1937-12-24-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1 jClr
» I V
Vi -
®3.
Jouiytervelicly$
j^^avj«^tta^^ku kaiiialos^^ — silakoita
päällä", oli^rinen sananparsi
Taniperedla, kun rminä' 1^^ olin
tantereella. Mutta nyt vanhaksi tultua
sekä lapsuuden kuoltua, myös
Ganadari korpimailla oUessain, ; L I E K -
KiÄ joka viikko ödotellessain — toivoo
rattoisaa joulua kaikille, eniten
tamperelaisille;: ^
Anni miehensä ja pienen suomalaissakin
mukana!
!iir;BC.
50,000 Tvattin radiolähetysasema, dioasemia. Sen vasemvialla näkyvä ImqUa qjjceiallckyiv^
joka avataan radiolähetystä varten antenni on 6A1 jalkaa korkea—• lähes niääräistä lamppua ja ^n^
joulupäivänä Hornhyssa^ Ontariossa 200 jalkaa korkeampi kuin Bank 6j Cana0anBroadca5tingCQrppmlionin
on yksi Canadan voimakkaimpia ra- Commerce-rakennus Torontossa. Ah- yksi latj^äjatar, Dorothy Alt.
pjiTNES Mallon, 21-vuotias sievä
neitonen lueskeli "romaania '^Ihmeellinen
pelastus" pienessä ullakko-kamarissaan.
Kirja oli yksi niistä
tuhansista romaaneista, joilla ei ole
mitään.todellista, eh^ää pohjaa, vaan
palvelevat periaatetta: jännittävä ja
kiihdyttävä — kaikki muu olkoon
sivussa.
Lukemaansa rpmaamahän ahmi
seUaisella infolla, että ei kjuuUvit ollenkaan
naputusta ovella. Vasta sitten
hän havahtui romaaniseikk^ilu€ta.
kuxi kuuli takaansa iloisen "hyvää
ilta<§L, pikku hupai(;k.o" ja samassa .voi-mak|
vaat käsivarret nostiyat hän^t
jaloilleen. Tiilija pltlneksen rakastettu
Frank Morrison, vpimak/isra-kenteinen
ja ryhdikäs nuoi:ukaiiXea,.
• -Sinä, Frank — mu^a miten oi-kes&
taah sisään tulit, nijnun huoniaa^-.
mattani, sinä minun . .
Iloinen nauru katkaisi Ineksen lauseen
ja hän tunsi olevansa rajussa
syleilyssä.
"Mitenkä minä tulin? Sehän oli
maailman helpoin asia. Minä naputin
muutamia kertoja huoneesi oveen ja
kun en saanut vastausta, niin astuin
sisään otaksuen löytäväni sinut unten
helmoista. Mutta terehdjnnkin —
olit nihi syyent>Tiyt lukemaasi kirjaan
ja luullakseni elit kokonaan kirjasi
maailmassa. !Mutta näy tähän
toki. mikä kirja se oikeastaan on."
Veikeä h^-niy huulillaan Ines kätki
kirjan selkänsä taakse, sanoen:
"Koeta arvata, tai ota se minulta
jos voit!"
Frank ist^utu^leposoh\'alle vetäen.
Ineksen polvelleen.
"Jos voit, sanoit. No, minä yritän
!" ja hetken kulottua rpa\aani
oli Frankilla.
Kirj. George Harold
"Sano, tunnetko sen kirjan? Se
on niin jännittävä ja . . ."
"Tunnen,, tunnen minä", katkaisi
Frank Ineksen lauseen. '^Ities, oletko
ajatellut mitään tätä lukiessasi?"
"En,: mikäi niin?"
"Älä pahastUj Ines, jos vähän selostan
sinulle muutamia mahdottomuuksia,
joilla tämän kirjan tekijä
pyrkii sokaisemaan lukijansa oikein
perinpohjaisesti, ellei tämä ajattele
lukemaansa. Oletko jo pitkälle lukenut?"
"Olen jo pian lopussa, eli siinä
.asti, kun koko retkikunnasta on ainoastaan
kolme henkilöä jälelläj nimittäin
laivan kapteeni, hänen tyttärensä
ja yksi nuori merimies. Heidät
pelasti aavalta mereltä eräs laiva ja
nyt he ovat matkalla .kotimaahansa."
i Pd yvä on, rakas Ines. Nyt voin
kertoa sinulle alusta lähtien vaikka
vain muutamia mahdottomuuksia, mitä
kirjassa on paljon. Ensiksikin, kirjan
alussa mainitaan, että kun retkikunta,
joka käsitti kahdeksantoista
henkeä, lähti matkalle, oli heidän laivansa
teräksinen fregatti >— ota huomioon,
se oli teräksinen. He kulkivat
monta, monta vuorokautta kohtaamatta
juuri mitään vastuksia.
Eräänä kauniina aamuna oli koko retkikunta
laivan kannella, Ilma oli
mitä ihanin ja meri lepäsi rasvatyy-neiiä
niin kauas kuin silmillä voi
nähdä. Yhtäkkiä heidät yllätti muutamassa
minuutissa hirveä myrsky ja
laiva alkoi nopeaa vauhtia lähestyä
erästä kalliosaarta. Saaren louhikkoiseen
rantaan lai\'a sitten pirstoutui
täydlellisesti. Retkeilijät antoivat
saarelle nim,en *Mag?i^ttisaari' siitä
syygtM, kun he lähestyessään saairta
k^uhuks^ liuomafiv^t, €ttä, heidän
puinen laivansa alkoi aueta, liitteis-täärty
koska saaren magneetti voima
veti puoleenpa kaik^ naiJat^ kiin-nikepultit,
joiUa laiv^ oHjkokponpan-tu.
Kaikki rnuutlajiva^saoje^^^ rautaiset
esineet juuttuiyat niin lujasti
saareen kiinni/ että niitä ei saatu
millään irroitetuksi."
"Niin, Frank, eij^ö se ollutkin hirveää
ja sell;^isessa tilanteessa ...?"
"Totta, Ities, että se' olisi ollut
hirveää, jos siinä olisi ollut osaakaan
totta, mutta se ei olekaan totta. Kirjassa
mainitaan, efctä retkeilijät olivat
matkalla:t€räksisellä ir€gatilla ja kun
he haaksirikk,putuivat, muuttui se
puiseksi. Mitä tästä arvelet?"
"Voi minua hölmpä, kun en epsin-kääu
ole sitä hupmannut! Mutta
jatka edelleen, Frank
"Toinen hassu kphta ku^^^^ m
siinä, kun häaksirikkpiset kadpttivat,
laivansa tuhputuessa kaikki ampuma-aseensa
j jpilla plisivat vpineet pyydystää
metsäeläimiä ravinnpfcseen.
He tekivät nuplia ja myrkyttivät ne
vpimakkaassa myrkkyliupksessa, jota
heillä pii sattumalta mukanaan.
Myrkky pii niin vpimakasta, että
se tapppi elukan muutamassa sekunnissa.
Miten he vpivat syödä sellaista
lihaa kuplematta, tai ainakin
vakavasti sairastumatta? Kuitenkin
kirjassa mainitaan, että he kaikki olivat
mitä parhaimmassa kunnpssa.
Vpisin mainita vielä mpnta epäsp-puisaa
kphtaa kirjasta tpdellisuuteen
verrattuna, mutta mainitsen vain'
vielä yhden. Qltuaan saarella useita
viikkoja, alkpiyat haaksiriklvoiset
rakentaa ispa lauttaa, jpnka ^yuPa
pääsisivät pois saarelta ihmisten il-mplle.
Saatuaan lautan Jc^ntoon,
l^tivät he sillä uIapaUe,;k<Aii tun-tematpnta
taivalta. RuPkätarpeita
heillä oli lautäHä^iiöli tynnyrillistä
laiyakorppuja, öuplaista lihaa, juomavettä
muutamaksi päiväksi ja tjai-nyrillinen
viiniä...
Päivä oli kuljettu hienon tuulen
avulla silmänkantamatonta merenselkää
pitkin- Ensimäinen yö oli heidän
elämänsä kohtalokkain, sillä hirveä
myrsky 5rllätti heidät ja faivoisalkuo-hupäät
lakaisivat lauttaltä
katarpeet, paitsi viinityrinyriä, jonka
päällä kapteeni istui, pidellen armasta
pikku tj^tÖään sylissään. Yksi
merimies pelastui kuin ihmeen kautta,
saatuaan viime tingassa kiinni j^h-destä
lautan lankusta, mutta muut
merimiehet vei meri saaliikseen.
Neljäs vuorokausi oli; I^uluraassä
siit|i, I^un he Msign^ttfsaaren jättivät.
Ilma oli jäjl^u tyyni. Kaukana
taivaanrannalla näkyi höyry-pursi
ja joittenkin tuiitien k;uluttu
h^iaksiril^|cqis!Bt olivat pelastetut.
ÖÖyrypurren miejiet nostivat haaltsi-rikkoutuu^
et laiyaau perin kurjassa
I^i^niQssan/Ä^^ ja
muHa RiliÄHtarpejta, aekä korppu- ja
viinitynnyri nostettiin mypsjdii lau-t£^
lta lar^yaan i—; ja. m jatkettiin
matkaa . . ."^; , -, i
Frank katgpi Inesta. hyniyillen ja
"Hupmaatkp tässä nutään tavallisuudesta
.ppjlk)ie^yaa?"
"En, mutta.selitähän."
"Minä arvasin jsen. Olet liiaksi
jännittynyt tällaista roskaa lukiessasi.
NP, el siinämitään ihmettelemistä
ple." Se pn vain todistus siitä, että
kirjailija kykenee sokaisemaan tupt-teittensa
lukijan ajatuskyvyn. Kas
nyt, kun selostani iEnsimäisenä yönä
myrsky pyyhiäisl lautalta kaikki
rupkatarpeet paitsi ei viinitynn)rriä,
JQidva p^äfö Tkapteeni istui ja kui-teafcini
Icunvheidät pelastettiin, löytyi
lautalta itnatk^irstu, jpitain pikku-taq>
eita, kanppu- sekiä viinitynnyri.
rrrr^No, mitä.firvelet, pikku hupakko,
ypisife», .s(e..oWa rmah^dpUist^
"Vpi, miksre^^^ tupto tullut ajatelleeksi,?
SenJfcö/tä^ sinäkään et
pidä jännitysrpnjaanien lukemisesta?"
"Juuri niin. En viitsi vaivata her-rapstpani
turhan tähden. Olen. ajatellut
lukemiani TPina^e^^^^ ja kaikissa
niissä ilmenee räikeitä vasta-kphtia
tpdenisuutee^^ verrattuna.
Nyt lueskelen sellaista kauopkirjalli-suutta,
jpssa ei tpinen lause lyö toista
kprvalle."
"Mitä vielä vpisit sanpa romaaneista?"
Frank puristi Inestä hellästi voimakasta
rintaansa vasten ja sanoi:
"Ja he saivat toisensa ...''
PORyopN seuäun jokiin Suomessa
jstutet^an, nienfpreUi-nimi§^ä kaloja.
i;alpje|ijnäti .on ^haudotettu ;Ky-min
tehtaitt^p^^k^^
sa.
I l
I
1
i
V
1937
Huolimai
nettikin hil^
jumonnetic
Jessie Ship.
menossa Ch
lahjoja raaj
Pakina p-
V
Ö] pAAVÖ
^ pirtii
Ie, petäjäisen
pitkät peltoa \
jupensaat peni
ni perunaa; pj
jon paisui per
minkin. Puiiil5
reksi, porsas pi
tui pahin puut
Pyhäisenä pi
rnnapeltoa peri
paljon parannu
päiviä perheelle
päivällistä puul
tää parenimin pj
pankolla porrsei
see. Pirkko por
losta pois pitää,
peuhaa, pennun
hoin pelmuutta
pentu Pekalle, pi
ka parkuniaan f
kua pelästyy, pa
na portaille pääs
taa. Pekan pirtt
joille }3ainaay..pfiii
peukalo patjoilla
Paavo pellolta
peseytyy, puhtaa
kee. Pirtin penk
pilaan poltellen F
Puolipäivä-pirtl
; selle permamiplle
pääsky poikasillee
"a päivällisen pöyi
puoliselle pyytää.
Puolapuutöa, p«imi
'Pirkko pptsaäh
pirttiin.
selle. Poisitil^^
Par«mmat palästvss
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 24, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-12-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki371224 |
Description
| Title | 1937-12-24-04 |
| OCR text |
1 jClr
» I V
Vi -
®3.
Jouiytervelicly$
j^^avj«^tta^^ku kaiiialos^^ — silakoita
päällä", oli^rinen sananparsi
Taniperedla, kun rminä' 1^^ olin
tantereella. Mutta nyt vanhaksi tultua
sekä lapsuuden kuoltua, myös
Ganadari korpimailla oUessain, ; L I E K -
KiÄ joka viikko ödotellessain — toivoo
rattoisaa joulua kaikille, eniten
tamperelaisille;: ^
Anni miehensä ja pienen suomalaissakin
mukana!
!iir;BC.
50,000 Tvattin radiolähetysasema, dioasemia. Sen vasemvialla näkyvä ImqUa qjjceiallckyiv^
joka avataan radiolähetystä varten antenni on 6A1 jalkaa korkea—• lähes niääräistä lamppua ja ^n^
joulupäivänä Hornhyssa^ Ontariossa 200 jalkaa korkeampi kuin Bank 6j Cana0anBroadca5tingCQrppmlionin
on yksi Canadan voimakkaimpia ra- Commerce-rakennus Torontossa. Ah- yksi latj^äjatar, Dorothy Alt.
pjiTNES Mallon, 21-vuotias sievä
neitonen lueskeli "romaania '^Ihmeellinen
pelastus" pienessä ullakko-kamarissaan.
Kirja oli yksi niistä
tuhansista romaaneista, joilla ei ole
mitään.todellista, eh^ää pohjaa, vaan
palvelevat periaatetta: jännittävä ja
kiihdyttävä — kaikki muu olkoon
sivussa.
Lukemaansa rpmaamahän ahmi
seUaisella infolla, että ei kjuuUvit ollenkaan
naputusta ovella. Vasta sitten
hän havahtui romaaniseikk^ilu€ta.
kuxi kuuli takaansa iloisen "hyvää
ilta<§L, pikku hupai(;k.o" ja samassa .voi-mak|
vaat käsivarret nostiyat hän^t
jaloilleen. Tiilija pltlneksen rakastettu
Frank Morrison, vpimak/isra-kenteinen
ja ryhdikäs nuoi:ukaiiXea,.
• -Sinä, Frank — mu^a miten oi-kes&
taah sisään tulit, nijnun huoniaa^-.
mattani, sinä minun . .
Iloinen nauru katkaisi Ineksen lauseen
ja hän tunsi olevansa rajussa
syleilyssä.
"Mitenkä minä tulin? Sehän oli
maailman helpoin asia. Minä naputin
muutamia kertoja huoneesi oveen ja
kun en saanut vastausta, niin astuin
sisään otaksuen löytäväni sinut unten
helmoista. Mutta terehdjnnkin —
olit nihi syyent>Tiyt lukemaasi kirjaan
ja luullakseni elit kokonaan kirjasi
maailmassa. !Mutta näy tähän
toki. mikä kirja se oikeastaan on."
Veikeä h^-niy huulillaan Ines kätki
kirjan selkänsä taakse, sanoen:
"Koeta arvata, tai ota se minulta
jos voit!"
Frank ist^utu^leposoh\'alle vetäen.
Ineksen polvelleen.
"Jos voit, sanoit. No, minä yritän
!" ja hetken kulottua rpa\aani
oli Frankilla.
Kirj. George Harold
"Sano, tunnetko sen kirjan? Se
on niin jännittävä ja . . ."
"Tunnen,, tunnen minä", katkaisi
Frank Ineksen lauseen. '^Ities, oletko
ajatellut mitään tätä lukiessasi?"
"En,: mikäi niin?"
"Älä pahastUj Ines, jos vähän selostan
sinulle muutamia mahdottomuuksia,
joilla tämän kirjan tekijä
pyrkii sokaisemaan lukijansa oikein
perinpohjaisesti, ellei tämä ajattele
lukemaansa. Oletko jo pitkälle lukenut?"
"Olen jo pian lopussa, eli siinä
.asti, kun koko retkikunnasta on ainoastaan
kolme henkilöä jälelläj nimittäin
laivan kapteeni, hänen tyttärensä
ja yksi nuori merimies. Heidät
pelasti aavalta mereltä eräs laiva ja
nyt he ovat matkalla .kotimaahansa."
i Pd yvä on, rakas Ines. Nyt voin
kertoa sinulle alusta lähtien vaikka
vain muutamia mahdottomuuksia, mitä
kirjassa on paljon. Ensiksikin, kirjan
alussa mainitaan, että kun retkikunta,
joka käsitti kahdeksantoista
henkeä, lähti matkalle, oli heidän laivansa
teräksinen fregatti >— ota huomioon,
se oli teräksinen. He kulkivat
monta, monta vuorokautta kohtaamatta
juuri mitään vastuksia.
Eräänä kauniina aamuna oli koko retkikunta
laivan kannella, Ilma oli
mitä ihanin ja meri lepäsi rasvatyy-neiiä
niin kauas kuin silmillä voi
nähdä. Yhtäkkiä heidät yllätti muutamassa
minuutissa hirveä myrsky ja
laiva alkoi nopeaa vauhtia lähestyä
erästä kalliosaarta. Saaren louhikkoiseen
rantaan lai\'a sitten pirstoutui
täydlellisesti. Retkeilijät antoivat
saarelle nim,en *Mag?i^ttisaari' siitä
syygtM, kun he lähestyessään saairta
k^uhuks^ liuomafiv^t, €ttä, heidän
puinen laivansa alkoi aueta, liitteis-täärty
koska saaren magneetti voima
veti puoleenpa kaik^ naiJat^ kiin-nikepultit,
joiUa laiv^ oHjkokponpan-tu.
Kaikki rnuutlajiva^saoje^^^ rautaiset
esineet juuttuiyat niin lujasti
saareen kiinni/ että niitä ei saatu
millään irroitetuksi."
"Niin, Frank, eij^ö se ollutkin hirveää
ja sell;^isessa tilanteessa ...?"
"Totta, Ities, että se' olisi ollut
hirveää, jos siinä olisi ollut osaakaan
totta, mutta se ei olekaan totta. Kirjassa
mainitaan, efctä retkeilijät olivat
matkalla:t€räksisellä ir€gatilla ja kun
he haaksirikk,putuivat, muuttui se
puiseksi. Mitä tästä arvelet?"
"Voi minua hölmpä, kun en epsin-kääu
ole sitä hupmannut! Mutta
jatka edelleen, Frank
"Toinen hassu kphta ku^^^^ m
siinä, kun häaksirikkpiset kadpttivat,
laivansa tuhputuessa kaikki ampuma-aseensa
j jpilla plisivat vpineet pyydystää
metsäeläimiä ravinnpfcseen.
He tekivät nuplia ja myrkyttivät ne
vpimakkaassa myrkkyliupksessa, jota
heillä pii sattumalta mukanaan.
Myrkky pii niin vpimakasta, että
se tapppi elukan muutamassa sekunnissa.
Miten he vpivat syödä sellaista
lihaa kuplematta, tai ainakin
vakavasti sairastumatta? Kuitenkin
kirjassa mainitaan, että he kaikki olivat
mitä parhaimmassa kunnpssa.
Vpisin mainita vielä mpnta epäsp-puisaa
kphtaa kirjasta tpdellisuuteen
verrattuna, mutta mainitsen vain'
vielä yhden. Qltuaan saarella useita
viikkoja, alkpiyat haaksiriklvoiset
rakentaa ispa lauttaa, jpnka ^yuPa
pääsisivät pois saarelta ihmisten il-mplle.
Saatuaan lautan Jc^ntoon,
l^tivät he sillä uIapaUe,;k |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-12-24-04
