1955-07-23-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
,':-ehen, joka huhuili keittiöön
•i^iiniyneenä:
O-ko täällä ketään kotona! Pau-mrit}
i palkalleen, hänen sydämen-
Iko: hyppiä niin. e t t ä hän luuli sen
ahdui tavan hengityksen. Mies kään-verkalleen
katsoen sinne päin, mis-li
kuullut äsken oven käyvän. Mies
n[ kuin suolapatsas pyyhkäisten siian
välillä ikäänkuin tahtoisi poistaa
todeiiis^en näjn. Näin he seisoivat
••^en --iatsellen toisiaan, uskomatta
emäänsä todeksi. Viimein Paula antaen
^ai sanotuksi:
Kvl3. te olette ja mitä etsitte tääl-
>'yt mies oli varmistunut tuntemises-
1. Hän aikoi astua nuo muutamat
eleet tytön luokse, mutta jalat ei-toteJieet.
Hän otti ovenpielestä kiin-vamiistuakseen
asemastaan ja mel-n
kuiskaten sanoi:
• F^ula!
ylllci-: tuli tyttöön eloa jostakin sala-äiseitä.
lähteestä ja hän huudahti:
jcjko! Oletko se todellakin sinä?
Samansa tyttö suljetaan voimakkaa-n
syitilyyn . . . Aika pysähtyy — he
ät ny: ajattele mitään, kaikki on nyt
entekevää . . . He lepäävät toisten-sylii^
ä. Paula pelkää avata silmiään,
Ilen i.aiken olevan unta, josta herätän
tl enää tuntisi noita rakkaita kärsiä
\niipärillään. Turvallisena hän
inaa päänsä pojan rintaa varten. V i l in
ole heltiää ja poika siirtää varo-i
i lyitöä katsoakseen noihin kai-tuibir
kasvoihin, sanat vieläkin tun-at
liian vähäpätöisiltä. Viimein Jou-pääsee
tilanteen tasalle ja helläva-n
ohjaa tytön sohvalle istumaan. S i l -
n Pauian kyynellähteet aukenevat ja
puhkeaa hillittömään itkuun. Jou-antaa
hänen itkeä. Hellästi hän nos-tytön.
käden alkaen silitellä sitä.
imein hän virkkaa:
— Rikas, tyynnyhän jo, nythän on
ikki hyvin, eikö olekin? Mutta seli-ksen
nie tosin olemme kumpikin toi-lemme
velkaa. Kumpi meistä alkaa?
T>ttö pyyhkii kyyneleitään ja het-n
perästä kysyy:
— Kiinka sinä tiesit tulla tänä iltana
ne ja koska tulit tänne Canadaan?
— Tuiin tänne Simolain luokse. Käyn
ällä isein, sillä katsohan, Elna on
rkkun:. Tulin heidän luoksöen Suo-esia
pari viikkoa sitten. Mutta entä
ä? K vi inka ja koska sinä olet tullut
nne Canadaan? Simolat kyllä kertoi-t
jostakin tytöstä, jonka pitäisi tulla
nne kesälomalle ja vaikka pojat kerivät
I aula-nimisestä tytöstä, niin en
nnul aavistaakaan, e t t ä se olisit sinä.
^«'yt Paulalle alkoi vasta selvitä koko
ttu. Kauraen hän kertoi, että Simolat
vllä mainitsivat eräästä serkusta, joka .
lee heidän luokseen, mutta hän "oli
ullut näntä tytöksi, kun nimestä-ään
ei koskaan ollut puhetta.
Kun Simolat tulivat kotiinjnyöhem-in,
nijn he tapasivat kaksi onnellista
mista, riittihän siinä keskustelua ihan
ikkutu-neille asti. Ihmetellen he pu- .
uvat koinka pieni tämä maailma sen-ö
OR, kun tapaa monesti henkilön
aikassa, jossa kaikkein vähiten häntä
dottaa -tapaavansa.
^»uorilie jäi kokonainen kesä järjes-
^ asioitaan. Kuukauden kuluttua Pau-matk-
jsti takaisin, ei jäämään, vaan
temaan tavaroitaan. Eskolle kertojen
tuntui hänestä vaikealta, vaikka
€i ollutkaan tuntenut Eskoa koh-niL-
dta kuin tovcrHlbta tunnetta,
häntä peloitti kuinka poika sen
itäisi.
ä e tapasivat toisensa melkein sattu-
^ta. Paula huomasi jotain vierasta
-skon käytöksessä, hän n ä y t t i jotenkin
^avautuneelta. YmmärtämäAtä syytä
=ian omituiseen käytökseen koettaa
aulaarkaillea päästä keskustelun al-
Hiljaa, melkein kuiskaten hän
•''•"ein sanoo:
Esko, muistatko vielä sitä satua,
jonka kerroin sillom kerran lapsille?
— Xiin, muistanhan minä, \-astaa
poika melkem kärsivällä äänellä.
—- Muistatko myös, kuinka se satu
päättyi?
— Eskon olemus sai jonkinlaista eloa,
toivon kipinä ilmestyi hänen sihniinsä^
Hän oli juuri vastaamaisillaan, kun
Paula jatkoi:
— Se päättyi siten, että tyttö ja poika
tapasivat siellä vieraalla maalla.
Näin juuri on tapahtunut minunkin
kohdallani, Esko.
Kauan he istuivat hiljaa. Hetki on
jollakin laUla liian juhlallinen. Kumpikaan
ei haluaisi rikkoa sen tuomaa
tenhoa. Viimein Esko sanoo:
— Paula, minkä palveluksen teit-kään
minulle! Aikomukseni oli myös
sanoa sinulle, että minäkin olen ehkä
löytänyt sen ainoan oikean tänä aikana.
Eihän meidän välillämme ole ollut
vakavampapa. Mutta minusta tuntui,
että sinä et ole samanlamen kuin
monet ennen tuntemani tytöt. Olet jollakin
tavoin niin puhdas ja jalo, ettet
• ole niin vain poisheitettävä. Siksi aioin
kertoa sinulle . ^ . Mutta sinähän ehdit
ennen minua, joten minähän tässä loppujen
lopuksi sain rukkaset.
Molemmat nauravat sukkeluudelle ja
Paula kertoi yksityiskohtaisemmin kaikesta.
Hän matkustaa heti takaisin ja
he perustavat kotinsa mainittuun kai-vosk^
lään. He erosivat hyvinä tovereina
ja toivomuksin, että joskus vielä tavataan.
Paula meni vielä käymään Hilma
Hellmannin luona. Siellä häntä odottikin
iloinen yllätys. Hilman tytär miehineen
oli tullut äidille vieraaksi. Aino
oli ollut jo monta vuotta naimisissa.
Heillä oli joku tuottava liikeyritys. H i l man
silmät säteilivät onnesta. Onnellisena
hän syleilee P'aulaa ja toivottaa oikein
sylintäydeltä onnea, sekä lupaa
joskus tulevaisuudessa tulla Paulan
luokse vieraisille. ^
Turhaa on enää jatkaa tätä kertomusta,
sillä helppo on arvata lopipu.
Paula ja Jouko vihittiin syksyn saapuessa.
Haali oli koristettu syksyn värein.
Valkoisiin puettu morsian oli kaunis
nähtävyys komean sulhasen rinnalla.
Suusta suuhun kulki kumma tarina,
kuinka kohtalon kulku on ihmeellinen.
Mutta Paula ja Jouko eivät muistelleet
enää mennyttä aikaa. Heidän katseensa
oli tähdätty kullanhohtoiseen tulevaisuuteen
. . . Ja sadun loppu kuuluu: He
elivät hyvin onnellisina lopun elämäänsä.
(Loppu)
CANADALAINEN MOSKOVASSA
Canadalainen sanomalehtikir|een-vaihtaja
Zena Cherry, joka äskettäin
vieraili ^Iosko\^ssa, on Canadan päi-välehdille
lähettämässään matkakuvauksissa
kertonut huomioistaan mm.
seuraavaa:
— .Lähdimme Pariisista tshekko^o-vakialaisella
lentokoneella — 11 sano-malehtinaista
ja pari muuta matkustajaa.
Lentokoneen steward oli pukeutunut
mustaan hameeseen ja valkeaan, lyhythihaiseen
puseroon. Tumma tukka
oli kiharainen, mutta ei make-upia kasvoissa.
Prahassa \'aihdettiin lentokonetta.
Kun meille tarjoiltiin iltapäivätee, tutustuimme
ensimmäisen kerran hopeisiin,
suojattuihin mukeihin, jotka olivat
erikoisen käytännöllisiä ja mukavia
käsitellä ja joissa qli kristallinen
sisäpuoli. Leivokset näyttivät sello-faanipaperiin
käärityiltä sikaareilta.
OBC:n edustaja Jarte Weston, joka istui
vieressäni, maistoi varovaisesti niitä
ja sanoi sitten silmät levällään: *'Ne
ovat mainioita! Minun täytyy viedä
yksi Garfieldiin näyttääkseni minkälaisia
leivoksia Venäjällä tehdään.''
Päivällinen syötiin Vilnassa, Liettuan
pääkaupungbsa. Se oli ruhtinaallinen.
Ruokalistassa oli savustettua ankeriasta,
mustaa ja valkoista leipää, lihapullia
munien kanssa, French fried peruneita
ja keltaisia herneitä. Jälkiruokana
luumukiisseliä ja juomana mineraalivettä,
mansikkalimonaadia ja kahvia.
Moskovan asemalta meidät vietiin
hotelli Savoihin. Eteisaula vaikutti hämärältä
ja epämiellyttävältä, saaden
sydämeni takomaan. Mutta kun me
näimme huoneemme tässä 50 vuotta
vanhassa hotellissa, jouduimme ihmeisiimme.
Jokaisen makuuhuoneen yhteyteen
kuului oma pesuhuone ja suuri oleske-luhuone.
Lattiat olivat kuviollisia ko-vastapuusta
tehtyjä. Vaaleanvihreät
silkkiverhot seinillä, huonekalut ritari-linnojen,
kokoa, topattuja ja vihreällä
plyyshiliä päällystettyjä.
Ikkunat olivat korkeat ja hyvin pitkillä
verhoilla suojatut ja yleisesti kaikk
i valtavan suurta kokoa. Marmorista
ja messingistä tehty mustesäiliö oli kuin
pieni kattila ja valkoista marmoria oleva
pöytälamppu oli neljä jalkaa korkea
ja sen ympärillä neljä marmorista naistanssijaa
suuren silkkisen varjostimen
alla. Kalustoon kuului myöskin suuri
piano.
Lakanat ja peitttet oli käännetty sievästi
^vdn ranskalaiset lei\x>kset ja kun
me avasimme ne, menimme nukkumaan
"rautaverhon taakse".
Venäjä on aina tuntunut minusta
k-aukaiselta kuin Mars-lähti — mutta
todellisuudessa lentomatka Pariisista
^loskovaan ja takaisin maksaa vain
$326.80.
Me ostimme Intourist-kuponkimme
Lontoossa ja ne maksoivat 19 dollaria
päivää kohti. Sillä sai hotellihuoneen,
aamiaisen, päi\-ällisen (pääateria tarjoiltiin
klo 2.30 ip.) iltapäiväteen ja
illallisen. Myöskin päivittäin kaksi näköalojen
katselulippua j a niiden mukana
englanninkieltä puhuvan autonaju-rin
ja auton.
HeUettä Norjassa
Norjassa oli heinäk. 10. pnä fämpi-min
kesäpäivä 30 vuoteen — korkein
lämpötila, 33 astetta (91.4 F) mitattiin
Vossissa länsirannikolla. Melkein
kaikki ihmiset lähtivät tukahduttavan
duumasta pääkaupungista lähiseuduille
ja yli 200,000 lasketaan matkustaneen
viikonvaihteen aikana nauttimaan kesän
lämmöstä meren äärelle tai tuntureille.
Tähän mennessä korkein lämpötila,
vuonna 1901 mitattu 35 astetta ylitettäneen,
mikäli säätidoitukset, jotka lupaavat
yhä lämpimämpää säätä, pitävät
paikkansa.
Tyttönen sai sähkö*
iskun jääikaapisita
Detroitin poliisi ilmoitti viime
viikolla, että 9-vuotias tyttö Sharon
Kirn kuoli sähköiskusta, jonka hän
sai ollessaan ostamassa jäätelöä
kaupasta. Tytön äiti oli kutsunut
tytön talon takapihalla olleesta pienestä
uima-altaasta ja lähettänyt
hakemaan läheisestä kaupasta jääkermaa.
Kun tytöllä oli yllään
märkä uimapuku, aiheutti se säh*
köiskun, hänen seistessään jäähdy-tyskaapin
vieressä.
Hukkui sukeltaessaan,
kun löi päänsä kiveen
Kingstonilainen Robert Steven-son
hukkui Simcoe-järveen, kun
hän sukellushypyssään löi päänsä
vedenalaiseen kiveen Paikalle nopeasti
saapuneen lääkärin ja sairaanhoitajattaren
tekemät henkiin-herättämisyj-
itykset r a u k e s i vat
tyhjiin.
"Tuntemattoman Sotilaan" neljäs Jähetys saapunut!
VÄINÖ LINNAN SUURI SOTAROMAANI
TUNTEMATON SOTILAS
ON NYT SAATAVANA
KIRJAKAUPASTAMME
• 443 SIVUA HINTA sm. $3.80
ILMESTYNYT
JO 14 PAINOS
Eniten myyty kirja Siiomessa
Suomessa Väinö Lmnan. TUNTEMATON
SOTILAS filmataan ja; kirjoitetaan nay-
Ku-jan kustantamisesta Ruotsin- Tanskan-,
Englannin- ja Saksan kieleUe, ovat
mainittujen maiden kustannusliildceet tehneet
sopimukset.
VÄINÖ LINNAN suuri sotaromaani, TUNTEMATON
SOTILAS, on realistinen kuvaus
suomalaisista rintamamiehistä jatkosodan
verisissä taiÄeluissa. Se on herättänyt
aivan poikkeuksellista huomiota Suomessa
kaikissa piireissä. Siitä puhutaan
kaikkialla.
T I L A T K f A A O S O I T T E E L LA
VAPAUS PUBLISHtNG CO. LIMITED
BOX 69 SUDBURY* ONTABIO
^: f , ~
Lauantaina, helnäkttun 23 p ä i v ä n i , 1355 Sivu 5
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 23, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-07-23 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki550723 |
Description
| Title | 1955-07-23-05 |
| OCR text | ,':-ehen, joka huhuili keittiöön •i^iiniyneenä: O-ko täällä ketään kotona! Pau-mrit} i palkalleen, hänen sydämen- Iko: hyppiä niin. e t t ä hän luuli sen ahdui tavan hengityksen. Mies kään-verkalleen katsoen sinne päin, mis-li kuullut äsken oven käyvän. Mies n[ kuin suolapatsas pyyhkäisten siian välillä ikäänkuin tahtoisi poistaa todeiiis^en näjn. Näin he seisoivat ••^en --iatsellen toisiaan, uskomatta emäänsä todeksi. Viimein Paula antaen ^ai sanotuksi: Kvl3. te olette ja mitä etsitte tääl- >'yt mies oli varmistunut tuntemises- 1. Hän aikoi astua nuo muutamat eleet tytön luokse, mutta jalat ei-toteJieet. Hän otti ovenpielestä kiin-vamiistuakseen asemastaan ja mel-n kuiskaten sanoi: • F^ula! ylllci-: tuli tyttöön eloa jostakin sala-äiseitä. lähteestä ja hän huudahti: jcjko! Oletko se todellakin sinä? Samansa tyttö suljetaan voimakkaa-n syitilyyn . . . Aika pysähtyy — he ät ny: ajattele mitään, kaikki on nyt entekevää . . . He lepäävät toisten-sylii^ ä. Paula pelkää avata silmiään, Ilen i.aiken olevan unta, josta herätän tl enää tuntisi noita rakkaita kärsiä \niipärillään. Turvallisena hän inaa päänsä pojan rintaa varten. V i l in ole heltiää ja poika siirtää varo-i i lyitöä katsoakseen noihin kai-tuibir kasvoihin, sanat vieläkin tun-at liian vähäpätöisiltä. Viimein Jou-pääsee tilanteen tasalle ja helläva-n ohjaa tytön sohvalle istumaan. S i l - n Pauian kyynellähteet aukenevat ja puhkeaa hillittömään itkuun. Jou-antaa hänen itkeä. Hellästi hän nos-tytön. käden alkaen silitellä sitä. imein hän virkkaa: — Rikas, tyynnyhän jo, nythän on ikki hyvin, eikö olekin? Mutta seli-ksen nie tosin olemme kumpikin toi-lemme velkaa. Kumpi meistä alkaa? T>ttö pyyhkii kyyneleitään ja het-n perästä kysyy: — Kiinka sinä tiesit tulla tänä iltana ne ja koska tulit tänne Canadaan? — Tuiin tänne Simolain luokse. Käyn ällä isein, sillä katsohan, Elna on rkkun:. Tulin heidän luoksöen Suo-esia pari viikkoa sitten. Mutta entä ä? K vi inka ja koska sinä olet tullut nne Canadaan? Simolat kyllä kertoi-t jostakin tytöstä, jonka pitäisi tulla nne kesälomalle ja vaikka pojat kerivät I aula-nimisestä tytöstä, niin en nnul aavistaakaan, e t t ä se olisit sinä. ^«'yt Paulalle alkoi vasta selvitä koko ttu. Kauraen hän kertoi, että Simolat vllä mainitsivat eräästä serkusta, joka . lee heidän luokseen, mutta hän "oli ullut näntä tytöksi, kun nimestä-ään ei koskaan ollut puhetta. Kun Simolat tulivat kotiinjnyöhem-in, nijn he tapasivat kaksi onnellista mista, riittihän siinä keskustelua ihan ikkutu-neille asti. Ihmetellen he pu- . uvat koinka pieni tämä maailma sen-ö OR, kun tapaa monesti henkilön aikassa, jossa kaikkein vähiten häntä dottaa -tapaavansa. ^»uorilie jäi kokonainen kesä järjes- ^ asioitaan. Kuukauden kuluttua Pau-matk- jsti takaisin, ei jäämään, vaan temaan tavaroitaan. Eskolle kertojen tuntui hänestä vaikealta, vaikka €i ollutkaan tuntenut Eskoa koh-niL- dta kuin tovcrHlbta tunnetta, häntä peloitti kuinka poika sen itäisi. ä e tapasivat toisensa melkein sattu- ^ta. Paula huomasi jotain vierasta -skon käytöksessä, hän n ä y t t i jotenkin ^avautuneelta. YmmärtämäAtä syytä =ian omituiseen käytökseen koettaa aulaarkaillea päästä keskustelun al- Hiljaa, melkein kuiskaten hän •''•"ein sanoo: Esko, muistatko vielä sitä satua, jonka kerroin sillom kerran lapsille? — Xiin, muistanhan minä, \-astaa poika melkem kärsivällä äänellä. —- Muistatko myös, kuinka se satu päättyi? — Eskon olemus sai jonkinlaista eloa, toivon kipinä ilmestyi hänen sihniinsä^ Hän oli juuri vastaamaisillaan, kun Paula jatkoi: — Se päättyi siten, että tyttö ja poika tapasivat siellä vieraalla maalla. Näin juuri on tapahtunut minunkin kohdallani, Esko. Kauan he istuivat hiljaa. Hetki on jollakin laUla liian juhlallinen. Kumpikaan ei haluaisi rikkoa sen tuomaa tenhoa. Viimein Esko sanoo: — Paula, minkä palveluksen teit-kään minulle! Aikomukseni oli myös sanoa sinulle, että minäkin olen ehkä löytänyt sen ainoan oikean tänä aikana. Eihän meidän välillämme ole ollut vakavampapa. Mutta minusta tuntui, että sinä et ole samanlamen kuin monet ennen tuntemani tytöt. Olet jollakin tavoin niin puhdas ja jalo, ettet • ole niin vain poisheitettävä. Siksi aioin kertoa sinulle . ^ . Mutta sinähän ehdit ennen minua, joten minähän tässä loppujen lopuksi sain rukkaset. Molemmat nauravat sukkeluudelle ja Paula kertoi yksityiskohtaisemmin kaikesta. Hän matkustaa heti takaisin ja he perustavat kotinsa mainittuun kai-vosk^ lään. He erosivat hyvinä tovereina ja toivomuksin, että joskus vielä tavataan. Paula meni vielä käymään Hilma Hellmannin luona. Siellä häntä odottikin iloinen yllätys. Hilman tytär miehineen oli tullut äidille vieraaksi. Aino oli ollut jo monta vuotta naimisissa. Heillä oli joku tuottava liikeyritys. H i l man silmät säteilivät onnesta. Onnellisena hän syleilee P'aulaa ja toivottaa oikein sylintäydeltä onnea, sekä lupaa joskus tulevaisuudessa tulla Paulan luokse vieraisille. ^ Turhaa on enää jatkaa tätä kertomusta, sillä helppo on arvata lopipu. Paula ja Jouko vihittiin syksyn saapuessa. Haali oli koristettu syksyn värein. Valkoisiin puettu morsian oli kaunis nähtävyys komean sulhasen rinnalla. Suusta suuhun kulki kumma tarina, kuinka kohtalon kulku on ihmeellinen. Mutta Paula ja Jouko eivät muistelleet enää mennyttä aikaa. Heidän katseensa oli tähdätty kullanhohtoiseen tulevaisuuteen . . . Ja sadun loppu kuuluu: He elivät hyvin onnellisina lopun elämäänsä. (Loppu) CANADALAINEN MOSKOVASSA Canadalainen sanomalehtikir|een-vaihtaja Zena Cherry, joka äskettäin vieraili ^Iosko\^ssa, on Canadan päi-välehdille lähettämässään matkakuvauksissa kertonut huomioistaan mm. seuraavaa: — .Lähdimme Pariisista tshekko^o-vakialaisella lentokoneella — 11 sano-malehtinaista ja pari muuta matkustajaa. Lentokoneen steward oli pukeutunut mustaan hameeseen ja valkeaan, lyhythihaiseen puseroon. Tumma tukka oli kiharainen, mutta ei make-upia kasvoissa. Prahassa \'aihdettiin lentokonetta. Kun meille tarjoiltiin iltapäivätee, tutustuimme ensimmäisen kerran hopeisiin, suojattuihin mukeihin, jotka olivat erikoisen käytännöllisiä ja mukavia käsitellä ja joissa qli kristallinen sisäpuoli. Leivokset näyttivät sello-faanipaperiin käärityiltä sikaareilta. OBC:n edustaja Jarte Weston, joka istui vieressäni, maistoi varovaisesti niitä ja sanoi sitten silmät levällään: *'Ne ovat mainioita! Minun täytyy viedä yksi Garfieldiin näyttääkseni minkälaisia leivoksia Venäjällä tehdään.'' Päivällinen syötiin Vilnassa, Liettuan pääkaupungbsa. Se oli ruhtinaallinen. Ruokalistassa oli savustettua ankeriasta, mustaa ja valkoista leipää, lihapullia munien kanssa, French fried peruneita ja keltaisia herneitä. Jälkiruokana luumukiisseliä ja juomana mineraalivettä, mansikkalimonaadia ja kahvia. Moskovan asemalta meidät vietiin hotelli Savoihin. Eteisaula vaikutti hämärältä ja epämiellyttävältä, saaden sydämeni takomaan. Mutta kun me näimme huoneemme tässä 50 vuotta vanhassa hotellissa, jouduimme ihmeisiimme. Jokaisen makuuhuoneen yhteyteen kuului oma pesuhuone ja suuri oleske-luhuone. Lattiat olivat kuviollisia ko-vastapuusta tehtyjä. Vaaleanvihreät silkkiverhot seinillä, huonekalut ritari-linnojen, kokoa, topattuja ja vihreällä plyyshiliä päällystettyjä. Ikkunat olivat korkeat ja hyvin pitkillä verhoilla suojatut ja yleisesti kaikk i valtavan suurta kokoa. Marmorista ja messingistä tehty mustesäiliö oli kuin pieni kattila ja valkoista marmoria oleva pöytälamppu oli neljä jalkaa korkea ja sen ympärillä neljä marmorista naistanssijaa suuren silkkisen varjostimen alla. Kalustoon kuului myöskin suuri piano. Lakanat ja peitttet oli käännetty sievästi ^vdn ranskalaiset lei\x>kset ja kun me avasimme ne, menimme nukkumaan "rautaverhon taakse". Venäjä on aina tuntunut minusta k-aukaiselta kuin Mars-lähti — mutta todellisuudessa lentomatka Pariisista ^loskovaan ja takaisin maksaa vain $326.80. Me ostimme Intourist-kuponkimme Lontoossa ja ne maksoivat 19 dollaria päivää kohti. Sillä sai hotellihuoneen, aamiaisen, päi\-ällisen (pääateria tarjoiltiin klo 2.30 ip.) iltapäiväteen ja illallisen. Myöskin päivittäin kaksi näköalojen katselulippua j a niiden mukana englanninkieltä puhuvan autonaju-rin ja auton. HeUettä Norjassa Norjassa oli heinäk. 10. pnä fämpi-min kesäpäivä 30 vuoteen — korkein lämpötila, 33 astetta (91.4 F) mitattiin Vossissa länsirannikolla. Melkein kaikki ihmiset lähtivät tukahduttavan duumasta pääkaupungista lähiseuduille ja yli 200,000 lasketaan matkustaneen viikonvaihteen aikana nauttimaan kesän lämmöstä meren äärelle tai tuntureille. Tähän mennessä korkein lämpötila, vuonna 1901 mitattu 35 astetta ylitettäneen, mikäli säätidoitukset, jotka lupaavat yhä lämpimämpää säätä, pitävät paikkansa. Tyttönen sai sähkö* iskun jääikaapisita Detroitin poliisi ilmoitti viime viikolla, että 9-vuotias tyttö Sharon Kirn kuoli sähköiskusta, jonka hän sai ollessaan ostamassa jäätelöä kaupasta. Tytön äiti oli kutsunut tytön talon takapihalla olleesta pienestä uima-altaasta ja lähettänyt hakemaan läheisestä kaupasta jääkermaa. Kun tytöllä oli yllään märkä uimapuku, aiheutti se säh* köiskun, hänen seistessään jäähdy-tyskaapin vieressä. Hukkui sukeltaessaan, kun löi päänsä kiveen Kingstonilainen Robert Steven-son hukkui Simcoe-järveen, kun hän sukellushypyssään löi päänsä vedenalaiseen kiveen Paikalle nopeasti saapuneen lääkärin ja sairaanhoitajattaren tekemät henkiin-herättämisyj- itykset r a u k e s i vat tyhjiin. "Tuntemattoman Sotilaan" neljäs Jähetys saapunut! VÄINÖ LINNAN SUURI SOTAROMAANI TUNTEMATON SOTILAS ON NYT SAATAVANA KIRJAKAUPASTAMME • 443 SIVUA HINTA sm. $3.80 ILMESTYNYT JO 14 PAINOS Eniten myyty kirja Siiomessa Suomessa Väinö Lmnan. TUNTEMATON SOTILAS filmataan ja; kirjoitetaan nay- Ku-jan kustantamisesta Ruotsin- Tanskan-, Englannin- ja Saksan kieleUe, ovat mainittujen maiden kustannusliildceet tehneet sopimukset. VÄINÖ LINNAN suuri sotaromaani, TUNTEMATON SOTILAS, on realistinen kuvaus suomalaisista rintamamiehistä jatkosodan verisissä taiÄeluissa. Se on herättänyt aivan poikkeuksellista huomiota Suomessa kaikissa piireissä. Siitä puhutaan kaikkialla. T I L A T K f A A O S O I T T E E L LA VAPAUS PUBLISHtNG CO. LIMITED BOX 69 SUDBURY* ONTABIO ^: f , ~ Lauantaina, helnäkttun 23 p ä i v ä n i , 1355 Sivu 5 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-07-23-05
