Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 25, 1952

              0 tiennyt impi Oötätmin, kuink^bH^iinsä;
kiin Rosvo-Roope^p&staväk^yelh^ paitansa.
Yks'nappi oli irti/hän ompeli senMn\
ja samalla Mn ompeli myös sydämensä siin\
• Elcfkuvasta "Rosvo-Roope", C*The Love of Pirate").
joka esitetäabi p i a n Cahadassa..
y„ ^isahtui, nosti viulun l e u ^ s a al-
^Xoi soittaa lystikästä s ä ^ ^ ^
; ^ e t o i mainostajansa r a m i ^
S k i e n j a i m p r e s s a a i ^ s a k i m e a m^
faLtin sirotellen joukkoon piema hei-mefleviä
naurunlurituksia.
Miksi hän ei milloinkaan ennen ollut
keksinyt soittaa ulkona? Hän nautti
.iitä suurenmoisesti, kuten yksinäisyy-iestäänkin.'
Koko kadiiUa ei nyt ^ ä -
tvnyt ainoatakaan ihmistä. Kääntyes­sään
katsomaan toiseen suuntaan, han
näki nuoren tytön, joka lähestyi häntä.
Viuluniekka, joka harvoin kiinnitti
huomiota sellaisiin asioihin, näki nyt,
että tyttö oli hyvin nuori j a hyvin su­loinen.
Naiset olivat muusikolle nier-iinnefet
hyvin vähän hänen elämässään,
sillä Jo nuoresta pojasta lähtien hän ^ l i
omistautumit Jäokonaan^
Otöii kättneus kadun
iämmensi soittajaäj niin että hän laski
viulunsa ja tuijottiv
Tj^ttö pysähtyi soittajan -eteen. ~
Soititte: kauniisti, hän safaöi j ^ y ä l l i -
seesti. — Vahinko, että olette jäänyt
vain katusoittajaksi! Ja tyttö ojensi
miehelle hq)earähan.
' Taiteilija oli äivan^liläSi j ^ l ä l j ^^
littääkseen tai e\^|täksieett
otti rahan vastäanyja tyttö. Jatkoi ^^^^^^^
iaansa. Mutta heti, kiin muusikko; ei
enää nähnyt tytön häkellyttävän sieviä
kasvoja, hänen hämmästykjseösä muut­tui
äoiseksi vallattoihiiudeksi. Han
nauroi ääneen ja lähti juoksemaan ty­tön
perässä. Kaduhkulmassa hän tör­mäsi
poliisikohstäapeliin. Muitta mut­kitta
hän kovakbiifäisesti 'työnsi tanSn '
syrjään ja jatkoi takiaa-ajoaan. Hän
tavoitti tytön ja tarttui täihän käsivar-
' l e e n . - -
— Ei, ei, hän huohotti —^erehdys,
suuri erehdys! Ottakaa raha takaisin!
Hän koetti työntää saamaansa rahaa
tytön käteen, mutta silloin lain vartija
sekaantui asiaan. Poliisikonstaapelia
oli muusiikon töytäisy suuresti loukan­nut.
Raskas käsi laskeutui taiteilijan
olkapäälle, niin että tämä hätkähti.
— Kuulkaahan, h3rvä mies, ahdlstät-teko
naisia keskellä kirkasta päivää? Se
ei käy Ja minä . . .
— Hävitkää, tymyri! soittaja hiiu-
(lahti vihaisesti jä vetäisi käteiisä pois
tarpeettoman lujaa. — Madame, olen
fcter Karadou. Kiitän teitä tuhannes­ti
ystävällisyydestänne, mutta . *
— Kas niin, nyt te seuraiattfe minua,
konstäajfeli sanoi täiinok^ Häi­ritä
naisia kadidlä p v i d ä p^rVäUa! J a
•vastustaa ^irkav^taS'=q?Metfe^ s ä ^ Ä ^
; j y a t sak<)t;% ]JlköIaJm^i^
J<»ft^P<Bli retÄPkUii^siisa* v^^^^
tava kypäränsä korviensa yli, ennen­kuin
pääsi lähtemään takaa-iajoon.
Mutta vihdoin hänen vihellyspillinsä u l ­vahti
kinreästi ylhäisen kaupunginosan
hiljaisuudessa.
— Hei! Varkaita! Murhaajia!
ieräs juoksupoika kiljui riemuissaan ja
lähti seuraamaan poliiseja, joita pian
ilmestyi joka suunnalta.
— ^äänn}^tään: tänne, tyttö huohotti
ja v6ti 'Karadoiin mukaansa eräälle si­vukadulle.
— He eksyvät jäljiltä!
Ihanaa, eikö totta? En olekaan pit­kään
aikaan saanut kunnollista liikun-
•taa!' • .
Viulutaituri katsj^ häneen ihaillen.
Kaikki siirumielisyys^i tytön kasvoista
kuin po^yyhkäisty.
^Päästyään Bedford Walkin päähän
hev pj^htyivät heng^^ Kara-döa
Ääudähti äi^ hältibitöheesti: :^
— Se tulee. Se on melkein tajussa­ni.
A'ndahte! Jumalainen ideanil Luo-nnd^
älu!
— Älkää nyt välittäkö luomishalus­ta,
-juoskaa vain! tyttö sanoi taakseen"
kaboeii. ;^Vie]ä ei täkaa-ajajia näkynjrt.
'Mutta sen sijaan hdtä kbjitasi utisi 0^^^
h\gttomuus. Kulman takaa ryntäsi hei­tä
kohti toinen Sinitakki, joka dli kuul­lut
toverinsa vihellyspillin äänen.
Kaikeksi onneksi lie olivat hidasta­neet
vauhtiaan silloin, kiiti konstaapeli
tuli näkjrviin. Tämä haki siis väin pit­kän,
tumman miehen, jolla oli viulu kai­nalossaan
ja vieressään herttainen tyt-tölapisi.
Nuori, tarmoa uhkuva konstaa­peli
paineli heidän ohitseen pahaa, aavis­tamatta.
Ja karkurit, lähtivät hänen hä-
•>^ittyään näkyvistä uudelleen juokse­maan.
Heidän onnekseen tuli auto heitä
kohti hiljaista vauhtia. Karadou py­säytti
sen, työnsi tytön autoon jä hyp­päsi
itse perässä. Kuljettaja tuijotti
häneen ihmeissään, kun hän antoi osoit-teeii.
Hän olikin hiukan oudon näköi-^
neii. Pitkä taiteilijatukka oli pörrössä,
kasvot blrvat hehkuvan punaiset, sol­mio
roikkui toisella korvalla ja kaulus
oli auennut. Karadou käski ajaa erää­seen
Lontoon hienoimpaan ja kalleim­paan
ravintolaan, koska se oli ainoa
paikka, jonka hän Lontoossa tunsL
Mutta kuljettaja epäröi. Poliisipillin
vihellykset, nuorten ilmeinen hämminki
ja pako, se vaikutti epäilyttävältä. Mut­ta
'Karadou uudisti käskynsä niin pon­tevasti,
että kuljettaja vihdoin torttdi ja
lähti ajamaan. •
, CHette (verratonl > Kaiadoji, sanoi,
nojautuessaan autossa taaks<^ä|n ja
katsoessaan tyttöön. - ~ I l m ^ teitä oli-.
sin ollut k i i k i ^ . £n tunne Ix>ntoota
juuri lainkaan.
— Tunsin velvollisuudekseni auttaa
teitä, koska syy alun,perm <diminun.
Miten saatoinkaan luulla teitä katusoit­tajaksi!
Mutta heti> kun olitte sanonut
ninienne, muistin tämänpäiväisen kon-serttinne,
ja tiesin, että ette saa jou­tua
poliisin käsiin! konserttihan on
kello viisitoista?
— Tuletteko kuuntelemaan, kun soi»
tan?
Hymy häipyi tytön kasvoilta. -— En
tuje, ikävä kyllä. Olin aikonut . . .
olimme ostaneet jo liputkin . . . mutta
. , . ei . . . eh tule.
— Sitten en minäkään mene, viulu­niekka
sanoi. — Menemme sen sijaan^
yhdessä juhlimaan . . . eikö niin?
Karadou aivan säteili. Hän tunsi it*
sensä onnellisemmaksi kuin moniin
vuosiin. Hänestä he olivat tunteneet
toisensa jo' ikuisuuksia. Eikä kai mi­kään
tilanne tee kahta ihmistä tutta­vaksi
paremnun kiiin^^juosten ^
nen poliisin IkynsBta. l^hteinen vaara.
yhdistää!
—Ettekö mene konserttiin, omaan
konserttiinne? tyttö huudahti. — CHet-tekomidetön?
Tietenkin teidän pitää
meimä! Mitä ihmiset ajattelevat, kun
ette tulekaan soitjtainaan?
— Mistä minä tiedän! Karadou teki
kärsimättömän liikkeen. ^ Aina niihiil-ta
kysytään, initä muut ajattelevat, mi­tä
muut tekevät. Nyt tiedän vihdoin­kin,
mitä itse haluan tehdä! Tahdon
syödä lounasta! Ja te syötte kanssani?
Olkaa kiltti J a m y i ^ . Nyt auto
: jo pysähtyi.
^ Mutta emmehän vpi syödä täUai-sessa
paikassa! Ette kai tiedä, xmiakä
näköinen olette, enkä minkään ole pal­jon
parempi.
— E i se tee mitään, kuuluisa taitei­lija
sanoi tyynesti.
Mutta minusta on kuitenkin var-nunta,
että menenime johonkin vaati­mattomampaan
paikkaan. Katsokaa-
<han, minä en ole kuuluisuus.
Tyttö sai tahtonsa lävitse, ja he ajoi­vat
erääseen pikku ravintolaan. Kun
SYDÄMELLISET
ONNITTELUMME
Mrs. lafmi Xaii&soffe
hänen 60-vuotispäivänsa
jöKäöstä.
V e & k o j a I l m a r i L a a l i ^
M a i ^ jaX>iva M a t s o n j a lapset .
Atigirät; Breiie -ja M . SuofjÖld
A s t r i d j a L a u r i S a l o \;
HUäa j ä Eino |WskiUa
A i n o j a ' W i n . Koix)^^^
jäam Mäkysen^
t7uno L e i ^ ^ t t perhe
A n n i j a Alex^ M a n n i n en
Miäs Auncf ti^|p|)änen
F i t o a liäinpi
M i ^ jiet önn. W . ^ I ^ ^
I d a Rbmo j a iK»Jat
Wanupissa^ Ont. ;
~ Ifljcakuim
*iiHiiiiiiitiiiiiiiinnHimHUinmiiiinumiimiiHiiiiniiittiiiiiiiiiiiiiniiinuimniuHiunimuiini^
E
K l l TOS
Sydämelliset kUtoksemme teille raikkaat ystävämme, k u n n i i n suurena j o u k - ,
köna tuEtte y M t t a e n uuteen tobtiiarimc.
Ki!&tos arvokkaista l a h j o i s t a ääcä k u d i s t a j a r u n s a a n kahvipöydän antimista.
E r i k o i n e n k i i t o s teille, M a r t h a Ijöd, Tyyne Ijäine j a A i n o P a a j a n e n tämän, v
suurenmoisen j u h l a n järjestämisestä j ä i l l a n emäoihyydestä. K i i t o s i n U s i i k i s t a
Vioaetille j a Hugolle. „ '
. Myös kaunis k i i t o s n i i l l e o s a n o t t a j i l l e jotka eivät voineet saapua tdhäh r i e ­mujuhlaan.
Lämpimät k i i t o k s e t teille k a i k i l l e . '
I Ystävyytenne säilyy ikiaisestikaUeimipana muistonamme.
1 IRI JA JOHN HAKALA J A ARNOLD
i 131 N . Windermere AVfe. Port Arthur, Ont.
^ i i n n i i i i n i i i i n i i i i i i n i i n i i i i i i i i i i i i t n i i u i n i i i i n M i t i i i i i t i i i i i i i t n i i r i i i i i i i u i t M n i i i i i i i n i i i n i i t i i i i i i i i n i i i i i t i i i i i i i i i i i i n H i i i i n i i i i iH
tmi(iattniiiiiiitiiiiiiiiHiHMiHinti»iiiiiiuitiiMiiiiHHiiniiniiiiiiiiiiiniiiiiiiiiiiiiMiiiiiiiiiitiiiiiiiiiitiiii^
H
.§=1g s
I=
K I I T O S
Reipas kädenpuristus j a y h t e i n e n k i i t o s teille k a i k i l l e , sukulaiset j a n a a p u r i t,
j o t k a olitte osallisena siinä tosiyllätyksessä, j o k a t u l i osakseni syntymäpäiväni
johdosta.
K a u n i s k i i t o s siitä sievästä r a h a l a h j a s t a , k a h v i t a r j o i l u s t a j a tanssinsoitosta,:
josta n i t i hucden Evert Alho.
S u u r i kiitos homman a l k u u n p a n i j a l l e Ida T u o k o l l e sekä kerääjille Annalle
j a E l i n a l l e i a i l l a n emännille.
Teitä k a i k k i a k i i t o l l i s u u d e l l a muistaen.
L o n c Lake, R h e a u l t , P . ' 0 .
ARTHUR HANNINEN 1»
Ontario
äiiiiiniiiiiinnniininranimiiii iiiiinmiiiiiiiiiiiiiuiiiMiiniiiiiiHiiiiiiiiniiiiiniimiinimiiininiuimiiiimnninmummiiiumDuiiuiniinuiim
!e^kövakimmiÄ :
^y^i PoHism tukeva i
konstaapelin ikähän lujemmin ja
^'mm kuin älkijaah ^ i t a Ä t i i s.
f|e peitti esivallan s i t o t k i i i estäen hän-näkemästä
miföän.,
^ - Juoskaa, tyttö huusi taiteilijan
iSe ~~ niin-nopeasti kuin
He juoksivat yhdessä kulman takana
Uaitsevaan Tähtitornin puistoon, mut-fj^
t sielläkään pys^ityneet, vaan
^ iKonrat julmaa menoaan-. Muutamat
luoksupojat ja pari kissaa seurasivat' {
^'^^ tyyliUistä Juoksunäy. •
f "metrin etumat- J
«»«a konstaapelin oli ensin kiskot- I
1^ •/•-.^i
Muistakaa siikidaisiäniie
ja ysUiviänne Suomessa
SAL lahjapaketeilla
TILATKAA
PAKETTINNE
TANAAN MEILTÄ!
ITälittaväksehne. koline paket>
ctia, nölevia
tava^^oitär hedelmiä, kahvia,
kaakaota, säviitläteitä j a nylöh^
sukkia.
Nopea tiedoitus . . . p i k a i n en
perilietoimitus varastosta me­r
e n takana. T u l l i kuuluu h i i l ­tään..
Parhain valikoima Tuo-katavaroita.
Väkuumipakkäus
peltikannuissa. Teräsvyöttei-neh
pahvilaatikko. Säästää
aikaa oötossa j a postittamises­sa.
Täydellinen lähetyskont-r
o l l i . SAL takaa laadun ja
perilletoimituksen.
VAPAUS
P.O. BOX yi
T Y P E E A $10.75
4 p a u h a a käihvia; 2 p a u n a a r i i ­siä;
2 p a k e t t i a k u i v a t t u j a aeka-hedelmiä;
i p a t u » . luiUAUjlii; 4
- 4 uhssiii päketiia makeata
sulDlaata; % paunaa Ba3serin
k a a k a o t a ; 2 p a k e t t i a Bavukkei-ta;
1 p a r i N j r l p n - ^ i i k k i a , V a ^
No. 10 K«k(»iukiap. 14 paiin.
TYPE F B $7^S
4 p a i m a a kabvia
3 p a u n a a valk. hisiä
1 p a l t e t t i k u v i a t t u ja
tiedeluiiä
1 p a u n a kiiiv. l u u m u ja
i m s s i a K a n e l ia
KokoniUspaltto 11 pattnaa
TYPE F C $6.10 ^
4 PMnaa KAHVIA
Kokonaispaino 7 piinnaa
AGENGY
SUDBURY ONT.
L a s ^ t i ^ l ^ ^ f l o l n ^ l^ hl