Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 23, 1955

              Untisia
ttStä
'äjiihlat
valta
%
ntahia
tti.
sujui
lytkin.
n.
>
' meni,
ka.
m Kassu
ssun kanssa
'tallamme
ä taaskin
li taasen
'vä.
ila ja
ELIAS S:iPP-\lNEN:
1
taa
1 avustaja Gu3
Lontoosta, että
n aikoo luopua
inä kesänä, OTat
kurkkutulehduk-
:ta Ryder arveli
iiiutamassa pai-n
011 mainioisa
kuuden miehen
an korkeimmal-lattomana
pysy-
— University
peilijöistä olivat
;naan heillä oli
1 iHart. Univer-
4,581 metriä.
kaloja
rtagessa 1
in Liekin lukija- jj
sitä vielä täällä-
;a eteenpäin hil-oUut
vettä väl­ien
aivan apeak-cäsillä
ja heinä-it
sateet vähen-työntää
itätuuli
laille. Täyt)-nefi
ei halua nähdi
>nsi talvena,
useampia entisiä
asukkaita suku-kuuluu
olevan
1 kaikki! Onhaa
?teltä. kun ny
cäyntiin ja men-
?rässä. .\iatelka3
;ta osa on jo
irvestä.
fdalle ja ^ilj'^'*
söivät sitä kala­tta.
Omasta ko-
•ttä siinä on en
pvvtänyt. Täal-
;tajia. ja keaeH'
ilman kalaa ta-a
H.
Coiffeur Karl Svensk -partyri
SIITÄ 3n kulunut jo. moria .pitkää
vuotta.
On varhainen kesäaamu Kuopiossa.
Aurinko siln^äilee \'äinölänniemen kor­keiden
koivujen ylitse räätälimestari
Svenskin liikehuoneen kilpeä, ikään­kuin
tavaillen yksitellen sen kullattuja
kirjaimia: "Räätäli Karl Svensk. Liike
_ perusietUi 1865." Kilvestä siirtyy sitten
kaise alemmaksi akkunaan, pysähtyen
ihmettelemään paperille kirjoitettua ou­toa
ilmoiiusta:
H U O M I
Päitä leikataan ä 25 penniä,
la kun sitten katse vaipuu vieläkin
alemmaksi seinämälle, eroittautuu sii­tä
[xrikaviikarien liidulla suurin kirjai­min
piiriämä lisäys:
NOPEASTI JA KIVUTTOM.ASTI
Coifeur K A R L SVENSK Parturi
\ o . mestari Svensk ymmärtää vit­sin
ia hän antaa poikain kirjoituksen
olla seinässä, jos ei muuten, niin asiak­kaittensa
liuvfksi.
— Eihän se siinä ruokaa itke, oli hän
vastannut, kun konstaapeli Pykäläinen
oli huomauttanut hänelle siitä. Ja niin
•se sai olla siinä.
Aurinko tavailee parhaillaan näitä
koukeroita kun mestari Svensk herää
aamu-unestaan. L'utimet ikkunassa
väistyvät syrjään ja .liikehuoneen ovi
avautuu hiljalleen vikisten ruostuneilla
saranoillaan. Mestari iti'.e ilmaantuu
ovelle yö.öppösissään ja housunkannat-timet
kaniapäissä roikkuen."Töunestaan
•heränneet kärpäset liihoittelevat aamu­virttään
viritttäen avonaisesta ovesta
ulos raittiiseen ilmaan. Mestarj seisoo
portailla, haistelee ilmaa ja haukottelee.
(Lienee uni katkennut kesken, kun suu­ta
tahtoo vetää auki ihan korviin
saakka.
— No. jopas nyt! Mitä tämä on tie­tävinään?
Täysi päivä ja yhä vain nu­kuttaa!
ihmettelee mestari itsekseen.
— \ ' a i k k a kyllähän näiltä kiireiltä jou­taisi
nukkumaan, näiltä mätäkuun kii­reiltä.
Siinä hän seisoo, tuumiskelee itsek­seen
maailman menoa eikä huomaa, et­tä
muuan asiakas pyrkii sisälle, ennen
kuin kuulee äänen aivan korvansa juu­ressa.
— Huomenta mestari! Jopahan ol­laan
hereillä. Kävin täällä jo tunti sit­ten
tavoittamassa, mutta eipä oltu vie­lä
hereillä.
Mestari herää mietteistään ja huo­maa
tulijan, Lyhytleuka-Akun, maala­rin.
— 'Huomenta, huomenta I Kas Aku­han
se siinä! Mikä hengenhätä sinulla?
— Hengen, hengenpä hyvinkin! Täs­sä
on häihin lähtö . . . Harjakset pi­täisi
kuulemma lyhentää . . . Muija
manasi niin turkasesti, että ellen leik­kauta
haiveniani, niin hän nyppii ne
yksin karvoin päästä, ihan juurta myö­ten
nyppii taikka voitelee palöljyllä ]ä
korventaa pintaa myöten
—^ Voi tuota jumalatonta! No on se
risti sinullakin, jos on minullakin! Mut­ta
eipä nypi ja korventele kun meiltä
takaisin palaat . . . Vai lupasi nyppiä
harjakset päästä . . . On niillä muijilla
5^^ua . . . No, mitäs muuta kun pan-r^
aan harjakset pakettiin . . . lyö sit-
^"?n pöytään paketti ja sano muijalle:
'-\'.vpi nyt jos tykkäät!" Mutta men-i^
aanpäs sisälle!
-Siestan Svenskin liikehuone '-perus­tettu
1865"' käsittää vain yhden pienen
huoneen Pitkä pöytä ikkunan ääressä,
muutama prässirauta, "hevonen" ja
' patuska" muodostavat ensiluokkaisen
pukimoliikkeen ja taas peräseinällä ole-
'^-'i pieni pöyrtä, karmituoli, rikkinäinen
P^di ja maalaissepän takoma partaveit­si
sekä kappale keltaista pyykkisaip-
Puaa "ajanmukaisen" parturiliikkeen.
Jykevät sakset ovat molempien Hike-huoneiden
yhteisesti, kristillisesti käv-tcttävissä.
Teh:\ään nämä havainnot Lyhytleu-ka-
Aku istuutuu vähän kuin arastellen
karmiiuclille, mutta mestari ehättää ~
häntilo kohta huomauttamaan:
— Älähän noin! Ota takki ja liivit
I^ois Päältä. Ei paitaa! Kas niin. Nyt
läs ä jo aleiaankin päästä vauhtiin. Le­vitetään
sentään liina hartioille, ettei­vät
hiukset pääse kaivelemaan niskaa
ja selkää. Juuri noin . . . noin pitäisi
istua . . . Mutta missä ihmeessä se l i i ­na?
Eilen se vielä oli tässä tuolinkar-milla
. . . No, olkoon missä tahansa kun
ei löydy . . . tullaan tässä muutenkin
toimeen . . . Otetaan paita pois päältä!
Kas niin! Ja nyt se sitten alkaa . . .
Mestari tempaa vahvan harjastöyh-döii
vasempaan käteensä, tarttuu oi­kealla
jykeviin saksiin ja raksuttaa nii­tä
ilmassa ennenkuin koukkaa tukun
hiuksia päästä.
— Kyllä tässä onkin aikamoinen har-jaskasa
. . . ja paksua kuin kaislaa.
Pormestarilla taitaa sittenkin olla pak­sumpaa
. . . mutta hän on muutenkin
kovapäinen mies . . . Mitä sinne maail­malle
imuuten kuuluu?
— No, ei mitään kiireesti kerrotta­via
Pyörniskältä vain kuului kuolleen
sika.
— Vanhuuttaanko tuo vai muuten?
—^^Sitä en tiedä vanhuuttaanko vai
nuoruuttaan. Keväisiä porsaita sanovat
olleen.
.— Keväisiä porsaita . . . Eipä eh­tinyt
sitten jäädä surevia perillisiä. Oh­hoh,
kesken ikänsäpä kuoli . . . Sika­mainen
temppu muuten . . . kuolla par­haimmilla
ollessa . . . Mutta kyllä täs­sä
on urakkaa kerrakseen . . . Hikistä
souvia kuin riihen puinti . . . Ihan täy­tyy
huilata välillä . . . en ole vielä ve­tänyt
aamusauhujakaan . . ^
Ja mestari kapaisee istuniaan räätä-lipöydälle
jalat ristissä, alkaen löyhy-tellä
sauhuja sikaarista Lyhytkuka-
.\ku katselee rikkinäisessä peilissä naa-imaansa,
joka on kuin selkäkenossa ma­kaava
kysymysmerkki. iMutta kauan
hän ei malta tarkastella tuttuja piirtei­tään
tuppisuuna, vaan alkaa puhella
melkein kuin itsekseen, ilman sen kum­mempia
tarkoituksia:
— Halos-^-eljeksetkin ne kuului saa­neen
paljon kaloja.
Mestari herää sikaarinsa lumoista.
— Lienevätkö nuo edes keitolle pääs­seet?
— No, sitä en tiedä lienevätkö kei­tolle
päässeen, mutta paljon olivat saa­neet.
Veli Simeooni sitä kertoi. Muu­ten
aika mestari miehekseen se veli Si­meooni.
Se maalaa, mitä se vain tyk­kää.
Se maalasi talvella Martti Luthe-rukssn
ja uskokaa pois, se tuli ihan
niinkuin Martti Lutherus, mutta tuli
vähän liian iso nokka. Sitten se rupesi
sitä petraamaan . . . täytyi polttaa . . .
Juutas sentään . . . niin hyvä kuva
Mestari rykäisee vähäri^ niinkuin
epäilisi Akun puhetta.
— Mutta onko siinä perää, kun ih­miset
sanovat, että se Simeooni ei olisi
oikein viisas?
— Voi hy\'ä. mestari! \'iisas? Hän on \
liian viisas . . . tekee mitä tykkää. Eipä
kauan sitten hän maalasi alttaritaulun.
Vapahtajan . . . Ja niillaisen Vapahta­jan?
Ei purppurassa ja sametissa, ei.
Puusepän, sarkahousuissa istumaan
höyläpenkille - . • lapikkaat jalakka ja
I)iippu hampaissa . . . Se on vasta mai­nio
kuva . . . se savukin siitä piipusta
kiemurtelee niin elävänä ja ne lapik­kaat,
ne on sitten ihan kuin Reinikai­sen
verstaassa tehty . . . ja ne höylät
ja ne sahat . . . ja ne pulituuripullot
hyllyllä . . . Kyllä se veU Simeooni...
Calgaryssa pidetty vuotuinen karjankasvattajien ja farmarien Stampede-juhla oli
tänä vuonna mittasuhteiltaan suurempi kuin milloinkaan ennen. Parhaille ratsas^
tajille jaettiin palkintoina $33,110. Katselijoita arveltiin olleen kaikkiaan 500,000,
Xöiden perinteellisten juhlien symbooiina on vanhanaikaiset vankkurit, joidetfi
mallia tässä esittelee Connie McDonald Vancouverista. .
Oiisipas jokin toinen . . . Rovasti oli
nähnyt sen alttaritaulun . . . oli sano­nut
"kyllä sinä osaat Simeooni, mutta
mene nyt ja polta tuo kuvasi, muuten
sinut perii linna, jos jokin pahasilmäi-nen
sattuu sen näkemään''.
— Entäpä jos olisi maalannut rovas­tiksi?
hörähtelee mestari pöydällään. —
Sellaiseksi paksumahaiseksi punke­roksi?
Lyhytleuka-Aku miettii ennenkuin
vastaa:
— No. sitä en osaa s:nu,«a. mi a tuo
siitä, mutta eiköhän tuo oiisi sanonut,
että huiluhan sinä olet Simeooni, kun
teet puusepän pojasta rovastin , . . A i ­nahan
ne niitä vikoja löytävät sellaisen
kuin Simeoonin töistä. Se kun ei ole nii­tä
suuria kouluja kä\nyt . . . Mutta
mestarin pitäisi nähdä se Simeoonin
taulu . . . Se on sitten kerrassaan mai­nio
Eräs kuuluisa taidemaalarikin oli
nähnyt sen . . . oli ihmetellyt . . . ko­vasti
oli ihmetellyt ja sanonut sitten Si-mcoonille:
".Mutta Simeooni, miksi et
ole ruvennut taidemaalariksi, kun tuos­sa
sinun taulussasikin on niin mainio
perspektiivi?" iXIutta mitäpä Simeooni,
se on liian vaatimaton, niinkuin sillä
tässä maailmassa miksikään tulisi . . .
Nyt se alttaritaulu on siellä verstaan
seinällä, ei se ole raaskinut sitä polt­taa
- . . Mutta jos kysyt Simeoonilta,
mikä se on, saat vastauksen: "Siinä mi­nulla
on hullunkirja'- Sellainen se veli
Simeooni. Mut-.a kuulkaas mestari! E i -
ki}hän jatketa? .Muuten muija juoksee
tänne perästä.
— Mikäpähän tuossa . . .. mikäpä-hän
tuossa, hiirähtelee mestari Svensk
pitkäveteisesti, valuttautuu alas pöy­dältä
ja pian taas raksuttavat sakset,
harventaen kaislikkoa maalarin pää­laelta.
— Kyllä siinä onkin harjas f>o!ki-neen.
päivittel.e mestari ja tuhahtelee
sierui : i'ns:i. — Onko sinun koko su­kuni
samimlaisia harjaspäitä?
Samassa hiuslukko lipsahtaa saksien
\ a l i i n . Maalari hypähtää ylös tuolilta
ja {)äästää kirouksen:
— Ei helkutissa koko päänahkaa
nyljetä! Vietävä kun osasi vihlaista!
Jottako koko suku? Ei ole riittänyt
puolellekaan , . . toiset ovat kaljupäisiä
jo syntyessään , . . Tuliko siihen pää­nahkaan
isokin reikä?
Mestari naureskelee partaansa, mut­ta
vastaa ylen totisena:
— Ei siiiä vielä .aivonpurujakaan
näy ja jos tarvitaan niin paikataan. Ei
meillä konstit h)pu; Minulla on jänik-sei;
nahkaa ja ki.^^sansuonta siltä varal­ta
. Muuten tässä ammatissa sat­tuu
välistä lipsahtamaan korvanpuoli-kaskin
irti . . . riippuu siitä, minkälai­nen
levoton sielu on kerittävänä . . .
Sakset raksuttavat vielä jonkin ai­kaa,
kunnes ne rämähtäen lentävät yht­äkkiä
räätälinpöydälle, ''ensiluokkai-
'il »•
m
Km
. «...
• V
•
. . . ;i
|^qanf»lna« hoinakauA 23 päivänä. 1955 Sivu 7