1955-10-01-11 |
Previous | 11 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
['Iässä oleiaan '-i
n ne vaan pestiij,
luki aviisia, ei
puhua hölöttää, t
n äkkilähdön
>aika tuntui ErkS
^ I t ä . Vihdot
nalehden pöy^
luhasta roiktumag
a olevaan nau^
yön rasittamia kai
•n hän otti housc
ukfearon, täytti
aan ja huolellisesi
•tupakan rouhee
Ti takan luo. jojt;
in hyppysin, aset.
i ja imaisi muuta,
iä ja työnsi sitt£|^
takkaan, astellj
tumaan. Samasi
e, jotka tulitte
A .
i jonka toitte
; Arthur, Ont,
a tervehtimääa
illan emännille
L kahvipöydästä,
sta ja Iivarille
le. Kiitos myös
iltaan sas&ka.
CrUN 15 P. 1955
liT
$3.40
ai —
sota-tojen
nmi-dra-
$3.80
nät-nat-
3 ä ä -
eus-
K8.50
;ssa
eita
nsa
ällä
isö-elle
ta-ar-toa
!.50
•n-
Ua
lö,
on
an
li-
[o
vilkasi Erkki renkiä, ihmetellen
Kesään, mlksikähän tuo poika nyt
hon penkin päähän jäi noin mietti-isenä
istumaan,
un Erkki huomasi isännän vapau-eeksi
lukemisestaan ,uskalsi hän jo
iäistä ja.kakistella,kurkkuaan ikään-in
laulamaan alkaisi. Toisen ja kol-rinenkin
kerran hän rykäisi, ennen-iin
sanoiksi virkkoi: »
— Mitähäo se isäntä, arvelisi siitä,
in niinä olen tässä jo. vuosikausia
lettinjt ja aikonut kysyä ja.tuuminut
; siiä uskaltaisi isäntää «vaivata sen-sella
kysymj:ksenä.
Tässä tuli sitten siksi pitkä paussi,
ta isäntä ennätti jo sanoa:
— (Mitä lienetkin aikonut kysyä, niin
sy pois vaan, ei tässä, päätä haukata
oonpa asiasi imitä laatua, tahansa.
— Sitähhän minä vaan, että eiköhän
ä autiota mökkiä, siellä korven laissa
Ruuhijärven rannalla, luovutet-isi
minun l^yttööni? Tekisin siitä
lä asuttavakuntoisen,paikan, kun se
niin kaunist^ seutuakin.
Xyt seon sanottu . . .Saapas nälidä
itä sieltä paukahtaa^- hän ennätti ajalla.
Isäntä katsoi tovin Erkkiä kuin ih-lettä.
Lähtikö tuosta juurikasta noin
Ijon, sanoja ihan yhteen kyytiin. Mut-vatvomista
se kysyi ja vauhtia tar-tsi,
ennenkuin alkuun pääsi.
Erkki oli kova työtä puskemaan, ei
1 aihtanut raskaampia 'sen paremmin
I uin likaisempiakaan töitä. Mitä vaan
«teen sattui, tuonnontarkasti ne kaikki
|i\tettiin. Isäntää oli oikein hymyilyt-
I inyt tuokin tunkion teko.
I Kuinka säännöllisen neliskulmainen
I ?n piti olla ja 'miten hän lannan aset-li
joka aamu tasaisesti reunoja myö-n
hakattujen hakojen päälle ja taas
.efros hakoja, jotka oli pienitty niin
ienoksi, ettei kukaan toinen viitsinyt
I im pieniksi niitä silputa. Mutta vaik-l
a Erkki teki kaikessa perusteellisen
,ön, niin kyllä hän joutui aina huoli-riattomien
tekijöitten edelle.
Tämä Erkin kyky ja ahkeruus vauhti
nytkin isännän mielessä . . . Jos
uon kiinnittäisi torppaoikeudella ta-
)on, niin salsthan hänet siten vaki-
;^ uiseksi työläiseksr, pysyväiseksi talon
aks\'ärkkimieheksi, muussa tapaukses-äa
hän voisi ajanoloon poistua vaikka
: :oko paikkakunnalta.
Isäntä, joka oli kävellyt moniaan
"Kierroksen lattian ympäri, pysähtyi nyt
1 kkiä. sylkeä topsautti penkin vieressä
levaan havulla täytettyyn puulaatik-
! oon ja sanoi:
— Vai olet ajatellut "tuollaisia asioita
, o "v-uosikaupalla, etkä ole saanut suus-asi
ulos ajatuksiasi. Se on sillä tavalla,
' ttä vaikka minä en tykkää lörppäsuis-i
a. paljon joutavia puhuvista ihmisistä,
liin sitä mieltä minä ainakin olen, että
liialliset asiat on miehen aina rohjet-i
ava puhua ja puhua selvästi empimät-"
ä. Niin on ollut tapani ja sillä tavalla
»Ien h>-vin elämässäni pärjännyt.
Jälleen seurasi hiljaisuus, jonka aikana
ei. ujo, Erkki rohjennut katset-aan
lattiasta / nostaa. Hikoillen. hän
ijatteli:
Miksikähän se ei antanut suoraa
•astausta. — Aikansa katsottuaan ak-l^
unasta ulos järven ulapoitten yli, jos-a
märkä lumikerros sohjuna peitti
läänpinnan, hautoen sen pian hauraaksi,
kestämättömäksi, puhui isäntä.
— Sieltä järven takaa olisi vielä ennätettävä
ajaa muutamia syliä halkoja
fnnenkuin jääsilta pettää. Täytyy huo-misaamukylmäisellä
laittaa ' kolmella
he\^oselh noutamaan ne halot pois.
lian säikyttävän äkkiä Erkin puo-
^^en kääntyen, hän jatkoi:
^inä mietit vuosikaupalla asiaa,
-'ohon minä kohta voin vastata muutamia
sanalla . . .
Saat veikkonen haltuusi sen rän-sistyneen
mökin ja pensaita kasvavat
P^"otUkut, ei minulla suinkaan ole"mi-
Vukon kuttlumisia
nikkeUkylästä
Kirj. SUDBURYX FLIKKA
Xäyttaijät Soohcn tääUä
teki pikkureisun,
siitä kyllä tekdä valsi
vaikkapa nyt xeisun.
Hyvin autot asfaltilla
alamäkeen luisti, -
rooUtisa myös kaikki siellä
osasi Ja muisti.
Yleisöä ci nyt ollut,
sali aivan täynnä,
ehkäpä jo li:an usein
Oommc siellä käyfinä.
Hyvin siellä kohdeltUtin,
lyötiin myöskin kättä,
oikein tuntui ikävältä
ystävät ne jättää.
Mecsissä nyt monet täällä
pyitä ajaa, kaahaa,
vastuksinaan Pyssyäkin
kainalossaan raahaa.
Monet sorsaraukkoja myös
^kyttäilce ja tähtää,
mutta harvan padassa se
lintu.sentään nähdään.
Pian Sitten alkaa myöskin
ison. riistan jahti,
silloin Pyssyin paukkehcssa
onkin toinen tahti,
Marketista kuitenkin voi
parhaan paistin sieppaa,
vähemmillä dollareilla
olalleen sen kieppaa.
tään sitä vastaan, jos rohkeutesi riittää
ryhtyä sinne asti ihmisten ja jumalan
selän taa pesääsi perustamaan.
Ja onhan siellä kyllä maata viljellä
vaikka isommankin talon tarpeeksi ja
niin mainio kalavesi vierellä, että lykkyä
tykö vaan tuumillesi . . .
— Mutta ei sitä kotia korpeenkaan
ole hyvä yksinään tehdä, se heikompi
astia se pitää siinäkin rinnalla olla. Vai
jos jo lieneekin katsottuna?
Viimeiseen kysymykseen ei Erkki
katsonut olevan syytä noin suoralta kädeltä
vastata, hän vaan verkkaiseen tapaansa
selitti aikeitaan.
— Talon töissähän <minä yhä tietysti
olen . . . Vaikka jos isäntä suostuisikin
antamaan tässä kevätkelin aikana he-
«vosta joinakin päivinä ja jos siitä läheltä
metsästä saisi jonkun verran tarvepuuta,
niin kohentelisin sitä tönöä kun-toon,
\-atkka aina pyhänseutuna. Kun
nyt tulee tästä puoleen \-at(oisat, piteni»
mät ilta^iuheet, niin kyllähän sitä jaksaisi
vielä talontöitten päälle paiskdla
omiakin töitä, kun on nuori ja elämän
nesteet hehkeimmillään.
Oho: Ajatteli Ylimäen isäntä. Tuolla
pojalla taitaakin olla ajatuksia enemmän
kun mitä päältä katsoen luulisi.
Ne ajatukset eivät kaikilla puhkea^eti
sanoiksi, joskin toisilla tjöntyvät Siinat
ulos ennenkun ehtivät kimiiolla ajatuksissa
kehräytyä. Parempi on sellainen
ihminen, joka harkiten tekoihin
ryht\y, niinkuin tuo Erkkikin.
Se suutari Kari sinne aikoinaan sen
mökin rakensi. Häntä ensinnä A^roi-tettiin
menemästä niin kauan tiettömien
soitten taa, mutta kun häntäkin oli se
paikka miellyttänyt, nähtyäiin sen ke-säkauneudessa,
parhaassa loistossaan,
niin sinne pyrki ja meillä häntä sitten
paljon autettiin. Puut sai ilmaiseksi
ja talkoolla mökki kokoon kyhättiin.
Tehtiin tupa, navetta ja sauna, jotka
siellä nyt autiona kyyhöttävät. — Tietäähän
tuon nyt suutarin, lestissään
hänen on pysyttävä, mutta kukapa nyt
lähtisi ^seitsemän, kahdeksan virstan
päähän pieksuja teettämään ja rajoja
korjauttamaan.
— Muutamia vuosia miesparka siellä
tuherteli. iMelkeinpä se aika taisi kulua
kesät ongella ja talvet uunilla ^makaillen.
Sen minkä kyliltä joskus käj'-
dessään toi tullessaan kenkätöitä, sai
ne myös valmistettuaan takaisin omistajalleen
viedä saaden niistä töistään
tuskin tupakkarahaa.
— Akka siinä ne peltotilkut perkasi
ja järven-sekä suon rannoilta haali yhdelle
lehmälle heinänkuloja talven tarpeiksi.
Ei se hääviä ollut se .(maidon
tulokaan sellaisilla eväillä. . Kyliltä
sai eukkopalia haalia myös leivänpuo-len
, . . Oli jonkunverran kehruuksiä
emännille, jotka sitten täyttivät hänen
konttinsa leivällä ja silakalb . . . Että
ei se ole — kuule poika, helppoa korven
eläjällä, multa sinuun luottaen, annan
apuni alkuun päätäksesi. Tämä
suutarimestari ei yrittänytkään maanviljelystä,
vaan kyllästyi jo muutaman
vuoden kuluttua koko paikakan ja jätti
ilman muuta siihen, lähtien parenmiille
apajille. Siinä, se on tölli parka katsel
lut jo viitisen vuotta avaraa maailmaa
yksin, ihmetellen mihin ihmisäänet ovat
häviniieet, kun huuhkajan huhuilut
vaan korvessa kaikuvat, kuten tiedät.
— Ei minulta ole tullut käydyksi siellä
pariin vuoteeni katsomassakaanrimiten
ne huoneet;jo lahoja ovat, kun tuohikatot
vuotanevat jo seulana. Sinä tuolla
lienet käynyt. Missä kunnossa se näytti
olevanHyTää,siinä maa on, varmasti
kasvaa kunhan jaksaa muokata
ja ensinnä pelloksi ratvata» Joten uskon,
että.sellainen .mies kun sinä olet,
siitä Joukollesi leivän otat,
(Jatkuu)
Ystävyys on situ, että ön saamt avaimen
toisen a jatukiiin.
LIHAN ^
roita
vuokrattavana
Dawson Road
Port Arthur Ontario
^ KAMPAAJAKOULU
TYÖ-DBPARTMENTIN ALAINEN
Sudbury Hairdressing School
10 Beech St., Puh. OS. 3-9994, Sudbury
RÄHM SUOMEEN
MAKSAMME PÄIVÄN KORKEIMMAN KURSSIN
Pienin summa 5.000 Smk. $17.50 ynnä lähetyskulut $1.15;
Jokainen seuraava LOOO markkaa $3.50.
o Rahalähetyksenne toimitetaan vastaanottajalle 10—14 päivän sisällä. Jokaiselle
lähettäjälle lähetetään vastaanottajan allekirjoittama kuittL
VAPAUS TRAVEL AGENCY
P. O. BOX 69 SUDBURY. ONTAHIO
I
In Sudbury It 's
Pohjois-
Ontarion
suurin
KOKO PERH^E SÄÄS-TÄÄ
SILVERMANISSA , . .
kauppa!
® Parempia jokapäiväisiä arvoja
9 Kmluisia merkkejä
® Suuret valikoimat
KÄYTTÄKÄÄ VÄHITTÄISMAKSUEHTOJAMME
• Pieni käteismaksu — loppu myöhemmin
"TYYTYVÄISYYS TAATAAN TAI RAHA. TAKAISIN"
. , il
> V • • i ' ••••i:
•'^
•»•'.V'.:'-- >S
5»V
• ' .''-.ii',
••:.-|
Lauantaina, lokakuun 1 päivänä, 1955 Sivu U
» mi-)'
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 1, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-10-01 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki551001 |
Description
| Title | 1955-10-01-11 |
| OCR text |
['Iässä oleiaan '-i
n ne vaan pestiij,
luki aviisia, ei
puhua hölöttää, t
n äkkilähdön
>aika tuntui ErkS
^ I t ä . Vihdot
nalehden pöy^
luhasta roiktumag
a olevaan nau^
yön rasittamia kai
•n hän otti housc
ukfearon, täytti
aan ja huolellisesi
•tupakan rouhee
Ti takan luo. jojt;
in hyppysin, aset.
i ja imaisi muuta,
iä ja työnsi sitt£|^
takkaan, astellj
tumaan. Samasi
e, jotka tulitte
A .
i jonka toitte
; Arthur, Ont,
a tervehtimääa
illan emännille
L kahvipöydästä,
sta ja Iivarille
le. Kiitos myös
iltaan sas&ka.
CrUN 15 P. 1955
liT
$3.40
ai —
sota-tojen
nmi-dra-
$3.80
nät-nat-
3 ä ä -
eus-
K8.50
;ssa
eita
nsa
ällä
isö-elle
ta-ar-toa
!.50
•n-
Ua
lö,
on
an
li-
[o
vilkasi Erkki renkiä, ihmetellen
Kesään, mlksikähän tuo poika nyt
hon penkin päähän jäi noin mietti-isenä
istumaan,
un Erkki huomasi isännän vapau-eeksi
lukemisestaan ,uskalsi hän jo
iäistä ja.kakistella,kurkkuaan ikään-in
laulamaan alkaisi. Toisen ja kol-rinenkin
kerran hän rykäisi, ennen-iin
sanoiksi virkkoi: »
— Mitähäo se isäntä, arvelisi siitä,
in niinä olen tässä jo. vuosikausia
lettinjt ja aikonut kysyä ja.tuuminut
; siiä uskaltaisi isäntää «vaivata sen-sella
kysymj:ksenä.
Tässä tuli sitten siksi pitkä paussi,
ta isäntä ennätti jo sanoa:
— (Mitä lienetkin aikonut kysyä, niin
sy pois vaan, ei tässä, päätä haukata
oonpa asiasi imitä laatua, tahansa.
— Sitähhän minä vaan, että eiköhän
ä autiota mökkiä, siellä korven laissa
Ruuhijärven rannalla, luovutet-isi
minun l^yttööni? Tekisin siitä
lä asuttavakuntoisen,paikan, kun se
niin kaunist^ seutuakin.
Xyt seon sanottu . . .Saapas nälidä
itä sieltä paukahtaa^- hän ennätti ajalla.
Isäntä katsoi tovin Erkkiä kuin ih-lettä.
Lähtikö tuosta juurikasta noin
Ijon, sanoja ihan yhteen kyytiin. Mut-vatvomista
se kysyi ja vauhtia tar-tsi,
ennenkuin alkuun pääsi.
Erkki oli kova työtä puskemaan, ei
1 aihtanut raskaampia 'sen paremmin
I uin likaisempiakaan töitä. Mitä vaan
«teen sattui, tuonnontarkasti ne kaikki
|i\tettiin. Isäntää oli oikein hymyilyt-
I inyt tuokin tunkion teko.
I Kuinka säännöllisen neliskulmainen
I ?n piti olla ja 'miten hän lannan aset-li
joka aamu tasaisesti reunoja myö-n
hakattujen hakojen päälle ja taas
.efros hakoja, jotka oli pienitty niin
ienoksi, ettei kukaan toinen viitsinyt
I im pieniksi niitä silputa. Mutta vaik-l
a Erkki teki kaikessa perusteellisen
,ön, niin kyllä hän joutui aina huoli-riattomien
tekijöitten edelle.
Tämä Erkin kyky ja ahkeruus vauhti
nytkin isännän mielessä . . . Jos
uon kiinnittäisi torppaoikeudella ta-
)on, niin salsthan hänet siten vaki-
;^ uiseksi työläiseksr, pysyväiseksi talon
aks\'ärkkimieheksi, muussa tapaukses-äa
hän voisi ajanoloon poistua vaikka
: :oko paikkakunnalta.
Isäntä, joka oli kävellyt moniaan
"Kierroksen lattian ympäri, pysähtyi nyt
1 kkiä. sylkeä topsautti penkin vieressä
levaan havulla täytettyyn puulaatik-
! oon ja sanoi:
— Vai olet ajatellut "tuollaisia asioita
, o "v-uosikaupalla, etkä ole saanut suus-asi
ulos ajatuksiasi. Se on sillä tavalla,
' ttä vaikka minä en tykkää lörppäsuis-i
a. paljon joutavia puhuvista ihmisistä,
liin sitä mieltä minä ainakin olen, että
liialliset asiat on miehen aina rohjet-i
ava puhua ja puhua selvästi empimät-"
ä. Niin on ollut tapani ja sillä tavalla
»Ien h>-vin elämässäni pärjännyt.
Jälleen seurasi hiljaisuus, jonka aikana
ei. ujo, Erkki rohjennut katset-aan
lattiasta / nostaa. Hikoillen. hän
ijatteli:
Miksikähän se ei antanut suoraa
•astausta. — Aikansa katsottuaan ak-l^
unasta ulos järven ulapoitten yli, jos-a
märkä lumikerros sohjuna peitti
läänpinnan, hautoen sen pian hauraaksi,
kestämättömäksi, puhui isäntä.
— Sieltä järven takaa olisi vielä ennätettävä
ajaa muutamia syliä halkoja
fnnenkuin jääsilta pettää. Täytyy huo-misaamukylmäisellä
laittaa ' kolmella
he\^oselh noutamaan ne halot pois.
lian säikyttävän äkkiä Erkin puo-
^^en kääntyen, hän jatkoi:
^inä mietit vuosikaupalla asiaa,
-'ohon minä kohta voin vastata muutamia
sanalla . . .
Saat veikkonen haltuusi sen rän-sistyneen
mökin ja pensaita kasvavat
P^"otUkut, ei minulla suinkaan ole"mi-
Vukon kuttlumisia
nikkeUkylästä
Kirj. SUDBURYX FLIKKA
Xäyttaijät Soohcn tääUä
teki pikkureisun,
siitä kyllä tekdä valsi
vaikkapa nyt xeisun.
Hyvin autot asfaltilla
alamäkeen luisti, -
rooUtisa myös kaikki siellä
osasi Ja muisti.
Yleisöä ci nyt ollut,
sali aivan täynnä,
ehkäpä jo li:an usein
Oommc siellä käyfinä.
Hyvin siellä kohdeltUtin,
lyötiin myöskin kättä,
oikein tuntui ikävältä
ystävät ne jättää.
Mecsissä nyt monet täällä
pyitä ajaa, kaahaa,
vastuksinaan Pyssyäkin
kainalossaan raahaa.
Monet sorsaraukkoja myös
^kyttäilce ja tähtää,
mutta harvan padassa se
lintu.sentään nähdään.
Pian Sitten alkaa myöskin
ison. riistan jahti,
silloin Pyssyin paukkehcssa
onkin toinen tahti,
Marketista kuitenkin voi
parhaan paistin sieppaa,
vähemmillä dollareilla
olalleen sen kieppaa.
tään sitä vastaan, jos rohkeutesi riittää
ryhtyä sinne asti ihmisten ja jumalan
selän taa pesääsi perustamaan.
Ja onhan siellä kyllä maata viljellä
vaikka isommankin talon tarpeeksi ja
niin mainio kalavesi vierellä, että lykkyä
tykö vaan tuumillesi . . .
— Mutta ei sitä kotia korpeenkaan
ole hyvä yksinään tehdä, se heikompi
astia se pitää siinäkin rinnalla olla. Vai
jos jo lieneekin katsottuna?
Viimeiseen kysymykseen ei Erkki
katsonut olevan syytä noin suoralta kädeltä
vastata, hän vaan verkkaiseen tapaansa
selitti aikeitaan.
— Talon töissähän |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-10-01-11
