Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 23, 1957

              ionka rinnalla hän on c ^ t aina
Jtavaca ja turv-aavana. Xyt on tjtr
. lupautunut toisen omaksi. Kiblasor-
L kiiltelee kapeassa sormessa kuin
Lmoiden. Topi katsoo sitä ohimen*
[Tmutta ajatukset kulkevat omaa ra-
3,, . Anna-Liisa on ainakin het-
. vielä pieni toveri hänelle — tur-ainakin
niin kauan kuinWlipyy
iirantolassa. Mitä sitten? Ei aina-mikäan
kadehtittava tulevaisuus
Iisi hänellä Antin rinnalla. Antti on
Lniari. kerskailija, joka ön pannut
Lnen tytön pään pyörälle. Sitten
Irskunut ja ylpeillyt valloituksillaan;
Koko yö on matkattu. ' Isommilla
Lmilla on juna pysähtynyt muutamia:^
[inuutteja ja taas-bn jatkettu qrnatkäaJi'
loköajan on Anna-Liisa nukkunut rau-.
Jlisesti. Joskus on väsymys'vallannut
bpii&in, mutta hän on istunut rauhal-sti
paikallaan, varoen herättämättä
hralaistaan. ^ - '
Aamun valjetessa he viimein lähes-vät
pääteasemaa. Topi ravistelee An-ä-
Liisan hereille. Tyttö on kuinpyö-illä
päästään, ymmärtämättä ensin Ji- ^
etta. Hän bn uneksinut olevansa
atkalla ja on aikeissa kiertää käsi-artensa
Topin kaulaan. " Unessa on
ollut polvistuvinsan ^Tdpin kanssa ^
hkipallille ja luvannut hänelle u^ol-uutta.
Sitten ovat suuren ihmispal-
|)uden saattamana lähteneet kuherrus-atkalle:
'
Kauan hänen tarvitsee sielvitellä aja-pksiaan,
ennenkuin käsittää: asisui o i -
} Iddan . . . Sitten hän purskahtaa
|llittömään itkuun.
[Topi tyynnyttelee häntä ja viimein
LrLiisa kertoo hänelle unensa. TopL
auraa iloisesti: — Mikä vahinko; etteT
olhit totta. Jos olisimme toddla.
kSm l^rtl^ J N ^ l i ^ i l x ^ Hl*
minen^^kä mSkMnm^miy EajoiaMi-nan
koriste, jonka ei sallita pilatu >|iai«
sdlt^uttaan edes jtiDlcsenialla. T%tyy
osata kävellä rauhallisesti^ on ^rhoa
opetta|a neuvonut £i nuonen tytcni
saa hippiä ja reuhata^ st kui^Iun vain
palvelbsyäelle ja rahvaalle yleensä.,
Pirjo-Leenan silmät salamoivat, kun
hän sanoo tytöille: — Älkää luulko, et­tä
Slen mikään nukke, jota pidet%i.lä«
silaatikossa. Uskokaa, että otan itse
ilon irti elämästä ja — tässä on pj^ykki-
'0m
•M
m.
- Br(mxih'sifk\tksessä\New Yorkissa jon nähtävänä Cameroonista,
vA f rikasta^ tuotu.pkni^mtUoopi la sen vasikka. Nämä viidakossa
äsustam arat ja vilkkaat eläimet ovat hyvin vähän.tunmttuja
cläipten tutkijoillekin, ^ - . ;
nm avaimet
(Kilpakirjoitus No. 20,) . .
atkalla, niin emme jäisikään^ tuö-;
pikku kaupunkiin; menisinimeijoit^
bkin kauas, aivan tuntemattomaan
Lituun. Voi miten onnellisia olishn^
6e'* Nyt nieillä ei ole valitettavasti^
aikaa pitempiin keskusteluihihi
atan sinut perille ja sitten vasta
hden omille asioilleni.
Parantolan pieni autoton heitä vasr
asemalla. Topi nostaa Anna-,Lii-kevyesti
autoon ja istuu sitten itse
tiereen. Pian kiitää auto kauniin män-
(letsän takaa häämöttävää rakenhus-l^
hmää kohti. Perillä auto kaartaa
auniin päärakennuksen rapun eteen;:
Muri ottaa Anna-Liisan matkatavarat
K Topi pujottaa kätensä tytön kaina-on.
Niin he^ kävelevät eteiseen.
Herttaisen näköinen vanhempi - sai'.~
anhoitaja ottaa heidät /vastaan. HänS
rjestää Anna-Liisan paperit, kuntoon
nuori tyttö ohjaa heidät sitten hänel-^
varattuun huoneeseen.
^Tttpi hyvästelee Anna-Liisan, ja jät-:
i-sitten yksin pieneerf sieyääri: imo-;^
en. Xopi painaa kevyen^^suudel>;
tytön poskelle —"vielä samäys ja.;
ptten hän on poissa. <Kum yksik j ^ - -
[yt eksynyt lihnunpöika'- hän. .,kaläoa.
ovi sulkeutuu. Sitten' tulevat va-v
auttavat kyyneleet. ^Hän tiBkan^
tetääii; :fjän itkee ,viek;sinoin^
[uirnuori tyttö tulee hakemaan häntä
äiselle. - . .
Jyttö esittelee itsensä Elisabetiksi;.
häntä sanotaankin-väin Lifeak-han
naurahtaen selittää. — Mutta.,
fa Itke. Katsos, minä olent aivan, sar^
K ^™assa — ölen.amakinoBut
gtöVtaällä jo viidettä.vuotta : l.,<m
"^Yhdentoista vanha^ kuSt .tulina
OÄodista - - j.näes minuHa e$rble ke^;
oö»aisia. Sahj, sielfö i;clil^kuu-*
siitä jäi jokin vika, jotenniinut,
^ J ä n n e . Olin jonkiii .'v«odm;^Bai- >
^>lla. Paraijriuin ja kunei.oBut
Jnihin^ mennä,- jäin" tänn^- ty^;
jjj^ ^'^5 täällä ikuin juoksulytto.
l^e» tänne saapuvia tottun^aanta*; •
•^^«fpoihin. «eikompia säiiaita^iii--
««riorttamalla kirjeet hddäHpuoles.
prOMEAN.Kajorannan ikkunat tois-tavat'
kesäisessä auringossa^^ On
niinkum koko4cartano nukkuisi. .,Ke^ Elma, karjakon apulainen kuuluu
tään ei näy suurella pihamaalla e i k ä ' ' siellä huudahtavan juuri — KAS vain,
huoneissa.. .^£m|intä .Anna on yksin si- tukkilaiset tulevat! .
säilä. _ palvelusväki oii rannassa pyykil- Pirjo-Leena rientää myöskin heti ran-lä
Ja miehet pelloilla . milcä inissäkin tametäiköstä näkyviin. Kaikki kolme
hommassa. Anna katselee Ikkunasta' tähystelevät kosken yläpuolelle, piellä
rantaan johtavalle tielle. Kosken kohi- tosiaan näkyy suuria tukkiyhtiön venei-
Vupykää niin myöhään kuirha-luatte
ja tulkaa uimaan kansliani; Aion
. mennä yläpuolelle kosken^ siihen tyy^f ^-
- neen- suvantban.£ ^Ikää^ yhtään, ilnne;
telkö^ Ei minulla ole uimapukua mii)^ >
nant> mutta aion sittenkin uida! sinne',
,.paädeHe asU T-r hyy^tif' 7. , / ^ :.
. Ja niin Piqo-Leenä katoaa, rantati* -
, heikkoon: ^iUriktkodi» tuota Jästkl'^
Siinä on"tulta*jatenipperamenttia;Saa* '
. hdä mite nemäntaselvi ojläsilpetaohäi-
\ > nahdämiteh einäntä selviää tuosta 45r-'-
< töstä.. Ettei häntä Vain vie Joku tMf-
, kilainen, huokaa emäntäpiika. r-l
--^,Niirt^ hänSon kuin tuli. Mistä lie- K
nee saanut läpinöivat lubhteensa/On'
/ täsäa talossa saanut'emäntäkin nöyrtyä'^
ankaran Ikin alle; Saäneeko'tytär sa»'
man kohtalon^' ' ^ - : '
Mutta PirjohLeena rientää tutulle ui­mapaikalleen,,
riisuuntuu äkkiä jä%eit-täytyy
veteen. Kultaiset kihdfrat vain
^ loistelevat auringonpaisteessa. Pian on^
hän unohtanut maafliset touhuta Hän
ui ja saapuu {>äadeIle,4ieittliVtyen elä-'
män riemussa siihen pitkälleen, mutta -
huomaa samassa suuren tukkilaisven^n-lähestyvän.
. — Hoi ihminen f h u u ^ sieltä joku
iloisesti. Oletko Vellamon neito
m
t
nointi. Pirjo-Leenah täytyy väkisinkin
seisahtua kuuntelemaan.
pAsdlo
' Jo tulee vene. mvan lähelle. Pitjoi^*
Leena hätääntyy ja huutaa; — ^pij^t-
* te saa tullai Olen.uinitt^ tänne ja vaat­teeni
ovat rannalla. Annättehan mintin
mennä? ^
- — ^ „ - Joku miehistä sanoo nuaraeär — Ei^^^
na kuuluu avoimdsta ikkunasta. Talon tä useampia. Jo nuoruudenpäivät ylit- . J^Q mitä! ^Otamme sinut veneeseen. On
ainoa tytär PirjonLeen^/on juuri hävin- tänyt emäntäpiika sanoo yliolkaisesti: uskallettua uida noin pitkälle,
nyt rantametsikköön. Äiti on. lähettä- — No, mitäpä tuosta, jo'ka vuosi ovat -Eräs miehistä kuitenkin huutaa: —
'nyt hänet viemään kahvia pyykkäreille - tulleet ja joka,vuosi menneet. Jonkin Ole rauhassa, pikku tyttö . . . Soutakaa'
j a samalla hän voi Jtse pestä pienen nuoren tytön sydämen vieneet mennes- pojat takaisin toiselle rannalle. Ja sinä
pyykkinsä, mitä ei us^o palvelijoille. sään, ehkäpä tahranneet jonkin sviattp-, pienoinen saat rauhassa uida*pukeutu--
. Pirjo-Leena on, vasta kuusitoista vUo- man ja kokemattomani, maineen.r - niaan: Tulemihe sitten vieraiksesi. Sa-
' tias, edellisenä kesänä aikuisten jouk-- . /— Voi, tulevätkbi hiiudähtaa karjako m^Ua. alkaakin vfene jo etääntyä. '
koon päässyt. Kaksi Veljeä ovat jo mie- ko-Senja. Miten haUskaa! Enolekc^- PirjohLeena nousee pian kiitollisena
hen isässä ja ovatkin miestjsn kanssa kaan nähnyt jtukkia laskettavan enkä, ja ui köhtiKajoraniian rantaa.'Kuivat-pellolla,
isäntä sattuu tänä päivänä tukkilaisiakaan., * , tuaan itseään hetkisen aurmgontmistees-olemaan
kaupungissa. Tällaiset hiljai- — N o nyt näet, sanoo Elma. —. Tu- ijgn pukeutuu. Posket punoittaen'
, set päivät ovat emännästä niin haus- leekohan samat kuin viime vuonna."Sil-, fiän katsetee toiselle taimalle . . l Tuo-'
kojaj saa antautua uneUniinsa ja muis-, loin oli mukana monta oikem kaunista . fcohan .elämä nyt romantiikkaa tahan
töihinsä ; . . Mitäpä sitä paljon on nuoHa poikaa hauskoja kavereita.,JSIut- ^yksitoikkoisuuteen. -
-muistelemista hiljaiselk,^^nuorena avio-, ta e i h ^ Kajorannan palvelustytöt saa > Ja.tosiaan . . ..vene lähestyy. Mutta
liittoon, menneeUä. ihmisellä,, Työtä .:ja seurustella heidän kanssaan. Emäiitä siinä:- ti ole- kuin yksi mies; 'HäK; joka ^
Jniolta koko elämäi Nytkun?vanhuus ei,annä lupaa tytöille yöjuoksuön . äsken käski toisten .soutaaHakaisin.'
jp aikaa-tuntua onihupli läpsisi,"etoi-- -fuollä tavataan tanssk sillalla, Ä '3klfe h^jp^itää.^ei^^tiniaäne^^
,. kin- tytöstä, iadtafciharaisesjä fity^l^- väin kerran sam Viime kesana olla siel- pir^j-ieenan dtiokse.' ; . ' -
nasta. - - . .. . lä^. Koeta nyt sinä;Senja onneasi.; Kar^.. -=»:Kafe;|Bkk:aiöett, sanbo häh ^Dau"* -
-Phrjo-Leena on tietämätön äitinsä ^ jakon^tittelillä varustettua hetdyät voi ;ofetfia smä-^tfeäl^^Ihmhien;'
'huolista rientäessään puolijuoksua Tan- kieltää. Täytyy näes yiranömaajaBa Vaikka JuuHmme jsinuai "vedenneidoksi;
.taan;, IVIetsikön suojaan ehdittyään olla j t s d l a J ä r k i päässä , .C-^Oh,- Pirjo- . käaöjen i u l a t l a t o i-H^
hän^hengähtää hetkisen ja * o r j a»k^ < ' J - « « » * » ' « ^ ttiölt^^almäiiS* V1 . -i^hSteiu on ABtö
tamustaan. Kosken laulu kuuhiu niin : piitä hiiomatttiaan tytön . Nyt juom-; - Peltola*. ^ \
kiditovana. Rannalta kuuluuniyöskin mekin siis tökkibisten tuKaiskahvit.,. MiÄa^^enPifJb-LeöCia, ^jtktm-palvdusfyttöjen
itohien nauru ja^Mn- ^P^^^^i^
• • . tyttömme ^^mennä.nuorten jouk-; j. läätt>l^'töyräaller^
t ^ ja lukemalla heiH. saapuneet klr- l^t^ v ä l k o i s ^ Ä ^ ^ ^
j«it. Olen joutunut kirjoittamaap.mon, siihen. tiiomK. sit^Ttt^S^ ' ^
ta- köoHnsanomaakut ~ ^ o n ikavaa ^ KorvalehUä kuumottaa.emäntä- J^rK,,. W - ^. ^
. . . Mutta Äiiim^i saa näTnyiivyltäa. p i j ^ Hän tietää lavinsa; käydä ^ ^ '^
nditiä. Pitää joutua määräaikana, n- „„orten naisten-kokouksissa Ja :
tepäiväDa tulee lääkäri |a sitten naetn- . fc^issa,^ joissa-^ ^ V - v V ,
m6 pitääko heiain olla aivan vuoteessa. SieHa taväiaaii-w.kirk<^lätt.
;jUma^Liisa. samoo n Q r | i $ K n - n i p i ^ - - - ^ - - - '
Ija hiin ön kahden^ nuoren tytön välinen
y s l ä v 3 ^ solmittu. p i a n . ö n Ä h n a : - » .oj^ j« ^ ^ ^ ,
^ttenniofcaillut,pesQr^ytjapujabta_^ , ; M U & el, ^ pitää tanssi4 rr^oi\ip3i^^
wk puhtaiden lakanam väliin, nussa . toist«n>itw'lädidisiä^^ /v ' 5 >-f' No ^p^tt/a^
pi^n nukahtaa lauHallis^ uneen.
jUfttkuu),
'h.
Phrjb^Leena jaa odottamaan ^Bta ,! uimaak'-tulen Itiöksesi taiuie«:;.>Mie»>
Ky «4
lii "
I . 1