1938-09-17-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
V drds ja T TALKOISIIN puettu nuori nai- •V iien käveli hetkisen edestakaisin pienen kesiihuvilan edustalla, joka Aihreine ikkunaluukkuineen näytti sanomattoman idylliseltä kylpyläkau- • pungin reunustalla. Sitten hän teki ropean päätöksen, käveli varmoin as-jjglin pienen puutarhan läpi johtavaa täytäväa vihreälle ulko-ovelle ja pai- Eöi soittokellon nappia. Ei kukaan tullut avaamaan. Nainen hymyili tyytyväisenä. Aivan kuten hän oli odottanutkin. Talon uusi asukas oli mennyt aamiaiselle. Nainen kiersi talon tarkastellen ikkunoita. Eräs kapea, melko korkealla oleva ikkuna oli auki. Hän ei ylettynyt ikkunaan, vaikka hän nousi varpailleen, mutta sitten hän huomasi leveähkön laudanpätkän maassa, asetti sen. seinää vasten nojalleen ja pääsi sen avulla ikkunasta sisään. Hän oli tullut kylpyhuoneeseen. Siellä Mn asetteli hattunsa peilin -edessä oikeaan asentoon ja punasi rauhallisesti huulensa ja vasta senjälk^en hän avasi Jcypyhuoneen oven ja ;m€ni sisä-huoneisiin. , / (Nainen ei tarvinnut paljonkaan ai- -kaa suunnistautuakseen huoneistossa. Tuossa oli ruokasali, makuuhuone ja ^ärkihuone. Naisen ciriielenkiinto köh- - distui arkiliuoneessa . olevaan: lipastoon. Se oli ainoa paikka, jossa,talon omistaja hänen-käsityksensä, mutkaan saattoi säilyttää arvoesineitään. .'Lipasto oli lukittu, .mutta se. ei saattanut naista neuvottomaksi. Hän tiirikoi hiusneulallaan iufcon tauki: ja avasi sitten pienet laatikot fyhden toisensa jälkeen,ikunnes:hän viimei-ja. iHän sulloi nopeasti -korut .käsi-sessä löysi joukon arvokkaita koru-laukkuunsa naurahtaen kevyesti. Silloin hän kuuli askeleita taka- AafP — ja syvän miehekäs ääni ky-hän äsken \nelä tiennyt, että aioin ottaa täähä mitään. — Riitti jo sekinje.ttä tunkeuduitte ikkunasta asuntooni. — Tuossa pn kaikki, (nitä ehdin ottaa. Antakaa miiiunpoistuä nyt. — Hyvä. roistuliaa ' liial^^^^^^ — Mutta eihän hän tilannutkaan mitään. —^ Kyllä. Neiti oli jo lopettanut lounaansa, kun te tulitte. Hän odotti A^ain laskuaan. — Vai niin. Kuhaan ei kuullut niitä kaikin — Mitä teette täällä? Naiden käännähti ympäri ja niiki edessään auringonpaahtaman nuoren miehen. — pikö minulla ehkä ole oikeutta tutkia omia laatikoitani? nainen vastasi ylimielisenä. — Elikäpä voisitte huiputtaa minua, ellen sattuisi olemaan tämän asunnon isäntä. * - — Niinkö! Olen kai varmaankin erehtynyt talon numerossa. — Siksi kai kiipesittekin sisään kylpyhuoneen ikkunasta, vai kuinka? — Kuljen mieluummin ikkunasta kuin ovesta. — Xu9 nyt ei ole laisinkaan sukkelaa, se on hyyin kömpelöä pilaa. Tahtoisitteko nyt ystävällisesti tyhjentää käsilaukkunne, ennenkuin teen ilmoi-tvks^ n röyhkeydestänne ja jätän teidät poliisin käsiin? •— Miksi tyhjentäisin käsilaukkuni? Kaikki, mitä siellä on, pn omaa- •ni. . — Sen asian saa poliisi ratkaista. — On kovin arkipäiväistä vedota tpolijsiin. Luuletteko muuten uhkauk-sterme pelottavan minua? — ,Odottakaa vain hetkiiien. Lär hetin erään pojan .noutamaan pplii- -sia 5aiimlla,'kun .näin teidän kiipeä^ yän ikkunasta sisään. Ettekö uslco? Kat^ookaapa .tuonne tielle. Siellä tu-ieyat jp. poika ja ^p^^^ — Sftisltte hieman ^ Ette-smiman nope^^ti ikeittiöji oyes.ta, e ^puolin sopimattomia sanoja, joita neukuin poliisi näkee .tei^Jät. Ilmoi- nuori mies itsekseen mutisi. Mutta tan hänelle vain ;tuntomerkkinne en muuta. — Saatte vielä katua t^tä! — Poistukaa nyt! Ettekö kuule, että poliisi soittaa jo o\^kelloä? Nuori nainen oli kadoni\ut jäljettömiin, kun poliisi pääsi sisälle. laskut i ä n maksoi. Seuraa\'ana päivänä lounaisaikaaii, kun nuori, auringonpaahtama mies meni: Jiotel Russcllin ravintolasaliin, näki hän valkopukuisen naisen istuvan yksinään tyhjän pöydän-ääressä. Mies kumarsi ivallisesti hänelle ja sanoi: — Teitä ei siis vielä ole pidätelty? Mistä se johtuu? ilmoitin poliisille yksi tyiskohtaiset turitomerkkinne. —r Pysyttelenkin nykyisin huoneessani. Siinä teette viisaasti. ^litä.mie-iintoista siinä pöytäliinassa pn. kun tuijotatte jatkuvasti siihen? — Muistin vain jotakin, jonka olen jättänyt tekemättä. Luulenpa syö- — väni vastaahan myöhemmin. Saatte-^rkea. Tanssiorkesteri aloitti hysteerisen metakan ja kertosäkeiden laulaja ulvoi joitakin idioottimaisia sanayhdistelmiä rakkaudesta, kun auringon-paahtama nuori mies tuli ,hotellin tanssisaliin ja oli jo ovella törmätä nuoreen valkoisiin puettuun naiseen. — Muistelen teidän luvanneen, ettei minun tarvitsisi nähdä teitä täällä tänä iltana, mies sanoi. — Ette liene kuullut oikein. Sa-noin vain: ''Älkää pelätkö. Saatte tulla huoletta." Onko se mikään lupaus.'^ — Teidän ei tarvitse kiittää. Olen jättänyt laskunne asianajajani perittäväksi. Tarjoan aamiaisia periaatteessa väin kauniille tytöille. — Sen olisitte voinut ilmoittaa aikaisemmin. Mutta' — sitäpaitsi tänään eräs mies-sanoi minulle, että olen muka kauniS; Hän joko valehteli tahi on so-pöytäni . kaan. muitahan ei ole väpaana- - Ei kumpaistäkaan. Haluatteko — KiitPs. — Hyvästi. -— Tulette kai tänä iltana tänne tanssiaisiin? mies ky-syi. —NKuinka niin? — Vain sentähd^n, että jos te tulet- ! te, niin minä jään asuntooni. Qlin näet muussa tapauksessa aikonut tulija:,; ^ , r';' /• — Vain niin. Älkää pelätkö. Saattava ta hänet? \ — En laisinkaan. — Sepä ikävää. Uskoin hänellä ple-van aikomuksena kosia minua. Jc ta vastaan tai mitä mmUa^valtakunta, hyvänsä, jolla oli'20 Jcertaa niin mqpta soturia. Toisella kertaa esitettiin pontevasti ja mepestyjcs^Uä, että yhteiskunta menee hajalle,^ jollei rkansa suostu maksamaan veroa eräille komeljänteille. J a kerran pii valtion perikato varma, ellei kansa tahtonut n^yöntää palkkaa ja professorinvir-kaa. eräälleherrasmiehelle,;joka oli :{)istänyt suuren joukon itikoita sink-jqtieuloihin. 'Kun näin saatiin vuodesta- vuoteen nähdä tylsämielisyyttä -vaalittavan, palkattavan ja tavoiteltavan, seurasi s»tä, että monet poloiset 'halusivat päästä osallisiksi tylsyydestä, koska se tuotti kunniaa ja rahaa* Ja sit- Jfn tuli koulujen levittää sitäj mutta al^kiä se ei käynyt, sillä muisto pidätti viela ^kansan mieliä kiinni entisyydessä, jossa oli toki oUut järjellisyyt- ^ vaikka se monessa kohden olikin «»"t-tukalampi. ^Mutta kun he aina Jaalituisesti näkivät/että vam^mahti-j^ iesten mielipiteiden omaaminen ^otti arvonantoa, täytyi heidän vas- »om tahtoaan ainakin suullaan tun- «ystaa hy^•äks}lyt mielipiteet, vaik- ^'"^t sitten olisikaan niin ajatelleet, he ponnistuksillaan vihdoin "yvat saaxruttaneet yläluokan katsan- ^^nnan, olivat nämä ajatukset jo ^«ihoja. syntyi yhteiskunnassa lakkaa- . Ontääminen, ikuinen riehunta J ^^ottomuus ja ehtymätön tyyty- "^«omyys. Jakun vähäväkisetijou-. . "a nousivat mahtavia vastaan ja tejj / ! ^^'^tä vallan, nähtiin, e Olojen pian uusiutuvan ja palaa- ^J^^"n että ne, jotka äsken olivat ha^^"^"uia, kapinan jälkeen aina ^ J ^ a t olevansa .sortajia^ .mitä olleet koskaan edes unekshieet. Ja silloin kaikki ajattelevat ihmiset heittäytyivät kiihkeästi pohtimaan kysymystä yhteiskunnan parantamisesta, ja jpukottain syntyi lahkokuntia, jotka pyhän innostuksen elähyt-täminä tahtoivat mihin • hintaan hy-väsä tehdä lopun onnettomuuksista, hädästä ja riidasta. :Eräs lahko, nimeltä engelskannah-kakoulu, oli sitä mieltä, että yhteiskunnan tulisi saada kasvaa rauhassa .niinkuin luonnonniitty, missä ruoho ja rikkaruoho saivat haistella; ravinnosta silläkin uhalla, että rikkaruoho • väkevämpänä ehkä, vei voiton. Toinen, nimeltä risalistit eli pik- • kulintukoulu, harrasti: yleistä pienten, sairasten, heikkojen, typerien, laiskojen yhteenliittymistä, jonka nojalla heikomman oikeus vahvemman sortamiseen saavuttaisi perustuslain pyhyyden. -Kolmas lahko, nimeltä toivottomat, .ei nähnyt mitään pelastusta selviä-mättömien kysymysten selvittämises-sä, vaan arveli ainoaksi tehtäväksi rä> jähyttää hajalle koko .TeUus-planee-tin^ jolletyhjästä luotuna olisi parasta palata alkutilaansa. Ja sUläaikaa kum nämä ja monet muut lahkot taistelivat ylivallasta, pysyi yhteiskunta edelleenkin van- ; hassa kiinni, entisyydestä etsien ny-kyisyyden_ ka^^ den todisteita, omaksuen vanhempia, aikansa eläneitä muotoja, tehrlen päätöksiä ia säädellen lakeja, niin ettei koskaan ennen ollut sellainen sopu vallinnut vallanpitäjien kesken, jotka senvuoksi uskoivat ja todistutUvat, että tämä se oli oikea onnelhsten saari kun taas vallanalaiset yhä vahvistuivat uskossaan, että se sittenkin oli onnettomien. LOPPU vain sanoisitte hänelle .muutaman hyvän sanan puolestani, niin jouduttaisitte asiaa. -^Se muuttaa asian. Esitelkää minut kaikin mokpmin miehelle, että voin Kertoa hänelle jotakin teistä. — Uskoinkin teidän tekevän ^en te tulla huoletta, nainen vastasi hy- vanhan tuttavuuden tähden. Sitten^i myillen. varas- —- Riito.s —• Minä päinvastoin olen kiitoksen velkaa. — Mistä. — Saatte tietää sen hetken kuluttua. Hyvästi. minunkaan tarvitse enää telia. — Niin, aivan oikein. Missä se sokaistu miesrjaukka on? * — Näin hänet äskettäin tuolla salin toisella puolella. Ainoa keino päästä sinne on tanssia puoli kierrosta. — Tämä on liian suuri uhraus pup- Auringon paahtama nuori mies tuu- leltani, mutta — olkoon menneeksi. Nainen poistui nopeasti. miskeli koko aamiaisensa ajan, mitä nainen pii viimeisellä hupmautuksei-laan tarkoittanut. Hän sai sen tietää, kun tarjoilija toi kaksi laskua. — Mitä rämä merkitsee? — Se nuori nainen sanoi, että te maksatte hänen laskunsa. He tanssivat kolme kertaa salin ympäri, ennenkuin valkoisiin puettu punatukkainen nainen löysi etsimänsä miehen. — Tuolla hän seisoo, tuo pitkä, solakka mies, jolla on terävät piirteet. (Jatkuu) Helen 'nimi nayitaä olevan tennis- Bernhard, 17^vuotiasmyryQrkilam^t mestarirnaistenimafiopoUna^ Olemme ] joka voitti vankempien tyttöjen^^^^^ näyttäneet Helen Moodyn, Helen M- vftimestifruUden PMHdäpfiiassfl. Ms-cobsin Ja iriytmf^ Jä Mn ^vastaanottaa pokaalin.
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 17, 1938 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1938-09-17 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki380917 |
Description
Title | 1938-09-17-05 |
OCR text | V drds ja T TALKOISIIN puettu nuori nai- •V iien käveli hetkisen edestakaisin pienen kesiihuvilan edustalla, joka Aihreine ikkunaluukkuineen näytti sanomattoman idylliseltä kylpyläkau- • pungin reunustalla. Sitten hän teki ropean päätöksen, käveli varmoin as-jjglin pienen puutarhan läpi johtavaa täytäväa vihreälle ulko-ovelle ja pai- Eöi soittokellon nappia. Ei kukaan tullut avaamaan. Nainen hymyili tyytyväisenä. Aivan kuten hän oli odottanutkin. Talon uusi asukas oli mennyt aamiaiselle. Nainen kiersi talon tarkastellen ikkunoita. Eräs kapea, melko korkealla oleva ikkuna oli auki. Hän ei ylettynyt ikkunaan, vaikka hän nousi varpailleen, mutta sitten hän huomasi leveähkön laudanpätkän maassa, asetti sen. seinää vasten nojalleen ja pääsi sen avulla ikkunasta sisään. Hän oli tullut kylpyhuoneeseen. Siellä Mn asetteli hattunsa peilin -edessä oikeaan asentoon ja punasi rauhallisesti huulensa ja vasta senjälk^en hän avasi Jcypyhuoneen oven ja ;m€ni sisä-huoneisiin. , / (Nainen ei tarvinnut paljonkaan ai- -kaa suunnistautuakseen huoneistossa. Tuossa oli ruokasali, makuuhuone ja ^ärkihuone. Naisen ciriielenkiinto köh- - distui arkiliuoneessa . olevaan: lipastoon. Se oli ainoa paikka, jossa,talon omistaja hänen-käsityksensä, mutkaan saattoi säilyttää arvoesineitään. .'Lipasto oli lukittu, .mutta se. ei saattanut naista neuvottomaksi. Hän tiirikoi hiusneulallaan iufcon tauki: ja avasi sitten pienet laatikot fyhden toisensa jälkeen,ikunnes:hän viimei-ja. iHän sulloi nopeasti -korut .käsi-sessä löysi joukon arvokkaita koru-laukkuunsa naurahtaen kevyesti. Silloin hän kuuli askeleita taka- AafP — ja syvän miehekäs ääni ky-hän äsken \nelä tiennyt, että aioin ottaa täähä mitään. — Riitti jo sekinje.ttä tunkeuduitte ikkunasta asuntooni. — Tuossa pn kaikki, (nitä ehdin ottaa. Antakaa miiiunpoistuä nyt. — Hyvä. roistuliaa ' liial^^^^^^ — Mutta eihän hän tilannutkaan mitään. —^ Kyllä. Neiti oli jo lopettanut lounaansa, kun te tulitte. Hän odotti A^ain laskuaan. — Vai niin. Kuhaan ei kuullut niitä kaikin — Mitä teette täällä? Naiden käännähti ympäri ja niiki edessään auringonpaahtaman nuoren miehen. — pikö minulla ehkä ole oikeutta tutkia omia laatikoitani? nainen vastasi ylimielisenä. — Elikäpä voisitte huiputtaa minua, ellen sattuisi olemaan tämän asunnon isäntä. * - — Niinkö! Olen kai varmaankin erehtynyt talon numerossa. — Siksi kai kiipesittekin sisään kylpyhuoneen ikkunasta, vai kuinka? — Kuljen mieluummin ikkunasta kuin ovesta. — Xu9 nyt ei ole laisinkaan sukkelaa, se on hyyin kömpelöä pilaa. Tahtoisitteko nyt ystävällisesti tyhjentää käsilaukkunne, ennenkuin teen ilmoi-tvks^ n röyhkeydestänne ja jätän teidät poliisin käsiin? •— Miksi tyhjentäisin käsilaukkuni? Kaikki, mitä siellä on, pn omaa- •ni. . — Sen asian saa poliisi ratkaista. — On kovin arkipäiväistä vedota tpolijsiin. Luuletteko muuten uhkauk-sterme pelottavan minua? — ,Odottakaa vain hetkiiien. Lär hetin erään pojan .noutamaan pplii- -sia 5aiimlla,'kun .näin teidän kiipeä^ yän ikkunasta sisään. Ettekö uslco? Kat^ookaapa .tuonne tielle. Siellä tu-ieyat jp. poika ja ^p^^^ — Sftisltte hieman ^ Ette-smiman nope^^ti ikeittiöji oyes.ta, e ^puolin sopimattomia sanoja, joita neukuin poliisi näkee .tei^Jät. Ilmoi- nuori mies itsekseen mutisi. Mutta tan hänelle vain ;tuntomerkkinne en muuta. — Saatte vielä katua t^tä! — Poistukaa nyt! Ettekö kuule, että poliisi soittaa jo o\^kelloä? Nuori nainen oli kadoni\ut jäljettömiin, kun poliisi pääsi sisälle. laskut i ä n maksoi. Seuraa\'ana päivänä lounaisaikaaii, kun nuori, auringonpaahtama mies meni: Jiotel Russcllin ravintolasaliin, näki hän valkopukuisen naisen istuvan yksinään tyhjän pöydän-ääressä. Mies kumarsi ivallisesti hänelle ja sanoi: — Teitä ei siis vielä ole pidätelty? Mistä se johtuu? ilmoitin poliisille yksi tyiskohtaiset turitomerkkinne. —r Pysyttelenkin nykyisin huoneessani. Siinä teette viisaasti. ^litä.mie-iintoista siinä pöytäliinassa pn. kun tuijotatte jatkuvasti siihen? — Muistin vain jotakin, jonka olen jättänyt tekemättä. Luulenpa syö- — väni vastaahan myöhemmin. Saatte-^rkea. Tanssiorkesteri aloitti hysteerisen metakan ja kertosäkeiden laulaja ulvoi joitakin idioottimaisia sanayhdistelmiä rakkaudesta, kun auringon-paahtama nuori mies tuli ,hotellin tanssisaliin ja oli jo ovella törmätä nuoreen valkoisiin puettuun naiseen. — Muistelen teidän luvanneen, ettei minun tarvitsisi nähdä teitä täällä tänä iltana, mies sanoi. — Ette liene kuullut oikein. Sa-noin vain: ''Älkää pelätkö. Saatte tulla huoletta." Onko se mikään lupaus.'^ — Teidän ei tarvitse kiittää. Olen jättänyt laskunne asianajajani perittäväksi. Tarjoan aamiaisia periaatteessa väin kauniille tytöille. — Sen olisitte voinut ilmoittaa aikaisemmin. Mutta' — sitäpaitsi tänään eräs mies-sanoi minulle, että olen muka kauniS; Hän joko valehteli tahi on so-pöytäni . kaan. muitahan ei ole väpaana- - Ei kumpaistäkaan. Haluatteko — KiitPs. — Hyvästi. -— Tulette kai tänä iltana tänne tanssiaisiin? mies ky-syi. —NKuinka niin? — Vain sentähd^n, että jos te tulet- ! te, niin minä jään asuntooni. Qlin näet muussa tapauksessa aikonut tulija:,; ^ , r';' /• — Vain niin. Älkää pelätkö. Saattava ta hänet? \ — En laisinkaan. — Sepä ikävää. Uskoin hänellä ple-van aikomuksena kosia minua. Jc ta vastaan tai mitä mmUa^valtakunta, hyvänsä, jolla oli'20 Jcertaa niin mqpta soturia. Toisella kertaa esitettiin pontevasti ja mepestyjcs^Uä, että yhteiskunta menee hajalle,^ jollei rkansa suostu maksamaan veroa eräille komeljänteille. J a kerran pii valtion perikato varma, ellei kansa tahtonut n^yöntää palkkaa ja professorinvir-kaa. eräälleherrasmiehelle,;joka oli :{)istänyt suuren joukon itikoita sink-jqtieuloihin. 'Kun näin saatiin vuodesta- vuoteen nähdä tylsämielisyyttä -vaalittavan, palkattavan ja tavoiteltavan, seurasi s»tä, että monet poloiset 'halusivat päästä osallisiksi tylsyydestä, koska se tuotti kunniaa ja rahaa* Ja sit- Jfn tuli koulujen levittää sitäj mutta al^kiä se ei käynyt, sillä muisto pidätti viela ^kansan mieliä kiinni entisyydessä, jossa oli toki oUut järjellisyyt- ^ vaikka se monessa kohden olikin «»"t-tukalampi. ^Mutta kun he aina Jaalituisesti näkivät/että vam^mahti-j^ iesten mielipiteiden omaaminen ^otti arvonantoa, täytyi heidän vas- »om tahtoaan ainakin suullaan tun- «ystaa hy^•äks}lyt mielipiteet, vaik- ^'"^t sitten olisikaan niin ajatelleet, he ponnistuksillaan vihdoin "yvat saaxruttaneet yläluokan katsan- ^^nnan, olivat nämä ajatukset jo ^«ihoja. syntyi yhteiskunnassa lakkaa- . Ontääminen, ikuinen riehunta J ^^ottomuus ja ehtymätön tyyty- "^«omyys. Jakun vähäväkisetijou-. . "a nousivat mahtavia vastaan ja tejj / ! ^^'^tä vallan, nähtiin, e Olojen pian uusiutuvan ja palaa- ^J^^"n että ne, jotka äsken olivat ha^^"^"uia, kapinan jälkeen aina ^ J ^ a t olevansa .sortajia^ .mitä olleet koskaan edes unekshieet. Ja silloin kaikki ajattelevat ihmiset heittäytyivät kiihkeästi pohtimaan kysymystä yhteiskunnan parantamisesta, ja jpukottain syntyi lahkokuntia, jotka pyhän innostuksen elähyt-täminä tahtoivat mihin • hintaan hy-väsä tehdä lopun onnettomuuksista, hädästä ja riidasta. :Eräs lahko, nimeltä engelskannah-kakoulu, oli sitä mieltä, että yhteiskunnan tulisi saada kasvaa rauhassa .niinkuin luonnonniitty, missä ruoho ja rikkaruoho saivat haistella; ravinnosta silläkin uhalla, että rikkaruoho • väkevämpänä ehkä, vei voiton. Toinen, nimeltä risalistit eli pik- • kulintukoulu, harrasti: yleistä pienten, sairasten, heikkojen, typerien, laiskojen yhteenliittymistä, jonka nojalla heikomman oikeus vahvemman sortamiseen saavuttaisi perustuslain pyhyyden. -Kolmas lahko, nimeltä toivottomat, .ei nähnyt mitään pelastusta selviä-mättömien kysymysten selvittämises-sä, vaan arveli ainoaksi tehtäväksi rä> jähyttää hajalle koko .TeUus-planee-tin^ jolletyhjästä luotuna olisi parasta palata alkutilaansa. Ja sUläaikaa kum nämä ja monet muut lahkot taistelivat ylivallasta, pysyi yhteiskunta edelleenkin van- ; hassa kiinni, entisyydestä etsien ny-kyisyyden_ ka^^ den todisteita, omaksuen vanhempia, aikansa eläneitä muotoja, tehrlen päätöksiä ia säädellen lakeja, niin ettei koskaan ennen ollut sellainen sopu vallinnut vallanpitäjien kesken, jotka senvuoksi uskoivat ja todistutUvat, että tämä se oli oikea onnelhsten saari kun taas vallanalaiset yhä vahvistuivat uskossaan, että se sittenkin oli onnettomien. LOPPU vain sanoisitte hänelle .muutaman hyvän sanan puolestani, niin jouduttaisitte asiaa. -^Se muuttaa asian. Esitelkää minut kaikin mokpmin miehelle, että voin Kertoa hänelle jotakin teistä. — Uskoinkin teidän tekevän ^en te tulla huoletta, nainen vastasi hy- vanhan tuttavuuden tähden. Sitten^i myillen. varas- —- Riito.s —• Minä päinvastoin olen kiitoksen velkaa. — Mistä. — Saatte tietää sen hetken kuluttua. Hyvästi. minunkaan tarvitse enää telia. — Niin, aivan oikein. Missä se sokaistu miesrjaukka on? * — Näin hänet äskettäin tuolla salin toisella puolella. Ainoa keino päästä sinne on tanssia puoli kierrosta. — Tämä on liian suuri uhraus pup- Auringon paahtama nuori mies tuu- leltani, mutta — olkoon menneeksi. Nainen poistui nopeasti. miskeli koko aamiaisensa ajan, mitä nainen pii viimeisellä hupmautuksei-laan tarkoittanut. Hän sai sen tietää, kun tarjoilija toi kaksi laskua. — Mitä rämä merkitsee? — Se nuori nainen sanoi, että te maksatte hänen laskunsa. He tanssivat kolme kertaa salin ympäri, ennenkuin valkoisiin puettu punatukkainen nainen löysi etsimänsä miehen. — Tuolla hän seisoo, tuo pitkä, solakka mies, jolla on terävät piirteet. (Jatkuu) Helen 'nimi nayitaä olevan tennis- Bernhard, 17^vuotiasmyryQrkilam^t mestarirnaistenimafiopoUna^ Olemme ] joka voitti vankempien tyttöjen^^^^^ näyttäneet Helen Moodyn, Helen M- vftimestifruUden PMHdäpfiiassfl. Ms-cobsin Ja iriytmf^ Jä Mn ^vastaanottaa pokaalin. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-09-17-05