Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 16, 1947

              Shnt 10
i i i i M i i i i i B i i i i iiiiii •iiiiiwiiniiiMa8«wwM«MiiiiM«wliwmiBW^^^^^
kertoi faanelie sellaista^ mitä hänen
sidlunsa kaipasi — erämaan takana
sykkivästä; ilimeellisestä elämästä.
Ja viikko viikolta, kuukausi kuukau­delta
kasvoi hänen ikävänsä tuohon*
maailmaan.
" Siitä hän uneksi Melissen ja Lac
Bainin ajatusten lomassa. Monet ker­rat
hän talven pitkään otti viulun
kopasta pienen_käärön lukien paperi-
^ arkit uudelleen ja uudelleen.
"Kerran lähden sinne", vakuutti
hän aina itselleen. "Sitten kun Me-lisse
on hiukan isompi ja voi tulla
mukaani."
Nuorelle Mac Donaldille Lac Bai­nin
poika oli löytö. Skotlantflais-nuorukaista
vaivasi suunnaton koti-ikävä.
Kun se yltyi saivat Janin vas­taanottavaiset
korvat kuulla yhä
uutta ja uutta siitä maailmasta, mis­tä
hän oli tullut. Hän kertoi hänelle
tarinan vanhasta malmikanuunasta,
joka oli hyljättynä pensaitten ja
^ kÖ3mnösten peitossa siinä, missä Chur
chiliin linnoitus oli ollut kauan aikaa
sitten. Hän kuvaili ensimmäisen lai­van
tuloa lahteen, kertoi Hudsonista.
ja hänen miehistään,suurista sodista,
mistä hänen kuuntelijansa «ei ollut
koskaan muutakaan nähnyt, kunin­kaista,
kuningattarista ja vieraista
kansoista. Öisin luki hän Janille mu-
<• kanaan tuoniiaan kirjoja.
Yhä kiihkeämpänä kutsui met­sien
poikaa suuri, outo maailma. Vä­liin
häntä halutti uskoa Mac Donal­dille,
mitä viulun kätkössä olevat pa­perit
sisälsivät. Salaisuus oli livahtaa
hänen kieleltään muuanna sunnun­taina
kun Mac Donald sanoi:
"Lähden kotiin laivalla, joka pa­laa
tänne ensi kesänä. Mitäs sanot,
Jan, jos tulisit mukaani?"
Kuuma aalto läikähti Janin mieles­sä.
Vain sattuma oli, ettei hän ker­tonut
mitä hänen sydämellään oli.
He seisoivat lahden reunamalla.
Sen jääkenttä levisi rannattomana
pohjoista kohti. Vähän matkan pääs­sä
heistä näkymätön nousuvesi pon­nisteli
jäätelien välitse syövyttäen
syvemmältä jäätynyttä rantaa. Ran­tavallilta
pilkisti sieltä täältä mustain,
laatikkomaisten esineitten nurkkia;
ne olivat yhtiön alkuaikoina olleet
aselaatikolta. Niissä lepäsivät edelli­sen
miespolven vainajien luut. Ja kun
Jan katseli hiljaisia ruumisarkkuja,
jotka nyt olivat putoamaisillaan me­reen,
puhui toinen ääni hänen sydä­messään.
Hän muisti Melissen ja hän­tä
puistatti ajatellessaan mitä vuo­dessa
voisi tq>ahtua.
Se ääni voitti. Keväällä Jan {salasi
Lac Bainlin yhtiön asiamiesten mat­kassa.
Seuraavana syks3mä seurasi
hän koulua Yoikin asemalle ja kol­mantena
vucmna siirtyi hän sen mu­kana
Nciasn-yhtiön asemalle. Sitten
kuoli opettaja, eikä hänen sijaansa
tulhit ketään.
Keskellä talvea Jan kolmantena
vuonna {>alasi Lac Bainiin ja syleil­len
ihastunutta Melisseä sdiitti, ettei
koskaan enaa lähtisi minnekään il­man
häntä. Mäisse puristi häntä lu-
:Jemmin kaulasta ja tarjosi lupauk­sen
sinetiksi pienen ruusunnuf^u-suunsa
suudeltavaksi. Myöhemmin
kun Jan ei saanut rauhaa mielessään
uinuvalta ikävältä, piihui* hän Cmnr
minsitt kanssa.
"Emmekö lähde etelään Melissen
kanssa, kun hän on vähän vanhem­pi?"
virkkoi hän. *^Eihän hän voi
koko ikäänsä däa tällaisessa paikas-
XTideksanvuotiaalla Rass Alex­anderilla
ja hänen kolmetois­tavuotiaalla
veljellään Donal­dilla
on nyt leikekirjassaan
haiiskaa katseltavaa — heidän
iapsinäyttelyvoittojensa kuvat.
Ross voitti 1933 ja Donald 1935.
HämmästjUävä keksintö
Tiedemiehen luova ajatus on
kauan ponnistellut parhaimman
ihmlskudosten siirtomenetelmän
löytämiseksi. S i 1 m ävammojen
kanssa yhteydessä olevissa vai­keissa
kasvokudoshäiriötapauk-sissa
muuttui silmälääkäri kirur­giksi
ja leikkasi potilaan ihosta*
silmäluomea, silmäkulmaa, ne-nänvairtta
tai poskea varten tar­vitsemansa
kappaleen.
Tiede tunsi kcämen siirtomene­telmää:
hindulaisen, jolla oli tu­hatvuotinen
menneisyys, italia­laisen,
joka oli tunnettu kuuden­neltatoista
vuosisadalta sekä ny­kyaikaisen
s i i r t o menetelmän.
Akateemikko Filatov päätti luo­da
uuden menetelmän, jolla olisi
kaikkien kolmen ^ u t , mutta ei
niiden varjopuolia.
Kahdella vaakasuoralla viil­lolla
Filatov valmistaa itselleen
tarpeellisen ihokappaleen, mutta
hän ei irroita sitä kokonaan, vaan
leikkaa sen irti ainoastaan alta.
Päät jäävät yhteyteen elimistön
verenkiertojärjestelmän kar*ssa
ja tiUom sivureuna taivutetaan
K i r j .
A L E K S A N D E R POPOVSKI
ja ommellaan torveksi. Tämä
torvi, joka muistuttaa enemmän
nakkimakkaraa kuin korttia, jok­si
sitä nimitetään, jää ruumiiseen
siihen saakka, kimnes siinä ke­hittyy
sitä ravitseva verisuoni-verkosto.
Jonkin ajan kuluttua
korren alapää irroitetaan ruu­miista
ja ommellaan ihoon lä­hemmäksi
sitä paikkaa, missä si­tä
aiotaan käyttää. Kolmen vii^
kon kuluttua leikataan ruumiis­ta
torven toinenkin pää ja ommel­laan
vielä lähemmäksi tulevaa
leikkauskohtaa. Tehtyään muu­tamia
"askeleita" välim yhdellä
väliin toisella päällä saavuttaa
korsi tarkoitetun kohdan ja vika
kasvoissa on ilman'lisäarpia on­nellisesti
poistettu.
Jonkun ajan kuluttua Filatov,
aina uskollisena yleistämisaat-teelleen,
suoritti uuden loistavan
keksinnön. Silmän sarveiskalvo­tulehduksen
seurauksena ilmes­tyy
usein kaihi. Himmennyt sar-sa
Cummins katseli häntä hetken kuin
ei olisi oikein 3naMnärtänyt. Kim Ja­nin
sanat selvisivät hänelle, tuimeni-vat
hänen silmänsä ja levollisessa
äänessä oli teräksen sointu.
"Hänen äitmsä jää i ^ makaa­maan
tuonne kuusen juurelle", sanoi
hän verkalleen, "emmekä jätä hän­tä
milloinkaan, paitsi jos Melisse jo­nakin
päivänä lähtee yksinään."
Sen päivän jälkeen Jan ei enää
katsellut viulunsa koppaan. Hän tais­teli
vuosien mukana kasvanutta ikä­väänsä
vastaan, kunnes luuli sen jo
tukaduttaneensa. Hänen elämässään
tulisi olemaan vain yksi auringon­nousu
ja yksi auringonlasku. Melisse
oli hänen maailmansa, muuta maaO*
maa hän tuskin huomasikaan.
Päivä päivältä hänen ilonsa eneni.
Hän nimitti tyttöä pikku siskokseen,
ja herttaisen arvokkaana lapsi kut­sui
häntä Jan veljeksi, ja piti veljes­tään
yhtä. paljon kuin tämä hänestä.
Jan huomasi hänen pellavatukkansa
muuttuvan kullankeltaiseksi ja seu­rasi
kukausi kuukaudelta kultavärin
tummumista lämpimän ruskeaksi.
Melissesta tulisi äitinsä näköinen!
Jan riemuitsi, ja hiljaisessa mieles­sään
oli Cummins tjrytyväinen.
Niin kului elämä Lac Bainissa Me­lissen
yhdeksänteen vuoteen. Silloin
kuului huhu etelästä. Kuten kansa­laissota
levittää tumman varjonsa,
kuten isän taistelu poikaa ja ^veljen
veljeä vastaan tukahduttaa kansan
hengityksen, samoin tuh sanoma heit­ti
synkän varjon metsäseutujen kan­san
elämään.
Sanoma toisensa jälkeen kuului.
Niitä sateli idästä, lännestä, etelästä,
kunnes laajan erämaan joka kolk­kaan
kieri huhu, että pUnainen kau­hu
oli kintereillä. Suuren vaaran uhka
kulki kuin jäätävä tuuH sivistyksen
rajoilta lahdelle saakka.
Jatkuu. :
veiskalvo ei laske valoa silmäte­rän
kautta ja näkö sammuu vä--
hitellen. Ainoa menetelmä tässä
tapauksessa on sarveiskalvon
vaihto uuteen. Mutta sarveiskal­von
siirto ei voinut saada suurta
laajuutta. Sitä varten ei riittä­nyt
sarveiskalvoja. Ainoastaan
mitätön potilasmäärä saattoi toi­voa
lääketieteen apua. Siirtoai-neena
olivat tavallisesti vaikean
sairauden kestäneiden ihmisten
poistettujen silmien sarveiskal­vot.
Ja tämänkaltaiset tapauk­set
ovat liian harvinaisia. Yri­tykset,
käyttää kuolleen silmästä
otettua sarveiskalvoa eivät me-nestjmeet,
koska kalvot eivät elä­neet
.
Filatov kokeili kauan tällä alal­la
ja saavutti lopulta sen, mila
ei kenellekään ollut onnistunut
aikaisenmiin ensimmäisten tun­tien
kuluessa kuoleman jälkeen
kuolleen silmästä poistettu ja sit­ten
lämpötilassa kahdesta nel­jään
asteeseen yli nollan säilj-tet-ty
sarveiskalvo eli ja palautti ih­miselle
näön. Onnellisten leik­kausten
lukumäärä oli säännölli­sesti
suurempi tätä sarveiskalvoa
käytettäessä-kuin elävien ihmis­ten
sarveiskalvon siirroissa. ,
Lyhyessä ajassa Filatov let­kasi
apulaisineen tuhannen sil­mää
suorittaen näin yhtä mono
sarveiskalvosiirtoa kuin kaikö
maailman silmälääkärit oUvat
sadan kahdenkymmenen vuodai
kuluessa suorittaneet.
Aikaisemmin oli huomattu, et­tä
osittaisen sarveiskalvon ^ '
ron jälkeen kaihi kirkastui odoV
tamatta; vaikka lääkitseminen o
oUutkaan siihen vaikuttanut
Jossakin tapauksissa muataro^
päivän jälkeen, ja toisissa vu^t
jen kuluttua kaihi alkoi
Ulkolaiset erikoislääkänUt^
vat tämän tosiasian tutki^u^
saan. mutta eivät tehneet ^
johtopäätöstä. Filatov ta;^
huomiota suhen. että kaihin^
kastuminen tapahtuu ent^
usein saloin, -kun istutettua ^