjalaisen .,K
[peitoksi. Lipposen
parhaillaan pc^rtälii
hojay.m. Qmissa .
[meneillä ryijy. Mu;
[ja vaatekappaletta, o
[ ten jaksa kaikkea' Iiii
Opettaja Tissari i
[minulle kaksrtinaist
J ta äiti iähetti-nehet
[ki Lempin sanoa, e
I sukunsa ota Tissarin
[kilolta vastaan frihn;
[Äiti-'Sofia oli täynnä
JTissaria kohtaan ja :;f
[kohtauksen, kun mir
I tin, ettei ollut nautini
[hana heilana.
Vanha törkyaitta :
[sinne asetetaan .kap
kan ne Yalmisitu.vat.c,-
lee taloon, viedään h
j kasvavaa kapiokokoe
että vuokrattaisiin Joi
näyieakkiinat viikoks
biot asetettaisiin niih
I taviksi. Niut prinses
[ta näytellään.
Koko hommaoh na
jkin minusta. Mutta
jtissään. Luulisi hän
jomia häitään. Ketäi
[tään hän eiole.sellais(
helään toimittanut- 3
Ilen luulisi minua äidir
[lapseksi.
Minusta tämä k ^ i t
Ihaa jurinaa. Vielä se
[ perustaisimmetyhjin-1
[din. uppoaa koko" ih
[kilin pisara Jokelanka
vaatteiden mereen. >P
taloon olisi mukavin i
[ta. • . r .
OK meille tulla toi
[kohtaus aiheesta . kam
jtelö. Onneksi siitä sen
[diplomatiani avulla.
Sulhanen on käskett
[ja äiti-Sofian patentoi
[kaa aiottiin laittaa. L
[kaan nousin vastustai
[taa. PvSsin äidiltä kai
[henkeä. Ne olivat k
juuri kesäänpäässeitä jj
jtavasti. Olisi sään loj
Jtoivarikkäat jatuottelj
jLupasin uhrautua-^ut
jkaria onkineen koko yc
Ivokimme kanan asemas
I ta sulhaselle. . •
I*yyntöni hylättim ly
jn^U. Äidin suvussa <
mn tapa tarjota sulhase
r»2-^että hänestä tulisi
j n ^ kanamamen avion
pautin rauhallisesti, ei
[»^n suvussa kaikki äidi
E^ut tepsineet. Liiokk:
äiti. ettei isän suvu