1949-09-24-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
s
A5UNT0PlJi«AN ^ aikana muutlm
varatuomari Killinen maalle, Helsingin
lähistölle, koska-ei voinut kaupungin
kadullekaan jäädä. Hän osti Box-,
bölestä pienen huvilan, juuri sellaisen
kuin rouvansa kanssa tarvitsi, ja asettui
sinne asumaan. — Pysäkki oli lähellä >
ja hänellä oli riittävästi aikaa; Mitäs
hän siis huoli . ^ . .
Mutta tuomari Killisellä^ei ollut
lapsia, ja sellaiset perheet ovat maalla
harvinaisia. Sitäpaitsi hän oli jo van-hanpuoleinen,
niin ettei niitä enää pitänyt
tulemankaan. Ja.lisäksi hän oli
kuiva, niinkuin oppineet yleensä, kun
taas rouvansa oli liiankin pulska, oikea
lakimiehen vaimo. Tämä ynnä vielä se,
että irtaimiston kanssa oli vähän niin
ja näin, antoi boxboleläisille paljon ajattelemisen
aihetta. Sillä Boxbölessä ei
jätetä mitään .huomioonottamatta^,—
siinä suhteessa hiellä Ollaan' viela' ttel-sinkiä
edellä.
Killiset, niin herra kuin rouvakin,
joutuivat siis huomion alaisiksi, — koko
kyläkunta mietti, minkä'takia tämä
omituinen pariskunta oli tullut
juuri Boxböleen, ja kun Ke eivät jQ5^ä-neet
mitään pätevää syytä siihen —
tällaisia kurpitsoja kasvaa OakvPMssa, Ont. Tämä iso kurpitiiz, jota 17-vuotiqs Betty
sai luokassaan ensimmäisen palkinnon OakvUlen syysnäyttelyssä, Näyttdyl kesti kolnie päivää/jiz siellä^
häyUeillä efupäässä^ihmnviljdysfub^
ft
Boxbölessä ei ole asuntopulaa! -
alkoivat pelätä' pahinta. Sillä böxböle-läiset
pelkäävät yleensäkin pdbiinta.
he
— Se On siis totta, mitä minä sanoin
Sipposkalle, puheli Kettuska itsieräk-kaasti.
— Kyllä minä sen vain arvasin.
Makkoska oli saada halvauksen. Hän
lähti Mikkosella käymään. Mutta Mik-koska
oli — poissa kotoa . . .
Illalla f)uhuttiin asiasta jo joka ko-
Varsinkin oli akkaväellä epäluulonpa, dissa. Ja aamulla haastelivat ukot ju-he
kun aina ovat tarkkanäköisempiä. nassa*
Se tuli kerran ilmi osuuskaupassa, kun
Lippöskä ja Lappöska sattuivat katsomaan
yhtä pitkään iKiUisen roiivaif perään,
joka oli ostanut -^tbppi^keriar
Ja siitä se sitten sai alkunsa juttu.
~ Ne ervät ole OikfeirtnaimiSlssa, sa-iioi
il^ippbsfea.^' ' ' , *
£ji min^täää u^o, sanoi Lapf>bs-ia.
- ' - "
Ja Mikfcoskä löäst:
— Kyllä tjie avain on sellainen nyky-aikameiitlsua^
Ö^ . N ä k y } ^ se.
• — Se Killitfen ei sitten olekaan nainut
mies, — ihitä minä kuulm.
— E i.
Kyllä ne herrat tarvitsisi .
Vaitiolo.
— KiiUluu Siliä olevan vaimokin —
Turun Vuollessa. ' '
— Väiniiitt?
— Ja neljä lasta^ yksi- tyttö ja kolme
poikaa.
Hss.
— Niin ne saivat; viinatehdas kai^ hän käynneillään oli vain pahentanut
kohta tulee meidänkin kylään.... asiaansa, — niinkuin olikin. Sillä parin
— . . . jollei iule pelihelv6ttiäl päivän päästä oli juttu jo tunnettu liik-
— Niin; sanos muuta. keessä, jossa hänellä oli toimensa.
—-Mutta eri tavalla se alkoholi sen-? Me olemme luulleet, että te olette
tään vaikuttaa eri-ihmisin, — kim se naimisissa oleva mies, sanoi johtaja tuhr
puhva on niin peijakkaan pöhistynyt... kanharmaana.
Ja mies on niin kuiva. ^ — Niilihän minä öT6nkin, ollut jo
— Se äijänkuva on vissiin juoÄutL toistakymmentä vuotta, herra johtaja,
'kuivaa punssia". . vastasi Killinen unahdollisimriian levol-
— Hö-hö-hö! < lisesti.
Mutta illalla oli asia saanut uuden - Mtltla johtaja ei ede^lt^Uut^kualevi-käänteen.
Killisellä ^oli käynyt jt&u
vieras mies.
— Se fiuhva pitää vielä toisiakin^ kertoi
Makköskd, ukolleen: SleHä lon
oUut-tänään-^sen ptihvai» Icanssa'
koka päivän, *^ tavallinen työmies.
* Ja Makkoska> oili detoa täynnä.
— Mikko3ka tunsi sai th^etty—?
mutta sinä, et <vain saa mitään puhua
naan häntä, vaan teeskennellen äänetöntä
itsehillintää pitkitti:
— Mutta nyt me olemme saaneet
kuulla, ettette olisikaan naimisissa^ HÖh«
Ä -Jtfiaä pjjydäji ^Äftit^ teillä.
Tämä oli niin pahaenteistä, ettei KU-Hnen
heti saanut sanaa suustaan.
oli mennä päästään pyörälle:
— Tuota noinv herra johtaja. Miiui
SiUätäva^i^^ raajäri^oja. -r, Ma^ I d c ^ ^ ^ ^ ^ ^ f d » !^
oBvat^feaieä!^^^ifet,-he^ --^Tutkäncn! . ' • työssä Vt«>i9«il;
kiirukbiiml - " - . - - Vaitiolo. ^ . . , . .
~Ti^&^^.^felfei, sanoi M&kos- Sen cÄed vaimo on IStmujeö huo-, • • •
^\Jj^:.Mä^t6!^ v a i ^ en tiedä, mistä tämä johtuu. Joku on
. : V - .1. ^ p a n n u t liiÖteeUeseminiMsen puheen . . .
Mutta' m^lei^ iisiko siihen .^^:'>^^./vV; •
Sianatieööii,. säiHjä -^ä^öski ja
k(*osi häaiaiiki^ .^-^ytyy tästä mteä
Mutta Sii^iösaiä 3bli jo OppöSka.
— Sitähän itääa jblen fljät^ut alus-ta
asti, sanm^^^öska jiiun ktin M ^ -
ioska avasi öveö', että ne eivät ote
pariskunta . . ,
— Herra vaijdkdbn, huudahti Makkoska,
~ tiedätt^ö tekin sen jo?
kun M " « n ^ t 4 ^ neessaj ja hullu se on itsekin ollut. TiiicfetoiäiV.,.
— Vsd niin?
— JuoppoKiilltt . . .
— Hss.
Vaitiolo.
— ^Sät hentulla dn lapsi toisen feans-sa.;
ja on sillä,ollut tämänkin kanssa^
mutta se on kuollut.
Hss. — Missäs se^lapsi on?
— Se kuuluu olevan kasvatuslaitoksessa,
— kymmenettä yiyvä tyttö. Tämä
äiti oli sitä rääkännyt, ja viran-
Senp^ J^:dU\%^1btiäu junassa koetti iiän ^ela.
mala aavistus nataan.
—* Minä otan Jtumalan todistajakseni.
— äö^iöh. Minä neuvon teitä öt-tamaan
lopputilin. .Täma<>n p l a ^ tirr
nialle.
Ja johtaja nousi tuolistaan, tDEiikä
merkitsi sitä, ettei hän enää viitsinyt
istua. . Asia oli loppuun käsitelty.
Sinä iltana Kitisellä oli ikävää. Kalinen
iuki raamattua ja Kiliiskä Itkeä
pihisteli 'ikkui;ian pielessä^ SellaSta ei
Ja sen eniempää" aikaa tuhlaamatta ^maiset ottivat Japsen pois
hän lähti iCettusdle'.
Siellä taas oli X^apposka.
^' seuraa^|jf|piii^
• . r - . " l i i ^ l ^ p i i f e i ^ ;mi-
--hmkä^^ÄMll^iÄlll^S^ kuu--_
luu p l e ^ ^luyo^t. - ^
iWNii^tt|S?ip^^^P^<>°c^^ '
^v^;;|jti;:iiisäsi:: ^
qievan ne {»tihva^ ieta^öisia.
'^— Öe^iie!
iMuttä jo ^ juttu ehtii^ feeUlä jpllut dlut^^
kondin^ — -Mak^Äkittti^f^^ l^li^
Killinen kävi papi^&ji ^dessä joka oltim > niin pit^fö, että nolotettiin
IsimH&äfe^ oSöitlÄtoäS^ mi^
Vat^omari KiUineit, syntynyt ^ f e i n l ^^
sifellä jafeleilä, silloin ja silfoin, — hän
^ ™ - b(Wlla kt*o luon iasiai&irjaa - Nimismies tulikin viimein, mutta tuli
fcm^ti M^IäoboseUe — M i ^ :^ aikoäaan' l ä i l i i ^ avioliittoon li,an myöhään, siHä Killinen ja äKiUiskä
i n *^w~=«" . _ kimluÄttu..^ M ^ Ä i ^ sellainen lu- - olrvät jo ehtineet sopia toimintalavöisla.
Linnonc^ oU nfin. kuullut piAutt^van Wli»efr>ei3diSir^gB^ ci^uskottu. ~ Kuuk^ nyt, Eugenia, sanoi KiÖi-iost^
Ka3fö^,iöka-öfiottimirtferon / ^ i ^ j ^ ^ ^ i i ^ l l ^ ^ ö i k ^ nen keiken lukcmfelaan,m&iä sam
jöstajuiijfeamsesia, jusa 4ääÄ i^iÄÖä ailniLmmUlt^ asi^ hyvän ajatuksen, kupea sinä vmn nai-
> j^iJäii^^Vr^liet iuti|stl4 vissiin, ettei ma^iistam^^
Hss. — TurkanenI
Dialla tiesi Lipponen jo kertoa; ettei
Killinen ollutkaan mikään —^ Killinfei;^}
vaan Kallinen.
— ^Se on^4£allinen, sanon mmäjNva-
'v^&iit)sfaan. - ~
- Ja Lapponenkin muisteli, että hän
tunsi seösorttisett nueiien/joiikä,.jiinii
«ycä juuri eli Ealfinen.
Juu; ja se on viinuri, ti^Ö'pois,
te"
13,
Sm
m
M^;^vSiM^skiälii^ siimiän.
naisen
sanoi hän ilJtif^^d^ei _
NiiimäsenxaaväflaaÄi«ä*3fMcanen
f^matti^^e^mySS^^^^m^läifl^ ja&t^ dm Hnam I7äriiii^^«^^te^äi| aita, että
le . . . i^annaan tavarat-^oon ja
jätetään kaäki.^
— JOlm, tehdään.se. MinuU^caäa
ei eite muu^ iöivonusta, västas tou-
^äiHkttn iidi nimisintts,
KUlmett el lainkaan ^p^tSfyt, ette&o
iJKiilgiiiiiii^^ mmm mm-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 24, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-09-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki490924 |
Description
| Title | 1949-09-24-09 |
| OCR text |
s
A5UNT0PlJi«AN ^ aikana muutlm
varatuomari Killinen maalle, Helsingin
lähistölle, koska-ei voinut kaupungin
kadullekaan jäädä. Hän osti Box-,
bölestä pienen huvilan, juuri sellaisen
kuin rouvansa kanssa tarvitsi, ja asettui
sinne asumaan. — Pysäkki oli lähellä >
ja hänellä oli riittävästi aikaa; Mitäs
hän siis huoli . ^ . .
Mutta tuomari Killisellä^ei ollut
lapsia, ja sellaiset perheet ovat maalla
harvinaisia. Sitäpaitsi hän oli jo van-hanpuoleinen,
niin ettei niitä enää pitänyt
tulemankaan. Ja.lisäksi hän oli
kuiva, niinkuin oppineet yleensä, kun
taas rouvansa oli liiankin pulska, oikea
lakimiehen vaimo. Tämä ynnä vielä se,
että irtaimiston kanssa oli vähän niin
ja näin, antoi boxboleläisille paljon ajattelemisen
aihetta. Sillä Boxbölessä ei
jätetä mitään .huomioonottamatta^,—
siinä suhteessa hiellä Ollaan' viela' ttel-sinkiä
edellä.
Killiset, niin herra kuin rouvakin,
joutuivat siis huomion alaisiksi, — koko
kyläkunta mietti, minkä'takia tämä
omituinen pariskunta oli tullut
juuri Boxböleen, ja kun Ke eivät jQ5^ä-neet
mitään pätevää syytä siihen —
tällaisia kurpitsoja kasvaa OakvPMssa, Ont. Tämä iso kurpitiiz, jota 17-vuotiqs Betty
sai luokassaan ensimmäisen palkinnon OakvUlen syysnäyttelyssä, Näyttdyl kesti kolnie päivää/jiz siellä^
häyUeillä efupäässä^ihmnviljdysfub^
ft
Boxbölessä ei ole asuntopulaa! -
alkoivat pelätä' pahinta. Sillä böxböle-läiset
pelkäävät yleensäkin pdbiinta.
he
— Se On siis totta, mitä minä sanoin
Sipposkalle, puheli Kettuska itsieräk-kaasti.
— Kyllä minä sen vain arvasin.
Makkoska oli saada halvauksen. Hän
lähti Mikkosella käymään. Mutta Mik-koska
oli — poissa kotoa . . .
Illalla f)uhuttiin asiasta jo joka ko-
Varsinkin oli akkaväellä epäluulonpa, dissa. Ja aamulla haastelivat ukot ju-he
kun aina ovat tarkkanäköisempiä. nassa*
Se tuli kerran ilmi osuuskaupassa, kun
Lippöskä ja Lappöska sattuivat katsomaan
yhtä pitkään iKiUisen roiivaif perään,
joka oli ostanut -^tbppi^keriar
Ja siitä se sitten sai alkunsa juttu.
~ Ne ervät ole OikfeirtnaimiSlssa, sa-iioi
il^ippbsfea.^' ' ' , *
£ji min^täää u^o, sanoi Lapf>bs-ia.
- ' - "
Ja Mikfcoskä löäst:
— Kyllä tjie avain on sellainen nyky-aikameiitlsua^
Ö^ . N ä k y } ^ se.
• — Se Killitfen ei sitten olekaan nainut
mies, — ihitä minä kuulm.
— E i.
Kyllä ne herrat tarvitsisi .
Vaitiolo.
— KiiUluu Siliä olevan vaimokin —
Turun Vuollessa. ' '
— Väiniiitt?
— Ja neljä lasta^ yksi- tyttö ja kolme
poikaa.
Hss.
— Niin ne saivat; viinatehdas kai^ hän käynneillään oli vain pahentanut
kohta tulee meidänkin kylään.... asiaansa, — niinkuin olikin. Sillä parin
— . . . jollei iule pelihelv6ttiäl päivän päästä oli juttu jo tunnettu liik-
— Niin; sanos muuta. keessä, jossa hänellä oli toimensa.
—-Mutta eri tavalla se alkoholi sen-? Me olemme luulleet, että te olette
tään vaikuttaa eri-ihmisin, — kim se naimisissa oleva mies, sanoi johtaja tuhr
puhva on niin peijakkaan pöhistynyt... kanharmaana.
Ja mies on niin kuiva. ^ — Niilihän minä öT6nkin, ollut jo
— Se äijänkuva on vissiin juoÄutL toistakymmentä vuotta, herra johtaja,
'kuivaa punssia". . vastasi Killinen unahdollisimriian levol-
— Hö-hö-hö! < lisesti.
Mutta illalla oli asia saanut uuden - Mtltla johtaja ei ede^lt^Uut^kualevi-käänteen.
Killisellä ^oli käynyt jt&u
vieras mies.
— Se fiuhva pitää vielä toisiakin^ kertoi
Makköskd, ukolleen: SleHä lon
oUut-tänään-^sen ptihvai» Icanssa'
koka päivän, *^ tavallinen työmies.
* Ja Makkoska> oili detoa täynnä.
— Mikko3ka tunsi sai th^etty—?
mutta sinä, et |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-09-24-09
