Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 19, 1941

              Sivu 10 ff ' — LAUANTAINA, HEINÄKUUN 19 PÄIVÄNÄ 1541
souteleminen on todella romantista.
3. Soutaessa merimies esiintyy
edukseen toisissa veneissä tai ran­nalla
oleville tytöille... ellei satu
olemaan tyttö-tuttavaa, niin täällä
on tilaisuutta päästä sievällä tavalla
tuttavuuden alkuun.
4. Meriniiehelle on luonnollista,-
että hän haluaa soutaa ja nykyään
ei laivastossa juuri ole tilaisuutta
soutamiseen, kun kaikki pikku aluk­setkin
kulkevat moottoreilla.
Merimiehillä siis on perin asialli­set
syyt "Harlemin merellä" soutele-raiseen.
'
Kun olemme vartin maksaneet, niin.
täytyy koettaa ^ soutaa koko rahan
edestä, toisin sanoen, tehdä niin suu­ri
kierros kuin suinkin voi, seuraten
rantoja mahdollisimman läheltä. Kun
soutaa oikein laiskasti ja välillä py­sähtyy
katselemaan toisia soutelijoita
tai veneiden välissä meloskelevia ve­silintuja
ja rannalla kasvavia puita,
pensaita ja kukkia, niin saa "Harle-min
merta'' kiertäissä suunnilleen
tunnin kulumaan, sillä rantaviiva on
noin kolmen varttimailin pituinen.
Mutta jos olisimme menneet Bronx
Park'iin, joka on noin seitsemän
sadan eekkerin, laajuinen, niin oli­simme
voineet soutaa sen lävitse vir­taavalla
joella paljon pitemmästi.
Siellä olisimme voineet nähdä myös
maailman kaikilta ääriltä tuotuja
eläimiä, lintuja ja matelijoita, joita
on paljon enemmän kuin Noan ark­kiin
olisi mahtunut. Mukavaa olisi
ollut katsella lasten huvittelua . , .
heillä on nyt tilaisuus ratsastaa nel­jänlaisilla
elukoilla: pikku hevosil­la
eli poneilla, kameleilla, elefanteilla
ja Etelä-Amerikan vuoristoista ko­toisin
olevalla • laamalla. Puistossa
sunnuntaipäiväänsä kuluttavat ihmi­set,
niin lapset kuin aikuisetkin, ha­luavat
syötellä eläimille "piinatsia"
ja ''papkoornia" ja yksinpä virtahe-vonenkin
osaa aukasta suuren, ru­man,
limaisen kitansa kerjäystarkoi-tuksessa
ja asettaa sen anovasti rau­ta-
aitaansa vasten ''piinatsia'' odotta­maan.
Virtahevosen kitaan pudotettu
"piinatsi" on kuin mannaryyni ihmi­sen
kielellä, mutta jokaisen "piinat-sin"
pitää virtahevonen suurena saa­liina
ja makustelee sitä hartaasti. Nyt
on puistossa tehty sellainen uudis­tus,
että eläimille sopivia ruokia saa
ostaa erikoisista automaateista . . .
pistää vain rahan reikään nikkelin ja
pussi tulee masiinasta. Tämä k ^ s i n -
t© tyydyttää sekä ihmisiä että eläi­miä.
Cherry Park'in lähellä East River'
in rannalla on suomalainen sauna-ktn,^
mutta se ei ole yleisöä varten,
vaan yksityinen kuten nekin pari kol­me
pensaikoiden kätkössä kyyköttä-
O R P O Kaksi kuUan-
Kylmä, pureva viima tunkeutui
Ristopojan ohuen puvun läpi. Koko
ruumis vilusta hytisten painautui hän
suksillaan latua eteenpäin. Korpela,
missä Risto oli saanut kodin van­hempiensa
kuoleman jälkeen, ei ollut
kohdellut häntä hyvin, vaan tällai­senakin
pakkasaamuna, kylmän, jäi­sen
Aäiman vinkuessa, olivat he lä­hettäneet
pojan viemään sanaa viiden
kilometrin päässä olevaan taloon.
Siinä.. sauvoi Risto metsalatua
eteenpäin. Kaksitoistavuotiaan po­jan
sydän oli raskas. Aamulla ylös
noustessaan oli isäntä ensihätään to­kaissut
pojalle ' ' E i jumala laiskoja
ruoki. Kello on jo kohta seitsemän
ja sinä vielä tuossa asussa. Nopeasti
vaatteet 3''Ile ja emännälle vettä tuo­maan,
sinun on aamulla vielä ehdit­tävä
viemään sanaa veljelleni". Kui­vin
silmin oli poika kuunnellut tuo­ta.
Kahvin saatuaan, oli hän ras­kaalla
kelkalla vetänyt täysinäisen
vää pientä kesämökkiä, joiden pihan
nurkalla se tököttää. Vain kutsuvie­railla
on kunnia nauttia sen löylys­tä.
Kun olin kylpenyt siellä viime
kesänä eräänä sunnuntai-iltana ja
vilvoittelin sen ovella, katsellen täh­titaivasta,
Manhattanin pilvenpiirtä­jien,
ohilipuvien valtamerilaivain ja
LaGuardian lentokentältä lähtevien
ja sinne laskeutuvien lentokoneiden
valoja, jouduin itsekseni päättele­mään,
että ainakin maantieteellisen
asemansa puolesta tämä Viitasen sau­na
on ihmeellisin kaikista suomalai­sista
saunoista. Kuka voisi uskoa, et­tä
suomalainen rakentaa saunansa
keskelle New Yorkia ja osaa piiloit-taa
sen pensaikkoon täydellisesti suo­jaan
syrjäisten silmäyksiltä! Mö­kiltä
huudettiin:
— Nyt on kello k>'mmenenl Nyt
alkavat maailmannäyttelyn ilotuli­tukset!
Älähän vain "mistaa'' niitä!
Mitenkäpä ne olisi voinut "mista-ta"!
Saunan ovellehan näkyi koko
maailmannäyttely alueen valohohd e,
keskellä tunnetut terävä torni ja jät-tiläispallo.
Ihmeellistä oli katsella
maailmannä>i;tel3m ilotulituksen sä­dehtivää
värileikkiä suomalaisen sau­nan
ovelta, sääskien hyristessä >Tn-pärillä.
Varmasti ei maailmassa ole
milloinkaan ollut eikä kai tule ole­maankaan
toista suomalaista saunaa,
jonka ovelle näkyisi maailmannäyt­telykin!
Näissä suhteissa se ön kaik­kien
aikojen merkillisin suomalainen
sauna j a sen vuoksi lienee syytä tä­ten
todeta sen olemassaolo siellä
Cherry Park'in lähettyvillä.
KAS,
vesisaavin pihalle. Tämän jälkeen
oli navetassa odottamassa uudet työt
ja sitten oli lähdettävä viemään sa­naa
isännän veljelle. Isäntä oli ei­len
kaupungissa ollessaan tuonut
useampia ''pulloja" kotiin, joten hän
tarvitsi toveria niiden kuluttamisessa.
Riston käsiä paleli, ne eivät tah­toneet
ohuiden käsineiden sisässä
lämmetä. Hän ajatteli kuinka toisin
oli ennen kotona, missä äiti ja isä
kilvan hellivät ainoata. poikaansa.
Mutta sota oli vienyt isän ja äiti oli
kuollut suruun koHta sen jälkeen.
Risto oli saanut toistaiseksi kodin
Korpelasta. Kodin, joka ei ollut ko­ti.
Kaikkea tätä muistaessaan tulvi
pojan silmiin kyyneleitä. Täällä yk­sinäisyydessä
hän uskalsi itkeä, muu­alla
se olikin mahdotonta. Yksinäi­nen
poika, valkoisella ladulla itki on­netonta
kohtaloaan. Ei ollut enää
rakkautta maanpäällä. Hän ei saa­nut
viivytellä. Ky)meliään niellen
jatkoi Risto matkaansa ja saapui vih­doin
päämääräänsä.
''Siinä on kaipaamamme poika",
kuului pöydänääreltä, Riston astu­essa
sisään. Hän katsahti hämmäs-tjmeenä
puhujaan, mutta samassa
iloisesti huudahtaen lensi y l i tuvan ja
takertui nyyhkyttäen pöydän ääressä
istuneen nuoren miehen syliin.
"Eero-setä, sinäkö se olet!" huu­dahti
hän.
" N i i n . Eero-setä se on", virkahti
nuori mies, ja jatkoi: "Olen juuri
vapautunut sotapalveluksesta ja tu­lin
sinua etsimään. Kuulin sodassa
ollessani, veljeni, sinun isäsi kaatu­neen,
mutta en päässyt tänne, kun
itse olin haavoittunut. Mutta nyt,
nyt sinä tulet minun mukaani. Olet
isäsi perintönä minun luonani niin
kauan kun itse haluat. Suostut kai
tulemaan minun mukaani?"
"Suostunko minä. Eero-setä. V^oi
sinä et tiedä, setä, kuinka yksin ja
onneton olen ollut", nyyhkytti poika.
"Se aika on nyt ohi. Minä huo­lehdin
sinusta tästä lähtien kuin
omasta pojastani", sanoi Eero-setä.
Silloin vasta uskoi Risto, että hänen­kin
osalleen löytyy rakkautta.
Talon väki pyyhki liikuttuneena
silmiään. Korpelan . isäntä sai tur­haan
odottaa toveria viinapullon
ääreen.
aa
He ovat tulleet joen rannalle
kaupungin helteisiltä kaduilta
hikisinä ja raskain hengit vk
kaksi kullankaivajaa.
Kymmenen, viisitoista vuotta
ovat he kaivaneet kultaa.
Viisitoista vuotta
ovat he uskollisesti tehneet tvdtii
itsensä ja perheensä toimeculjdoksi
mutta nyt ei heistä enää olc.
sillä kaivos pöly,
kaivajan viaton vilioUineii,
on tehnyt heidän keuhkonsa sekoiksi
tuominnut heidät, ennenaikaiscsH,
luopumaan elämäntoiveistaa;;.
He ovat tulleet rannalle virkistvr.mr.
nauttimaan kesästä, auringosta
ja rannan vilpoisesta vedestä.
He rakastavat elämää,
mutta tietävät kuinka vähän
työläisellä,
terveenä ja voimakkaanakaan,
on tilaisuus siitä nauttia.
Lasten iloiset äänet kaikuvat
rannalla,
kun he nuorin, ruskettunein rumik
pulikoivat rannan vedessä.
Kullankaivajat valtaa kumma tuim.
Heidän sairaat rintansa täyttää toi:i,
joka saa heidät melkein huutanim:
he tahtoisivat oikeamman,
paremman elämän lapsilleen,
kaikille niille, jotka ovat
ja niille, jot^a tulevat.
VlU.l
ETELÄ-W-\LESIN kaivostyömie-het
kaivoivat v. 1938 kivihiiltä 30,-
500,000 punnan arvosta. Tämä työ
vaati sen, että joka toinen päivä
yksi kaivos.työmies menetti henkensä,
jonka ohella vuoden kuluessa 27,000
miestä loukkaantui.
ERI K U K K I E N sopivaisautta ji
kestävyyttä sairashuoneissa on eräs
pitemmän aikaa sairaalahoidossa ol­lut
kukkakauppias ottanut tuti.iak-seen.
Hän toteaa m . n i . , että syreenit
tuoksuvat ihanasti ja tuovat tuulah­duksen
keväästä sairashuoneeseen,
mutta kestävät vain lyhyen nikaa.
Ne ovat arkoja vedolle, joten iie ei­vät
viihdy oven läheisyydes-ä. jöia
usein avataan. Kun ne yöksi f^ään-tään
kosteaan p a p e r i i n , säilyvät ne
kyllä useita päiviä. Tulpaani on erin­omainen
kukka sairashuon^c^eeii.
Useita eri värejä on, syytä bJttaa
yhteen ja valittava sellaisia, jjtki
ovat tasaisesti puhjenneet kii-:^3an-
Varsia ei pidä sitoa lujasti yiiteen,
vaan ainoastaan keveästi niirmau-halla.
Narsissit kestävät melko kau­an,
ja nekin ovat kauneimpia sekoi­tettuina.
Kielot kestävät tavaiiiseäti
muutamia vuorokausia.
N O R M . \ . ^ I N O L L A eli nonr sk'
nollapiste (tav." merkitty NX)-
piste, josta maan kaikki korkeus!a>-ut
lasketaan. Yleensä yhtyy N N ^ ^
seenkin merenpinnan keskikorkeu­teen,
joka saadaan ainoastaan nlon^
-vuotisista vesiasteikko havainno^
Esim. Suomen N N on Katajanok^
kanavassa Helsingissä f^^^^'^",''^"^
teikon nollapiste, josta kaikki buom»
tarkkavaakituksen korkeusarv:^^^
laskettu. Venäjän NN on
tin vesiasteikon nollapiste. R^-^^
N N on taas määrätty siten. eV.i-^^
tulee olla lähes 12 metriä alaP-;
Tukholmassa olevaa p laK
tä. Saksan N N on 37 metriii aler^P
na Beriiinissä olevaa pääknntop-- '
tä, j.n.e.
Tyypillisiä briitiläisiä tcnkkeja manöövcrciUä.
RANSKAN, valtionhoitaja 1^^^
"suosittelee" että yleinen nnefr-j-nen
äänioikeus poistettaisiin ja ^-
valta siten virallisestik n ^ur. •
siin hallitukselle.