Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 9, 1943

              • '1'
•'(•
• ; i • • ••
Sivu 8 LAUANTAINA, TAMMJKUUy 9 pIVÄ]?yÄ
Miten
Kirj. SAKARI P.ALSI,
Mongolian matkalta.
'ONGOLI tekee matkansa mah­dollisuutta
myöten hevosella
ratsain. Han osaa pitkää ja kiireel­listä
matkaa varten järjestää erääti-laisen
yksityisen kestikievarilaitok-sen.
Matkalle lähtijä ottaa esim.
kolmen päivän matkalle mukaansa.
valjakon.' Mongolilainen postikyyti
on erittäin nopeata, mutta samalla
miltei hengenvaarallista. Kun näet
kyytimiehet kerran ovat saaneet ijes-tangon.
satulaansa, .ajavat he täyttä
laukkaa seuraavalle asemalle huoli-matta-.^
iiQtta^YSti tietä, xlikpida, pu.- .
see useasti puoleentoista sataankin,
ja kahdeUä kolihellaajomidhell^ on
aika t^^ö sen hoivaamisessa. Yuöt.r-silla
mailla kuormat vähän päästä
keikahtelevat kumoon ja pientenkin
ojain yli mentäessä on miesten irti-kiskottaya
rapakkoon juuttuneita
rattaita ja härkiä.. Vetojuhta on näet
siksi "härkäpäinen", ettei se aina
suostu seuraamaan edellisen jälkiä,
vaan yrittää omin päin tietä-SUoria;
tällöin se tavallisesti saa hyvän liit­tolaisen
kömpelökulkuisista -.rattais-taaja,
jjoid£0 ritseisäis^^s-orr^^tä suur
teen .sam^npainoiseen.osaan, mifta
ripustetaan ,eiäim€;n kyttyröiden ^
päri kyhätyn satulanx nojaan. ^Kjjn
kuormittaja p^akottaa kamelia^, laj.
keutumaan pöhöllensä ja^ nykii tätä
talutusnuorasta,- mikä lähtee, sier^ji^ *
ten väliseinän lävistävästä puunappu»
lasta, päästää eläin korviavihl^)via
kirkaisuja, jojden hätähuutoa muis­tuttava
ääni pahasti koskee oudoa,
korviin. Se valittaa vielä kovem­min
noustessaan kuormineeii jäloil.
leen, ja . tottuneet kuorhiantekijät;
voi^fatiLit^töift- hvtttojen- kovuudesta.
c-kamdin-lvantokyyyn -ja SQr^-n
den huostaan, niin että hänellä men-
. nen tullen on joka päivän varalle vi-
. reä ratsu.
Myöskin kestikievariasemilla, joita
. ylläpidetään suurimpain valtateiden
varsille, annetaan postikyytiin oikeu­tetuille
virkamiehille ja heidän pika-läheteilleen
ainoastaan ratsuhevosia.
Milloin matkustava herra kulkee rat­tailla,
valjastavat kyyditsijät hevoset
ajopelien eteen eräällä omituisella
tavalla, mikä osoittaa mongolien
vaikeasti pääsevän tavastaan käyt­tää-
hevosta yksinomaan ratsuna.
Matkustajan rattaat ovat aisoista, si­dotut
lähes neljän metrin mittaiseen
poikkitankoon, jonlca päitä kaksi
rinnakkain ajavaa ratsumiestä pite­lee
satulassaan, täten muodostaen ai-.
van omituisen ja. alkupe;:äisen pari-suuden
puuska. Hänen piti touhuta
jotain. Mitä sitten — näin keskellä
yötä? Hänpä pesee lattiaa. Mutta
ei ollut sisällä vettäi Niin,.vettä pi- •
tää hakea! ^ ^ • ;
Hilja-Ötti äinpärin ja kiirehti ran­kaan
päin vettä hakemaan, vaikka pi-'
hassa oli kaivo. Rantaan iiänen pi­ti
mennä. -
Aamulla näkivät jotkut ihmiset "
naisen rannalla nostelevan • ämpäriin
vettä ja pesevän rantakiviä. -Hänen
tukkansa oli auennut ja se hulmusi
• tuulessa. Kiirettä hänellä näytti plie-van.
Uteliaat ihmiset kyselivät, että
• **mitä hän niitä kiviä pesi?"
"Minä likasin ne viime yönä, mi­nä
tahdon pestä ne puhtaaksi", oli
Hiljan vastaus.
Pianhan naapurit havaitsivat asi­oiden
olevan vinossa. He löysivät
Hiljan ja kuljettivat kotiin. Saivat
tietoonsa myöskin, että lapsi oli pois­sa
ja epäilivät Hiljan tappaneen lap­sensa.
Sekin seikka tuli pian todis­tetuksi,
sillä rannalta löydettiin lap-
• sen ruumis, mikä todettiin Hiljan
lapseksi.
Kun häneltä lapsesta kysyttiin
• niin hän vain vastasi: "Tyttö on pii­lossa.
Sitten kun mieheni palaa ta­kaisin
niin minä yllätän hänet."
• Muuta vastausta ei Hiljalta koskaan
saanut.
Hilja oli todettavasti mielipuoli.
Hänen tekoaan ei pidetty rikoksena.
Hiljan veli otti hänet huostaansa ja
sijoitti hänet pieneen nurkkakamariin.
asumaan, luvaten pitää silmällä si­sartaan.
Niin Hilja sai elää vapaudessa,
"vaarattomana" eli, ja myhäili omaa
elämäänsä. • Hänen miehensä ei kos­kaan
palannut taistelusta. Eikä hä­nestä
koskaan saatu mitään päteviä
tietoja. Ehkä olikin näin parempi,
"kun kerran asiat olivat menneet niin
pitkälle mustaa- polkua. Näin oli
Hiljalle helpompi, eihän hän tiennyt
sun'a, ei kaivata ketään.
Hän vain eli — höpisi ja puh­disti.
Päix-ällä ja yöllä ei ollut ra­jaa,
millään ei ollut rajaa — kaikki
jettä, mik^ sisältää ankaran käskyn:
"vähääkään, ^vitkastelematta saattaa
matkustaja seuraavalle" kyytiäsemäl-le",
ja kyytimiehet koettavat paraan-sa
mukaan noudattaa tätä määräys­tä.
Jos oikein- kiirettä pidetään,
vaihdetaan -hevoset pysähtymättä;
uudet ratsastajat ajavat sisäpuolel­ta
ikeen alleja en tiseterkanevat sii­tä
nlkopuolelle, eikä kuomissa istuva
herra huomaa matkassaan muuta
muutosta, kuin uusien hevosten tui-memman
vauhdin. ,
Mongolialainen kyytilaitos on al­kuaan
Dshingiskaanin toimeenpane­ma,
ja sen pääasiallisena tehtävänä
on kulettaä virkamiehiä näiden vir­kamatkoilla
ja antaa, hevosia viralli­sille!
pikäläheteteille, jotka edustavat
postilaitosta. .
Myöskin venäläisten kauppiaiden
ja muidenkin ulkomaalaisten onnis­tuu
tavallisesti saada viranomaisilta
- itselleen kyytikirje; nämä ylimääräi­set
matkustajat eivät kuitenkaan vaa-di
niäaräylcsenmukaistä ilmaista kyy-
^ttvä. ijä kestitystä,^vaan vanhan tavan
mukaan suorittavat ruplan 'I hevosta
kohti kyytirahäa asemaväiiltä (25—
30 virstaa).
kuonrian sen mukaanr -
keja karavaanihärkäin ja -rattaiden Ahtaat splatiet, mäet ja kivikot
omapäisyydestä, ne ovat näet mah- pahoinpitelevät härkiä, kamelikäja.'
dottoman.; leveitä,- usein-^kolm€kym:---v^^^^^ päTiiinpTa vFsBkla ovat taas •
menraiteisia ja näyttävät pikenimin tahiauspaikat.
n aitpriiongalilainen kiilku-
- neiivo on härkäkaxayaähi, ; jotka
maan pohjoisissa .osissa A^ittärät
tavaralukennettä tavallisesti amfnat-tirahtimiesten
ohjaamina. Karavaa-nihärät
valjastetaan aiiskaikeehy sa-
. tulan ja nuoraisen, häntävyön avulla
- kaksipyöräisten rattaiden eteeii, jot-
. ka ovat ilman pieniiitäkään .raudan
pätkää puusta tehdyt, j a joiden ak-
- seli siihen kiinnisuudittuine pyöri­neen
kierii irrallaan aisapuiden ko-
- loissa. Karavaanin härkäjuku nou-vastakynnetyiltä
peltosaroilta kiiin
kulkuteiltä .
Tasaisilla teillä karavaanimiehet
yrittävät päästä vähemmällä työllä,
poikkeilevat taloihin juttelemaan ja
teetä juomaan ja jättävät karavaanin
yksikseen kulkemaan. Ensimmäise­nä
kulkeva härkä on siksi luotettava,
että se uskollisesti jatkaa matkaansa
taluttamattakin ja vie koko jonon
* mukanaan, mutta -Ylistä karavaani
kätkee, ja tällöin joutuvat siitä eron­neet
härät omiin,hoteisiinsa, seisattu-vat
rauhassa syömään tai, märehti­mään,
usein heittäytyvät makuulle­kin.
Arvaahan sen, mikä hätä mie­hille
tulee, kun he tunnin parin pääs­tä
oikoteitä ratsastaen ehtivät kara-
' vaanilleen ja huomaavat sen näin «
silpoutuneeksi- Hyvin usein tapaa
karavaanimiehiä, jotka etsiskelevät
kadonneita juhtiaan, ja-ovat tässä
menettäneet päiväkauden ja parikin.
Karavaanin yöpyessä ajetaan xat-taat
pyöreäksi umpinaiseksi, kehäk- ,
si, jonka: sisään -matkateltta pystyter
tään. Ja-vaikka karavaaniin kuului­si
vaan kolmetkin rattaat, niuodos-taanipngpli
niistä yötulensa ympäril­le
tämän, arokansojen ikivanhan .
vaunulinnan.
. -Maan pohjoisissa osissa kulkee»
härkäkaravaanien . rinnalla myöskin
- kamelikaravaaneja. Urgan ja Kii­nan
välisen liikenteen ylläpitäminen
taas jää yksinomaan viimeksimainit­tujen
tehtäväksi, koska kuormaeläi- '
mistä ainoastaan kameli jaksaa men­nä
välillä olevan Gobin poikki.
Kamelin kantokuorma jaetaan kah-
Niinpian.- kuin kameeli • kadottaa. -
kiinteän maaperän jälkainsa alta, W-lee
siitä surkuteltavan avuton: Se
vastustaa viimeiseen asti veteen me­noa,
ja pakotettuna jokeen astumaatf:
^ kahlaa sen poikki huutaen kuin- •
henki'olisi kysymyksessä. Jos kah-"
lauspaikan pohja on liejua tai savea,-
liukastelee sen pehmeä antura-ja-eläin
on alituisesti vaarassa kaatua;,
taakkoineen virran - vietäväksi-. H>:;
väliä taipaleella jättävät kamelin-'
ajajat härkämiesten tavoin karavaa-v-nin
kulkemaan yksikseen — haeskelv.
Iäkseen sitte sen katkenneita' pätkiä
samoin kuin jälkimäisetkin;..:
• Kamelien kiima-aika, «iikä satv
tuu yksiin talventulon kanssa, uhkaai.
usein täydellisesti .hajottaa^^haFavaa^;^
nit. . Kameli on tavallisissa.: oloissa;':
lauhkea ja.. kärsiävllinen. icJäin,:; eikä-sen;
päähän jpälkähtäisikääii.':kayttää:.;:
tavatonta lihasvoimaansa kiusaäjien^i
sa rankaisemiseen^ vaaniSeLityyfa^y o--;
, soittamaan kiivastustaan; joskus :$.yt -
käsemällä märepalansa näiden sil-, - [
mille. Kiimaisena.se.muuttuuihffti-'
selle aivan hengenvaaralliseksi, ie;'
riuhtaisee .ohjausnappulan ' irti'^ig-'
rämistään j a h3rökkaä; - ajajan kimp­puun
yrittäen .musertaa .tämän etu-jaloillaan.
Saakoon vanha urgälai- •
nen kamehnajajaJi)ardza, joka seura-'
si meitä.matkallamme arolla, kertoa'
vaarallisimmasta taistelustaan kii- •
maisen kamelin kanssa:
"En sillä kerralla kulettanut ka­ravaania,
vaan ajoin, yksiriäistä rat­taiden
eteen valjastettua kamelia.
Juhtani oli iso uros, jonka harvinai-
....
n vahvoj
in mielikf
iiima-äjan
»ttivs
pann
lat aavis
ilini y
luonne
Itaan. Y
objausni
jrinea siei
les mitenk
L karkasi i
vikfeeli
|aa suojaa
|)lle pakene
|rötä. Kax
^Dsa alas n
ynun-iMti-;
^sdle pua
biH&eni eli;
tifkiste
•hda-sen
tvaaoei
ukkuisinqpi
innäköis
vuorein
umnä-väst!
rkotukset.
ttaat ja sa;
Itaansa, vc
>ä mursk
se siis ei ly
mikä olisi
|rö, enkä mii
sen pahi
pidellä rai
toivonut
li. Mutti
kiimapu
linut, ia lah
ähensä. Oli
m enää tär
kuin etsiä
Monet 'kai
ertoa samaU
eksi he jaiiiä
leet juhta
kameli nä
i korkeinta ta
aörta kohti^
sinne huili
varmasti t;
omituinen
tiee varmaan
alkuaan on
jhkeeva vapa
Iväsemään n
ihailemassa..
Ratsuhevosei
pnelin ohella
pnia muitakir
tkut esiintyvi
uksina, toiset
kinittu posta
ftyisiä tarkot
fiset matkusti
sipyöräisillä
uilla rattailla
itatetaan kar
inikään kame
mä kulkutapj
si, ja sitä py
(lleen vaan kc
|ehet ja kiina
juppiaat. Si
Ien laumat si
iomaan kamel
intä ratsuna,
oisesti härj(
[leita, joiden
ijoisissa osissc
hangain ete
jak-härkä ti
'i, ja sikäläi
avat sillä sei
ssaan, missä
n. Oikullisu