Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 13, 1952

              PENTTI I - ^ -
InilP^ ke^^ työläispoi^f Jpk^ HU-l(/
tvi urheauseuraan. SeUajsiaJniQ.
on p#)n yhä tänä |»iyä^
» työläisnuorukfusella oli
• Ukaimnianhimoa. K p l i t a i i ä n^
^ ^ k s e e n tulla seuräsaan en-.
Qi^ksi niissä iirheilulajeissa, joist^ y
hanpiti- . .
Hän treenasi ja treenasi.- Ja. eraana
oä hän todeHakin dlfeuOT
prois» lei?il«y^issa^
'seumtui mukavalta, ja,mionikaineii
a^ta aika laiilä; « | n kert^
i j ^ j ^ t ^ isäUe<^^ 'Tuam-sifr
^1. Eilä hassumpaa, oia^ iyy^
itis ja iei?as4irfiei^^ I#k|^
j v Ä a , ^ y t t | r
^ -^''^.fcapakentällä,----?-'
^ iuuini> Mt* i s ä i ^^
! ^ | a ^ t l i j ^
f:ptii^pöik^:^^
iJV^Ä lahti omaiie *?ilj5^
--"Hei s i t t e n , ; ; ^ - . ^
6e mäk^oineii^^ s^^ mie-eää.)^
ä^i hälitä oikd
musmitalvikanf:
Onhä* si j0tail»^ Mutt^ |o«
^at, kciroa; s i ^
vi^ä^joemBKm
Xisk; jout v^^Äts^sL^;^^
mi?äki(k seat
m^furyus nntM^^
mmä» Suome
priimalla. '£atä;^^ /
l^mbUnksi^i Va{)juii^y«»p^
ja insuuSiaa^
Eil» iäadir ity^ IMkaa
jkiuiiiiena shä; mitä isä^
Noiu' F«ika välitti '^ur v ^ a u ^ ^
tyksistä, seateistä j a sekunneista.
<Häa oli luja ja sisukaus numkai^^
1 vapaa-aikansa hän uhrasi har-
^itt«luuB, ja häaellä riitti voimaa kiri­ttyä
urheUukunnollehaitalli^^ hu-vituksisU
ja iMiudnttaineista.
Sillä tavalla hän kulkrvähitdlen voi­tosta
voittooa ja mestaruudesta toiseen.
Yhä kuuluisammaksi h i ^ tuli ja eräänä.
kauniina päivaraä h ä n suurissa kisoissa
Voitti juoksussa kaikki toiset maailman
^ot. Nyt hänestä ennustettiin myo»
<>fy»piayoittaJ9a;
Ennen tuota merkillistä päivää kulu-oeina^
osina nuorukjune^
yhtä ja toista: Sitä: kaikkea
% ajatteli siUä litkdläiTkiffi i i ^ not^^
P^iessi 1BH«^ Ä^kiessa:
«**fiella•valmiina vai^^
^ fflaailmaämfe^ua^
«o niin kauM^haaireÄ ^ -
oli päljoi Vä^^ '
poika Otti ison puukkonsa ja veti
ta ison viipaleen, loiset tK>J^^
samoin, cdin että lihan J^fko arveluttar
^ l i pieneni ja munien \n%n haxyem.
Minä katsoin, että nyt olisi para^ panna
pois e^^äät ennenkuin ne
vat. Aamulla kuiskasin Jussffle hil­jaa,
että maistetaan taas vähän. Mntta
kon pojat sen huomasivat, alkoi sama
lysU kuin eilen, niin että hetken peras-
«a hämmistä oli vain luu jäleUä, munis­ta
kuoret ja leivistä ei mitään. Eväai
ö&vat menneet, mutta oU iMlkava istua
iunassa vatsa täynnä ja tulevaisuus tur-vattuna.
kulimelnu^^ yupsina. Nuorukainen muis­ti,
kuinka hän eräänä iltana oli palannut
kotiin työstM, ia kertonut isäukolle siitä
edullisesta tarjouksesta, minkä värväri
^UThäniä^ telmj^. 'Hänelle oli luvattu
^^pairesqipi:^^ ja melkoinen sunvma
käteistä rai^ jos hän muuttaisi por­varilliseen
seuraan.
SiUoGi isäjtikkp oli sanonut nämä sa­nat:
Mikäp^ minä olen sinua neuvo­na^.
Jos olet kehittänyt kuntoasi sii­liä
tarkgitukse^ tullen
myyt' sitä huutpkaupaila enimmän tar-/
^v;;»)le, mui^^^^.^^ sor-
;tlIt^t|^j^ - :^ ^
öli pf^ut^^^ ajatti^ei^aan. jai
seur^aiS^sl ps^vähä. '^iiöt^i^i i ^ ^ ^
Väriwrilfcf • • • ' - ' ; • ' " ^ •
• Xnit IM^iikki -kapyent pvat C^aaÄ ^
^eujra^s^ n^ *w^i*y:Ti^^
^IPB^tij^^^ -; - l ^:;
^ iSa|pia;i^r\^^ l^ro^tai^
^eitii;iis^^k^^ kuöi häh lor ?
piiltäkin ^^^£^^ y^Uitäma^
isti^ "oli iäöiä irtiiwttu päinp^tatn^^ :
dte t y i i ^ ^ ;ti^i vähite^
kalako; että ^ n hakeutua
OniaeÖ hiUi
>^ taiatta i f i ^ Nyt "ke Mita*
^-^^^1:1^^ ov9t^öji^ianeetiettä mn.-Mttty
}^em^kiami&^^^ ifliwo, e«^^^ -petSä, mft^
1
}
Kaikesta tuQsta ei isäukko lansu^
öipnial^^ oii suikeutur
nut kuoreensa sen jäfeiii, 1^^
eitw^i^
«yfen^ tÄ kun
hän^. ^at^^ kok^
p ^ t ^ ^jöuj^^ muujttiitt^t, >^ ei
kdfi(^|mnt^^^p^ j^ j
siten -lub^taa tä|^ ke^iuiste^^
J^Ila km^ erinäisisMi >«d!|cemu!^ ^
Jtotaam ja tepaiiksista!, inytt^ o sa^ ;
»^»[i äi4ilM ycMp^J^lte, Ituitenkin
sänH^ia sa^jlsesti t<iivQen, ett|t isäukko
tf^rttuisi juttuup. Mutt|L täQaä po^ytte^
H vaiti ja yaiia J|ieskeli sanomalehteään
jdlaisten k^^ ikään­kuin
juttu ei olisi häntä lainkaan liikutr
Omassa seurassakin oli muutamia poi^
kia, jotka arvelivat, että raha oli sellais­ta
tavaraa, joka ei haissut. 'He sanoivat:
— Olet hölmö, kun et ota ilnaist^
rahaja. Kovalla työllä et pääse puusta
pitlfSiän, ja muutaman vuoden kuluttua
sinulle f i enää tänunpisiä tilaisuuksia
t^joUkaan, ^iris^ hintaa niin että
kannatta — et smä siitä IpikkauksM-ta
sen hupnommaksl, tule.
Pojastk kiiitenkin tuntui siltä, että
asis^ ei ollut aivan noin, vaan että hän
menettäisi jotain hyvin arvokasta, joa
suc^uisi yäivaljien hOukiit^^ r
; Keiraii 'kä^ltiin^^ värväys^ jä urhei-lijaSir
''kalastusta^' seuran yleis^i^ kö»'
koukse&sf^ 1^ jäivät nuoru-kaiäen
mielien eriköisesti^^ e iäkkään
ni%hw
Aöia ne pPryarit p^
jmttavdt siitä;^-^ ^tuppu:urheiiijat^
taottavat mä^leen kuniuaa. Mutta sii*
täkö tuo isäimaaaj^ kunnia sitten li^iän*
tyisi, jos kaiikki etevät työläisurheUijat
ottaisivat värvääjien rahat vastaan ja
painuisivat poivariliittoon?
Nuorukainen ei edes tuntenut tuota
vanhusU, sillä uuoret aktiiviurheilijat
kävivät vain harvoin seuran kokouk­sissa,
eikä tuollaisia uUcdcita tieten­kään
hacjoituskentiUä niUity. Mikä lie
ollut penkkiurhejlijaukko vain. Nuoru­kainen
ei tullut kysyneeksi ukon nuneä
toisiltakaan, vaj&ka tämän sanat antoi­vat
hänelie melkoisesti ajattelemisen ai­hetta.
Kaikkea tuollaista nuorukaisen mie-leen
palautui kun hän seisoi komeana ja
-ry^(^kkääikä ^ s ^ ^ ftadipt
nin^kin|(^ ta­santeella
kymmraie|i;'tuh^
•riep mj^itai|I^na.^^^^^^^^^^ J^^^^^
että ny| IpKk^U^ .kanss^
iäsiat ludki^ j a^ kp-
•tiin. • • V••^?:;^r•
Seuraavana kp*
tiinpaluun jälkeep sattui^ n että äiti­muori
ja ^lipeklui ia^^
hän jäi^,käfiden ] ^ isäukoii
kanssa.'^-^',_ ; .0.;^••.'''';^^ .y^:
; Miiäs liyt aivdkr^™ka -~
Ei|ä Ui^a^~ aapaakaan
ai^aim pa^^
sia jiittiji??^:^^^
wittö;?i^eM^^ .;•
Isäukko pani pois s ^^
kohejnsi Uimalasit otelleen ja virkkoi
tyynesti:
— Jaa, meinaat nyt puida niitä jut­tuja,
joita sinujUa ei t«Mui|wi|i ollut air
kaa /Icuu^ella?
— tt^iin. '..
— Mikäpäs siinä, sanoi isäukk^. —
Enkä näinä väheksy mitalejasi. Sanon-pahan
vain, että kaikkia niitä arvokr
k^ampi minulle kunuiiinkip on ollut s%
seikka, että terve järkesi ja tunteesi on
pysyttänyt sinut työläisseur^n jäsenenä
ja torjunut yärvärien hpukuttelut. Olen
seurannut asiaa, vaikka en ole.mitään
puhunutkaan.
f^oikakuunt^i, Isäidcko jatkoi:
^ On myös toinen asia, joka o» mes-tiaruukisiäsi
arvokkaampi. Moni sa­noa^
ole mitään
idcemistä ufhefluii^^anssa
sanon 5mu^e,iKäk^^^
liikymMyniää taistriuä d tycHä^uo*
risoilä olisi mitään oikeutta urheiluun
ja riiuMiUIisen kuätoisuutensa vaalimi­seen.
Työväenliike on taistielhit teille
kaJbMd^saii tunnin^^ työpäiväin, avartanut
kansan vapautta ja oikeuksia, tuonut
teille edellytykset urheilun harjoittami­selle.
Ja siksi teidän olisi myös S3rytä
pitää mielessä, että työläisurhieSun on
edelleenkin oltava kiinteä osa työväen­liikkeestä,
ja että urheilijain olisi myös
osallistuttava työ^^estön yhteiseen tais­teluun
jo saavutettujen oikei^ien säi-lyttäniiiseksi
sekä uu^^n saavutusten
hankkimiseksi. Vasta sitten, kun t a ­onnan
riisto jä etuoikeudet on poistettu^
saa nuoriso taydeHiset mahdollisuudet
itsensä kaikinpuoliselle kehittaniiselle.
Isäukko ihan hengästyi pitkästä pu*
heestaan. Mutta kun poika el viela«
kään san<mut mitään, puhui isäukko
eddleen: %j
La
i -^iiäit^i^iolyi^tUKia^is«t3uii. INTU^
hjf^yjbt^;kfiim rai^ta jakan-
SQ^env^je)^ Mutta IpokOLp sinä»
etu» raulia säUyy itsestä^
;p»^^t^ «ft^^
s i ^ yh4e^ m^ kai{ckien nuor­ten
urheiUjain kera aktiivisesti os^istu
^jbte]l^tm ;;rau^ puolesta niitä vas­tan,
jotk^vehkeileyä^ suurten raho­jansa
ja muiden omaisuuks^savo^tn^
Ift syöstäkseen maailman jälleen sotaan?
, Eikö xauha^^^^s^ kai^ckia
mi!^j^, jsL U?^^ arvokk^am-
• päui?^^^S^ että sinun-
Jcin pit^i^:^p osaltasi toimia siinä
^henj^^ tulevat olympialaiset
mupdpst^^^^ ja kan­sojen;
yeljey<k» kisoiksi.
Isäukko vaikeni. Pojan kasvot olivat
yaki^at ja p^ttäyäiset, kun hän sanoi:
-> Olen aayistfOit jo pitkän aikaa,
että jotain juuri tuollaista olet aikonut
minulle sanoa. Ja olen myös itse vähi­tellen
oppinut ajattelemaan juuri tuolla
tayalla. Mutta hyvä se silti oli, että
asi^ tuli |aäiii kokonaisuudessaan sano-tnksf.
Sinä iltana poika ja isäuUco keskuste­livat
pitempään kuin moniin vuosiin. Ja
kuoam^ hyyin heidän ajatuksensa so-yeltuivat
yksiin.
Vanha postimerkki toi
aika summan rahaa
Jokin aika sitten oli maailman sano-
.malelidissä uutinen, että maailman
vaphih postimerkki pn Itävallassa ja
eti^'sef on l<^ih^ 1839.
JMuttaei-pil^ niin vanhaa, ettei olisi
vänliempaa. Tainskassa on eräällä paik­kakunnalla
Otto Sörensep-^imin^n mies
ilnapittanut, 6t.tä hänellä on postimerk-
|d/jokk on leimattu 1i7 vqotta' aikaisem-rniin
kuin edellän^inittu postimerkki.
Sörensen osti mainitun merkin'Kööpen­haminassa
eräästä postimerkkiliikkeestä
ensinnmfiäisen-maäHm^^ aikana ja
se on leimattu 'Bdgian rajakaupungissa
Monsissa heinsäiuun 22 päivänä 1812.
Västa^ kun sanomalehdissä puhuttiin
vanhasta itävaltalaisesta pPstimcirldstä,
tuli hän ajatelleeksi, että hänen ppsti-merk^
sä oh vielä vanhempi.
Kun asiantuntijat havaitsivat J e n ­senin
postimerkin oikeaksi, on se nyt
myyty eräälle brittiläiselle postimerk­kien
keräilijälle 49,840 dollaria hin­nasta.
Ympäfisiän matdlasia tasosta jpkitt^
va ^emmyyden Mnne &n (nkeetoH.
' V I
mmm.
St
tm
m
wm
i V
mm
mm
•r
il <
1''. i>->A
VT