Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 21, 1952

              (KAVXOKIRJALUXEmVllKKQimTIl
U E K K I , the only Finnish l i t e r a r y y e ö d y i n Canada
Published and printed hr «he Vapaus Publishing Company
Limited, 100-102 E l m Street Wese. SudburyvOnta^io^
Regifftered at the Post Office Department, Ottawa, as
second class matter.
lilekklHmestsry JokBisen viikon lauantaina 12 siiruisena.
sisältäen parasta kaanokirjalhsta Ja tieteellistä luettavaa.
^^^ntAUSHINNAT: yHDXSVAI/TOIHIN:
1 vuosikerta .
6 kuukautta/.
. . . . .$450
l"Vtt08ikerta $3.5^ . . . . . . 2.65
e k u u k a u t t a . . . • > 2.00
9'kuukftutta . . . . . . . . . . 1;25
SVOMEVN^MAi RfUUAjULE U l i K O M A I I XE
t vuosikerta $5:00 6 kuukautta . . . . . . . . . . 2.75
ILMOIT^IJSlilNNAT:
tSsenttift^p^lstatuumaUa. Halvin kiitosi]nwitus $3^.^
lemanihnoitus S3v00 j a sen yhteydessä julkaistava muisto*
värsy $IJ0Q' ia - kiitos $^.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset ^1.50.
Brlkoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tiliii^isilnioittajien
on lähcftettävä m & ^ u etukäteen.
AsiapsiehilIe^myömiet^-15 prosentin palkkio.
K a l k k i Liekille tarkoitetut maksuo$oitukset on ostettava
kuitantii^Jan nimeeat Vapaus publishing Company Lifloitedi
Kustantaja j a painaja: Vapaus Publishing Company Limi«
ted, 100-102 E lm Street West. Suidbury, Ontario.
Tölxftittaja;: J . W. Saari,
l i e k k i i n aiotut kirjoitukset osoitettava:
L I E K K I
F; O. « 0 X 0 9 SI7DBURT. ONT.
KUSTAA \ T L K U N A :
Tbhnituteen kutaiasta
Puhumme tällä palstalla vieläkin siitä suuresta tapauksesta,
tulevaista Laulu- ja soittojuhlasta. Siitä on jo puhuttu pal­jonkin,
mutta tosiasiassa monasti käy niin, että tällaisista ar-vojuhlista
ja tilaisuuksista puhutaan sittenkin liian vähän.
Jokaiselle Liekin lukijalle on ilman muuta selvillä laulur
ja soittojuhlan suuri merkitys työväestön juhlana; Tämä
juhla tapahtuu myöskin aikana, jolloin väkevät vastakohdat
*a mullistavat tapahtumat ovat varsin ajankohtaisia; Sota
riehuu itäisen pallonpuoliskon etäisillä äärillä ja uhkaa sy­tyttää
koko maailman palamaan, uhkaa hukuttaa kaiken rau­hanomaisen
toiminnan, laulun ja soiton, tankkien telaketjujen
räminään. Omaha osaltaan laulu- ja soittojuhlamme kaikes-
# rauhanomaisuudessaan korostaa aikanune vastakohtia. Sa­maan
aikaan, jpUoin Koreassa käydään katkeraa sotaa> ke­räytyy,
valtavia suomalaisia työläisjoukkoja Sudbin'y>'n laulun
ja soiton merkeissä. , • ,
Laulun ja soitou perinteet suomalaisten keskuudessa juon­tavat
kauaksi mennejs^tyteen; Palauttakaanune mieliimme
suomalainen kansalliseepos Kalevala, joka eroaa huomatta-
•Valla- tafvalla muiden maiden' I^nsalliseepok^istar Kaikissa
näissä ovat keskeisimmät sankarihahmot sodankUvijöitä^
sankaxeita^ mutta Kalevalani ylväin ja.keskeisin: hahmo on
laulaj», tietäjä iänikuinen. Mikäli eri kansojen vanhat ru-noelmabja'-
sankaritarut'kuvastavat kansojen arvokäsityksiä,
on tt)dettava, että Suomen kansan runous todistaa Suomen
kansan perimiäistä kulttuurikelpoisuutta ja sc^ valstoviraista
valndutta^ korkeimpien ihmisyysanrojen omaksumisen
On tosi, että viime vuosikymmenien a^ana.pu Suomessa"^.
kiff yjTltetty^ eräillä tahoilla tdistella, että suomalaiset ovajt
ennen kaikkea tappelevan Lemminkäisen ja hakkapeliittain
heimoa» Mutta joakin kansan keskuudessa vallitsevalle pe­rinnäiselle
väkivallau ja- sodai^ ihailulle on hyvin helppo an­taa
uudet aiheet. Onneksi kuitenkin Suomen, heimo» tervein
osa antaa rauhalle^ enemmän arvoa kuin sodalle ja kulttuu.
»ille enemmän arvoa* kuin meteiöihnille, laululle j a soitolle
enemmän arvoa- kuin väkivaltaiselle riehunnalle, parjaukselle *
ja mustaamiselle.
IVöläislaulajat ja -soittajat voivat herättää ihmisyj^den
kaipuuta vielä nukkuvissa ja välinpitämättömissä, kauneu­den
ja totuudeutarvetta olosuhteiden turruttamissa osatove-reissaan.
He raivat puhua sä\-elin siellä, missä sanat o\tat
voimattomia. He voivat laulaa julki juhlaa itsensä ja osa^
veljiensä arkeen, uskoa ja toivoa hätääntyneille, tahtoa Ja
tarmoa masentuneille.
(Ke suuret joukot, jotka tähänkin laulu- ja soittojuhlaan
osallistuvat, jotka tulevat läheltä ja kaukaa, he \T)i\'at\nedä
mukanaan tästä juhlasta pys\^än mniston ja elävän tunnon
siitä, että elämä on sellaista, miksi me sen teemme. Se ^ i
olla ristiriitaa, julmuutta ja ylenmääräistä kärsimystä, jos sen
sellaiseksi teemme. Toiselta puolelta se voi olla sopusointua,
keskinäisen avuliaisuuden jalostamaa toimintaa, jö^ me sen
siksi teemme. Ja A^ikka me emme \x)isikaan kokonaan pois­taa
ristiriitaisuuksia keskuudestanime, \Dunme ainakin tehdä
voitavamme ristiriitaisuuksien vähentämiseksi j a yhteisym-lyksen
lisäämiseksi. Tähän meidän tulee pyrkiä ja s&loin
laulumme ja soittomme kajahtaa entistä voimakkaainpanä,
entista jalcm^kana ja kaikkia kokoavampana.
-lämliijat ja soittajat voivat auttaa suurta yleisöä tajua­maan
runon ja savdeii hengen, auttamaan ihmisen ihmisessä
Toronioknnen sopraario^^^ Frosia
Gregory • kuztll(iän lauantaisin Ca­nadan
Vleismdiossa, Continental
Moods^okjelinassa-^ kello 9<J0S il-laliä.
Miss Gregory on <Mut Hyvin
aktiivisesti radiossa viiodesta<1935
Mierldlliiien mies täytti
99 vuotta
Nyrnbergin vanhin asukas on äsket­täin^
viettänyt 99: ttä syntymäpäivään­sä:
Tapauksesta kertoessaan saksalaiset
lehdet mainitsevat harvinaisuutena, et­t
ä tämä korkeaan ikään ehtinyt mies ei
ole' eläessään ollut päivääkään sotilaa­na^
eikä myöskään kantanut minkään­laista
univormua^ vaikka hänen tervey­dessään
ei ole ollutkaan mitään vikaa.
Saksan-Ranskan sodan aikana 1870^71
hän oli-vuoden verran liian nuori ja en­simmäisen
maailmansodan syttyessä
hän oli jo ehtinyt ukkoikään^
Kentieställaisiamerkkimiehiä on vie­lä
jossain muuallakin, mutta yhä.harvi­naisemmiksi
he kieltämättä l^yvät.
^Maailman, viimeinen, aito siviili saattaa
pian olla sellainen ihme^ että hänet eh­kä^
asetetaan uteliaitten ihmisten töllis-tettäväksi
jonkun madame Tussaudin
vahakabinettiin.
Kolme on kiirettä kesällä: yksi on
heinällä heljnä, töinen rutu rukihillä,
kolmas kallis kauran niitto.
Ken-on varhain vaolla, se* l e i k k a a ^:
toisan viljan.
K3mtöön pitää ruveta, kun vaaran lai­dassa
on lehmän kokoinen pilkka lunta.
Toukpaikana ei surra tammaa eikä r
heinäaikana mammaa.
f u s i luuta uunin puhdistaa.
hereille. Näin kun teemme, niin juh­lamme
pn sellainen tilaisuus, joka antaa
tyydytyksen tunteen laulajille, soittajille
ja muille ohjelman esittäjille j a samalla
kaikille juhlaan osallistuneille jää kau­nis
ja lämmin muisto niistä ihmisistä,
jotka saavat tällaiset tilaisuudet aikaan.
Tällainen muisto lämmittää vielä vuo­sienkin
kuluttua mieliä.
Tervetuloa juhlaamme läheltä ja kau­kaa.
Vielä voivat kaukaisemmillakin
seuduilla asuvat järjestää matkansa
tänne Canadan nikkelikeskukseen, osal­listuakseen
suomalaisen työväestön ar-vojulilaan,
kuulemaan ja näkemään si­tä,
mitä väsj-mättömät laulun ja musii­kin
vaalijat ovat saaneet aikaan. Vielä
on aikaa tulla ja omin somin ja korNin
todeta, että suomalainen työväestö-kau-kana
synnyinmaastaan pitää yllä vanho­ja
esi-isiensä ja -äitiensä perinteitä lau­lun
ja soiton alalla.
Siis terrotuloa CSJ:n Vin^^^
soittojuhlaani
Paha on syödä siemenensä, maansdv.
pettää pahempi.
JUHANNUS eli lounaissuomalaisittain mittumaajat^i
tumaari - 4 keskikesä — on vanhastaan oUutEivi:
tuoreiden lehvien juhla. Kaunein kesä on aattona tuota
neisiin, tupaan ja kamarim, makuuaittoihin, ullakoiDe'»
teihin. Myös pi|ia ön koristettu. ^
Kauttamaan on oUut ja edelleen on monin paikoin'
pystyttää koivuja porraspäähän kahden puolen
Länsi- ja Pohjois-Suomessa on tehty pihalle nuorista koK
myös erityisiä lehtunajpja (Lounais-Suomi) eli tarhoja j
nuu). Eräässä vanhassa Luvialta saadussa muistiJB
sanotaatf: "Talo kaunistetaan lehtimajoilla ja
leiliä, kahvi juodaan lehthnajoissa. ja ollaan iloisia suva'-
loisuudesta^ huoret^javanhat'^ haneni
destään."
I f e k i i j a Pöhjpis^I?C^ vanhempaan
kaan tapana pystyttä^ k ^ ^ pitkän pitkät
kuusi, juhannuskuusi, joka on oksittu ja kuorittu. Vain
vaan on; jätetty oksatuppo ja keskivälille pari oksaa. Jn
"nuskuusi oli erityisesti poikasten suosima, sillä
kuoritun kuusen pinta kuivui kiiltävän lubtavaksi ja oli«
mitä parhain väline kilpakiipeilyyn; yritettiin, kenen kaflH
ja kinnervoimat auttoivat korkeinunalle.
Huoneiden lattioille oli ripoteltu lehtiä, tavallisimmin feJB
ja raikkaita haavan- ja pihlajanlehtiä, jotka saivat av
pirtin puhtaaksi pestyn^ puunvalkoisen lattian tuntumaani^"
rikkaalta matolta^ josta nousi kesän parhaan kasvukjdläB-den
väkevä aromi, sekoittuen lattian puhtauden ja
tulvivan ulkoilman raikkauden henkeen. Myös kauniita
sen oksakerkkiä on kerätty j a ripoteltu lattialle (Lieto).
Seinille on pistelty kukkaisia tuoksuvia pihlajan okä;
Pohjois-Suomessa taas parhaillaan kukkivia tuomenoiä
Monin paikoin on suuremmista oksista muodostettu vesisajr
koon keskelle lattiaa suuri pensas, joka voimakkaalla tup­sullaan
täyttää koko huoneen. Myös kedon kukkasia on i
dottu seppeleiksi ja aseteltu seinille ja ikkunoihin.
Nämä koristukset on koottu vasta aattona illalla tai yöilä ji
koko kaunbtustyö on suoritettu valoisana juhannusyönä. U
naamme erästä kuvausta Sydän-Hämeen Pälkäneeltä:
"Juhannus on kaikki kaikessa. Silloin on aattona homma
Pestään huoneetj laiskempikin silloin pirttinsä kuuraa. Ilti-sella
miehet tuovat limoja eli koivuja pihamaalle. Kylä
nuoriso menee sen perästä, sekäs^ytöt että pojat, koreviiksh
hakemaan ja tuovat pirtteihin ja porstuoihin haavan japm-lajan
oksia ja-lehtiä; lattioihin; Akkunoihin asetetaan
yläreunaan ja siihen pannaan lehmänkieloja riippumaan kob
akkunan leveydelle. Aamulla,on niin nättiä, kun lapsetji
vanhemmat heräävät kukkien keskellä."
Kukkasin, ja vihrein, kasvein-- koristelu ei ole rajoittunut
vain pihaan ja huoneisiin, vaan se on ulotettu entisaikaaa
myös- karjaan ja' paimeniin* Etelä-Sävosta ja Itä-Hämeesfi
on useita' tietoja, miten paimenet juhannusaattona punoi^-at
kaisloista ns. liuhdiin, koristivat sen kieloilla eli lehmänkielS-lä,
kuten kansanomainen nimitys kuuluu, ja ripustivat ne leh­män
sarviin, silmätkin peittyivät Huhdan taakse. Paikoin 6-
mä tapa on korvattu ripustamalla juhannusaattona lehmiä
sarviin tai. nupolehmän kaulaan heinäkerpo tai metsäsi teli-tyjä
tärve-esineitä, kuten tuohisia huomiaimia, vispilöitä, pe­simiä
ja härkkimiä emännälle tuliaisiksi. Mutta flmelsesö
kaislat ja kielot edustavat vanhinta kantaa.
Kaikilla näillä menetelmillä, korvuflla ja kuusilla, lehdilS
ja oksilla, kukilla ja viuhkoilla on korostettu juhannubea
suurta juhlan tuntua, sen sirvisuutta ja. rehevyyttä, on tehty
mieli keveäksi ja iloiseksi. Mutta niillä on alkuaan myös ol­lut
maagillinen, taianomainen tarkoituksensa. Erityisesti oa
tahdottu edistää ja varmentaajehmäriantia, so. maidonsaantii
Ruovedeltä saadussa^ tiedonannossa nimenomaan sanotaan,
että 'juhannuksena huoneissa olleilla koreuksilla keinottiis
karjaonnea". MäntyJiarjulla on kuviteltu, että runsas lat­tioiden
lehditys takasi hyvän rehuvuoden. Ja jos lehmä toi
sarvissaan heinäkerpun kotiin, on katsottu rehua saatavan
niin paljon, että sitä oli lehmälle sarvia myöten.
Koristuksina olleiden oksien ja lehtien on katsottu saaneen
tavallista enemmän hedelmällistä ja positiivista voimaa itseen­sä.
Yleensä ne on juhannuksen jälkeen korjattu tarkoin
rastoon ja annettu joko poimittua ensimmäisessä hauto
lehmälle (Kaavi) tai syötetty inikkelinä(Alavus)tai^l^^
sena (Laihia) koko karjalle. Isomniista oksista on tehty lehti*
kerpoja, jotka on sitten joko perttelinä (EtrPohJ). mikkelini
(Kankaanpää) tai" jouluna (Karstula) syötetty lampaille
niin on satu taloon h>'\^ lammasonni.
-Myös lehmien sarvissaan tuomat kaislaliuhdat on pa^K
talteen ja on sitten tärkeinä merkkipäivinä, kuten jouluna tai
heti juhannuksena" tai myöhemmin pöikimaheininä syötetty
lehmille. Niilläkin on siis ollut sama maagillinen tarkoitit
kuin muilla koristeilla. Ne ovat edustaneetrehenntä ja
makkainta luontoa, runsautta ja kukoistusta, mitä ominai­suutta
niiden on katsottu tuottavan myös karjalle, joka »"ta
syö., ^ ' ' • ;
'Muutenkin juhaiUitiskoristeet olivat voimakkaita. Jos un _
taitteli, tuotti se siima j ä murhetta taittelijällee&. JoslchB»