Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 18, 1957

              vatulla tuulella. Ne Jcarmaisevat
3tirosanat kirmaisevasti aina var­paisiin
saakka. — Hyi, oikein vie­läkin
puistattaa niitä muistellessa.
Miten julmaa ja peloittavaa oli­kaan
hänen rakkautensa. Kaimiit
lupaukset ja valat olivat keveitä
ja haihtuvia. Häntä hallitsi rahan­himo,
ahneus. Täytyi koota aartei­ta
j a oUa mitä huonoimmin pukeu­tunut.
Juuri tuon ikävyyden "^taldä
täytyi jättäytyä pois monista mie-lenJkiintoisista
kulttuuritilaisuuk­sista.
Mahtanevatko miehet käsit­tää
mitä on todeHinen r^ckau^.
Ehkä se on heistä enimmäkseen
vain halp^aista intohimoa . . .
Pelkään enää milloinkaan sitoutua
kenenkään miehen orjaksi.
Kerran töiistään vapauduttuaan
d i Impi heittäytynyt verannan
sohvalle ja uneksi siinä ratsasta­vansa
komealla valkoisella hevo-sella.
Oli varhainen, suloin<en ja
lauhkea kesäaamu. Yöllä oli vähän
satanut ja tuore voimakas metsän
tuoksu tulvi keuhkoihin . . . Voi
kuinka suloista tämä onkaan, huu­dahti
Impi keveästi juoksentele­valle
hevoselleen' . . . Pian näkyi
ediessä joki ja siinä hän juotti he­vostaan,
taputteli ja nimitteli hy­väksi
ystäväkseen. Hevonen hyris-teli
niin komeasti, ikäänkuin kii­tellen.
Jälleen jatkettiin matkaa
ja — sitten hän heräsi;
Mitähän tuo uni voisi merkitä—-
Kaunista rakkautta ~ niin rakka­utta
. . . Mutta sehän oli yain unta,
huokasi hän itsekseen.
Saattoi käydä joskus niinkin,
kun joku miehistä yltyi liialliseen
juoputteluun, että Impi säälintun­teesta
neuvoi pysyttelemä&i pois
kapakoista ja pistämään silloin
tällöin jonkin rovon kiven alle;
Katsokaas pojat, maailman ranta
on pitempi kuin järven ranta. Jo­ku
myönsi asian niin olevan, joku
taas pani vastaan.
— Miksikähän Väinö otti loppu­tilin
kaivanoaosta, kun hänellä oli
niin hyvä työkin ja muutti kau­kana
olevalle kaivosseudulle kai­vosaukon
vientiin. Siinä on kova
työ, kuinka mahtanee kestää. Muu­tenkin
siellä on ikävää, varsinikin
niin hiljaisen luontoiselle miehelle.
Ja nniksikähän se Väinö jostais
'näytti niin synkkämieliseltä?
V Hän .hävisi kortilla rahansa
ja sitä sitten katui . . . ja kyllä
hänellekin näyttivät ituikantetit
niaästuvan, samtMdn kuin monille
muillekin pojille. >
— Vuosi on jo vierähtänyt sii­tä,
kun Väinö lähti. Liekö kenelle­kään
; mitään kirjoittanut? kysäisi
yksi miehistä emännältä.
—, En tiedä, "kun en paljon ke- ,
nenkään asioita- utele. Paremmin­kin
tiedustelen vain kuolemanta-i
pauksia ja hiistä teidän jokajseh.-
tulisi ilmoittaa. Joskus voi sattua,
että joku tuttava poistuu joukos­tamme
äkkiarvaamatta. K u n e i tie-
/dä ottaa osaa viimejäähyväisiin,
tuottaa se paljon surua. Niin kävi
jdku kuukausi sitten, kun eräs tut-tavahl^
Vvänha emäntä, sai äkkiä
kutsun tuonentiiville. Vasta hau-tajaispäiväri
iltana sain sen tietää.
SiEpin itkin niin katkerasti ja vie­tin
monta imietonta yötä,
SiunafUcoon, nythän Väinö
ajoi komealla autolla tuohon ik­kunana
idle. Tulkaahan nyt miehet
katsomaan onko tuo totta vai mitä
• se on. r • • •
- Väinö tuli sisälle ja sanoi ensi­töikseen:
— Päiviä taloon ja terveisiä kau­kaisesta
kaivöskylästä! Kättä pääl­le
. ; ja kai eiÄantä huoneen luo­vuttaa?
— No tottahan tcyki, eihän talo
koskaan niin täynnä ole etteikö hy­vä
sopu tilaa anna. \Hauskaa että
tiklit meille takaisin, etkä ylenkat­sonut.
Miitta nyt keitän "hyvät tu-liaiskahvit.
Kauanhan Väinö siellä
viivähtiikin. On ollut oikein sinua
ikävä ja pien huomannut noiden
miestenkin sinua odotelleen.
kahvipöydässä sitten 'keskustel­tiin
asioista^ kuten miesten tapana
on. Ihmettelemistä riitti, kun Väi­nöllä
oli uusi auto. Väinö puoles­taan
seilitti, ettei se ole tullut v i ­heltämällä;
vaan että siinä on -ky-syftty
voimaa ja kestävyyttä. Eikä
ainoastaan mitä on näkyvää ^ kyl­lä
käsitätte sen vähin seli^ksin
mitä tarkoitan. Entä teUlä, pojat?
^ V ^ silmäiltiin toi­siinsa,
mutta ei mitään puhuttu.
Pian sit^n kuitenkin joku ehdot­t
i käpälfekaän nienpa, mutta Väinö
kieltäytyi sanoen, ettei ole mais­tanut
Jjitkiihiaikoihm^^ — Otin opik­si
emäänan^P^ ja nyt
tiedätte tekin, että se on ollut mi-hu'lle
suurasta merkitykset^ Kii­lankin
emäntää siitä huomautuk-sesta,
Miesten lähdettyä kertoili Väinö
reisustaäff enemmän Inipill^ ja l u ­pasi
läaiteä etelään kesälomaa viet­tämään
jo näinä päivinä. Sarialla
hän kysäisi Impiltä, etta etkö sinä­kin
voisi lähteä, onhan sinullakin
tuttavia Torontossa. — Olet ? niin
ainakin sanonut. Oletkin ahertanut
tässä vuosikausia, eikä kukaan
jaksa ainaisesti kestää työntäyteis­tä
elämää. Uskallatko lähteä mu-
-~ Kyllä mieleni hyvinkin tekee
jlähteä, mutta kuinka mahtaisi olla,
uskaltaisinko jättää ikotiani mies­ten
haltuun. Kumpä saisin jonkun
naishenkilön kotimieheksi.
Pian asiat kuitenkin saatiin jär­jestykseen
ja ^parin^^p loilut-
•tua - Väinö : lähti emännän kanssa
etelän ihnQiUev
fca ihan nyt kiimmia kuu­luu.
Ettäkö kuEl^ikaivaja flukoo
hurmata meidän emantanime. E i se
käy päinsä. Mutta ehkäpä emäntä
menikin vain Torontoon lääkä­riin
. . . Mutta ei hiivatissa, hän­hän
oU niin terve kuin pukki. K y l ­lä
siinä täytyy sittentön olla jota­kin
muiiia tekeillä. Väinö oU en-jsinunäinen
mies j o n ^ ke3k3caaa
emäntä istui näinä pitkinä lesken
päivinään. On ihnFie,.että hän on
voinut voittaa kiusaukset, mutta
nyt varmasti saamme sanoa hyväs­tit.
Näin puheli.Edi.
— Mit%>äs siinä, voihan sitä kes-ki-
iässä*An rakastua ja tulisestL
Eikä ole lapsetkaan kiusana. Hy­vin
on emäntä säästynyt, eikä olfe
ihme, jos noin komea mies häneen
kynitiensä is;ki, päätteli eräs iloluon­toinen
metsämies.
Torontoon saavuttuaan Väinö j a
Impi sijoittuivat upeaan toronto-laiseen
hotelliin, viiräekkäin oleviin
huoneiöiin. Hyvän illallisen syöty­ään
ja hyvän yön sanottuaan heit­täytyi
kumpainenkin omassa huo­neessaan
vuoteelle ja vaipui unen
. helmoihin.
Viikon päivät oli jo oltu perillä
ja vierailtu monissa paikoissa. Mie­lenkiintoista
oli ollut pudistaa mo-n'en
hyvän tuttavan kättä vuosien
jälkeen. Paljon oli Väinö ollut
omilla teillään.
Lauanitai-illan hiljaisina hetkinä
istuskeli Impi yksin huoneessaan
syissä mietteissä. Ovelle kopute­taan
ja. kun Impi menee avaamaan
seisoo Väinö ovella. Hetkisen he
katsovat toisiaan vähän kuin hä-miHään,
mutta sitten Impi sanoo:
— Väinö, hyvä että tulit, Olin
jo suruissani siitä, että miten pää­sisin
täältä piakkoin kotiin. Siellä
ehkä Jo odotetaaiL
olostasi? ^^^^
— E n «»le anflloinkaan fu»sj
la kenenkäaa paikoissa
Ja täällä viöraassa asammii^
nii» &ävä yksin o l ^ ^ ^ ^ *
— fiSInä kun kcÄtasSn m
poikia ja tuJi niiden kjöfaar
taksi kapakassa, kuö^S*^^
j>ää£rtä e r i l l e ^ Suiaia» iaft«
huomaamattomuuteni Mtitbi.
lähdetä teatteriin, hyvin
dimme? ,
Impi myöntyi iloisena ja^uiaj,
tiinkin lähtövalmiina.. MyohaT^
he sitten istuivat ravintolassa'
teellä ja lähtivät sitten
lulle. . ^ -
— Väinö, onko sinulla taalla <
töystävää?
— Miksi sitä kysyt?.
— Ajattelin vain, ettei uu
pahaa sattuisi minun tähteni
— E i mitään sellaista, ei
ketään naisystävää ole . .
on ollut, ovat ne <illeet >räliaL
—. Kysyn vielä, että miksi
joskus vaikutat hyvin suruH
Oletko jo^us rakastunut ja Bij
pettynyt? Älä vain pahastu, eni
koita pahaa.
. , — Rakastuin kerran
sievään tybtöön ja myolkuua
menetin^ hänet. Minä kun ol^
HAUSKAA KESÄl 5
toivottavat .
Eva ja Anton Imi
Box 154, Sointula, B. a -
.1 •••Hi
KIITOS
Sydämellineni Ouitos (kaikille omaisille ja tuttaville, jotka kävitte minua Kd-raalassa
katsomassa ikävän sairauteni aikana. ' ' :^ 0.^
Kiitos korteista. Saanoin (kauniista kukista- Hazelille, PäiviöUe. . E »
Äugiistme, Lucylle ja Melvalle. Kiitos nlas.,TudiUe kaikesta a
annoit minun sairauteni aikana.
Kiitollisuu^Ua teitä kaikkia muistaen elämäni iltaan asalkka. ^
225 St. Jaflnes.Street
GUNIIiLA METSÄIiÄ
Port Artbiir,.0?teri()
SiiruBa IlmoiteAi et^ l i U ä i^
WILLIAM ÖSt:iM§ UlU
nukl^ ikiuneen kotonaan Torontossa. Ont^huätUiann 19 p. 1957.
Hän oU syntynyt Suomessa Kangasalan pitäjäsi, Huutijärvenky-istösä.
manraskuun 20 psUvanä 1^^
Lähinnä suremaan jäi bänen vaimonsa Impi ja kaksi poikaa. Oma
ja Allan, sekä sisarten*^ "veljen lapset Suomessa*
Elo'uuras on iltahan ehtinyt, ~;
kädst ahkerat uupuneet,
iicirauha on saapunut; .
-Vaimosi Impi. "
Sä olit meille isä heUä ja hyvä, ' •
si&si kaipaus jäi sydämiin niin S3rvä.
Poikasi Oma ja Allan.
K I I T O S ^ , •
Lausumme ^dämelliset kiitokset kaikille sukulaisille ja ystäville ku*
kista. korteista ja osanotosta suruumme. B:aunis kiitos Toronton osas­ton
kuorolle lauluista hautajaistilaisuudessa sefö samoin a[y>xt>nton
osastolle. v K''" ^'
Teitä kaildda kUfctaiBa.' - ' i
Toaan, OMA J A A U J UT
PARHAINTA ONNEA
häjien täyttäessään Qp vuotta, toivottavat aUamainitut
sukulaiset ja ystävät, sekä samaUa hyvää kala- onnea
Maiy ja Peggy Nurmi
Debra, Teresa, Marilyn ja
Arvi Nurmi
Leo, Kaija, Martta- ja Mikko Terävä
Anna ja Yrjö Mutta
Esterejä Karl Marinschek
Airi ja David McCutcheon '
Alma ja "Vl^emer Johnson
Hilma ja Kalle Laine
Kaisa ja Ben Gestrin
Liisa Laury ja Ralph - -
Vielä ja JacQcSlavin
Aino ja Sergei Niemi '
Celia ja Frank Holmes ^
Rcfaert, Lisi ja Henry Kangas
Elli ja Reino Saari ^ ' ,
Tyyne ja Aappo Kärmöcangas
Lyyli ja Toivo Kais
Mr. ja mrs. Gunnar Ahbors ja
perhe
Emmi ja Jack Rajala
Mr. jaTnrs. P. Heino,
Seattle, "Wash.
Mr. J a mrs. Ragnar Helin -
Anna ja Risto Luoto -
Viitaset: , ...
Alma Skjrtte
Aino ja Onni Koskinen ^
. Anselmi Huhtala
Hj, Lemmetty
-Effie ja-Art Siven ' - - ^ •
Ma^tl Pokki.
Matti-Varila , . i<
HiOma ja.Emil Biaksi, f;
Mikko Kekäläinen
"Mr. ja mrs. P.
.Vili ja,Vieno
Hilma Salo ^
Saimi Martin ja Harvey
Mr. ja mrs. P. Talvio-
Panny Lind
kalainen . - , .jjj'
5. P. Rapo. Velma ja
eno Laukkaxi; ^^^-^l U
. - K I I T O S r - , ,
Vnptttömät kiltoGcsenl kaikille sukulaisille ja ysätville <>sa«|^^^iSelt»»
mäpähräjuhlaani Kiitos kalastajien emännille kafavitarjoausta ja
esittäjille. . . , • .
YstävystteUä teitä nmlsta ...
Vancouver, B. C. ARVONUBMI H„i,A^t,i«k„u,u„nn 2^ 2v|»-i:» "
Sivn Id
i i i\i
L>ii«ntilna« tOttMraim 18 piiviiii. 1957