Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 17, 1955

              iiniota herättäen elehtii penikkatautia
poteiia narrien narreja, jotka ovat saa­neet
päällensä ^kansakunnan varoilla os­tetut
harmaat tunikat. Heidän uneksi­vana
toiveenaan on saada nauhoja ja
pronssia rintaan, asemassaan kunnian
Ivukkuloille yleneminen . . .
Matkustajana on myöskin aseman­sa
tärkeyttä jumaloiva, nähtävästi
"emämaasta" kotoisin oleva hyvinvoin­nin
tikkaita kohonneiden etupyrkimyk-siä
palvelevÄ käskyläinen — joka emä-narrina
tusinanarrien käskjänä. Tilan­teeseen
mukautuvana on hän saanut'
uskollisesta palveluksestaan ajanham-päan
kuluttamaan rintaansa karkki sa­teenkaaren
värien mukaiset nauhat
{muistuttamaan kastijärjestelmää. Hän
tuntee itsensä supermanniksi, superla­tiivisessa
imuodössa. Eleet, liikunto ja
suhtautuminen kanssamatkustajiin ovat
niin kopean varmoja, että luulisi ukke­lin
vähintään omistavan koko Canadan
kansallisen rautatien — tai Canadan
koko nylöyisyyden tJai tulevaisuuden
riippuvan hänestä . . . Kieroon kasva­nut
narri.
Äiti — useampiakin — matkustaa
pienokaisensa kanssa. Vauva on levoton
ja tuskainen, mutta äiti ehkä tuskalli­sempi,
\'auva on luonnollinen. Tyyty­mättömyytensä
hän ilmaisee hänelle ai­noalla
luonnollisella tavalla — huuta­malla
keuhkojensa koko voimalla. Äi­din
katse on tiukka kuin kehämiehen,
joka vaanii tilaisuutta antaakseen knoc-outin.
Kädet, jotka innostuksen huumas­sa
halasivat lempeästi vauvan isää, ei­vät
halaa aivan samalla tavalla oikeuk­siaan
vaativaa vauvaa. Vauva ei häpeile.
Hän kirkuu, potkii ja sohii käsillään
vaatien ruokaa tai kuivaa itselleen —
ehkä molempia. Äidillä on savuava tu­pakka
suussa. Hän pöllyttelee savupil­viä,
sieppaa vauvan kainaloonsa ja me­nee
tyytymättömyyden kureet kasvoil­laan
naisten pesuosastoon. Kun hän
palaa takaisin istuimelleen, on hermos­tuneisuus
vähän lauennut. Pienokainen
on saanut hoitoa, pesua ja kuivaa. Pul­loa
— keinoemoa — on lämmitetty ja
nyt imee eläimen antamaa elämännes-tettä
ahnaasti tämä ihmissuvun jatkaja,
jokellellen tyytyväisenä. Pienokaisen on
emo vieroittanut, poiketen pois luon­non
määräämästä järjestyksestä. Kat­selijan
mieleen tulee Xietzchen sanat:
"Naista on lähestyttävä ruoska kä­dessä."
Salaamaton julkeus olkoon hj^^^e-nänime,
on vielä penikkatautia sairas­tavan
nuoren parin motto. He ovat
ikäänkuin toisiinsa kiinni kasvaneet
siamilaiset kaksoset. Matkailijan huo­mio
kiintyy nuoren parin kuherteluun
kuin ramppivalossa näytettävään luo-mistaruun.
Tyttö on kosmetiikan luo­mus.
Näyttää niinkuin hän olisi punai­seksi
maalatuista varpaistaan maassa
kiinni. Punaisilla vampyyrin kynsillään
hän kaivelee pojan rintaa kuin kotka
Prometeuksen sydäntä. Poika on mie­heksi
tulemaisillaan oleva litteärintai-nen,
ryhtiä vailla oleva tunrkkaan pu­keutunut
naulakko — alokas vailla san*-
karin ominaisuuksia. Heidän olemuk­sessaan
on aika annos hoUyxvoodilai-
Kaiho Vilkunan kultalöytö
Kalliovuorilta ; K I L P A K I R J O I T U S
K I B J . AGRICOLA
suutta, joka kainon viehättävyyden ase­mesta
esiintyy saalistavana leijonana.
Nuoruuden hunna on kiehtonut heidät
ujostelemattomuuteen — elämiseen ai­nakin
hetkisen vain toisilleen. Kurimus
ei ole vielä heidän elämänsä kokemat­tomuutta
häirinnyt. Maailma on hei­dän,
eivätkä he toisia matkustajia huo­maakaan.
Pitemmällä matkalla matkustajat ai­nakin
hymyilevät toisilleen. Tehdään
(Jatkoa)
JLMOITUST.^ULU, jonka Kaiho aset­ti
valtatien ja maatilan tien risteyk­seen,
sai heti suurta huomiota. Koko
maakunnan, vieläpäulkopuolellakin, ja
varsinkin pääkaupungin sanomalehtien
raportterit kertoivat Kaihoa .haastatel­tuaan
mitä huvittavampia juttuja hä­nen
suunnitelmistaan. Valtalehtien se­lostuksissa
lainattiin enempi huomiota
Kaihon menneisyydelle, persoonallisuu­delle,
rikkaudelle seka muille sivusei-kolle
kuin itse ''Työryhmäyhdyskunnan
farmille" (Kaiho nimitl^j tätä "Työryh-mäyhdyskunnan
farmia" siaisnimityk-sellä:
''Työn tulokset tekijälleen-farmi",
mutta tätä nimitystä ei sanomalehdissä
mainittu.) Kirjoituksissa vihjailtiin
työnriiston uuteen muotoon asettamista:
'•Pääoma ottaa työn osakkaakseen ja
lopuksi työiitekijä jää osuuttaan vail­le",
oli johtavana lankana kirjoituksissa.
Kaiho antoi haastatt^ijoilleen verrat­tain
niukasti tietoja itsestään sekä men­neisyydestään,
mutta siitä huolimatta
hänen menneisyytensä selostettiin "tosi-peräisesti"
mitä hullurikurisemmassa
muodossa, valtalehdistön aidolla ankka-kirjoitustavalla,
reportterien mielikuvi­tuksien
mukaan. Eräässä aamukhdes-sa
sanottiin hänen olevan saksalaisen
sosialistin. Toisessa "tiettiin", että hän
on Venäjältä lähetetty sekä rahoitettu
tekemään kommunitista propagandaa.
Eräässä pikkukaupungin viikkolehdessä,
joka tiesi Jotain suomalaisista, kertoi
Kaihon Suomesta lähteneen pakoon la-puanliikettä.
Tällaisia nykyajan leh­distölle
ominaisia selostuksia puoleen jos
toiseenkin oli Työryhmäyhdyskunnan
farmista uutisiehtiä lukevalle yleisölle.
Poikkeuksena oli sentään jotkut vasem­mistoon
myötäilevät' farmarien lehdet,
joissa selitettiin Kaihoji antamia suun­nitelmia
totuuden mukaisesti "Työnriis-tosta
vapaasta farmista".
rauha, ovat he rauhan kannalla, njutta
kun vaaditaan vihollisen nujertamista
huutavat he kuolemaa viholliselle.
Järjestelmään kuuluvaa tarpeetonta­kin
on matkalla — aina. Salkut ovat
täynnä mainostuksia, lavaranäytteitä,
kuittikirjoja, purukumia ja muuta rih­kamaa
— roskaa.
Nopeasti käy matkanteko nykyaikai­silla
pitkänmatkan junilla, jotka pysäh­tyvät
vain suuremmissa asutuskeskuk­sissa.
Noin 60' mailia tunnissa tehdään
malkaa yli mantereen matkatessa. Mat-kustajain
'mukavuuksistakin on huoleh­dittu
paljon paremmin entiseen verrat­tuna.
Mukavasti voi lojua puolittain
makuuasennossa. Joka halua torkahtaa,
käännetään istuimet vastakkain yhdel­lekin
henkilölle, ellei juna ole matkusta­jilla
pahasti kuormitettu — jota ny­kyään
ei juuri tapahdu.
Matkustajat kotiutuvat oloon vau­nussa
. . . Jotkut kuorsaavat, toiset ru­pattelevat
tai luke\^at asemalta osta­maansa
"i>oketpuukaa", julkaisua tai
sanomalehteä. Jotkut pelaavat korttia.
Harvemmat katsele\'at ja ihailevat vaih­televia
maisemia^ ]Maisemia, jotka ovat
luonnon panodraamaa, mutkikkaita,
soikeita, sinne tänne haarautuvia pie­niä
ja suuria järviä, lampia ja lahdel­mia,
jotka päilyvät vihreän metsän kes­kellä
kuin rubiinit, safiirit ja timantit
tuttavuuksiakin. Tarkoituksellisen ime- jonkin luorauste?^ kruunussa.
Iän hymyn ovat oppineet sielujen luot- Juna kiitää yli, sukeltaa vuorien si-sit.
Parina ovat he matkalla. Huoletto- sään halkoo., rämeitä, ylittää kunnai-min
ilmein leivästä, synneistä ja ihmis- ^ ta ja kukkuloita. Nuolena se kiitää vii­den
pahuudesta, olojen risUriitaisuudes- jaa lainekivalla lakeiKiella, josta ei
ta, henkisestä köyhyydestä ja jumalan . meinaa loppua tullakaan,
vitsauksesta he jakelevat hymj-ään kans- . Väsähtäneenä matkailija viimein päa-samalkustajille
. . . Kun on olemassa see matkansa päähän. •
Sanomalehti-uutisilla oli kuiteökin se
hyvä. puolensa, että he aiheuttivat yleis­tä
uteliaisuutta niin paikallisesti kuin
ulompanakin. Matkailijoitakin se kiin­nosti
ja he poikkesivat sivu kulkiessaan
tälle "uutuuden" farmille vierailemaan.
/Matkailijoitten joukossa oli oppineita
sekä oppilaita oppilaitoksista, insinööre­jä^
maanviljelystalouden eksperttejä,
koefarmien professoreja, kuin myöskin
valveutuneita' työläisiä. Näitten.vierai-lijoitten
sifhtautön?!;]^ työ-ryhmäyhdy^
iinnän, työntiilokset teki­jälleen,
farmiyritykseen olivat myötei-siä
sekä vastakkaisia. Toiset sanoivat
suunnitelmaa mielikuvitukselliseksi
utopiaksi, saavuttamattomaksi ihan­teeksi
joka käytäntöön sovellutettuna ei
tule menestymään. Nämä epäfle^t
Tuomaat väittivät ettei työläiset ole vie.
3ä kyllin kehittyneitä, eikä tietoisia joh
tamaan suurempia, eikä minkäänlaisia
yhteisiä tuotannollisia laitoksia, enem.
pää kuin liikeyrityksiäkään. TodisteKl
vat väitteitään entisten työryhmäyhdys.
kuntain epäonnistumisilla. Mutta di
sentään niitäkin, jotka käsittivät seka
hyväksyivät työn tuotannollisen seka
tuotteitten kulutuksen uusiin muotoi-hin
asettamisen välttämättömyyden —
tuottajien tuotteittensa omistuksellisen
määräämisen..
Talvi teki tuloaan. Talvella farmilla
ei ole muuta työtä kuin eläinten hoito
l3rpsärainen, siementen lajittelu ja ko­neiston
kunnostaminen seuraavaa kesää
varten. Nämä työt-tulivat tehdyksi
muutamilla miehillä. Mutta Kaiho
suunnitteli työtä talveksikin maatilalla
työskenneille työläisille ja tafvitsipä vie-
W A L T E B SCOTT:
Laimnermoorm morsian 317 sivoa.
Hinta sid. $3J35
Walter Scottin- mestariromaani "Lanunermoorin morsian", tuskien
suloinen kukika, nuoren lenunen ikuinen ylistyslaulu, lienee kirjaili­jan
historiallisista romaaneista kalkkein suosituin.
WAIJTER S C O T T:
IVANHOE 367 sivua
Hinta.^. $2.50-
"Yhä vielä viheriöivät vihreät metsät, ja kurunkaan täplikäs hirvi
juoksentelee siellä, ja reimat rosvot kaatavat uroshirven, j a me
laskemme rukousnauhamme helmiä ja särjemme viinipullon Cop-manhurstin
pyhän papin seidassa. Stunuisten vuosien takaa kuma-jaa
yhä vielä Mustan ritarin kirveehisku tanunipuuta j a rautaa
vasten:yhä edelleenkin meitä vavahduttaa, n i i n kuin kauan sitten,
kun yksinäinen torvi soittaa ja Perinnötön ritari ratsastaa Ashby
de la Zouche'n kentälle . . ."
Näin kirjoitti englantilainen kriitikko Andrew Lang kaikille niille
vanhoiUe, sappitautisille ja melankolisUe, jotka r<Akenivat sanoa,
että Walter Scottin keskiajasta lukijoilleen antama kuva ori vii-^
heellinen. "Ivanhoe" on kuulunut myös suomalaisen lukijakmman
suosikkeihin.
512 sivna
Hinta sid. $2.40
VICTOR HUGO:
Pariisin Notre-Dame
"Pariisin Notre-Damen" päähenkilö on oikeastaan keski-aikainen
Pariisi, jonka aaltoilevasta ihmismerestä kohoaa kaupunkikuvaa
hallitsevana Notre-Damen katedraali goottilaisine holveineen ja
tasakattoisia kaksoistorneja reunustavine mielikuvituksellisine paho-laisveistoksineen.
Vuoroin kaameana, pöyristyttävänä, vuoroin taas
ylevänä, mutta aina värikylläisenä soluu tässä romaanissa tapahtu-mam
ja ihmistyyppien kirjava virta lukijan sUmien ohi vertaansa
vailla olevan kertojanilon värittämänä.
MIKA WALT ARI:
Yksinäisen miehen juna
Lähdin Istanbuliin Hinta sid. $3.25
Tässä teoksessa julkaistaan nyt yhteisniteenä kaksi Mika Waltarin
matkaromaania.
"Yksinäisen miehen juna" on kertomus elämyksiä tavoittelevan
nuoren miehen matkasta Berliinistä Sofiaan ja Konstantinopoliin
sekä sieltä Romaan ja Pariisiin.
"Lähdin Istanbuliin" on kuvaus vuoden 1947 lopulla tehdystä mat­kasta
Turkkiin, missä tekijä kävi etsimässä aineksia historiallisiin
romaaneihinsa, lähinnä Johannes Angelokseen". Saman tien hän
käväisi myös Ranskassa, Sveitsissä ja Italiassa.
ELISABETH TAYLOR:
Nukkuva kaunotar nL^^Tä. $ 2^
Nukkuvakaunotar — sadim Prinsessa Ruusunen — on auto-onnetto­muudessa
kauneutensa menettänyt Bmily, jolle kiruz^ on lahjoit­tanut
uudet kasvot. MuttSLUoinen ja elämänhaluinen nuori nainen
on muuttunut apeaksi ja tahdottomaksi »elämänuskonsa menettä­neeksi
invaliidiksi, joka vastaan sanomatta palvelee tyrannimaiseksi
käynyttä sisartaan ja tämän vajaaälyistä 4asta.
RICHARD GORDON:
Leivottiin lääkäri IS!.Ä«:«
"Leivottiin lääkäri" on tarina englantilaisen lääketieteen opiskeli­jan
ja hänen tovereittensa vaiheista klinikolla. luentosaleissa Ja
ensimmäisillä sairaskäynneillä. Hauska kirja.
293 sivna
Hinta sid. $2 J35
E. BULW£R LYTTON:
Pompeijin viimeiset päivät
Kanloisa historiallinen romaani
Jousi-sarjan neljäntenä teoksena ilmestyy nyt xnaailmankirjallisuu-
?®5 " ? , ^ ^ i ^ i » P i i n ~ ja samalla jäimittÄvimpiin — kuuluva his­toriallinen
romaani. Se on kertomus kahden vuosituhaimen takai-s
ö t a Pompeijista. jonka hUpeä, loistava elämä päättyi hirvittämän
murhenäytelmään. • •
Tilatfcaa osoitteella:
Vapaus Publishing Co. Limited
P.O. BOX 69
s
1
SUDBXJRY, ONTABIO
Sivu 8