Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 18, 1949

              Kirj. mroS TSHEKOV
— Volodja saapui! — huusi joku pu­halla.
~^ • kua, niin häntä .olisi voinut kernaasti
— Voloditshka saapui! — ulvoi Na- luulla kdttäjättären pojaksi. oli
talia ja juoksi ruokasaliin. — Ah, hyvä juro, istui koko ajan ääneti ja hymyile-
Jumala!
Koko Korolevin perhe, joka oli tunti
tunnilta odottanut Volodjaansa, hyök­käsi
ikkunaani Portaiden edessä oli
leveä laitareki, ja kolmivaljakon val­keat
hevoset höyrysivät voimakkaasti.
Reki oli tyhjä, sillä Volodja seisoi jo
eteisessä ja aukoili kylmillä, punaisilla
sormillaan huppukatdustaan. Hänen
pukunsa, lukiolaisen päällystakki, lakki
ja upokkaat sekä hiukset ohimoilta oli­vat
huurteen peitossa, ja koko hänen
olemuksestaan kiireestä kantapäähän
saakka henki niin suloinen pakkasen
tuoksu, että häntä katsellessa teki mieli
palella ja puhallella "huu!" Äiti ja täti
kiiruhtivat häntä syleilynään, ja suuteler
maan. Natalia pplyisiui ja sdkqi
hänen huovikkaltaan, siskot melusivat
ovet narisivat, Volodjan isä riensi paita­hihasillaan,
sakset kädessä eteiseen ja
huusi hätäisesti:
— Odotimme sinua jo eijeni Hyvinä
kö pääsit tulemaan? Onnellisestiko?
mättä. Jyttöset häntä katseltuaan koh­ta
käsittivät, että hän on varmasti hy^dn
viisas ja oppinut mies. 'Hän näytti koko
ajan miettivän jotakin ja oli niin miet­teisiinsä
vaipunut, että säpsähti kun hä­neltä
jotakin kysyttiin, ravisti päätään
ja pyysi toistamaan kysymyksen.
Tyttöset huomasivat, että aina iloinen
ja puhelias Volodjakin puhui tällä ker­taa
vähän, ei lainkaan hymyillyt eikä
näyttänyt erikoisemmin iloitsevan ko-
. tiintulostaankaan. Teepöydässä hän
kääntyi vain kerran sisariinsa päin ja
siUpinkin sanoi jotakin kummallista.
Näytti teekeitintä sormellaan ja sanoi:
Kaliforniassa juodaan teen ase­masta,
giniä.;
villihevoset potkivat ja hirnuvat peläs- kereitä metsästää ja tapella!
tyneinä. siinä tapauksessa pois nallini!
Hän hymähti surumielisesti ja lisäsi: ^ Volodja puhkesi niin katJ
— Intialaisetkin hyöl^äävät junien kuun, että siskot eiyät kesti
kimppuun, mutta kaikkein pahimmat vaan hsrrähtivät itsekin hiljais
ovat — moskitot ja termitit. k3rtyks^n. Seurasi hiljaisuu
— Mitä ne seUaiset ovat? — SiiMi et siis lähde? —
— Ne ovat muurahaisen tapaisia sii- kerran Tshetshevitsin.
vekkäitä eläimiä. Purevat erittäin ko- — Lä-ähden.
vasti. Tiedättekö, kuka inunä ok^ -—Alahan pukeut^^
Herra Tshetshevitsin. Tshetshevitsin Volodjaa ro]
— En ole. Minä olen Montigoma seen ylist;eli Ajperikkaa, ulvoi
Haukankynsi, voittamattomien johtaja.
Masha, tytöistä pienin, katsoi poi­kaan
ja sitten ikkunaan, jonka takana
iha alkoi hämärtää ja virkkoi mietti-västi:
•— Mutta meiUä valmistettiin eilen
kylvövirvilöitä.
Vieraan pojan sanat ovat kerrassaan
käsittämättömiä, hänen kuiskailunsa
Volodjan kanssa, Volodjan eristyneisyys
ja mietteliäisyys — kaikki tämä oli ar­voituksellista
ja outoa. Molemmat van­hemmat
tytöt, Katja ja Sonja, alkoivat
huolellisesti tarkkaille poikia. Iltaisin
poikien mentyä levolle, tytöt hiipivät
keri, matki laivan ääntä, riiteli
antaa Volodjaile kaiken norsi
kaifckr ieijojnien ja tiikerien n
Ja tuo heiveröinen iummaihi
ka, jolla on karkeat hiukset ja
set kasvot, näsrtti tytöistä har
erinomaiselta. Hän d i sankai
vainen, peloton mies, ulvoi i
ovien takana selspvat voivat to(
la häntä leijonaksi tahi tiikeri
Kun tytöt palasivat huonee
pukeutuivat, virkkoi Katja sili
nä kyyneliä:
~ -2. A3ii/kumka:iimnaa^^I^
•KeUo kahteen asti kaikki s
I Ä V ^^^^ f M^»v, . ' ^ v ^ lusivat, ja iuistä k at•s eista pääteHen, joita ysta-dvaatnk a^aen^!u stPdoujiaata na.i koJivaa tm pitaae thae jkoununlei-- otalievsasta p 4m^oiri.a *MHierittkäi »e täskitktiiiän v>i
kin Amerikkaan kultaa kaivamaan; heU- tallista, pehtorin luota si
^ ...„ , . ... , - läoli jo kaikki matkaa varten vahminainuksesto
Teen j ^ d k e ^ ^ l ^ s i i ^ jm^^^M^m^^m^ rennuslasl tmen sytyttämistä varten, K ^ Ä y s i e l t E TeekinJi
„ , ^ ... dan aareen jatkamaan tu»>il kompassi ja neljä ruplaa rahaa. Tytöt ooiat olivat vhä noissa lU^^^
Hvra Juma^ sentään,antakaahan isän kesk^tämP työtään. He t e l ^ ^ k„„Lt, eUä on kuljettava S Ä r ^ i i S i ^
tervehtiä poikaansa! Eikö isäUäkin ole rillisistä oaoereista ioulukuusenkoris- *„u„«.:„ , „ - . . . . : „ l . u „ : . : - - - * „ ; . * . u l - .« käydessä aiti tuli koyin levotto
vuoro, vai mitä?
vykset silloin tällöin vaihtoivat keske­nään,
poikien ajatukset olivat samoja.
jälkeen kaikki sirtyi^^t lasten-huoneese^
jfi. istuivat pö'y-
"IJau! Hau!" — haukkui bassollaan
Mylord, iso musta koira ja löi hännäl­lään
seiniin ja huonekaluihin.
Kaikki sekosi yhteen valtavaan ilon
rillisistä papereista jpulukuusenkoris- tuhansia virstoja jalkaisinrtaisteltava tii­leltä.
Se' oli mielenkiintoista ja haus- kerien ja villien kanssa, sitten hankittava
kaa työtä. Jokeen valmbt^nee^ ku^ kultaa> norsunluuta, tapettava vihoUi-kah
tytöt oiavat riemuhuudpih vastaan, gia, ruvettava merirosvoksi, juotava k i -
vieläpä mUtei säikähtivät ikäänkuin niä ja loppujen lopuksi naitava kaunot-kukkanen
olisi taivaasta tipahtanut, taret ja ruvettava uutisviljelijöiksi. Ys-huumaan,
jota kesti pari minuuttia. En- Isäkin mnostui ja heitti joskus perman- tävykset puhuivat innostuneina toisiaan
simmäisen ilonpuuskan tauottua Koro- nolle moittien niiden tylsyytt^. Äiti keskeytellenN Itseään Tshetshevitsin ^i^^
levit.huomasivat, että eteisessä oli Vo< riensi sisään hyvin huolestunut ilme
lodjan lisäksi vielä pikku mies, joka kasvoillaan ja kysyi:
huiveihin, liinoihin ja huppukaulukseen —-Kuka on ottanut sakseni? Taasko
kaärittynäj huurteen peittämänä seisoi sinä, Ivan Nikolajevitsh, otit sakseni?
— Hyvä Jumala sentään, saksiakaan
ei anneta! -^vastasi lyan Nikolajevitsh
mitti "Montigoma Haukankynneksi" ja
Volodjaa "kalpeanaamaiseksi veljek­seen'
liikahtamatta nurkassa suuren kettutur-kin
varjossa.
— Voloditshka, kukas tämä on? —
kysyi äiti kuiskaamalla.
—r Ah! —- muisti Volodja. -r-Minulla
itkuisella äänellä, nöpasi tudin selkään
ja oji loukkaantuneen näköinen, mutta
hetkisen kuluttua häh taas innostui,
on kunnia esittää teille toverini Tshet- Aikaisempien joululomien aikana Vo-
- r - Varo vain, että et kerro äidille, —
sanoi Katja Sonjalle, kun he yhdessä
menivät vuoteeseen, - r - Volodja tuo meil-alkpi
itkeä. Yöllä taas mentiii
ja kajrtiin joelta lyhtyjen kan
mässä. Voi hyvä Jumala sitä
: Seuraavana saapui poliisi, m
sa kirjoitettiin jokin paperi. Äit
Mutta silloin pysähtyi laitar
taiden eteen, ja kolimvaljakon
hevoset höyrysivät. . ^
' — Volodja saapui! huusi joi
maalla.
Voloditshka saapui! -^;Ulvoi
ja ryntäsi ruokasaliin.
Ja Mylord haukkui bassollaai
hau!" Kävi ilmi, että. pojat pic
le Amerikasta' kultaa ja norsunjuuta, kaupungin tavaratalossa, jonne 1
mutta JOS sanot, mm he eivat laske häntä kesivät tiedustdemaan, mistä sai
™ . ' . • ruutia. Volodja eteiseen astuttua;
Joulunaattona Tshetshevitsm tutki täytyi äidin kaulaan j a puhkesi
shevitsin, lukion toisen luokan oppilas lodjakin oli tehnyt kuusen koristeita ta- kokopäivän Aasian ka?taaa ja kirjoit- TV^i^^L
• : - To>n Itänet mukanani meille vie- hi
raisille. tallirenki ia naiman Iniv^it innt» mntf^i ,t«ivi K « « „ « . ; c c , . , ä o , « , ^ « x ^Ix vat, mita nyt tulemaan piiaa,. *
Tshetshevitsin
~ Erittäin hauskaa, tervetuloa! —
virkkoi isä iloisesti. — Suokaa anteeksi,
että. olen näin kotioloissa takitta . . .
CMkaa hyvä! Natalia, auta herra
Tshetshevnitsinia riisuutumaan! Ajakaa
Herran tähden tuo koira pciis! Se on
aika harminkappalel
Hetken kiduttua meluisan vastaan­oton
%ämäännyttämät Volodja ja hä­nen
ystävänsä, posket yhä vielä pakka- Tjumeniin . .'.
sen punaaminaj istuivat ruokasalissa ja ten , . . sitten
joivat teetä. Talvinen aurinko pUklsti
ikkunoiden lumi ja jäählleitten läpi, vä­rähteli
teekelttimen kyljessä, kylvetti
puhtaita säteitään pöydällä olevassa ve­siastiassa.
Huoneessa oli lämmin ja po­jat
tunsivat, kuinka heidän kangistu­neissa
ruumiissaan lämpö ja pakkanen
kamppailivat keskenään.
— No, kohta tulee joulukin! — virk-tallir^
jalki ja paimen Ipivat luilta, mi^tta
nyt ei han eikä hänen uusi j^t^^
kiinnittäneet väripaperiin mitääin huör
miota, eivät pistäytyroet ^ talliipkaan,
vaan istahtiyat ikkunan p r ^ ja alkoi­vat
kuiskutella jotakin toisiUe^n, ava­sivat-
sitten yhdessä kartaston ja syven­tyivät
tutkinaan jpljkin
— Ensin Permiin . . . y i i ^ o l hiljaa aitiraukkaani!
_ ^'k
kulk^ juoneissa väsyneenä, kasvot p^- kuinka isä v ^ p o ^ huoneesi
sunema kum ampiaisen piston jälkeen pitkän aikaa keskusteli siellä
^ k a syönyt nutaän koko päivänä. Py- kanssaan, ja äitikin puhui sekä
sahtyipa yiela kerrai^ lastenkamarin nur­kassa
riippuvan ikonan et^n, teki ris-tinmerkijt
ja sanoi;
—- Herra, anna minulle syntiselle an­teeksi!
Herra, varjele minun onnetonta
koi isä laulavalla äänellä ja kääri tum- väyksellä.
. . . — sieltä edelleen
sitten T o m i i i n . . , sit-
. ..Kämtshatkaah .
Sieltä samjedit vievät veneellä Beringin
salmen p o i k k i . . . Kas siinä onkin sitten
Amerikka . . . Siellä on paljon turkis­eläimiä.
- - Entä Kalifornia?, r - kysyi Volodja.
— Kalifomia'^^^
sisipä vam Arnei^kkaä^ i^im KÖilpriua
olisi käden ulottuvilla. Tdmeentulöh-sa
voi hankkia meitsastyksellä ja ryö-manruskeasta
tupakasta savukkeen it­selleen.
-— Mutta kauanko on siitä kun
oli kesä ja äiti itki sinua kouluun saat­taessaan?
Ja nyt sinä olet tullut . . .
Aika, veliseni, kuluu nopeasti! Äännäh-tääkään
et ehdi, kun vanhuus saavuttaa.
Herra Tshetshevitsin syökää, olkaa hy­vä,
älkää kainostelko! Meillä on kaikki
yksinkertaista:
Volodjan kolme sisarta: Katja, Sonja
ja Marsha — vanhin oli yhdentoista
vuoden ikäinen — istuivat pöydän ää-
^ Tshetshevitsin karttoi tyttöjä koko
päi\'än ja'katseli heihin kulmiensa alta.
Iltateen jälkeen hän sattui jäämään
tyttöjen kanssa yksin. Äänettömyys oli
-kiusallista. Hän yskähti kuivasti, hieroi
vasenta kättään oikealla kämmenellään,
katsoi jurosti Katjaan ja kysyi: J
~ . Oletteko lukenut Main-Ridaa?
- r - En, en ole lukenut . . . Kuulkaa,
osaattekö te luistella?
Ajatuksiinsa vaipuneensa poika ei vasr
tanhut mitään tähän kysymykseen, \'aan
puhalsi ilmaa po^dinsa ja huokasi, aivan
kuin hänen. olisi ollut hyvih kuuma.
Illalla häa itkeä tuhersi. Syleili kau­an
levolle mennessään isää, äitiä ja sis­koja.
• Katja ja Sonja käsittivät mistä
oli kysymys, mutta nuprin, Masha ei
ymmärtänyt mitään, ei kerrassaan mi­tään,
huokasi hiljaa ja aprikoi Tshet-shevitsinla
katsellessaan:
; Manja sanoo, että paastona/pitää
! syödä herneitä ja; virvilöitä.
Varhain aattoaamuna Katja ja Sonja
nousivat hiljaa vuoteistään ja menivät
katsomaan, kuinka pojat lähtevät Ame­rikan
matkalleen. 'Hiipivät poikien ovel­le.;
: \ .
— Sinä siis et lähde? — kysyi Tshet­shevitsin
vihaisesti. — Sano, lähdetkö!
— Herra varjelkoon! — nyyhkytti
Volodja. — Kuinkas minä voin lähteä?
Minun tulee äitiä sääli.
— Kalpeanaamainen veljeni, pyydän
sinua, lähtekäämme! Sinähän vakuutit
~ . Kuinka sdlainen on mahd
— intti isä. — Jumala wjelk^^
vät lukiossa saisi tietää, muutei
tavat. Eikö teitä hävetä, herra
'shevitsin? Se pH tuhmasti teht)
sen suunnittelitte: ja- toivon, etti
hempanne rankaisevat teitä, il
itäliaista saattaakaan, sattua?
olitte yötä?
— Asemalla! —• vastasi Tshet!
sin ylpeästi. ^
Sitten Volodja feäyi vuoteeseen,
nen päähänsä Jkääritti^ '
^«, pyyfieiönar. (• itäheteeti^^^^^
hekin jV seuraiayana p^vänä f
rouva, Tshetshievibinin äitiy^^ja ve
kansa mukanaan. \
Kun Tshetshevitsin lähti, ol^ •
kasvoillaan ankara ja ylpeä i l m^
ei sanonut tytöille sanaakaan jääP
siksi, mutta otti Katjan muistion J
joitti siihen muistoksi: '
'•Montigomo Haukan Kynsi".
Puerto Ricon osuustpimir
Puerto Ricossa oli viime vuonna
minuUejiähteväsi, itse minut houkuttelit> minnässa 110 osuuskuntaa, joiden ]
ressä hellittämättä katsettaan uudesta
tuttavasta. Tshetshevitsin oli Volodjan
ikäinen ja kdSoioen, mutta tummempi, ^ EKn kohotti vielä kerran katseensa l ^ t -
laihempi ja kaakkoinen. Hänen hiuksen- jaan ja !wti*pi:.
sa olivat l i a i h ^ t , sHmat kapjeat, huulet. — Rufi bajsonilauma juoksee aarnio^
paksut, yleensä.hän oli ruma, ja joUei »etsän poikki, niin. maa vapisee ja
mutta kun lähtö tuli eteen, min jänistät.
— Minä ;. . , minä en jänistä, mutta,
minun . . .minun on sääli äitiä.
— Sano: lähdetkö vai etkö?
— Lähden, mutta . . . odotahan vielä.
vaihto nousi kaikkiaan 22 milj. d
riin. Jäsenmäärä oli vuoden vaihu
21,2tlO. Viime vuonna perustettiii
uutta osuuskuntaa, joista 25 lu<
osuuskuntia. • Suurin osa toiminn
Minä tahtoisin vidä asua kotona. oleyis.ta osuuskunnista on kulutusos
— Siinä tapauksessa lähden yksin! kuntia, joiden vuosivaihta nousi 2 i
päätti Tshetshevitsin. Tulen toimeen dollariin Ja Iienka9kunta4,0qahenk
smuttakin. Ja sinä vielä halusit tii- Ön laskettu, että Puerto Äicon; 400,
SIVU 8 LAUANTAINA^ KES}ÄUP3Nr 18 PÄI^ 1949