Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 25, 1948

              Auschvrifzin...
<Jacxoa liseltft smilta)
johon oli neulottu S sm levyinen kolmio
rintaan. Kolmioiden väri ilmaisi mihin
ryhmään klikin vanki kuului. Punai­nen
merkki osoitti, että henkilö oli po­liittinen,
keltainen osoitti vangin olevan
uskonnollisista , syistä kuolemanleirille
tuodun. Kun vangille oli poltettu käsi­varteen
numero, ei hän sen jälkeen ollut
ihminen se tai se^ vaan numero. Tästä
alkoi järjestelmällinen kidutus, joka joh­ti
kuolemaan, sillä vain pieni osa mo­nista
miljoonista säilyi hengissä siihen
saakka, kunnes Neuvostoliiton armeija
vapautti heidät.
SYSTEMAATTINEN INKVISITIO
Kun vangit oli puettu ohueen pukuun
ilman alusvaatteita, sijoitettiin heidät
kasarmeihin, 300 kuhunkin huoneeseen.
\'uoteita ei ollut lainkaan, vaan lattialle
oli levitetty ohut kerrd^ olkia, joka sit­temmin
oli valtoimenaan syöpäläisiä.
Syöpäläisten määrä on niin suuri, että
ne söivät vankien ihon verille. Ravinto­na
jaettiin vangeille 300 grammaa leipää
päivässä ja jotain vesikeittoa.
Kaiken tämän lisäksi oli erikoiset*ki­dutusmenetelmät.
Niinpä pohjakerrok­sessa
sijaitsi pimeitä koppeja, jossa van­keja
pidettiin pitkät ajat. Erääseen täl­laiseen
pimeään koppiin oli muurattu
laitiapinta-alaltaan noin 80x80 sm:n ko­koisia
komeroita, joiden lattian rajassa
oli pieni luukulla suljettava aukko, jos­ta
vankien oli ryömittävä sisälle. Tä­hän
koppiin ahdettiin yhtäaikaa neljä­kin
vankia, jotka saivat ilmaa 5x5 sent­timetrin
kokoisesta reiästä. Monet kuo­livat
tukehtumalla.
Eräs menetelmä oli se, että kesäaika­na,
jolloin oli kuuma, ei ikkunoita saa­nut
pitää auki kasarmeissa, minkä Ii­saksi
huoneita vielä lämmitettiinkin.
Talvella, jolloin oli kylmä, täytyi ikku­nat
pitää auki, mutta huoneita ei läm­mitetty.
F>äässä kasarmissa, jossa myös pienet
kopit sijaitsivat, oli huone, jossa oli
ruoskintapöytä ja hirsipuu. Ruoskinta-pöytä
oli laitos, jossa vangin jalat kiin­nitettiin
lattiaan ja vartalo taivutettiin
pöydälle suorakulmaan. Tässä toimi­tettiin
raipparangaistukset,' jotka usein
johtivat kuolemaan. Samassa huonees­sa
o!i hirsipuu, joka oli valmistettu si­ten,
että kampea vääntämällä teloitet­tavan
jalkojen alta putosi pohja pois ja
köysi kiristyi kaulaan. Tämän raken- -
nuksen kellarissa sijaitsi myös pimeä •
koppi, jossa myrkyttämällä surmattiin
ihmisiä. Nämä uhrit olivat pääasiassa
Neuvostoliiton armeijasta vangiksi saa­tuja
upseereja. Erikoislääkärit suoritti­vat
vangeilla erilaisten myrkyllisten ai-iieiden
kokeiluja, jotka tavallisesti joh­tivat
ko. vankien kuolemaan. Myös mo­net
niuut kidutusmenetelmät olivat käy­tännössä,
mutta nämäkin esimerkit riit­tänevät
osoittamaan, mitä A^ischu-itzin
leirillä tapahtui. Kaiken tämän seurauk­sena
olikin,* että vangit olivat muodotto-niia
luurankoja, jotka eivät olleet enää
iläviä, vaikka eivät vielä täysin kuol-
Icitakaan.
•lian huolet. Meidän pitäisi ymmärtää
n'in paljon . .
Pianon luola huudeltiin Olaville:
'Tule laulamani Tule nyt hy\-ä mies
laulamaan!'*
Olavin silmät kirkastuivat. Hän kat­soi
Elmaan.
"Emmekö mene ja anna heidän kuul­la
jotain,— h.v\-ää?" kv-s)^ hän.
•'En.ole.laulanut paljoa viime \Tjosi-na",
epäili Elma hetkisen, mutta sitten
hänkin innostui. '^Mennään todellakin.
I.aulakaamme niitä laulukuoron lauluja
— ja näytelmien lauluja! Voi, se-onkin
juuri sitä, mitä kaipaan. Tule!"
(Jatkuu).
.KAASUKAMMIO ja
JOUKKOTELOITUKSET
Kaikki edelläkerrottu ei kuitenkaan
tuhonnut ihmisiä niin paljon ja niin
nopeasti kuin hitleriläisten suunnitel­mat
vaativat. Siksi oli suoritettava myös
Joukkoteloituksia. Teloitettujen määrä
vaihteli päivittäin, mutta viimeisinä ai­koina.
Jolloin inkvisiittorien tappio jo
näytti Väistämättömältä, tuhottiin Aus-chwitzissä
12,000—20,000 vankia päi­vässä.
Murhaajat suorittivat työnsä monin
kemoin. Pihamaalla suoritettiin ruoski­malla
joukkoteloituksia, äämoin hirttä­mällä
kuudessa hirsipuussa, jotka oli
asetettu rinnakkain. Kun hirttämiset
suoritettiin, komennettiin elossaolevat
vangit toimituksen todistajiksi ja or­kesteri
soitti määrättyjä sävellyksiä.
Ampumalla teloitettujen määrä on
myös hyvin suuri. Kuuden henkilön ryh­missä
kuljetettiin vangit erikoiselle te-loituspaikalle,
jonka taustana oli pansr
sariseinä. Tässä suoritettiin teloitukset
ja vankileiriä fesitellyt oppaamme, joka
itse oli ollut leirillä kertoi, että veri
virtasi kymmenien metrien etäisyyteen
tältä paikalta.
"Uudenaikaisin" ja kaamein teloitus­tapa
oli kaasulla murhaaminen. Maan'
alle rautabetonista rakennettu kaasu­kammio
oli noin 20 m pitkä, 5 m leveä jä
2.5 metriä korkea. Se täytettiin ihmi­sillä,
suljettiin kaasutiiviitoVet ja katos­sa
olevista kahdesta aukosta täytettiin
kammio kaasolla, joka tappoi uhrit 8—
10 minuutissa. Ennen kaasukammioon
viemistä annettiin- vangeille pala saip­puaa
ja heidän oli peseydyttävä..Tämä
sen vuoksi; että kaasun tehokkuus puh­taaseen
ihoon oli voimakkaampi. Ne,
jotka olivat kaasukammion kulmauksis­sa
eivät kuolleet vaan menivät tajutto­miksi,
mutta loppukäsittely teki heistä­kin
selvän. Murhatut siirrettiin nfmit-täin
kaasukammiosta krematorioon, jos­sa
polttaminen tapahtui. Polttouuneja
011 kaksi ja ruuniiit työnnettiin niihin
rullavaunuilla. Suomalaisten lehtimies­ten
ollessa tutustumassa krematorioon
sattui järkyttävä tapaus. Koko Puolan
retkellä oppainamme olleet rouvat Lud-kievviez
ja Kowalik pyörtyivät hetkel­lä,
jolloin leirin oppaana toiminut mies,
tapahtumia havainnollistaakseen, työnsi
rullavaunun polttouuniin. Satuin täi-'
löin olemaan lähellä rouva Kowalikia,
joten tartuin häneen kiinni ja estin hä­nen
kaatumasta betonilattialle. Koko
seurueemme kantoi heidät ulos kremato­riosta.
Virvoiteltuamme heitä kamferilla
ja kylmällä vedellä palasivat he tajui­hinsa
ja saattoivat vähitellen voittaa jär­kytyksensä.
Tulkoon mairtituksi, että
nämä oppaamme olivat koko" leirin tu­tustumisen
ajan jaksaneet sankarillises­ti
voittaa järkytyksensä siitä huolimat­ta,
että useita heidän molempien omai­sia
on murhattu samalla leirillä. Esim.
rouva Kowalikin äiti ja kymmeniä mui­ta
sukulaisia tuhottiin tällä tavoin ia
hän on ainoa elossa oleva sukunsa jä­sen.
MYÖS SUOMEA VARTEN
Kaikki se. mitä käuhumuseossa saim­me
nähdä oli mitä järkyttävintä todis-tusainehistoa
fasistisen inkvisition jäl­jiltä
20 \nJosisadalla. Vankilakasarmei-hin
kertynyt ''jäämistö", joka oli leiril­tä
jälkeenpäin kerätty, puhui synkästä
todellisuudesta. Sinne oli kerätty huo­neiden
täydeltä vangeilla jääneitä vaat­teita
ja jalkineita sekä muuta tavaraa,
jota he olivat mukanaan tuoneet. Niin­pä
nähtim mm. pieniä lasten kenkiä
ainakin kaksi autokuormallista. Myö5
invaliidi^n käsi- ja jalkaproteeseja oli
suuret määrät. Kaamein nähtä\'y}'s oli
telotetuilta vangeilta kerittyjen hiusten
valtava määrä. Ne oli kerätty yhteen
valtavaan kasaan, joka oH noin 3 m le­veä,
20 m pttkl ja 1S m korkea. Siinä oli
Kallis serkkuni suurkaupungin hu-
- mussä . . .
Mitä sinne hyörinän, hälinän, pyöri-nän
ja melskeen sekä kiireen keskelle
muuten kuuluu? Sanoit kirjeessäsi, et­tä
teillä on sadetta piisannut "yksi toi­nenkin
tippa." Miten erilaista tämän
luomakuntamme, olinsijoissa kulloinkin
onkaan. Ajattelen! Kas, kun siellä
ovat pilvet tihunneet kosteutta ja tääl­lä
olleet vedestä nuukina, toisin paikoin
palaa ja-toisin paikoin vesi alueet val­taa.
Tarkoitan moninaisia metsäpalo­ja,
jotka tuhoavat tuhansin eekkerein
metsäistä maastoa — ja tulvia, jotka
tuhoavat myös tuhansin eekkerein vil­jeltyjä
ja asuttuja seutuja. Mihin hä­tään
ihmiset kulloinkin joutuvatkaan
tällaisten odottamattomien vaikeuksien
johdosta! Sitä on kai mahdoton kuvail­la
sellaisen, joka ei ole itse mitään sen­tapaista
kokenut. \ \ ^
Tiedätkö, että «meilläkin nyt muut­teeksi
— pitkästä pitkästä aikaa on sa­detta.
Se on kuin siunauss, tavallaan
farmareitten viljelyksille* kukkatarhoil­le
ja puistoille kuivuuden perästä. Jopa
tässä taannoin, ennen tätä siunattua ve­dentuloa
kuului ennusteluja, että ensi
talvi on vaikea elinkustannuksien puo­lelta,
koska maataloustuotteiden hinnat
saattanevat nousta huonojen satojen
vuoksi . . . Mene ja tiedä.
Sanoit kesälomasijaa katselevasi it­sellesi,
jotta voisit auringossa hautoa^^
väsyneitä raajojasi sekä "naattia" elä-mästäjaiskottelemalla.
Juu, se on iha­na
unelma ja aivan oikeutettu unelma
toteutumaan jokaiselle työn hikeämäl-le
raatajalle. (Anteeksi, ethän, sinä"
sentään "työnhikeämä" olekaan, vaikka
minä näin rahvaan kielellä ^ siten tulin
maininneeksi. Sinähän-olet toimittaja,
ja toimittajat eivät koskaan tee mitään
. . . Ha-haa! Niin ainakin monet luu­levat.
Mutta voit itse puolustaa uraasi
ja sen aiheuttamaa "hikeä", sillä tasa­puolisiin
oikeuksiinhan kuuluu myös
puolustautuminen väärin tehtyjä syy­töksiä
vastaan, eikö niin? Mutta salli
minun sentään lisätä, että mielelläni
suon sinulle herttaisen lomahetken jos­sain
kalaisessa järviseudussa ja myös
auringonpaistetta sinitaivaan alla. Et­täs
tiedät etten ole mikään pahansuopa
vaikka kannatkin kädessäsi kynää la­pion
asemesta. Näin puhuu sisarelli-sesti
kaukainen serkkusi,)
Toivon siis, että löydät mieleisen
majapaikan luillesi pariksi viikoksi ja
palaat työpaikallesi virkeänä jä aurin­gon
paahtamana alkamaan raskaan
urakkasi lukijakuntasi opiksi ja nau­tinnoksi.
Kesäterveisin
serkkusi ELISABETH.
Kauniin kaunis
vanhusten harmaita hapsia, naisten pit­kiä
palmikoita ja lasten hienon hienoja
kultakutreja, jotka kaikki oli aiottu
Saksassa. valmistaa kankaiksi.
Sadistien aika loppui kuitenkin vii­mein
Puolassa. Heidän kaameiden teko­jensa
jäljet ovat kuitenkin jälkipolvien
riiihtävänä.
Meidän kansamme \^\ olla onnelli­nen
siitä, että ne v-aaleansinisiä pieniä •
rakeita sisältä\'ät gallonan astiat, jotka
sodan jälkeen Majtanek'in kauhuleiriltä
löydettiin ja jotka sisälsivät Auschiwit-zissä
käytetyn murhakaasun valmisÄk-seen
tarvittavaa ainetta, eivät koskaan
ehtineet Suomeen, vaikka purkkien pääl­le
olikin Jo kiinnitetty "Fur Finland" —
Suomea varten.
Afui^täri; hyvi^ muistan ajan kn
vuotta sitten : . . näin aloitU Sir
serkku Ja näin aloitan minäkin,
s u t ä b n Juuri nyt kulunut se äika, kna
meidän lehmäHe syntyi nun kamöj
kaunis vasikka, jota me kilvan ihaflt^
ja Jota aina olin valmis naapureillekia
näyttämään, jä taas yhdessä ijiailtiii.
Se oli minun mielestäni kaunein vasi^,
ka mitä olen koskaan nähnyt ja niuc.
tin sen "Dolly". Sitten aloin vartoa;
kehitystä, ja k^den vuoden vanhaia
se Oli kaunein lehmä mitä olen koskaaj
nähnyt — ja taas yhdessä ihailtiin.
Mutta kun tämä farmarin elämä oa
sellaista, että jonakin kauniina päi\ijiä
täytyy erota''sellaisestakin joka on tul.
lut hyvin rakkaaksi, melkeinpä kiä
omä- lapsi, jota on pienestä asti hDitaaut
ja kasvattanut. Niinpä eräänä päivänä
tuli ostaja kuorma-autonsa kanssa ha­kemaan
tuota minulle niin rakkana
kä3myttä Dollyä. E i auttanut, erota piti,
vaikka kurkussa tuntui kiristävän jo­kin,
jonka olisin halunnut niellä polj,
vaan en' voinut. K3^neleet tulivat vä-kisin
silmiini. Ei se ole niinkuin vanha
"Lissu", joita Fordin Heikki tekee aina
lisää. Minunkin ministerini koetti mi­nua
lohduttaa, että kyllä tämä uusi o-mistaja
pitää Dollystä hyvän huolen.
En tiedä olisiko se minua paljon loh­duttanut
vaikka olisin saanut sarvba
taluttaa uutta ja komeampaa Dollp
tilalle, niinkuin Sirpä-serkku sai uudea
"sevin".
Ei ptihet.takaan mistään ylellis}yds-tä.
Monella farmarinaisella on kirkk-ta
hetkiä,, v^an kerkiävätkö edes käy-
' mään kertaa vuodessa kaupungissa, ei­tä
näkisivät näyteikkunat, muodistap:-
humattakaan. Huitase vain jotain pääl­lesi
kun olet lähdössä, sillä siinä on sen­kin
seitsemät tekemiset ennen lähtöä, ja
kun tulet kaupunkiin, siellä vasta huo­maat
ja siunailet, että ' k y l l ä kai mini
olen erinäköinen kapistus kuin nuo to.-
set naiset", ja kuuletpa sanot ta vankia,
että "farmariakkakin on tullut kaupun­kiin".
— Niin, ei se farmarinainen ke.'-
kiä istua keinotuolissa, jos sellainen sat­tuisi
plemaankin, ja katselemaan muon-lehteä,'
että miten ja miten sitä n}t
puetaan.
Käy sitten niinkuin minun kävi. kua
en ollut käynyt pitkään aikaan kaupun­gissa.
Menin siellä siskojeni kanssa su'>
malaiselle haalila iltamiin. Muun o:-
jelman loputtua oli tanssia ja kun suri
näin yhdellä tytöllä olevan jalassa ke.--
gät. joissa ei'ollut kiirkeii. niin rupesi:
säälimään ja sanoin sisko "le —
tuota tyttöparkaa, kun siiKi '^n nuor..-
kengät." Siskot rupesivat
ja sanoivat:. ".Älä ole höp<".o. M N i i : ' ' -
on nyt muoti."
Olisihan se tietysti viileän tur.toir:^
kun kengissä ei olisi muuta kuin pobja-ja
korkea kanta. Mutta jos selbin?'^
kantapää olisi täällä farnrilli. niin e:
ehtJsi muuta kuin olla nen:iIUan t^;
etsiä ja naulailla sitä lentän\ tt.i kar.ta^
Ei, täällä täytyy katsoa. nrlKi
pystyssä ja pääsee lujaa..
Sydämeni, nauttii komcude-a. mu:>
täällä nautimme siitä jos saamn-e sada­ta
silloin kilin kuivuus uhkaa vioda ka: •
ki mitä olemme kovalla l y i i i l i saa^*
maahan. Nvtkih on silmät pakara:-
odotettu sadetta, kun on nun kui^^
ja metsäpalot uhkaa jokapuolelta. Mo­nen
työläisen työntuloksct o%^t J"^''
nuo tulet vieneet.
ScUaista on tämä farmarin cli^o.
SIVU O LAUANT.^INA, KESÄKUUJST 25 PÄIVÄNÄ 194S