1956-09-01-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
: pESEYTYESSÄÄx hän puheli itsek-
; seen: ' O i noita ranskalaisia. Mitähän
he minun surmaamisellani voitta-vat!
Kun voittaisivat edes sodan!"
Sitten hän sanoi sisar Lepnidelle:
"Äitiseni. Ottaisin lämpimimmän pukuni.
Nyt aamuvarhaisella on kylmää.
Ja sitten minä ottaisin ne kengät, joissa
on mustia kuvioita.. Ne ovat kauneimmat
kenkäni. Olen aina pitänyt kauniista
kengistä."
Hän veti sitten sukat jalkoihinsa,
mustat-silkkisukat, jotka antoivat oikeutta
hänen* kauniille säärilleen. Sitten
hänelle annettiin mustat, korkeakorkoiset
kengät. Hän katseli niitä ja sitoi
ne sitten kiinni silkkinauhoilla. Sitten
hän tarkasti pukunsa ,otti esille huulipunan
ja puuterirasian sekä alkoi rauhallisesti
puuteroida itseään.
Tultuaan valmiiksi hän lialusi vielä
kerran puhua papin kanssa. Pappi lähestyi
häntä pikari kädessään. Muut
poistuivat huoneesta. Ovi avautui
kymmenen minuutin kuluttua. Pappi
astui ulos. Hänen silmänsä olivat kyynelissä.
Toiset, johtaja Julien ja eversti
Sqmpron etunenässä, astuivat jälleen
huoneeseen.
Mata Hari istui sänkynsä laidalla
suorana, mutta • välinpitämättömänä.
Hänen yllään oli pitkä soopelinkauluk-sella
varustettu samettitakki jä päässään
erittäin leveälierinen huopahattu.
Hän oli todellinen maailmannainen.
Hän, vaikutti hiukan vieraalta ja etäiseltä,
"^ukan sellaiselta kuin hän ottaiisi
nyt vieraita vastaan. Sitten hän veti
hitaasti ja välinpitämättömästi käsiinsä
pitkät nahkahansikkäat, sekä sanoi:
*'01en valmis."
Johtaja Julien tiedusteli tällöin häneltä
onko raskaudessa perää. Hän
naurahti ja teki vain kieltävän eleien.
.'Sitten hän sanoi kyynelvöivälle sisar
Leonidelle: "Olen elämässäni paljon
matkustellut ja täinä on nyt minun viimeinen
matkani. Vaikka en saavukaan
takaisin tältä matkaltani, olkaa kuten
minäkin, älkää itkekö."
leen kietomat kädet.
joku saattaa ehkä puhua tylsänma-kuisesti
epänormaalista eroottisuudesta.
Tällaisiin tyyppeihin voi kohdistaa vain
iloisen naurun ja kysymyksen, milloin
he ovat olleet nuoria ja milloin heidän
suonissaan on sykkinyt kevät Pariisin
taivaan alla. Tietysti rakkaus on eroottista
ja tietysti lemmensuudelmissa on
vahva eroottinen makunsa, muttei tuon
kaiken tarvitse silti olla^ mitenkään epä-normaalia.
Se voi julkisuutta kaihtamattomanakin
olla kaunista, lämmintä
ja sydämellistä. Sitä se oli Boulognen
metsän sydämessä olevan järven pienellä
kukkaissaarella. Se ei ollut viinilasillisen
esiin nostattamaa hekumaa,
vaan luonnollista, mistään piittaamatonta,
nuorta ja ihastuttavaa.
Se sai jopa virkavallankin sulamaan.
Paikkapaikoin saarta off sellaisia hur-
Eversti Sompron ilmoitti hänelle, että
hänellä oli oikeus kirjoittaa kolme
kirjettä. Hän kiitti ja meni pienen pöydän
ääreen, veti jälleen hansikkaat käsistään
ja alkoi kirjoittaa.
Hän oli kuin jokin suuri nainen, joka
hoitaa kirjeenvaihtoaan. Hän näytti
unohtaneen sen että tämä tapahtui vankilan
huoneessa ja sen miehen läsnäollessa,
joka öU tuominnut hänet kuolemaan.
Ensinmiäisen kirjeen hän kirjoitti
diplomaatti Julius Cambonille. Mata
Hari kiitti tätä ritarillisuudesta, joka o-soitti,
että todistaessaan hänen puolestaan
tämä mies ei pelännyt yleistä halveksumista.
Toisen kirjeen hän kirjoitti Masloffil-le,
ainoalle miehelle, jota hän koskaan
oli rakastanut ja joka kuitenkaan ei ollut
hänelle sanallakaan itsestään ilmoittanut.
Mata Hari kirjoitti hänelle, m j-ten
hän vankilassa viettäminään unettomina
öinä oli monesti kuvitellut, m^*-
ten hän halusi omistautua tuolle miehelle,
elää hänen kanssaan jossakin pienessä
kylässä, meren rannalla, kaukana
maailman hälinästä. Nyt hän tietää,
ettei sitä onnea ole hänelle sallittu.
Mutta mitä se merkitsee? "Kuolema
ei ole mitään, ei elämä myöskään. Kuolla,
nukkua, unelmoida, kuljeksia, kaikki
on turhuutta. Samantekevää päättyykö
elämä tänään tai huomenna . . . Voi
hyvin"
Kolmas ja viimeinen kirje oli tarkoitettu
hänen tyttärelleen Louise-Jeanelle,
joka oli silloin yhdeksänvuotias. "Rakas
Non, äitisi on lähtfenyt luotasi. Hän on
jättänyt sinut ja isäsi ajaakseen takaa
pettävää varjoa; Tänään* hän jättää
. teidät ainiaaksi. Anna kuolevalle anteeksi
ja ajattele vihatta ja^ katkeruudetta
onnetonta naista, joka on ollut sinun
äitisi . . ."
Mata Hari nousi ylös. Kirjeethän
ojensi paikalle saapuneelle Clunetille.
Hän koetti hymyillä. "Olkaa rakkaani
huolellinen, kun asetatte kirjeitä kuoriinsa,
jottei käy niin, että Masloff saa
tyttäreni kirjeen ja tyttäreni sen miehen
kirjeen, jota rakastan!"
Noin paljon yleisöä
Lähdettiin. Mata Hari asteli käytäviä
pitkin ikäänkuin olisi ollut menossa
näyttämölle. Vankilan ulkopuolella o-dotti
satoja ihmisiä. "Miten paljon y-leisöä,"
hän sanoi Leonidelle. "Millainen
menestys!"
Neljä sotilasautoa kiisi yksityisautot
kintereillä kaupungin lävitse. Kello viisi
ja vjisitoista. Aurinko ei ollut vielä
noussut. Ollaan Xincennesin ampumaradalla.
Mata Hari nousi keveästi autosta
sanoi Leonidelle: "Tulkaahan, äi-tiseni!"::
Teloituskomennuskuntaan kuului neljä
korpraalia ja neljä sotilasta, neljä
aliupseeria ja yksi luutnantti, kaikki algerialaisia.
Miehet seisoivat kivääri
na. Poliisi kulki pilleineen paikasta
paikkaan puhaltamassa vinkuvia vastalauseitaan
lukuisille käskyjen rikkojille.
Työ kantoikin suurin piirtein viisi-kymmenprosenttisen
hedelmän. Nurmikot
tosiaan tyhjenivät patukkaniie-hen
edessä, mutta^ vain täyttyäkseen
hetkistä mj^öhemmin uudelleen. Eräässä
kohden pilli vihelsi jälleen tuiman
signaalinsa, mutta pari toistensa syliin
uupunutta nuorta eivät kuulleet sitä.
Hetken arvoisa virkavallan ja lain ja
järjestyksen edustaja seisoi kuin kaKdien
vaiheilla, mutta sitten hän kohautti olkapäitään
kuten vain ranskalainen osaa
kohottaa ja jatkoi matkaansa itsekseen
man sadan metrin päässä oli kuorma-auto,
jonka lavalla oli tumman kankaan
peitossa oleva esine — ruumisarkku.
Mata Hari asteli santarmien muodostamaa
kujaa eteenpäin koettaen suojella
itseään saxfekuuroilta. Pappi käveli rukoillen
haneii kintereillään, sisar Leoni-de
polvistui ja antoi rukousnauhan soljua
sormiensa välitse.
^'^ Nyt hän seisoi jo paalun vieressä.
Sisar Leonide on kiiruhtanut hänen
luokseen ja tarttunut hänen käteensä.
"Sylelle minua ja jätä minut sitten!"
kuiskasi Mata Hari ja riistäytyi sitten
irti. "Ole oikealla puolellani, haluan
katsoa sinua. Näkemiin!"
hymyillen. Pariisilaisen poliisinkaan Yksitoikkoinen ääni lausui: "Rans-luonnolle
ei sopinut keskeyttää rakalta- kan kansan nimessä . . . syylliseksi to-vaisten
suudelmaa vaikka se tapahtui- dettu Margareta Zelle, joka on vakoilli^t
kin kieUetyllä alueella. Ja • • " , ^ .
SSvtt-lO Tjmantalna, syyskoim 1 päivinä. 1956
Kun torontolainen IVendy Clemes näki pienen laivan olevan tulessa
Lake Rosseaulla, kiirehti hän 17-jalkaisella moottorive'
neellään apuun. Hän otti veneeseensä 16 hätäanjouiunutia,
mutta joutui estämään loppujen pääsyn veneeseensä^ peläten
veneensä uppoamista^ Kaksi myöhemthiti äpuunrientänyitä
moottorivenettä pelasti loput onnettomuuteen joutuneen IVaiga-mae-
nimisen laivan 39 matkustajasta. Wag(tmäc syttyi, palamaan,
kun eräs nopea moottorivene törmäsi siihen. .
Hän ei kuullut sitä7
Luutnantti tuli hänen luokseen. "Minulla
on kaksi pyyntöäj luutnanttini.
Älkää sitoko silmiäni, älkää kahlitko
minua tähän paaluun!"
Ensimmäinen pyyntö täytettiin, toista
ei. Mata Hari katsoi itkevää Clau-netia
ja hänen huulensa näyttivät lähettävän
hänelle jonkinlaisen lentosuukon,
joka oli kuin tuulahdus iäisyydestä. Sitten
hän katsoi Leonideen.
Luutnantti nosti miekkansa. Seurasi
pamahdus. Mata Hari kaatui eteenpäin
. hiekalle. Sekunnin murto-osan
näytti siltä kuin hän aikoisi langeta polvilleen,
horjui, katsoi juuri häntä ampuneita
sotilaita, lyyhistyi sitten ja oli
ajvan hiljaa.
Kello oli täsmälleen viisi ja viisitoista.
Luutnantti saapui pian hänen luokseen,
otti revolverin esille nakatupes-taan,
asetti sen piipun Mätä Hämärin
ohimolle ja laukaisi.
Samassa eräs sotilaista kaatui pyörtyneenä
maahan.
Johtaja Julien tiedusteli "Vaatiiko
kukaan tätä ruumista?" Mitään ei kuu-
. lunut, arkku tuotiin paikari^
nostivat Mata Harin Riihen, kansi sul.|
jettiin ja arkku siirrettiin kentän syr-jälle
kaivettuun hautaan.
Tyhjä hauta
Parisilaiset lehdet kertoivat.vaitt> pi>j
nilla uutisilla asiamies H 21 :n teloituk.
sesta. Kun piari uteliasta saapui aamul-j
la haudalle he löysivät sen tyhjänä. Pa.f
riisissä levisi heti huhu, että joku Mata
Harin rakastaja pii vienyt yöllä ruumiin.
Mutta, asiä oli kuitenkin väheni*
män romanttinen. Lääkärit olivat ha»
lunneet ruumiin leikeltäväkseen ja se
olikin heille ly|iyen neuvottelun jälkeen
luovutettu.
Sitten ei Mata Häristä kuulunut pitkään
aikaan mitään. Myöhemmin kir-j
joitti eräs Bataviassa ilmestyvä hollan-tilainen
lehti,- että Ranskassa oli armahdettu
monta suurta rikollista, mfcl
Mata Haria ei. voinut pitää vankina sodan
loppuun? Onhan selvää, etä sodissa
käytetään ja tarvitaan vakoilijoita.
Vanha Claunet oli vieläkin vakaumuksessa,
ettei Mata Hari ollut syylli-mikkoalueita,
joihin ei ollut lupa men- jalalla. Radan toisella sivulla muuta- 1
f " ' " " " •'iiiiiiimiiimiMiii i n i H i M i n n i n i i i u u m m i i i i m i i m i i M i H i i m i n i i m n n n m i i i i i i i i i i i n m i i i i i i i i i i m i i n i i i i l i m i i l i n i i n i i^
K I I TOS
• • • -
Kiitämme teitä, lapsemme, sukulaiset ja tuttavat, osanotostanne meidäii 50-
vuotisjuhlaan. Kiitos lahjoista, joita saimme vastaanottaa.
Kiittäen,
ANNA JA JOHN KANGAS
Sylvan Lake Alöerta |
= • E
K I I T O S
J u S l Ä £ ? e U ^ T o Ä j S ^ ^ ^ ^ Kun j^jestitte meille
Hänimäsfvksemme oli suuri' " - n(SSät^SÄTe&^SStU^*^^^T ^^^^^ 1^^^» osallistuneille.käytan-elo'<
inm 19 "fnä 19^ rahalahjasta, jotka annoitte meille muistoksi sunnuntaina,
Ja^J^^^Ä^lS^SiÄS^T^^^^P^^y*^^^ Ja kerääjille. Matille, LlnneaUe herSÄVk^ S ^ S ? ? ? ^ ^^"^ J^ Jot^a Järjestivät mitä
Kiitos John Saikkoselle kukista
Kutos '^^y^J^o.oitv^^^, saimm. osaksemme.
Kauan tulee tam^ päivä säilymään mulstossanmie.
R. R. 1, AHJ JA ANTTI ETUXA Whiteflsh, Ontario
mmm
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 1, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-09-01 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki560901 |
Description
| Title | 1956-09-01-10 |
| OCR text | : pESEYTYESSÄÄx hän puheli itsek- ; seen: ' O i noita ranskalaisia. Mitähän he minun surmaamisellani voitta-vat! Kun voittaisivat edes sodan!" Sitten hän sanoi sisar Lepnidelle: "Äitiseni. Ottaisin lämpimimmän pukuni. Nyt aamuvarhaisella on kylmää. Ja sitten minä ottaisin ne kengät, joissa on mustia kuvioita.. Ne ovat kauneimmat kenkäni. Olen aina pitänyt kauniista kengistä." Hän veti sitten sukat jalkoihinsa, mustat-silkkisukat, jotka antoivat oikeutta hänen* kauniille säärilleen. Sitten hänelle annettiin mustat, korkeakorkoiset kengät. Hän katseli niitä ja sitoi ne sitten kiinni silkkinauhoilla. Sitten hän tarkasti pukunsa ,otti esille huulipunan ja puuterirasian sekä alkoi rauhallisesti puuteroida itseään. Tultuaan valmiiksi hän lialusi vielä kerran puhua papin kanssa. Pappi lähestyi häntä pikari kädessään. Muut poistuivat huoneesta. Ovi avautui kymmenen minuutin kuluttua. Pappi astui ulos. Hänen silmänsä olivat kyynelissä. Toiset, johtaja Julien ja eversti Sqmpron etunenässä, astuivat jälleen huoneeseen. Mata Hari istui sänkynsä laidalla suorana, mutta • välinpitämättömänä. Hänen yllään oli pitkä soopelinkauluk-sella varustettu samettitakki jä päässään erittäin leveälierinen huopahattu. Hän oli todellinen maailmannainen. Hän, vaikutti hiukan vieraalta ja etäiseltä, "^ukan sellaiselta kuin hän ottaiisi nyt vieraita vastaan. Sitten hän veti hitaasti ja välinpitämättömästi käsiinsä pitkät nahkahansikkäat, sekä sanoi: *'01en valmis." Johtaja Julien tiedusteli tällöin häneltä onko raskaudessa perää. Hän naurahti ja teki vain kieltävän eleien. .'Sitten hän sanoi kyynelvöivälle sisar Leonidelle: "Olen elämässäni paljon matkustellut ja täinä on nyt minun viimeinen matkani. Vaikka en saavukaan takaisin tältä matkaltani, olkaa kuten minäkin, älkää itkekö." leen kietomat kädet. joku saattaa ehkä puhua tylsänma-kuisesti epänormaalista eroottisuudesta. Tällaisiin tyyppeihin voi kohdistaa vain iloisen naurun ja kysymyksen, milloin he ovat olleet nuoria ja milloin heidän suonissaan on sykkinyt kevät Pariisin taivaan alla. Tietysti rakkaus on eroottista ja tietysti lemmensuudelmissa on vahva eroottinen makunsa, muttei tuon kaiken tarvitse silti olla^ mitenkään epä-normaalia. Se voi julkisuutta kaihtamattomanakin olla kaunista, lämmintä ja sydämellistä. Sitä se oli Boulognen metsän sydämessä olevan järven pienellä kukkaissaarella. Se ei ollut viinilasillisen esiin nostattamaa hekumaa, vaan luonnollista, mistään piittaamatonta, nuorta ja ihastuttavaa. Se sai jopa virkavallankin sulamaan. Paikkapaikoin saarta off sellaisia hur- Eversti Sompron ilmoitti hänelle, että hänellä oli oikeus kirjoittaa kolme kirjettä. Hän kiitti ja meni pienen pöydän ääreen, veti jälleen hansikkaat käsistään ja alkoi kirjoittaa. Hän oli kuin jokin suuri nainen, joka hoitaa kirjeenvaihtoaan. Hän näytti unohtaneen sen että tämä tapahtui vankilan huoneessa ja sen miehen läsnäollessa, joka öU tuominnut hänet kuolemaan. Ensinmiäisen kirjeen hän kirjoitti diplomaatti Julius Cambonille. Mata Hari kiitti tätä ritarillisuudesta, joka o-soitti, että todistaessaan hänen puolestaan tämä mies ei pelännyt yleistä halveksumista. Toisen kirjeen hän kirjoitti Masloffil-le, ainoalle miehelle, jota hän koskaan oli rakastanut ja joka kuitenkaan ei ollut hänelle sanallakaan itsestään ilmoittanut. Mata Hari kirjoitti hänelle, m j-ten hän vankilassa viettäminään unettomina öinä oli monesti kuvitellut, m^*- ten hän halusi omistautua tuolle miehelle, elää hänen kanssaan jossakin pienessä kylässä, meren rannalla, kaukana maailman hälinästä. Nyt hän tietää, ettei sitä onnea ole hänelle sallittu. Mutta mitä se merkitsee? "Kuolema ei ole mitään, ei elämä myöskään. Kuolla, nukkua, unelmoida, kuljeksia, kaikki on turhuutta. Samantekevää päättyykö elämä tänään tai huomenna . . . Voi hyvin" Kolmas ja viimeinen kirje oli tarkoitettu hänen tyttärelleen Louise-Jeanelle, joka oli silloin yhdeksänvuotias. "Rakas Non, äitisi on lähtfenyt luotasi. Hän on jättänyt sinut ja isäsi ajaakseen takaa pettävää varjoa; Tänään* hän jättää . teidät ainiaaksi. Anna kuolevalle anteeksi ja ajattele vihatta ja^ katkeruudetta onnetonta naista, joka on ollut sinun äitisi . . ." Mata Hari nousi ylös. Kirjeethän ojensi paikalle saapuneelle Clunetille. Hän koetti hymyillä. "Olkaa rakkaani huolellinen, kun asetatte kirjeitä kuoriinsa, jottei käy niin, että Masloff saa tyttäreni kirjeen ja tyttäreni sen miehen kirjeen, jota rakastan!" Noin paljon yleisöä Lähdettiin. Mata Hari asteli käytäviä pitkin ikäänkuin olisi ollut menossa näyttämölle. Vankilan ulkopuolella o-dotti satoja ihmisiä. "Miten paljon y-leisöä," hän sanoi Leonidelle. "Millainen menestys!" Neljä sotilasautoa kiisi yksityisautot kintereillä kaupungin lävitse. Kello viisi ja vjisitoista. Aurinko ei ollut vielä noussut. Ollaan Xincennesin ampumaradalla. Mata Hari nousi keveästi autosta sanoi Leonidelle: "Tulkaahan, äi-tiseni!":: Teloituskomennuskuntaan kuului neljä korpraalia ja neljä sotilasta, neljä aliupseeria ja yksi luutnantti, kaikki algerialaisia. Miehet seisoivat kivääri na. Poliisi kulki pilleineen paikasta paikkaan puhaltamassa vinkuvia vastalauseitaan lukuisille käskyjen rikkojille. Työ kantoikin suurin piirtein viisi-kymmenprosenttisen hedelmän. Nurmikot tosiaan tyhjenivät patukkaniie-hen edessä, mutta^ vain täyttyäkseen hetkistä mj^öhemmin uudelleen. Eräässä kohden pilli vihelsi jälleen tuiman signaalinsa, mutta pari toistensa syliin uupunutta nuorta eivät kuulleet sitä. Hetken arvoisa virkavallan ja lain ja järjestyksen edustaja seisoi kuin kaKdien vaiheilla, mutta sitten hän kohautti olkapäitään kuten vain ranskalainen osaa kohottaa ja jatkoi matkaansa itsekseen man sadan metrin päässä oli kuorma-auto, jonka lavalla oli tumman kankaan peitossa oleva esine — ruumisarkku. Mata Hari asteli santarmien muodostamaa kujaa eteenpäin koettaen suojella itseään saxfekuuroilta. Pappi käveli rukoillen haneii kintereillään, sisar Leoni-de polvistui ja antoi rukousnauhan soljua sormiensa välitse. ^'^ Nyt hän seisoi jo paalun vieressä. Sisar Leonide on kiiruhtanut hänen luokseen ja tarttunut hänen käteensä. "Sylelle minua ja jätä minut sitten!" kuiskasi Mata Hari ja riistäytyi sitten irti. "Ole oikealla puolellani, haluan katsoa sinua. Näkemiin!" hymyillen. Pariisilaisen poliisinkaan Yksitoikkoinen ääni lausui: "Rans-luonnolle ei sopinut keskeyttää rakalta- kan kansan nimessä . . . syylliseksi to-vaisten suudelmaa vaikka se tapahtui- dettu Margareta Zelle, joka on vakoilli^t kin kieUetyllä alueella. Ja • • " , ^ . SSvtt-lO Tjmantalna, syyskoim 1 päivinä. 1956 Kun torontolainen IVendy Clemes näki pienen laivan olevan tulessa Lake Rosseaulla, kiirehti hän 17-jalkaisella moottorive' neellään apuun. Hän otti veneeseensä 16 hätäanjouiunutia, mutta joutui estämään loppujen pääsyn veneeseensä^ peläten veneensä uppoamista^ Kaksi myöhemthiti äpuunrientänyitä moottorivenettä pelasti loput onnettomuuteen joutuneen IVaiga-mae- nimisen laivan 39 matkustajasta. Wag(tmäc syttyi, palamaan, kun eräs nopea moottorivene törmäsi siihen. . Hän ei kuullut sitä7 Luutnantti tuli hänen luokseen. "Minulla on kaksi pyyntöäj luutnanttini. Älkää sitoko silmiäni, älkää kahlitko minua tähän paaluun!" Ensimmäinen pyyntö täytettiin, toista ei. Mata Hari katsoi itkevää Clau-netia ja hänen huulensa näyttivät lähettävän hänelle jonkinlaisen lentosuukon, joka oli kuin tuulahdus iäisyydestä. Sitten hän katsoi Leonideen. Luutnantti nosti miekkansa. Seurasi pamahdus. Mata Hari kaatui eteenpäin . hiekalle. Sekunnin murto-osan näytti siltä kuin hän aikoisi langeta polvilleen, horjui, katsoi juuri häntä ampuneita sotilaita, lyyhistyi sitten ja oli ajvan hiljaa. Kello oli täsmälleen viisi ja viisitoista. Luutnantti saapui pian hänen luokseen, otti revolverin esille nakatupes-taan, asetti sen piipun Mätä Hämärin ohimolle ja laukaisi. Samassa eräs sotilaista kaatui pyörtyneenä maahan. Johtaja Julien tiedusteli "Vaatiiko kukaan tätä ruumista?" Mitään ei kuu- . lunut, arkku tuotiin paikari^ nostivat Mata Harin Riihen, kansi sul.| jettiin ja arkku siirrettiin kentän syr-jälle kaivettuun hautaan. Tyhjä hauta Parisilaiset lehdet kertoivat.vaitt> pi>j nilla uutisilla asiamies H 21 :n teloituk. sesta. Kun piari uteliasta saapui aamul-j la haudalle he löysivät sen tyhjänä. Pa.f riisissä levisi heti huhu, että joku Mata Harin rakastaja pii vienyt yöllä ruumiin. Mutta, asiä oli kuitenkin väheni* män romanttinen. Lääkärit olivat ha» lunneet ruumiin leikeltäväkseen ja se olikin heille ly|iyen neuvottelun jälkeen luovutettu. Sitten ei Mata Häristä kuulunut pitkään aikaan mitään. Myöhemmin kir-j joitti eräs Bataviassa ilmestyvä hollan-tilainen lehti,- että Ranskassa oli armahdettu monta suurta rikollista, mfcl Mata Haria ei. voinut pitää vankina sodan loppuun? Onhan selvää, etä sodissa käytetään ja tarvitaan vakoilijoita. Vanha Claunet oli vieläkin vakaumuksessa, ettei Mata Hari ollut syylli-mikkoalueita, joihin ei ollut lupa men- jalalla. Radan toisella sivulla muuta- 1 f " ' " " " •'iiiiiiimiiimiMiii i n i H i M i n n i n i i i u u m m i i i i m i i m i i M i H i i m i n i i m n n n m i i i i i i i i i i i n m i i i i i i i i i i m i i n i i i i l i m i i l i n i i n i i^ K I I TOS • • • - Kiitämme teitä, lapsemme, sukulaiset ja tuttavat, osanotostanne meidäii 50- vuotisjuhlaan. Kiitos lahjoista, joita saimme vastaanottaa. Kiittäen, ANNA JA JOHN KANGAS Sylvan Lake Alöerta | = • E K I I T O S J u S l Ä £ ? e U ^ T o Ä j S ^ ^ ^ ^ Kun j^jestitte meille Hänimäsfvksemme oli suuri' " - n(SSät^SÄTe&^SStU^*^^^T ^^^^^ 1^^^» osallistuneille.käytan-elo'< inm 19 "fnä 19^ rahalahjasta, jotka annoitte meille muistoksi sunnuntaina, Ja^J^^^Ä^lS^SiÄS^T^^^^P^^y*^^^ Ja kerääjille. Matille, LlnneaUe herSÄVk^ S ^ S ? ? ? ^ ^^"^ J^ Jot^a Järjestivät mitä Kiitos John Saikkoselle kukista Kutos '^^y^J^o.oitv^^^, saimm. osaksemme. Kauan tulee tam^ päivä säilymään mulstossanmie. R. R. 1, AHJ JA ANTTI ETUXA Whiteflsh, Ontario mmm |
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-09-01-10
