Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 24, 1946

              Sivtl 2
liss&simnimmmimxumcatmtt
LAU-Asf AINA, ELOKUUN 24 PÄIVÄNÄ
^^.••..•Li«inimi!iuiir/Lmuu<iimninaiiu»iiittnmmciTOnaanimniiw^ ummirotiiuauniauiiuiBnjuu
1946
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited. 100-102
Elm Streer West. Sudbury, Ontario.
Äeglstered at the Post Office Dept,
Ottawa, as ^cond class matter:
TQansbinnat:
1 vuosikerta $2-50
• 6 kuukautta 1-40
4 kuukautta -75
Yhdysvaltoihin:
1 vuosikerta $3-10
6 kuukautta ...1.80 ,
Suoneen Ja rannalie ulkomaille:
1 vuosikerta ...$3.75
6 kuukautta 3.00
Liekki Ilmestyy Jokaisen viikon laa*
»ntaina 12-sivuisena. sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil-
Asiamiehllle myönnetään 20 prosen­tin
palkkio.
Pyytäkää aslamlesvälineitä Jo tä­nään.
TT.MOrruSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
50 senttiä palstatuim^ialta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $3.00 ynnä
ju senttiä-jojjalselta muistovärsyltä tai
klltöslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoiteJ^ut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan ni­meen:
Vapaus Publishing Company
Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited. 100-102 'P^]m
oireet West, Sudbury. Ontario
Toimittaja A. Päiviö.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
LIEKKI
P.O. Bo.T 69 - - Sudbury. Ont.
Toimituksen kulmasta
Tämä numero tulee 8-sivuisena
siitä syystä, että loppui senlcvyineti
paperi, mikä tavalliseen numeroon
tarvitaan, eikä tilattu paperi ehtinyt
sisälle.
• *• »
Meillä on syytä tehdä joillekin ys­tävillemme
erifs huomautus. Tämän
tästä saapuu kirjoitus, jopa kymme­nien
liuskojen pituinen, jonka ilmein
sesti huomaamme jäljennetyn josta­kin
ennen julkaistusta, vaikka sitä ei
mainita. Lähettäjä on tietysti tehnyt
s<n hyvässä tarkoituksessa, on ha­lunnut
että häntä miellyttäneen kir­joituksen
saavat Ji:aikki Liekin luki­jat
lukea. Mutta on tehnyt siinä tur­haa
ja kaksinkertaisesti turhaa työtä,
koska sc melkein poikkeuksetta on
toimituksessa vielä uudelleen kirjoi­tettava,
koneella kirjoitettava, en­nenkuin
sen voi latomoon laskea. On
siis asiallisinta, että ystävät lähettä­vät
scUoisct toivomansa kirjoitukset
alkuperäisinä, vaikkaja lainaan, niin
säästytään turhalta moninkertaiselta
työltä. — .4P.
Laki on tasapuolinen kaikille —
sc kieltää yhtähyvin rikkaita kuin
köyhiäkin kerjäämästä leipää katu­jen
kulmissa ja viettämästä öitään
siltojen alla. — Anatole France.
« >r «
" Tarmo, jota ohjaa selvä pää, tulee
melkein aina palkituksi.
ka hän tuntee yhtähyvin kuin pu-nanahat
tunsivat enne» häntä.
Ollessaan yhdeksän vuoden ikäi­nen
Flathead • intiaanit hyökkäsivät
Van Burenin kylään ja hän llskoc
intiaanien murhanneen isänsä ja äi­tinsä.
Hän siskonsa kanssa joutui
intiaanien vangiksi ja kisvoi heidän
keskuudessaan 16 \nioden ikäiseksi,
jolloin pakeni heidän joukostaan.
Campbellton on ollut sokea vuoden
ajan. Ukko uskoo eläneensä näin
vanhaksi siksi kun ei käyttänyt tu­pakkaa
nuoruudessaan eikä myös­kään
ole käyttänyt minkäänlaisia
väkijuomia. Nyt hän kyllä puree tu­pakkaa.
Äidille
Saippuapuia ja
muitakin pulia
. - Ho!!, hoh, hoh^ . . jo nyt oiMhme
ja kumma, kun saa juosta koko kau­pungin
ympäri eikä löydä 3^täkään
palaa pyykkisaippuaa! Aamulla
sanoi ukko, että hän haluaa illaksi
valkoisen paitansa ja minä olen tur­haan
huntannut saippuaa. Pesköön
nyt itse paitansa, jos haluaa valkoi­sissa
paidobsa esiintyä, minä en ai-
' nakaan enempi juokse!" Ja niin
naapurini emäntä lätkäsi tuolille is-tiimaan,
että luulin vanhan tuoli-raukkani
musertuvan siihen paik­kaan.
•
Katselin häntä hetkisen silmät
pyöreinä, sillä en ollut oikein kuu--
salia mistä ihmeestä nyt on k\^y-mys.
Vihdoin arasti kysäsin, että
miksi hän ei voi panna jonkin muun
väristä paitaa päälleen, kun ei ker­ran
voi sitä valkoista pestä ja sa­malla
lisäsin, että onko se" nyt ihan
tosi, ettei sellaista ainetta kuin saip­puaa
saa täällä rikkauksien maassa.
'•No mistä sinä antaisit toisen pai­dan,
Vkun hänellä ei muuta otekaan
kuin tuQ yksi rääsy, jöta^aa lutuut-taa
joka viitko ja väliin kahdestikin.
Hänellä ei ole ollut tilaisuutta saada
uutta paitaa moniin aikoihin, sillä
niitä ei saa ostaa mistään, kuuletko!"
'•No, no, kuulenhan minä, mutta
en sittenkään ottanut ustoakseni, et­tä
asiat ihan noin huonolla kannalla
ovat!"
"Niin se vaan on", hän tokaisi.
'•'Et saa enään kunnollista ruokata­varaa
ostaa, jos sattuisi olemaan sen
verran rahaa, että sen muuten saisi
irti. Vaatteita ei saa mistään eikä
kankaita, ei sukkia, ei aluvaatteita
ja nyt ei vielä saippuaa, jolla voisi
puhdistaa niitä riepuja joita on jä-lellä.
Et saa edes enään ostaa toi-lettipaperiakaan.
Kohta me ollaan
kuin murjaanit täällä sivistyksen
maailmassa, jossa valmistellaan vain
atomia ja muita uuden ajan keksin-töiä.
Sattuu niin sitä aletaan kohta
kokeilla pyykkiammeeseenkin. Me­ne
ja tiedä . . . "
Olin todella hämmästynyt tästä
kaikesta, muita myöntelin kuiten­kin,
että kyllä se niin on ja sitten
yhdessä aloimme vähän luoda tätä
maailmaa paremmalle tolalle, eikä
se hullumpi olisikaan, jos sitä niin-päin
rakennettaisiin kuin me suun­nittelimme.
Joimme yhdessä kahvit, jota herk­kua
nyt kyllä on vielä, kun vaan ker­man
ja sokerin puoli riittäisi. :Minul-la
sattui olemaan jälellä pari palaa
saippuaa ^a niin annoin hänelle toi­sen,
josta ystäväni kiitteli ja lähti
kiireellä pyykkäämään tuota mie­hensä
kallista aarretta, paitaa. Het­ken
pferästä näinkin paidan liehuvan
pyykkinuoralla vitivalkoisena ja se
ikäänkuin kiitollisena nyökytteli mi­nulle,
että olin pelastanut hänet jou­tumasta
pois kunniapaikaltaan. Ja
nyt siis saa naapurin isännän ainoa
paita vielä kerran kunnian loistaa
hohtavan valkoisena hänen yllään.
T Y Y N E .\LIN.A. ,
Onneton maailma, onneton ihmis­kunta,
jos sc olisi koottu yksilöistä
jotka sanovat: Mitä minun elämällä­ni
on väliä, clänpä miten elän.
• 'Olen aina pitänyt veneretkistä,
mutta eniten pidän uiltimeMa kalas­tuksesta.
Eräänä sunnuntaiaamuna
päätettiin lähteä o&ein sakilla ka­laan,
kun kyläämme oli saapunut
vieras aivan Tyynenmeren rannoilta
asti. Ja hänpä se meihin maalaisiin
nostattikin sellaisen kalastuskuu-meen,
ettei voitu mitenkään olla me-nemättä.-
Tämä vieraamme on ammatiltaan
kiropraktori ja hän tässä jo oikoi
miesten selkiä, jotka oUvat jääneet
-vääriksi heinänteon päätyttyä. Kyl­lä
siinä ähkinä kävi. Selkä ritisi ja
natisi, ja välistä, kuului potilas huu­tavan
ja kiroilevan, kun niin sattui
• selkään. Vaan hy\-ä ja suora siitä tuli
ja miehet olivat iloisella mielellä jäl­leen.
• Laitettiin paljon ' evästä matkaan
ja lähdettiin. Ensi mentiin 15"mai­lia
koneella, joka ennen on kantanut
auton nimeä,"mutta jota nimeä sille
ei enää oikein voi antaa, kun se on
niin ravistunut ja resuinen, ja rämi­see
kuin sata "kahvirännäriä".
Rantaan päästyä miehet menivät
vetämään uistimella kaloja ja me
heikommat astiat' jäimme maalle
keittohommiin. Meillä oli vene
• vuokralla eräältä vanhalta ranska­laiselta.
Ajasta piti pitää tarkkaa
vaaria, sillä vuokra oli 35 senttiä tun­nilta.
Kun miehet tulivat rantaan komei­ta
kuhia mukanaan, joivat kahvin ja
rupesivat perkaamaan kaloja mojak-kaa
varten, niin halusin lähteä yksin
kalastamaan. Halusin koettaa o-
. saanko enää soutaa. Osasin. Vetelin
oikein hartiavoin(ialla ja pian pääsin
sille kalapaikalle, missä mielilläkin
oli onni matkassa. Kö\'tin uistimen-siiman
ukkovarpaaseen ja aloin sou­taa
lujasti. Jo kävi kova nykäys —
toinen ja kolmas, ja se viimeinen oli
niin kova, että kiskaisi varpaani pois
saranoiltaan. Parkasin ja tartuin
siimaan. Päätin lappaa, siiman ve­neeseen.
Varvastani po'rotti niin, et-t^
n voinut vapauttaa sitä siiman pu­ristuksestakaan,
vaan vedin siimaa
sen kuin ehdin, sillä iso kala oli tart­tunut
uistimeen.
Kyllä siinä jytinä kävi ennenkuin
sain kalan veneeseen. Se oli ainakin
sylen pituinen hauki, ja oli sillä pak­suttakin,
ja se mellasti niin että luu­lin
veneen kaatuvan. Mutta teljon
alla oli pieni kirves, jolla nuijin jät­tiläisen
tainnuksiin.
Päästin siiman varpaastani ja sou­din
rantaan. Varvas nuokahti her\-o-tonna
maahan. Naamani lienee osoit-tanut
kaikkea muuta paitsi iloa,
sillä osanottoilmaisuja sain osakseni.
Taluttivat minut ruokapaikalle, las­kivat
kivelle istumaan ja päättivät
lähteä vieapään lääkäriin. Mutta sil­loin
vieraamme sanoi:
".\nnas kun tarkastan sitä varvas­ta
ennenkuin lähdetään."
Hän nosti minut seisomaan ja käs­ki
katsoa ''kirkolle päin" ja >ics'
kaks' hän kantapäällään iski varvas­tani
että maa vapisi. Kiljasin ja olin
valmis antamaan ilkimykselle kelpo
korvapuustin, mutta hän oli jo ties­sään,
toisten nauraessa minun kus­tannuksellani.
•^Koetas nyt liikkua, menikö var­vas
paikoilleen", huuteli kiroprakto-
0.misieti2Lj>9^^mö^tjonc€n
Amanda Hillmanmn muistolle.
. Katkesi pitkän elon myrskyisiä
säe, puoleksi pirstoutunut elämän­lanka,
pysähtva sydän. - lämpöinen,
jäykistyi äidillinen hellä käsi. sul­keutui
avoinna oleva -syli ainiaak­si^:
:
Vanhuusvuodet seppelöi entiset
mustana välkkyneet valtavat kutrisi
'hopealla, aivan kuin tahtoen palkita
hyvin ansaituii päivätyösi maTttyyri-kruunulla,
tunnustaen täten oivan
äidin yhteiskunnassa.
Kuinka moninaiset muistot palau-tuukaan
omaistesi mieliin hetkellä,
kun olet* siirt\'nvt oois luotamme,
pois sinne, mistä ei tunneta paluutie­tä,
rnissä levätään yhdessä yhden­vertaisina,
toinen toistaan kaihta­matta.
Kuolema, niin kolkko vieras kuin
se onkin, on ainoa vartlian työläis-raatajan
kärsimyksistään vapauita-ja.
Sitä äitikin odotti rehellisin mie­lin,
tatulumoihin vaipumatta.
Leppoisaa lepoa uuden, ko-.inia-.si
mullassa!
POIK.\5I EINO.
ri etäämpää.
Läksin kävelemään, ja ejkös vain
varvas ollut ihan ennallaan, ja nyt
saatoin jo ihailla saamaani suuna
haukeakin. Mutta päätin olla vasta
viisaampi enkä pane varvastani vaa­raan,
sillä mistäpä se kiropraktori
aina osuu paikalle tarvittaessa.
F.ARM.\RD?NA T O L V E X .
Tervehdys Drum-mondlsfa
Ihana, kesäinen luonto vetää
puoleensa niin, ettei päivän työt
tefhtyään talhdo malttaa kiintyä
muuhun kuin sen ihailuun. Meillä
onkin ollut suotuisa kesä, farmarit­kin
saavat paljon heiniä.
Täällä on paljon turisteja, tullut
kaiken kesää. Ja mmisillänime on
myöskin kaikenlaista työtä. Uusia
sahamyllyjäkin laitetaan. Meidän
suomalaisten perukan kauppiaskin
on laittanut kauppansa viereen saia-myllyn,
jossa sahataan arvokkaita
Rautoja maailman markkinoille, ia
parasta iiikaa lastataan paperipuulai-voja
ympäri saaren.
On työtä, mutta minkäänlaisia
yhteispyrinnöitä meiliä ei ole. Jokai­nen
nauttii elämästään omalla taval­laan,
tai pienissä ryhmissä — kalas-tetaaii,
ajellaan moottoriveneillä Hc-ron-*
järven laajoilla vesillä ja pide­tään
pikku piknikkejä rannoilla.
Suuri on eläraänvapautemme.
Me edistysmieliset kyliä seu­raamme
aikaamme sanomalehtien ja
radion kautta, joka on melkein jo­kaisen
asunnossa. Suurenmoisia ja
ihailtavia ovat olleet teidän sekä
suurkaupunkien 'kesäjuhlat kaikkial­la,
joista olemme lehdistä nähneet.
V^aikka emme ole olleet tilaisuudessa
niihin osaa ottamaan, niin oiemme
olleet unelmissamme siellä eiämän-tuoksinassa
mukana. — Edellisessä
kirjeessäni kerroin, miten taiiiäkin
oli aikoinaan laaja suomalainen as':-
tus ja heidän keskuudessaan v::kasra
joukkotoimintaa ja edistysr:eniOj3.
Tämä saari on rikas metsänriistas­ta.
Joka vTJOsi saadaan paljon ar-vokJcaita
turkisnahkoja ja susia,
joista saadaan tapporahat (ur-oksesta
$15, naaraasta $20). Kalarikkauksis-