1955-11-19-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
HUILUNSOITTAJA
Hän istui ikkunapenkillä ja puhalsi
huilustaan laulunpätkää kuulakkaaseen
aamuilmaan.
Sävel toisensa perästä kiiri kapeasta
ja pitkästä huilusta pihamaalle, herätti
varpusparven, joka lähti pyrähtäen
lentoon. Tuolla kylän viimeisten talojen
takana levittäytyi laaja niitty. Sinne
saakka eivät huilun äänet kuuluneet ja
siellä laskeutuivat varpuset jälleen
maahan.
— Aaro, älä pidä sellaista melua! torui
äiti kantaessaan raskaita a-esiämpä-reitä.
Herätät pikku Kaarinan ja sitten
se t§as alkaa huutaa.
Hän oli juuri huutanut ennenkuin
Aaro alkoi soittaa huilua. Nyt nukkui
Kaarina tyytyväisenä silmät kiinnj välittämättä
tämän 'maailman menosta.
*
Poika lopetti soittonsa ja työnsi huilun
•takkinsa alle. Äiti tuli ja meni — että
maailmassa onkin niin paljon kaikenlaisia
asioita, jotka on toimitettava, vaikka
aurinko paahtoi jo kuumana. — K un
kasvan suureksi, autan häntä, tuumi
Aaro.
Hän lähti sikalan aitausta kohti.
Täällä oli hiljaista, ei ainoaakaan i h - '
^ missielua missään. Pölyisten ikkunaluukkujen
läpi tunkeutuivat surulliset
valon.säteet ja suuret kärpäset surisivat
yksitoikkoista lauluaan. Kaksi porsasta
lekotteli olkien päällä, eivätkä ne räpyttäneet
silmäänsäkään, kun .Aaro^kiipesi
sikalaan ja vei huilun huulilleen. Mutta
kun huilun ääni kajahti ilmiölle, re-
«vähtivät niiden vedensiniset silmät selälleen
ja ne höristivät korviaan. .\aro
oli usein ennenkin ilahduttanut niitä
soitollaan ja sen päätyttyä ne aina röhkivät
tyytyväisinä kuin suosiotaan osoittaen.
— .Anna olla eläinten rauhassa, huusi
'kärsimätön ääni lähellä. Se oli Valt-
'tori, juro vanhus, joka juuri talutti hevosta
pellolle. Aaro lähti hitain askelin
.sikalasta.
Äiti oli sillri välin juossut ympäri taloa
ja välillä puutarhassakin. Xyt hän
^ei.-olvkeittir-n piiydän ääressä ja alusti
taikinaa. Siiiä ei tahtonut tuiki kunnollista,
aina v;'.iii >e larttui kiisiin kiinni.
Tänäiin cm tosiaan sellainen päivä,
jolloin kaikki menee päin männikköä.
Silloin hyppäsi pieni melodia ilmaan piuhan
perältä, kumarsi sievästi harvalukuiselle
kuulijakunnalle ja jatkoi matkaansa
kimaltelevalla auringonsäteellä..
Huolten varjo oli kuin pois pyyhkäisty
äidin otsalta, ja hiljaisille kasvoille hiipi
hymyn häive. lioi.sesti kääntyi taikina
sonviien välissä, nyt sen voikin ja
panna nousemaan, ja kahvipannusta
levisi houkutteleva tuoksu.
Äidin katse liukui etsien ympäri pihaa.
Ahaa, Aaro on kiivennyt jälleen
ikkunapenkille ja puhaltaa huolettomana
säveliä huilustaan.
on
Kenen on vastuu
Sanomalehdessä, tuossa edessäni, ^ . i.
melkein sivun suurui<ien suurHikkeen
mainos. Siinä on jotakin joka saa minut
hätkähtäen tarkemmin tutkimaan
kuvaa. Lyhyt teksti ensin kertoo kuinka
juuri tämän liikkeen tuotteet ovat
parhaita. Mutta piirretty kuva vie
suurimman osan ilmoituksesta. Kuvan
keskeisin henkilö on kieltämättä alle
kyn-jmenvuotias poika. Hän on muute::
tavallisen pojan puvussa, ruudullinen
paita sekä pitkät hv->usut, mutta päässä,
melkein takaraivolla, niin e::ä kihertävä
tukka pursuilee otsalle, on hänellä
kymmenen gallonan hattu. Ja \xö
oikein villin lännen tvvliin vvö. iosc-kummallakin
puolella kotelo ampuma
asetta varten.
Xiin kotelot vain, tyhjät! Sillä vasen
käsi on puolivälissä vetämässä asetta
ulos ja oikeassa kädessä oleva ase
tähtää suoraan isän kanssa puhuvaan
liikkeenhoitajaan! Siltä se ainakin
ilä
sa
näyttää, mutta ehkä hän tähtääkin tämän
takaa kurkistavaan pikku-sis-koonsa.
Äiti ja toinen liikeapulainen
seuraavat sivusta ja kaikki kuvan henkilöt
ovat iloisen näköisiä. Kuinkas
muuten.
Tämä on ensimmäinen tällainen kuva
jonka näin. voihan niitä olla uSiHakin,
kun ne lahdet tulevat niin äkkiä vilkaistuksi,
ettei mainoskuviin paljoa tule
kiinnittäneeksi huomiota.
Ei ole vielä viikkoa kulunut siitä,
kun erääseen saman liikkeen sivumjy-mälään
tehtiin aseellinen ryöstö. Teon
tekijät olivat juuri
päässeitä nuorukaisia.
koul
— Reippaus ja iloisuus on aurii
paistetta, joka lämmittää sinun ja ^
kien matkanvarrella tapamiesisydi:
Hyvää onnea ja menestystä avioliitollenne toivottavat
seuraavat sukulaiset ja tultavat:
Mr. ja nirs. Onni Lahtinen
Leo Lahtinen
Väinö, Esther ja L. Lahtinen
Alma ja Sakari Keto
Hanna ja Onni Salo
Ero Lahtinen
John Keskinen
P. Utriainen
T. Partanen
Lyydi ja K. Nevala
Olavi Nevala
Jenny ja Jack Laakso
Eila ja E. Kokkinen
Hilja ja O. Forsell
Aino ja Toivo Karppi
John Hendrickson
Arne Salo
Kalle Penttilä
Väinö Laitinen
Paasilat
Irene ja ,A. Saarikoski
Senja Laakso
Senni ja Ensti
Svante Korpi
Erick Kruut
Erick, Anna ja H. Lahti
Olga ja M. Jaakola
K. Kniivilä
T. Joensuu
Koistisen perhe
Hilda ja M. Jansson
Ero Mord
Bertha Niemi
Vick Aho
John Balku
Anna Suutala
Martti Rasinperä
John Aho
Toini Janssqn
Toivo Niemi
Väinö Kivikangas
Senja ja E. Mattila
Mr. ja mrs. Eino Hillman,
Toronto Ontario
O. Koskinen
Multamäki
V. Martin
Olga o a Niilo Joutsi
Jackie, Hilda ja J. Luoma
Mr. ja mrs. H. West
Cecile Morin
Cean A. Morin ^
Pentti -Paasila
Ingrid Miller
Matti Mäki
Leclie Cozma
Aune ja Anger
Lauri Silander.
Helen ja A. Seabloom
Miss Fleurette Forget
Pond David Zuebec
K II T OS
^ ^if.^r^.s.^P^F'^ kauniit kiitoksemme teille, sukulaiset ja tuttavat, saapuessan-lah^
jSsta ^"^"^^ ""''^^^ arvokkaista yksityisistä ja yhteisistä
Kiitos yhteisen lahjan kerääjille Ingrid Millerille ja Helen Seabloomille.
Hearst, Ontario
Parhaat kiitoksemme teille kaikille.
JEAN JA ADRIEN BERGERON
Elokuun 16 p. 1955
Sivu 10
Lauaniaina, marraskuun 19 päivänä, 1955
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 19, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-11-19 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki551119 |
Description
| Title | 1955-11-19-10 |
| OCR text |
HUILUNSOITTAJA
Hän istui ikkunapenkillä ja puhalsi
huilustaan laulunpätkää kuulakkaaseen
aamuilmaan.
Sävel toisensa perästä kiiri kapeasta
ja pitkästä huilusta pihamaalle, herätti
varpusparven, joka lähti pyrähtäen
lentoon. Tuolla kylän viimeisten talojen
takana levittäytyi laaja niitty. Sinne
saakka eivät huilun äänet kuuluneet ja
siellä laskeutuivat varpuset jälleen
maahan.
— Aaro, älä pidä sellaista melua! torui
äiti kantaessaan raskaita a-esiämpä-reitä.
Herätät pikku Kaarinan ja sitten
se t§as alkaa huutaa.
Hän oli juuri huutanut ennenkuin
Aaro alkoi soittaa huilua. Nyt nukkui
Kaarina tyytyväisenä silmät kiinnj välittämättä
tämän 'maailman menosta.
*
Poika lopetti soittonsa ja työnsi huilun
•takkinsa alle. Äiti tuli ja meni — että
maailmassa onkin niin paljon kaikenlaisia
asioita, jotka on toimitettava, vaikka
aurinko paahtoi jo kuumana. — K un
kasvan suureksi, autan häntä, tuumi
Aaro.
Hän lähti sikalan aitausta kohti.
Täällä oli hiljaista, ei ainoaakaan i h - '
^ missielua missään. Pölyisten ikkunaluukkujen
läpi tunkeutuivat surulliset
valon.säteet ja suuret kärpäset surisivat
yksitoikkoista lauluaan. Kaksi porsasta
lekotteli olkien päällä, eivätkä ne räpyttäneet
silmäänsäkään, kun .Aaro^kiipesi
sikalaan ja vei huilun huulilleen. Mutta
kun huilun ääni kajahti ilmiölle, re-
«vähtivät niiden vedensiniset silmät selälleen
ja ne höristivät korviaan. .\aro
oli usein ennenkin ilahduttanut niitä
soitollaan ja sen päätyttyä ne aina röhkivät
tyytyväisinä kuin suosiotaan osoittaen.
— .Anna olla eläinten rauhassa, huusi
'kärsimätön ääni lähellä. Se oli Valt-
'tori, juro vanhus, joka juuri talutti hevosta
pellolle. Aaro lähti hitain askelin
.sikalasta.
Äiti oli sillri välin juossut ympäri taloa
ja välillä puutarhassakin. Xyt hän
^ei.-olvkeittir-n piiydän ääressä ja alusti
taikinaa. Siiiä ei tahtonut tuiki kunnollista,
aina v;'.iii >e larttui kiisiin kiinni.
Tänäiin cm tosiaan sellainen päivä,
jolloin kaikki menee päin männikköä.
Silloin hyppäsi pieni melodia ilmaan piuhan
perältä, kumarsi sievästi harvalukuiselle
kuulijakunnalle ja jatkoi matkaansa
kimaltelevalla auringonsäteellä..
Huolten varjo oli kuin pois pyyhkäisty
äidin otsalta, ja hiljaisille kasvoille hiipi
hymyn häive. lioi.sesti kääntyi taikina
sonviien välissä, nyt sen voikin ja
panna nousemaan, ja kahvipannusta
levisi houkutteleva tuoksu.
Äidin katse liukui etsien ympäri pihaa.
Ahaa, Aaro on kiivennyt jälleen
ikkunapenkille ja puhaltaa huolettomana
säveliä huilustaan.
on
Kenen on vastuu
Sanomalehdessä, tuossa edessäni, ^ . i.
melkein sivun suurui |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-11-19-10
