1949-12-31-15 |
Previous | 15 of 24 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
E>aBni]
5
fKaUe ja. MaUi ne autoillansa
ilähUvät ajelulle.
iMinne l i e l i ^ ä n matkansa määrä,
I Sitä sanoneet muUe.
1 Elaile se autonsa Mäkelän
1 sapassa kunnosti kaunihiksi,
i Matti piti sitä turhana, -
i vaan minä en tiedä miksi
1
1 Hetken kun olivat ajelleet,
1 tuli Matin; autoon flättä,
i vaan Kalle riensi apuhun
i ja antoi veljen kättä.
i Monta muuta oli vastusta Matilla
1 joten Kalle jo lopulta suuttui.^
I Sanoi mikset lähtiessäs poikennut I Mäkelään'
i niin jo matkamme hauskemmaks
I muuttui.
1 Ja tään neuvon otti Matti opikseen
1 ja teki sen viisaan päätöksen
i että uudesta "Vuodesta lähtien
I poikkean ensin aina Aläkelään.
1 Siellä työ, sekä ^kohtelu verraton
1 siksi sinne aln lystiä mennä on.
1 Ja toivotan kaikille toisillekin,
1 että siellä uisein ensi vuonna .
= . tavattaisiin. V
ONNELLISTA UUTTA
VUOTTA asiakkailleen
toivottaa
H
1
i
Torontossa järjesiettiin viime kuun lopulla ''idän ja lännen näyttely",
jossa esiintyi lukuisia länteläisiä "cow-poiklna ja -tyttöinä". Ku-,,
vassaimne kaksi calgarylaista tyttöä lännen malliin pukeutuneina.
s
i
MÄKEIÄ
^ice Siation
Creighton Roadilla
PUHELIN 2-2269
piimitmnni iiHnumiiminnunmmuiuuiumiMiMiininimiiuuunminuniinimiis
'iniiiuiiiJiiiHiiiiiminiiiiiiiiitniiiuiiiiiiiiitiiiiiiiiiiiin
.,5 '
I
i
OmeUista fa
menestyksellistä
B
i
i .
i
UekmliddjakunnaUe!
Toivottavat
Sandra ja Kusti Varjonen
Siiri j a Vikki
HUjaja JackXaitila
Toini ja Paul Hill
Lempi ja Wm. Kangassalo
Hilda j a Herman Rinta
Dönny, Terttu ja M. Waine
Mr. ja Mrs. J . Hakomäki
ja tytöt
EUa, Irene j a Aug. Ojala
Roberta, Helmi ja Eino
Vuorenmaa ja Pappa
Ida, Viljo ja Mike
Saima ja Kalle Majaniemi
Mauri, Richard, Maija ja
Hiskias Liikanen :
Aino ja Eeli Koivula
Tyyne ja Vaino AnttHa
Toivo*Suomalainen-
Mäntylä Brös.
Sam Mäkjrnen ja perhe
Kaario^Jyfäija ja Abel
Vauhkbneii^^^. -
R. ja A . Aalto ^
George H i l l
Inga j a JaUu Alatalo
Lauri Setala
Olga ja L e o n a ^ Erickson
RobertjiBanta -
TKÄVO Jylhä ja perhe
ONTARIO
TTEIKKI KOIVU oli rikas mies, mut-ta
hän oli myöskin yksinäinen
mies. Sukulaisistaan hän ei välittänyt,
eikä hänellä ystäviä ollut juuri nimeksikään.
Hän piti kirjoista enemmän
kuin turhia puhuvista tuttavista, ja hän
rakasti yksinäisyyttä, sillä suuri suru
oli aikoinaan heittänyt varjon hänen
elämänsä ylle.
Useita vuosia sitten oli häx^in ollut
nuori ja onnellinen. Hän oli rakastanut
ja saanut vastarakkautta. Margareetta,
hänen lapsuutensa leikkikumppani,
hänen nuoruutensa rakkaus ja miehuus,
ikänsä morsian oli ollut koko hänen elämänsä.
Mutta hän oli itse ollut köyhä,
ja' senvuoksi pH toistunut tuo vanha
tarina: Hän oli lähtenyt qnaailmal-ta
rikkautta etsimään. Hän oli löytä-nj^
kin varallisuuden, mutta kadottanut
sillä aikaa jotain, joka hänen mielestään
oli rahojakin tärkeämpää. Ei
niin, etteikö Mgjrgareetta olisi ollut hänelle
uskollinen, vaan' siten, että tyttö
oli sitä liikaakin.
Heikki Koivua odottivat, kotimaahan
palatessaan ikävät uutiset. Margareetan
isä oli paria kuukautta aikaisemmin
vangittu petoksesta, ja hän oli tutkintovankilassa
tehnyt itsemurhan.
Margareetta oli kadonnut —- kukaan ei
tiennyt sanoa, minne hän oli mennyt.
Se kirje, jonka hän Heikille oli jättänyt,
ei suuriakaan selvittänjrt, teki vain
asian entistäkin toivottomammaksi. Se
kuului:
'^Rakkakin/
Olen jättänyt sinui ainiaaksi, Ala
koeta etsiä minua, sillä et kuitenkaan
minua löytäisi. Olen kuullut sinusta^
ja tiedän, että asemasi on nyt <dvän
toinen kuin silloin^ kun erosimme.
^Beikki, sinun vaimöUasi pitää oHa
tahraton mmi menestyäksesi tdm loistavasti
alkamaUasi iträtt^^ en
voi samentaa, onneasi. Se on vakaa
päatöksem. Syvästi, rakkakin, ky-västl
>i^S€sU.^iiuko
koeta tiedustella minua, sillä se olisi
. kuitenkin turfuM ja herättysi vain
kiusallista huomota. Syvästi, Heik-kil~
.
- Anna anteeksi
MargareetaUesu**
Mies etsi kuitenkin, hän tiedusteli
kautta maan, mutta viimein kuoli toivo
hänen sydämessään ja hän sanoi itselleen,
että Margareetta oli kuollut.
Hänen rikkautensa tuntui nyt taakalta,
ja hän käytti suurimman osan tuloistaan
kärsivien kanssaihmisten auttamiseen.
Mutta eivät edes hyvät teotkaan
tuoneet rauhaa hänen sydämeen-
^ . Vuodet vierivät, toinen kului toisensa
jälkeen. Heikki Koivu oli jo kes-ki-
ikäinen mies. Siitä huolimatta salvat
(Margareettaa muistuttavat naiskas-vot
hänen sydämensä lyömään kiivaammin,
siitä huolimatta hän vieläkin, ainakin
vaistomaisesti, etsi jotain.
Eräänä talvi-iltana, kun häh istui kirjastossaan,
kuului pihalta laulua. Hän
terästi kuuloaan, ja hänen sydämensä
alkoi lyödä kiivaammin, sillä laUlu oH
sama, jota Margareetta muiqoin niin
usein oli hänelle laulanut.. Naisella oli
heikko, vikisevä ääni' jä hänen täytjri
tämän tästä keskeyttää yskänpuuskauk-sen
vuoksi, mutta Heikki kuunteli muutenkin
kuin lumottuna. -
Laulu vei yksinäisen'inisen takaisin
hänen onnellisiin päiviinsä. Hän näki
ajatuksissaan Margareetan seisovan aurinkoisessa
puutarhassa kukkivan omenapuun
alla ja laulavan hänelle, vain
hänelle, tuota vanhaa laulua. JLaulavan
kirkkaalla, nuorekkaalla ääneiilään.
Hän soitti. Palvelija tuli sisään, ja-mies
pani hänen käteensä setelin käskien
viedä sen .pihalla laulavalle naiselle.
Hän sanoi myös, että palvelijan pitäisi
kehoittaa naista tulemaan toistekin.
Seuraavana iltana hän odotti naisen tuloa
jännittyneempänä kuin parhaim-mankaan
kohsertm alkamista. Ja kun
tämä tuli, aukaisi häh ikkunansa kuullakseen
parenunin. Ja jälleen; kun vapiseva
ääni kantautui hänen korviinsa,
tulvahtivat onnelliset muistot hänen
mieleensä.
Nainen tuli usein, mutta jos sattui'
ikä, jolloin hän ei talon pSialle poikennut,
tuntui miehestä, kuin olisi hän ela-njrt
{Evänsä hukkaan, ratdiattoman
•yön jälkeen odotti hänrseuiaavaa 9taa,
kuullakseen jälleen, tuon rakkaan laulun.
Eräänäihanameni hän itse viemään :
VmD^AJAN.TmVEBDYS!
Sn»«y Ontario
Onnellista
I UUTTA VUOTTA
I . Toivottaa —^
1 MEIKKI HANNULA
1 Sudbuiy Ontaii(^
^ittAiiiiimiiimBnmimttimunnmnimmimuimmimitnimumuuiimm
^immmmimnuttiummiummimimitmmtiimmi^
i •
1 . 5
•f
E
i
Onnellista
rauhan
TOIVOTTAVAT
I Sofia, Linda, Norma ja Leo Järvi
I Ida Mäki,
j 447 Öid Garson Rd; R. R. 1
I Maija ja Matti Lehto
I Old Garson Rd. R. R. 1
I Emma Ahola
I Pentti, Anni ja Toivo Penttilä
" Olga ja Toivo Taipale
ViLJO MANTYJIEN
Inipi ja Frank Tommila
Mayme ja Tom Koski
_ Onni Kekki
I Ilelen .ja' Laila Vauhkonen
1 Lauri Huuki »
I K . Mankinen
I Hanna ja K. Tulla
I Emil Hänninen
1 K . Ahonen
I Mr. ja mrs. Pajuluoma
| A . Seppänen
I John E. Pulkkinen Jr.
I Hilda ja Mauno
{Ilmari Lammi
I Winnie ja Isaac Hirsimäki
I ja tytöt
1 E l l i ja Väinö Björkman
1 Rauha ja K . Närhi
I Erkki ja Einari Närhi
I Elsa ja Erkki Niemistö
Otto Niskanen
Mrs. ja A. Jimkala
Aino j a Jack-Mäki
Adele Mäki
Hilma ja Riku
H , W. ja B. Kasi
Mr. ja mrs. y . Pukkila
Nikolai Latvala
Alvar Lindgren ^
Grcorge Vainio
Senja ja Edwin Siiksi
JAAKKO KARHU
427 Bessie St., Sudbury, Ont.
Vilho Kangas
Otto Heiska _
Helena ja Svante Mylly
63 Gutcher Ave., Gatchell
Eira, Signe ja Einari Elgbacka
Leo Laine
Sudbury Ontario
' • ' * . (!.•>' w- i» r i "li i : .'I j ' 1. <i m » 13 J< a; u :
SIVU 15
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 31, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-12-31 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki491231 |
Description
| Title | 1949-12-31-15 |
| OCR text |
E>aBni]
5
fKaUe ja. MaUi ne autoillansa
ilähUvät ajelulle.
iMinne l i e l i ^ ä n matkansa määrä,
I Sitä sanoneet muUe.
1 Elaile se autonsa Mäkelän
1 sapassa kunnosti kaunihiksi,
i Matti piti sitä turhana, -
i vaan minä en tiedä miksi
1
1 Hetken kun olivat ajelleet,
1 tuli Matin; autoon flättä,
i vaan Kalle riensi apuhun
i ja antoi veljen kättä.
i Monta muuta oli vastusta Matilla
1 joten Kalle jo lopulta suuttui.^
I Sanoi mikset lähtiessäs poikennut I Mäkelään'
i niin jo matkamme hauskemmaks
I muuttui.
1 Ja tään neuvon otti Matti opikseen
1 ja teki sen viisaan päätöksen
i että uudesta "Vuodesta lähtien
I poikkean ensin aina Aläkelään.
1 Siellä työ, sekä ^kohtelu verraton
1 siksi sinne aln lystiä mennä on.
1 Ja toivotan kaikille toisillekin,
1 että siellä uisein ensi vuonna .
= . tavattaisiin. V
ONNELLISTA UUTTA
VUOTTA asiakkailleen
toivottaa
H
1
i
Torontossa järjesiettiin viime kuun lopulla ''idän ja lännen näyttely",
jossa esiintyi lukuisia länteläisiä "cow-poiklna ja -tyttöinä". Ku-,,
vassaimne kaksi calgarylaista tyttöä lännen malliin pukeutuneina.
s
i
MÄKEIÄ
^ice Siation
Creighton Roadilla
PUHELIN 2-2269
piimitmnni iiHnumiiminnunmmuiuuiumiMiMiininimiiuuunminuniinimiis
'iniiiuiiiJiiiHiiiiiminiiiiiiiiitniiiuiiiiiiiiitiiiiiiiiiiiin
.,5 '
I
i
OmeUista fa
menestyksellistä
B
i
i .
i
UekmliddjakunnaUe!
Toivottavat
Sandra ja Kusti Varjonen
Siiri j a Vikki
HUjaja JackXaitila
Toini ja Paul Hill
Lempi ja Wm. Kangassalo
Hilda j a Herman Rinta
Dönny, Terttu ja M. Waine
Mr. ja Mrs. J . Hakomäki
ja tytöt
EUa, Irene j a Aug. Ojala
Roberta, Helmi ja Eino
Vuorenmaa ja Pappa
Ida, Viljo ja Mike
Saima ja Kalle Majaniemi
Mauri, Richard, Maija ja
Hiskias Liikanen :
Aino ja Eeli Koivula
Tyyne ja Vaino AnttHa
Toivo*Suomalainen-
Mäntylä Brös.
Sam Mäkjrnen ja perhe
Kaario^Jyfäija ja Abel
Vauhkbneii^^^. -
R. ja A . Aalto ^
George H i l l
Inga j a JaUu Alatalo
Lauri Setala
Olga ja L e o n a ^ Erickson
RobertjiBanta -
TKÄVO Jylhä ja perhe
ONTARIO
TTEIKKI KOIVU oli rikas mies, mut-ta
hän oli myöskin yksinäinen
mies. Sukulaisistaan hän ei välittänyt,
eikä hänellä ystäviä ollut juuri nimeksikään.
Hän piti kirjoista enemmän
kuin turhia puhuvista tuttavista, ja hän
rakasti yksinäisyyttä, sillä suuri suru
oli aikoinaan heittänyt varjon hänen
elämänsä ylle.
Useita vuosia sitten oli häx^in ollut
nuori ja onnellinen. Hän oli rakastanut
ja saanut vastarakkautta. Margareetta,
hänen lapsuutensa leikkikumppani,
hänen nuoruutensa rakkaus ja miehuus,
ikänsä morsian oli ollut koko hänen elämänsä.
Mutta hän oli itse ollut köyhä,
ja' senvuoksi pH toistunut tuo vanha
tarina: Hän oli lähtenyt qnaailmal-ta
rikkautta etsimään. Hän oli löytä-nj^
kin varallisuuden, mutta kadottanut
sillä aikaa jotain, joka hänen mielestään
oli rahojakin tärkeämpää. Ei
niin, etteikö Mgjrgareetta olisi ollut hänelle
uskollinen, vaan' siten, että tyttö
oli sitä liikaakin.
Heikki Koivua odottivat, kotimaahan
palatessaan ikävät uutiset. Margareetan
isä oli paria kuukautta aikaisemmin
vangittu petoksesta, ja hän oli tutkintovankilassa
tehnyt itsemurhan.
Margareetta oli kadonnut —- kukaan ei
tiennyt sanoa, minne hän oli mennyt.
Se kirje, jonka hän Heikille oli jättänyt,
ei suuriakaan selvittänjrt, teki vain
asian entistäkin toivottomammaksi. Se
kuului:
'^Rakkakin/
Olen jättänyt sinui ainiaaksi, Ala
koeta etsiä minua, sillä et kuitenkaan
minua löytäisi. Olen kuullut sinusta^
ja tiedän, että asemasi on nyt |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-12-31-15
